Lue keskustelun säännöt.
Kissat pöydälle vai suoraan ero 20 vuoden avioliiton jälkeen?
15.06.2026 |
Olen ollut n. 20 vuotta naimisissa ja koen että olen ikäisekseni (kohta 50 v) viriili ja hyvässä kunnossa ikäisekseni. Puolisoni on taas väsähtänyt henkisesti ja fyysisesti. Toki rakastan häntä (ja hän minua...ehkä) ja viihdyn hänen kanssaan, mutta alan olla loppu. En halua, enkä pysty pettämään häntä.
Jotenkin kuvittelin, että kun lapset kasvaa ja meille koittaa enemmän yhteistä aikaa, niin voitaisiin kokeilla kaikkea kivaa ja uutta, ja yleisesti että seksiä olisi enemmän kuin 1krt/3kk, itselle sopiva määrä olisi 1-2 krt/vko. Meillä on suhteen alussa ollut seksiä vaihtevasti keskimäärin 2...3 krt/kk.
Seksistä puhuminen puolisoni kanssa on todella vaikeaa, en ole edelleenkään kartalla hänen mieltymyksistään tai toiveistaan. Seksistä puhuminen vain pahentaa tilannetta, koska hänellä ei ole tai tai halua kertoa haluistaan/fantasioistaan. Olen ehdottanut lelujen hommaamista, mutta ei. Bj on täysin pois laskuista (edellisen kerran joskus seurusteluaikana yli 20 v sitten). Itse annan hänelle "kielihoitoa" joka kerta. Vehkeeseeni hän ei juurikaan koske. Ja hänelle mieleinen seksi on vain lähtyssaarnaajaa, muihin asentoihin pitää kerjätä ja anella.
Aloitteen tekeminen on aina minun vastuullani ja nyt useiden pakkien jälkeen en viitsi tehdä sitäkään kuin 120% varman paikan tullen (mökillä tai reissussa + vaimo "terveenä"). Tein jopa n. 3kk kokeliun että en edes varman paikan tullen tehnyt aloitetta ja siitä tuli 3kk "kuiva" jakso.
Tämän lisäksi 90% kotitöistä on minun harteilla...v#**u että tässä tuntee itsensä tyhmäksi ja hyväksikäytetyksi..
Auki kirjoitettuna vastaus kysymykseen on helppo, mutta kuitenkin niin vaikea. Viimevuosina olen arjessani huomannut, että hyvinä päivinä haaveilen ja suunnittelen erilaisia esileikkejä tai eroottisia tilanteita yllätykseksi vaimolleni, mutta tilaisuuden tullen ne jää toteutumatta hänen vaivojen tmv. takia. Huonoina päivinä mietin että pettääkö hän minua, onko hänellä joku toinen ja soimaan itseäni... Lisäksi olen havainnut että ajattelen yhä enemmän (eli koko) ajan seksiä tai seksin puutetta päivittäin.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Tunteeko vaimosi itsensä halutuksi? Siis tavalla, jota hän arvostaa (=oletteko keskustelleet siitä miten tärkeästä asiasta on kyse?). Jos seksistä ei voi keskustella ihan suoraan ja konkreettisesti, omista toiveista, haluista, tunteista niihin liittyen, on vaikea rakentaa toimivaa seksielämää. Monestei suhteeseen on syntynyt kehä, jossa vain mies yrittää miellyttää ja naisen osana on joko kieltäytyä tai myöntyä seksiin. Mihin asioihin vaimosi toivoo muutosta, tiedätkö sitä? Sinulla on tarkasti selvillä mitä haluat, mutta miten hyvin todellisuudessa tunnet vaimosi ajatukset ja halut, seksuaalihistorian jne.?
Näistä asioista voi olla mahdoton kahdestaan puhua, joten ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä. Sitä mitä suhteessa todellisuudessa on meneillään, ei itse hahmota, mutta ulkopuolinen ammatti-ihminen näkee sen helposti. Toimimattoman seksielämän taustalla voi olla asioita, jotka ovat loukkaavia eli niiden käsittelyä ei hyväntahtoinen puoliso välttämättä halua, koska hän syystäkin pelkää niiden tuhoavan kaiken hyvän.
Silloin kun toinen osapuoli on päättänyt olla käsittelemättä asioita, jotka suhteessa ovat pielessä, on edessä väistämättä ero jossain vaiheessa, ellei sitten puoliso halua elää jatkossakin kaksoiselämää. Terapia ei siis ole ihmelääke, se ei estä toista pimittämästä olennaisia tietoja, mutta jos rakkautta riittää, eikä kummallakaan ole vaikeita psyykkisiä ongelmia, voidaan terapialla saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ei vain seksissä, vaan kaikessa muussakin elämään liittyvässä.
Minä olen se vaimo.
Samat asiat pätevät silti. Se ettei tunne itseään halutuksi nakertaa hiljaa elämänhalua, mutta moni silti tyytyy tilanteeseen, ehkä pelon takia, lasten ja yhteisen elämän takia jne. eikä uskalla selvittää mistä kaikesta on kyse. Monet myös ajautuvat ajan mittaan sivusuhteeseen.
Se sanonta pitää paikkansa, että kun seksielämä toimii, sen merkitys ei ole valtava suhteessa, mutta jos se ei toimi, se ratkaisee kaiken.
Minun kohdallani sanonta ei pidä paikkaansa. Seksi ei ole minulle kaikki kaikessa vaan se kaikki muu painaa vaakakupissa ihan yhtä lailla.
Sanonnalla ei tarkoiteta sitä, että seksi olisi kaikki kaikessa, vaan viitataan siihen, miten on vaikea tuntea elävänsä hyvässä ja onnellisessa suhteessa, jos ei tunne itseään halutuksi, vaikka kaikki muu suhteessa olisi kunnossa.
Ei se tietenkään aina helppoa ole mutta sekään ei tarkoita sitä että minä miettisin 24/7 kuinka kurjaa minulla on. Tunnen eläväni ja olevani onnellinen joka ikinen päivä, vaikka en tunnekaan niitä joka ikinen hetki joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Tunteeko vaimosi itsensä halutuksi? Siis tavalla, jota hän arvostaa (=oletteko keskustelleet siitä miten tärkeästä asiasta on kyse?). Jos seksistä ei voi keskustella ihan suoraan ja konkreettisesti, omista toiveista, haluista, tunteista niihin liittyen, on vaikea rakentaa toimivaa seksielämää. Monestei suhteeseen on syntynyt kehä, jossa vain mies yrittää miellyttää ja naisen osana on joko kieltäytyä tai myöntyä seksiin. Mihin asioihin vaimosi toivoo muutosta, tiedätkö sitä? Sinulla on tarkasti selvillä mitä haluat, mutta miten hyvin todellisuudessa tunnet vaimosi ajatukset ja halut, seksuaalihistorian jne.?
Näistä asioista voi olla mahdoton kahdestaan puhua, joten ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä. Sitä mitä suhteessa todellisuudessa on meneillään, ei itse hahmota, mutta ulkopuolinen ammatti-ihminen näkee sen helposti. Toimimattoman seksielämän taustalla voi olla asioita, jotka ovat loukkaavia eli niiden käsittelyä ei hyväntahtoinen puoliso välttämättä halua, koska hän syystäkin pelkää niiden tuhoavan kaiken hyvän.
Silloin kun toinen osapuoli on päättänyt olla käsittelemättä asioita, jotka suhteessa ovat pielessä, on edessä väistämättä ero jossain vaiheessa, ellei sitten puoliso halua elää jatkossakin kaksoiselämää. Terapia ei siis ole ihmelääke, se ei estä toista pimittämästä olennaisia tietoja, mutta jos rakkautta riittää, eikä kummallakaan ole vaikeita psyykkisiä ongelmia, voidaan terapialla saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ei vain seksissä, vaan kaikessa muussakin elämään liittyvässä.
Minä olen se vaimo.
Samat asiat pätevät silti. Se ettei tunne itseään halutuksi nakertaa hiljaa elämänhalua, mutta moni silti tyytyy tilanteeseen, ehkä pelon takia, lasten ja yhteisen elämän takia jne. eikä uskalla selvittää mistä kaikesta on kyse. Monet myös ajautuvat ajan mittaan sivusuhteeseen.
Se sanonta pitää paikkansa, että kun seksielämä toimii, sen merkitys ei ole valtava suhteessa, mutta jos se ei toimi, se ratkaisee kaiken.
Minun kohdallani sanonta ei pidä paikkaansa. Seksi ei ole minulle kaikki kaikessa vaan se kaikki muu painaa vaakakupissa ihan yhtä lailla.
Sanonnalla ei tarkoiteta sitä, että seksi olisi kaikki kaikessa, vaan viitataan siihen, miten on vaikea tuntea elävänsä hyvässä ja onnellisessa suhteessa, jos ei tunne itseään halutuksi, vaikka kaikki muu suhteessa olisi kunnossa.
Ei se tietenkään aina helppoa ole mutta sekään ei tarkoita sitä että minä miettisin 24/7 kuinka kurjaa minulla on. Tunnen eläväni ja olevani onnellinen joka ikinen päivä, vaikka en tunnekaan niitä joka ikinen hetki joka ikinen päivä.
Ehkä myös olisi vähän epärealistista olettaa, että elämä olisi aina ja joka ikinen hetki onnellista ja täysin ongelmatonta - kenties se kävisi ajan mittaan jopa tylsäksi. Parisuhteet eivät myöskään ole täydellisiä, mutta silloin rajat kulkevat hyvin yksilöllisesti eri ihmisten välillä (sen mukaan mitä nämä arvostavat elämässä). Seksin ja seksuaalisuuden arvostus ei ole kaikilla ihmisillä yhtä korkealla, toiset taas kokevat jopa ulkopuolisin silmin aivan mahdottoman suhteen säilyttämisen arvoisena, koska tunteita ja seksiä riittää (jos kahta ääripäätä kuvailen) - - - ulkopuolelta ei voi asettaa rajoja sille minkä ihminen kokee itselleen parhaaksi tavaksi elää.
Ei seksiä = kaverisuhde -> suhde loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä = kaverisuhde -> suhde loppuu.
Hämmästyttävän yleistä on sekin, että haluton osapuoli todella on tiedostanut, että suhde voi loppua haluttomuuteen. Hän siis odottaa, että toinen tekee ratkaisun, jota hän itse ei uskalla tehdä. Näin erityisesti siinä tilanteessa, kun vaimo on haluton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain surullista näissä on, joskus tuntuu että miehet ja naiset eivät vain millään löydä yhteistä säveltä. Aloin seurustella neljäkymppisenä itseä vähän vanhemman miehen kanssa, joka oli aivan onnessaan, kun meillä oli paljon seksiä. Hän koko ajan puhui pihtareista ja siitä miten hirveitä pihtarit ovat ja miten ihana minä olin, kun minulta sai. Aina seksin huumassa tuli rakkauden tunnustuksia. Kyllä se minullekin maistui jonkin aikaa, mutta elämässä on muutakin kuin seksi. Mies oli surullinen kun seksi väheni ja minulle tuli hyväksikäytetty olo, kun vähitellen tajusin yhä selvemmin, että se reikä oli tärkeintä ja itse ihminen olisi voinut olla kuka vain. Nyt on mies päästetty metsästämään uutta, toivottavasti kuuttakymppiä lähestyvällä ukolla vielä olisi jotakin iloa edessään, kun mikään muu ei samalla lailla kiinnnosta ja suhteessa seksi on ykkössijalla. Täälläkin tosi usein saa lukea että seksi on pääasiallinen syy miksi mies haluaa edes seurustella tai olla avioliitossa. Se ei ole kestävää. Seksi on kivaa, mutta elämässä ja suhteessa on muutakin.
Olet oikeassa, seksi on meille miehille tärkein ja ainoa syy olla parisuhteessa. Siinä olet väärässä, että kuka tahansa voi olla se reikä. Ehkä sinun tapauksessasi näin olikin, mutta itselleni muut asiat ovat myöskin tärkeitä. MUTTA: Ne ovat tärkeitä vain, jos seksiä on riittävästi. Kiinnostaa myös muu läheisyys, kädestä pitäminen, ja yhdessä juttelu. Nämäkin lakkaavat kiinnostamasta, jos seksiä ei ole. Miksi naiset vähennätte seksin määrää suhteessanne? Eikö se ole mukavaa? Eikö sitä luuria voisi räplätä tunnin vähemmän päivässä, ja harrastaa seksiä? Parisuhde voisi paljon paremmin. Nyt miehet täällä valittavat, ja suunnittelevat eroa kun lapsi tulee aikuiseksi. Eikö olisi mukavaa myös vanheta yhdessä?
Oma vaimoni on tajunnut tämän. Meillä on ollut seksiä käytännössä päivittäin suhteen alusta asti. Nyt lapset ovat muuttaneet pois, ja saamme olla taas kahden. Seksiä on nyt vieläkin enemmän. Kaikki asiat parisuhteessamme on ollut hyvin, koska seksiä on ollut tarpeeksi. Toki vaimokin nauttii seksistä, ei se hänelle mitään antamista ole. Mutta kyllä hän joskus on ihan vaan antanutkin minun ilokseni.
Me miehet emme voi mitään tälle asialle, ja hormoneillemme, näin ne saavat meidät toimimaan. Jos haluatte naisen hormoneilla varustetun ihmisen, niin siitä vaan lesboksi.
M47
Naiset varmasti haluaisivat seksiä, jos olisi joku takuu siitä, että se tuntuu naisesta aina hyvältä. Valitettavasti näin ei ole. Naiset saavat edelleenkin paljon vähemmän orgasmeja kuin miehet. Mikään seksuaalinen vapautuminen ei ole tuonut tähän asiaan tasa-arvoa, vaikka toki asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haluaisiko mies seksiä, jos seksi tuottaisi esim. raastavaa kipua penikseen? Tai toistuvia tulehduksia penikseen ja jatkuvaa kipua istuessa ja kävellessä? Jos jäisit ilman tyydytystä joka kerta?
Naisella ratkaisee se, jaksaako kumppani nähdä vaivaa hänen nautintonsa eteen. Jos mies vaikuttaa itsekkäältä tai esim. puhuu ”pihtaamisesta”, on hyvin epätodennäköistä, että hän haluaisi tätä vaivaa nähdä. Empaattinen ja tunneälykäs ihminen taas pyrkii ymmärtämään syitä mahdollisen haluttomuuden taustalla.
Toki haluttomuus synnyttää myös vaikeita tunteita ja epäilyksiä siitä, rakastaako toinen. Täytyy olla itselleen myötämielinen ja puhua näistä tunteista kumppanille silloin, kun itse on rauhallinen. Kaikenlainen painostus seksiin ja puhe ”pihtaamiisesta” heikentää luottamusta ja vie ne loputkin halut. Toisen haluttomuus kun ei ole mikään sinuun kohdistuva, tietoinen kiusanteko, vaan johtuu usein hänen kykenemättömyydestään antautua ja heittäytyä siinä hetkessä.
Moni haluton haluaisi haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johan tuo aloitusviestin osuus "Meillä on suhteen alussa ollut seksiä vaihtevasti keskimäärin 2...3 krt/kk. " avasi, että jo suhteen alussa on ollut seksiä kaikilla mittareilla mitaten poikkeuksellisen harvoin. Miten kukaan voi odottaa, että seksiä olisi tiheämmin kuin alussa tai että puoliso taianomaisesti alkaisi yhtäkkiä kokeilevammaksi ja estottomammaksi, kun useiten seksi vaan harvenee ja rutinoituu sitä pahemmin mitä pidempi parisuhde on. Eikä niin tapahdu siksi, että kukaan haluaisi olla toiselle ilkeä, vaan vetovoima vähenee suhteen arkistuessa. Ja kyllä vain vaatii halukkaammalta työtä muuttaa tilanne.
Itsellä seksiä oli pitkän parisuhteen alussa sellaiset 3-10 kertaa viikossa, riippuen siitä oliko aikaa ja virkeyttä yhtäaikaa. Myöhemmin ns. ruuhkavuosina, eli lasten ollessa pieniä seksin tiheys vaihteli enemmän, välillä 1-15 kertaa kuukaudessa ja alkoi vähetä kun lapset läheni teini-ikää. Sehän alkoi tietenkin ottaa tätä isäntää pattiin ja aloin miettiä mitä lääkkeeksi, jotta ei päädytä seksin vähyyden takia eroon.
Aloitin katsomalla itseäni peiliin, toiminko niin että minua on helppo haluta, osaanko todella herätellä vaimon seksihalut vai en. Päädyin siihen, että voisin yrittää toimia paremmin. Seksin vähyyshän oli vienyt itseltäni halut läheisyyteenkin, kun lähellä olo ilman että se johti seksiin, alkoi lähinnä ketuttaa ankarammin.
Päättelin kuitenkin, että juurikin huomiointi eri tavoin ja läheisyyden tarjoaminen pienin askelin lisää voisi edesauttaa seksinkin lisääntymistä. Aloin halata aamuin/illoin samalla suudellen, lisäsin kosketuksia ja kehuja keskellä arkea, pieni sipaisu pyllylle, suukko yllättäen niskalle ja pikku hyväily samalla ilman painetta seksiin, merkkipäiviin kukkia ja rakkaudesta kertomista, välillä yllätin tekemällä töistä tuloaan ennen hyvät ruuat, vein yllättäen ulos syömään toisinaan.
Pikkuhiljaa näihin rakkauteni osoituksiin alettiin vastaamaan, ei seksi heti tihentynyt, mutta useiden viikkojen aikana niin alkoi tapahtua. Ensin 2-3 kertaa viikossa, muutamassa kuukaudessa oltiin jo 4-7 kertaa viikossa (ovulaatioviikkoina tiheintä). Aika samalla kaavalla mentiin, mutta seksiä oli kuitenkin yli nelikymppisiin verrattuna useammin kuin tilastojen mukaan on keskimäärin.
Kysyn vielä sinulta, kun olet noin analyyttinen ja fiksusti toiminut omassa parisuhteessasi, että mitä tehdä, kun se on mies, joka ei ole neljään vuoteen halunnut seksiä? Sitä ennen halusi kerran vuodessa, sitä ennen kaksi kertaa vuodessa jne.
Olrn epäillyt pettämistä, mutta hän kiistää täysin. Testosteronit on mitattu. Läheisyyttä ja yhteistä ei ole, paitsi kun jän tajuaa, että olen eroamassa, niin tsemppaa hetken, jotta saa minut jäämään. Se tsemppaaminen on tasoa, että tiskaa. Muulloin ei edes tiskaa. Bare minimum -mies siis. En muista minä vuonna olisimme rsimerkiksi käyneet yhdessä ravintolassa syömässä, miestä ei kiinnosta minun vuokseni. Kävin pariterapiassa yksin, mies ei halunnut tulla, en kokenut saavani siitä mitään hyötyä.
Onko sinulla näkemystä tästä tilanteesta miehen näkökulmasta?
On täysin mahdollista, että miehesi seksihalut eivät ole spontaania vaan responsiivista lajia ja nähtävästi hän on kokenut sinun seksihalujen olevan vahvemmat kuin itsellään, joten on ulkoistanut sinulle halujen herättelyn mielessään. Tätä voisi arvioida sillä, että kun seksiä on ollut, kumpiko on tehnyt niihin aloitteet ja sillä onko noin ollut aina?
On myös yhtälailla täysin mahdollista, että seksuaaliset mieltymyksenne tai seksuaalisen olemisenne "vastaparit" eivät kohtaa, eivät kenties ole koskaan kohdanneet kunnolla. Eli vaikkapa näin että jos sinä sattuisit olemaan responsiivinen ja myös hän olisi responsiivinen, seksiä ei vain tapahdu kun kumpikin odottaa että se toinen tekisi kaivatun seksialoitteen joskus. Tai jos molemmat on esimerkiksi alistumishaluisia, seksi ei tällöin palvelisi alistuvuus/dominoivuus akselilla. Tai mikäli molemmat olisi dominoivia, ei sekään kovin hyvin saata toimia. Kinkyys yleisesti vs vaniljaisuus on myös yksi akseli, tosin siihen liittyy monia muita akseleita eli vastinpareja kinkyyden alaryhminä, eli tuo alistuvuus/dominoivuus, sadistisuus/masokistisuus, määrätietoisuus/vietynä olon tarve jne...
Jos haluaisit avata hieman seksuaalisuuttanne näistä näkökulmista, saattaisin kyetä vastaamaan kohdistetummin kysymykseesi.
Noin niinkuin arkinäkökulmasta vaikuttaa sille, että miehesi roikkuu kanssasi vain koska teet hänen puolestaan kaiken ja vasta vakavat keskustelut saa tsemppaamaan kotitöihin osallistumiseen kerran tai pari vuodessa, olet hyvin todennäköisesti päästänyt hänet hyvin pitkään näissä asioissa aivan liian helpolla. En toki tiedä millainen miehesi on työminänsä puolella ja kuinka jakautuu vaikkapa perheenne tulot teidän kesken ja missä suhteessa niitä käytetään yhteisiin vs omiin menoihin. Parisuhteissa tuppaa moni asia vaikuttamaana toisiinsa ja tämäkin aihepiiri voii vaikuttaa hyvinkin paljon seksuaalisuuteen, pienikin tunne epäreiluudesta voi myrkyttää mieltä ja passivoida aivan hurjasti.
Ihan ekana lähtisin sinuna kokeilemaan eri tavoin miten responsiivinen miehesi halupuoli on, syttyykö kun olet itse aktiivinen osapuoli halujen herättelyssä ja millaisiin keinoihin saakka pitää turvautua jotta niin kävisi, riittääkö vaikkapa seksikäs asu, tarvitaanko jotain rajumpaa, entä kaipaako suoraa toimintaa (siis lue että tyyliin nainen eteisessä polvillaan valmiina palvelemaan miestään suullisesti). Kannattaa olla luova kun näitä selvittelet ja muista että avoin keskustelu seksuaalisuudesta on joskus todellakin tarpeen, jotta pariskunta tietää mitä toinen edes haluaa. Tiedätkö itse miehestäsi millaista seksiä hän kaipaisi ja mikä olisi hänelle kuumaa?
Voi ola että hakasahdin täysin metsään, mutta tein niin vain jotta voisit saada hiukan laveamman keinovalikoman miehesi seksuaalisuuden solmujen aukomiseen, enkä tarkoituksella alkanut tämän perusteellisemmin heitellä vielä ajatuksia ennen kuin tarkentelet.
Sanottakoon, että olen oman naiseni kanssa käynyt paljonkin näihin liittyviä kysymyksiä läpi ja olen oppinut paljon myös naiseni rajoista ja mieltymyksistä. Välillä olen selvitellyt keskustellen ja toisinaan erilaisia lähestymistapoja kokeilemalla.
"En muista minä vuonna olisimme rsimerkiksi käyneet yhdessä ravintolassa syömässä, miestä ei kiinnosta minun vuokseni." Kysyn nyt ihan piruuttaan vielä, että etkö ole siis vienyt miestäsi syömään ja odotatko että hän vie sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksi
Mutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain surullista näissä on, joskus tuntuu että miehet ja naiset eivät vain millään löydä yhteistä säveltä. Aloin seurustella neljäkymppisenä itseä vähän vanhemman miehen kanssa, joka oli aivan onnessaan, kun meillä oli paljon seksiä. Hän koko ajan puhui pihtareista ja siitä miten hirveitä pihtarit ovat ja miten ihana minä olin, kun minulta sai. Aina seksin huumassa tuli rakkauden tunnustuksia. Kyllä se minullekin maistui jonkin aikaa, mutta elämässä on muutakin kuin seksi. Mies oli surullinen kun seksi väheni ja minulle tuli hyväksikäytetty olo, kun vähitellen tajusin yhä selvemmin, että se reikä oli tärkeintä ja itse ihminen olisi voinut olla kuka vain. Nyt on mies päästetty metsästämään uutta, toivottavasti kuuttakymppiä lähestyvällä ukolla vielä olisi jotakin iloa edessään, kun mikään muu ei samalla lailla kiinnnosta ja suhteessa seksi on ykkössijalla. Täälläkin tosi usein saa lukea että seksi on pääasiallinen syy miksi mies haluaa edes seurustella tai olla avioliitossa. Se ei ole kestävää. Seksi on kivaa, mutta elämässä ja suhteessa on muutakin.
Olet oikeassa, seksi on meille miehille tärkein ja ainoa syy olla parisuhteessa. Siinä olet väärässä, että kuka tahansa voi olla se reikä. Ehkä sinun tapauksessasi näin olikin, mutta itselleni muut asiat ovat myöskin tärkeitä. MUTTA: Ne ovat tärkeitä vain, jos seksiä on riittävästi. Kiinnostaa myös muu läheisyys, kädestä pitäminen, ja yhdessä juttelu. Nämäkin lakkaavat kiinnostamasta, jos seksiä ei ole. Miksi naiset vähennätte seksin määrää suhteessanne? Eikö se ole mukavaa? Eikö sitä luuria voisi räplätä tunnin vähemmän päivässä, ja harrastaa seksiä? Parisuhde voisi paljon paremmin. Nyt miehet täällä valittavat, ja suunnittelevat eroa kun lapsi tulee aikuiseksi. Eikö olisi mukavaa myös vanheta yhdessä?
Oma vaimoni on tajunnut tämän. Meillä on ollut seksiä käytännössä päivittäin suhteen alusta asti. Nyt lapset ovat muuttaneet pois, ja saamme olla taas kahden. Seksiä on nyt vieläkin enemmän. Kaikki asiat parisuhteessamme on ollut hyvin, koska seksiä on ollut tarpeeksi. Toki vaimokin nauttii seksistä, ei se hänelle mitään antamista ole. Mutta kyllä hän joskus on ihan vaan antanutkin minun ilokseni.
Me miehet emme voi mitään tälle asialle, ja hormoneillemme, näin ne saavat meidät toimimaan. Jos haluatte naisen hormoneilla varustetun ihmisen, niin siitä vaan lesboksi.
M47
Naiset varmasti haluaisivat seksiä, jos olisi joku takuu siitä, että se tuntuu naisesta aina hyvältä. Valitettavasti näin ei ole. Naiset saavat edelleenkin paljon vähemmän orgasmeja kuin miehet. Mikään seksuaalinen vapautuminen ei ole tuonut tähän asiaan tasa-arvoa, vaikka toki asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haluaisiko mies seksiä, jos seksi tuottaisi esim. raastavaa kipua penikseen? Tai toistuvia tulehduksia penikseen ja jatkuvaa kipua istuessa ja kävellessä? Jos jäisit ilman tyydytystä joka kerta?
Naisella ratkaisee se, jaksaako kumppani nähdä vaivaa hänen nautintonsa eteen. Jos mies vaikuttaa itsekkäältä tai esim. puhuu ”pihtaamisesta”, on hyvin epätodennäköistä, että hän haluaisi tätä vaivaa nähdä. Empaattinen ja tunneälykäs ihminen taas pyrkii ymmärtämään syitä mahdollisen haluttomuuden taustalla.
Toki haluttomuus synnyttää myös vaikeita tunteita ja epäilyksiä siitä, rakastaako toinen. Täytyy olla itselleen myötämielinen ja puhua näistä tunteista kumppanille silloin, kun itse on rauhallinen. Kaikenlainen painostus seksiin ja puhe ”pihtaamiisesta” heikentää luottamusta ja vie ne loputkin halut. Toisen haluttomuus kun ei ole mikään sinuun kohdistuva, tietoinen kiusanteko, vaan johtuu usein hänen kykenemättömyydestään antautua ja heittäytyä siinä hetkessä.
Moni haluton haluaisi haluta.
Ja onko se vastuu asiasta taas kokonaan miehen harteilla? No tottakai se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain surullista näissä on, joskus tuntuu että miehet ja naiset eivät vain millään löydä yhteistä säveltä. Aloin seurustella neljäkymppisenä itseä vähän vanhemman miehen kanssa, joka oli aivan onnessaan, kun meillä oli paljon seksiä. Hän koko ajan puhui pihtareista ja siitä miten hirveitä pihtarit ovat ja miten ihana minä olin, kun minulta sai. Aina seksin huumassa tuli rakkauden tunnustuksia. Kyllä se minullekin maistui jonkin aikaa, mutta elämässä on muutakin kuin seksi. Mies oli surullinen kun seksi väheni ja minulle tuli hyväksikäytetty olo, kun vähitellen tajusin yhä selvemmin, että se reikä oli tärkeintä ja itse ihminen olisi voinut olla kuka vain. Nyt on mies päästetty metsästämään uutta, toivottavasti kuuttakymppiä lähestyvällä ukolla vielä olisi jotakin iloa edessään, kun mikään muu ei samalla lailla kiinnnosta ja suhteessa seksi on ykkössijalla. Täälläkin tosi usein saa lukea että seksi on pääasiallinen syy miksi mies haluaa edes seurustella tai olla avioliitossa. Se ei ole kestävää. Seksi on kivaa, mutta elämässä ja suhteessa on muutakin.
Olet oikeassa, seksi on meille miehille tärkein ja ainoa syy olla parisuhteessa. Siinä olet väärässä, että kuka tahansa voi olla se reikä. Ehkä sinun tapauksessasi näin olikin, mutta itselleni muut asiat ovat myöskin tärkeitä. MUTTA: Ne ovat tärkeitä vain, jos seksiä on riittävästi. Kiinnostaa myös muu läheisyys, kädestä pitäminen, ja yhdessä juttelu. Nämäkin lakkaavat kiinnostamasta, jos seksiä ei ole. Miksi naiset vähennätte seksin määrää suhteessanne? Eikö se ole mukavaa? Eikö sitä luuria voisi räplätä tunnin vähemmän päivässä, ja harrastaa seksiä? Parisuhde voisi paljon paremmin. Nyt miehet täällä valittavat, ja suunnittelevat eroa kun lapsi tulee aikuiseksi. Eikö olisi mukavaa myös vanheta yhdessä?
Oma vaimoni on tajunnut tämän. Meillä on ollut seksiä käytännössä päivittäin suhteen alusta asti. Nyt lapset ovat muuttaneet pois, ja saamme olla taas kahden. Seksiä on nyt vieläkin enemmän. Kaikki asiat parisuhteessamme on ollut hyvin, koska seksiä on ollut tarpeeksi. Toki vaimokin nauttii seksistä, ei se hänelle mitään antamista ole. Mutta kyllä hän joskus on ihan vaan antanutkin minun ilokseni.
Me miehet emme voi mitään tälle asialle, ja hormoneillemme, näin ne saavat meidät toimimaan. Jos haluatte naisen hormoneilla varustetun ihmisen, niin siitä vaan lesboksi.
M47
Naiset varmasti haluaisivat seksiä, jos olisi joku takuu siitä, että se tuntuu naisesta aina hyvältä. Valitettavasti näin ei ole. Naiset saavat edelleenkin paljon vähemmän orgasmeja kuin miehet. Mikään seksuaalinen vapautuminen ei ole tuonut tähän asiaan tasa-arvoa, vaikka toki asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haluaisiko mies seksiä, jos seksi tuottaisi esim. raastavaa kipua penikseen? Tai toistuvia tulehduksia penikseen ja jatkuvaa kipua istuessa ja kävellessä? Jos jäisit ilman tyydytystä joka kerta?
Naisella ratkaisee se, jaksaako kumppani nähdä vaivaa hänen nautintonsa eteen. Jos mies vaikuttaa itsekkäältä tai esim. puhuu ”pihtaamisesta”, on hyvin epätodennäköistä, että hän haluaisi tätä vaivaa nähdä. Empaattinen ja tunneälykäs ihminen taas pyrkii ymmärtämään syitä mahdollisen haluttomuuden taustalla.
Toki haluttomuus synnyttää myös vaikeita tunteita ja epäilyksiä siitä, rakastaako toinen. Täytyy olla itselleen myötämielinen ja puhua näistä tunteista kumppanille silloin, kun itse on rauhallinen. Kaikenlainen painostus seksiin ja puhe ”pihtaamiisesta” heikentää luottamusta ja vie ne loputkin halut. Toisen haluttomuus kun ei ole mikään sinuun kohdistuva, tietoinen kiusanteko, vaan johtuu usein hänen kykenemättömyydestään antautua ja heittäytyä siinä hetkessä.
Moni haluton haluaisi haluta.Ja onko se vastuu asiasta taas kokonaan miehen harteilla? No tottakai se on.
Ei tietenkään, toki vastuu suhteesta on molemmilla. Mutta oma käytös on se ainoa asia, johon voi oikeasti vaikuttaa. Jos yrittää kivenkovaa saada toista muuttamaan toimintaansa, on vaikutus usein täysin päinvastainen. Varsinkin seksuaalisuudessa, joka on usein herkkä alue. Jos toista yrittää pakottaa haluamaan, katoavat ne vähäisetkin halut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Onko sulle ok, jos myös vaimo hakee seksiä muualta? Mielenosoituksena silloin,, jos asiat eivät mene hänen toiveidensa mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain surullista näissä on, joskus tuntuu että miehet ja naiset eivät vain millään löydä yhteistä säveltä. Aloin seurustella neljäkymppisenä itseä vähän vanhemman miehen kanssa, joka oli aivan onnessaan, kun meillä oli paljon seksiä. Hän koko ajan puhui pihtareista ja siitä miten hirveitä pihtarit ovat ja miten ihana minä olin, kun minulta sai. Aina seksin huumassa tuli rakkauden tunnustuksia. Kyllä se minullekin maistui jonkin aikaa, mutta elämässä on muutakin kuin seksi. Mies oli surullinen kun seksi väheni ja minulle tuli hyväksikäytetty olo, kun vähitellen tajusin yhä selvemmin, että se reikä oli tärkeintä ja itse ihminen olisi voinut olla kuka vain. Nyt on mies päästetty metsästämään uutta, toivottavasti kuuttakymppiä lähestyvällä ukolla vielä olisi jotakin iloa edessään, kun mikään muu ei samalla lailla kiinnnosta ja suhteessa seksi on ykkössijalla. Täälläkin tosi usein saa lukea että seksi on pääasiallinen syy miksi mies haluaa edes seurustella tai olla avioliitossa. Se ei ole kestävää. Seksi on kivaa, mutta elämässä ja suhteessa on muutakin.
Olet oikeassa, seksi on meille miehille tärkein ja ainoa syy olla parisuhteessa. Siinä olet väärässä, että kuka tahansa voi olla se reikä. Ehkä sinun tapauksessasi näin olikin, mutta itselleni muut asiat ovat myöskin tärkeitä. MUTTA: Ne ovat tärkeitä vain, jos seksiä on riittävästi. Kiinnostaa myös muu läheisyys, kädestä pitäminen, ja yhdessä juttelu. Nämäkin lakkaavat kiinnostamasta, jos seksiä ei ole. Miksi naiset vähennätte seksin määrää suhteessanne? Eikö se ole mukavaa? Eikö sitä luuria voisi räplätä tunnin vähemmän päivässä, ja harrastaa seksiä? Parisuhde voisi paljon paremmin. Nyt miehet täällä valittavat, ja suunnittelevat eroa kun lapsi tulee aikuiseksi. Eikö olisi mukavaa myös vanheta yhdessä?
Oma vaimoni on tajunnut tämän. Meillä on ollut seksiä käytännössä päivittäin suhteen alusta asti. Nyt lapset ovat muuttaneet pois, ja saamme olla taas kahden. Seksiä on nyt vieläkin enemmän. Kaikki asiat parisuhteessamme on ollut hyvin, koska seksiä on ollut tarpeeksi. Toki vaimokin nauttii seksistä, ei se hänelle mitään antamista ole. Mutta kyllä hän joskus on ihan vaan antanutkin minun ilokseni.
Me miehet emme voi mitään tälle asialle, ja hormoneillemme, näin ne saavat meidät toimimaan. Jos haluatte naisen hormoneilla varustetun ihmisen, niin siitä vaan lesboksi.
M47
Naiset varmasti haluaisivat seksiä, jos olisi joku takuu siitä, että se tuntuu naisesta aina hyvältä. Valitettavasti näin ei ole. Naiset saavat edelleenkin paljon vähemmän orgasmeja kuin miehet. Mikään seksuaalinen vapautuminen ei ole tuonut tähän asiaan tasa-arvoa, vaikka toki asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haluaisiko mies seksiä, jos seksi tuottaisi esim. raastavaa kipua penikseen? Tai toistuvia tulehduksia penikseen ja jatkuvaa kipua istuessa ja kävellessä? Jos jäisit ilman tyydytystä joka kerta?
Naisella ratkaisee se, jaksaako kumppani nähdä vaivaa hänen nautintonsa eteen. Jos mies vaikuttaa itsekkäältä tai esim. puhuu ”pihtaamisesta”, on hyvin epätodennäköistä, että hän haluaisi tätä vaivaa nähdä. Empaattinen ja tunneälykäs ihminen taas pyrkii ymmärtämään syitä mahdollisen haluttomuuden taustalla.
Toki haluttomuus synnyttää myös vaikeita tunteita ja epäilyksiä siitä, rakastaako toinen. Täytyy olla itselleen myötämielinen ja puhua näistä tunteista kumppanille silloin, kun itse on rauhallinen. Kaikenlainen painostus seksiin ja puhe ”pihtaamiisesta” heikentää luottamusta ja vie ne loputkin halut. Toisen haluttomuus kun ei ole mikään sinuun kohdistuva, tietoinen kiusanteko, vaan johtuu usein hänen kykenemättömyydestään antautua ja heittäytyä siinä hetkessä.
Moni haluton haluaisi haluta.Ja onko se vastuu asiasta taas kokonaan miehen harteilla? No tottakai se on.
Ei tietenkään, toki vastuu suhteesta on molemmilla. Mutta oma käytös on se ainoa asia, johon voi oikeasti vaikuttaa. Jos yrittää kivenkovaa saada toista muuttamaan toimintaansa, on vaikutus usein täysin päinvastainen. Varsinkin seksuaalisuudessa, joka on usein herkkä alue. Jos toista yrittää pakottaa haluamaan, katoavat ne vähäisetkin halut.
Eli oikea ratkaisu onkin silloin uuden kumppanin hakeminen eikä jäädä odottelemaan, että toinen muuttuisi joskus ihan itsestään. Näin minä olet tehnyt enkä kadu pätkääkään ratkaisujani. En vaan käsitä, miksi joku jää roikkumaan suhteeseen, missä ei saa sitä mitä haluaa tai tarvitsee. Toivoo vaan, että ehkä tää tästä joskus vielä muuttuu ja elämä valuu käsistä siinä odotellessa. En vaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
"Se voi johtua miehen heikoista seksitaidoista, kokemattomuudesta, itsekeskeisyydestä, mutta yhtä lailla se voi johtua myös naisen heikosta seksuaalisesta itsetunnosta eli hän ei ole välttämättä ikinä tutustunut seksuaalisuuteensa eikä asettanut sitä etusijalle"
Tuollaiselle naiselle on ihan nimikin olemassa: frigidi. Ja jos nainen on elämänsä ajan ollut kylmä, hän ei siitä vaihdevuosien keskellä mihinkään muutu.
Toki aseksuaalejakin on olemassa. Mutta jos ihminen jossain olosuhteissa tuntee halua, ei silloin kyse ole tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain surullista näissä on, joskus tuntuu että miehet ja naiset eivät vain millään löydä yhteistä säveltä. Aloin seurustella neljäkymppisenä itseä vähän vanhemman miehen kanssa, joka oli aivan onnessaan, kun meillä oli paljon seksiä. Hän koko ajan puhui pihtareista ja siitä miten hirveitä pihtarit ovat ja miten ihana minä olin, kun minulta sai. Aina seksin huumassa tuli rakkauden tunnustuksia. Kyllä se minullekin maistui jonkin aikaa, mutta elämässä on muutakin kuin seksi. Mies oli surullinen kun seksi väheni ja minulle tuli hyväksikäytetty olo, kun vähitellen tajusin yhä selvemmin, että se reikä oli tärkeintä ja itse ihminen olisi voinut olla kuka vain. Nyt on mies päästetty metsästämään uutta, toivottavasti kuuttakymppiä lähestyvällä ukolla vielä olisi jotakin iloa edessään, kun mikään muu ei samalla lailla kiinnnosta ja suhteessa seksi on ykkössijalla. Täälläkin tosi usein saa lukea että seksi on pääasiallinen syy miksi mies haluaa edes seurustella tai olla avioliitossa. Se ei ole kestävää. Seksi on kivaa, mutta elämässä ja suhteessa on muutakin.
Olet oikeassa, seksi on meille miehille tärkein ja ainoa syy olla parisuhteessa. Siinä olet väärässä, että kuka tahansa voi olla se reikä. Ehkä sinun tapauksessasi näin olikin, mutta itselleni muut asiat ovat myöskin tärkeitä. MUTTA: Ne ovat tärkeitä vain, jos seksiä on riittävästi. Kiinnostaa myös muu läheisyys, kädestä pitäminen, ja yhdessä juttelu. Nämäkin lakkaavat kiinnostamasta, jos seksiä ei ole. Miksi naiset vähennätte seksin määrää suhteessanne? Eikö se ole mukavaa? Eikö sitä luuria voisi räplätä tunnin vähemmän päivässä, ja harrastaa seksiä? Parisuhde voisi paljon paremmin. Nyt miehet täällä valittavat, ja suunnittelevat eroa kun lapsi tulee aikuiseksi. Eikö olisi mukavaa myös vanheta yhdessä?
Oma vaimoni on tajunnut tämän. Meillä on ollut seksiä käytännössä päivittäin suhteen alusta asti. Nyt lapset ovat muuttaneet pois, ja saamme olla taas kahden. Seksiä on nyt vieläkin enemmän. Kaikki asiat parisuhteessamme on ollut hyvin, koska seksiä on ollut tarpeeksi. Toki vaimokin nauttii seksistä, ei se hänelle mitään antamista ole. Mutta kyllä hän joskus on ihan vaan antanutkin minun ilokseni.
Me miehet emme voi mitään tälle asialle, ja hormoneillemme, näin ne saavat meidät toimimaan. Jos haluatte naisen hormoneilla varustetun ihmisen, niin siitä vaan lesboksi.
M47
Naiset varmasti haluaisivat seksiä, jos olisi joku takuu siitä, että se tuntuu naisesta aina hyvältä. Valitettavasti näin ei ole. Naiset saavat edelleenkin paljon vähemmän orgasmeja kuin miehet. Mikään seksuaalinen vapautuminen ei ole tuonut tähän asiaan tasa-arvoa, vaikka toki asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haluaisiko mies seksiä, jos seksi tuottaisi esim. raastavaa kipua penikseen? Tai toistuvia tulehduksia penikseen ja jatkuvaa kipua istuessa ja kävellessä? Jos jäisit ilman tyydytystä joka kerta?
Naisella ratkaisee se, jaksaako kumppani nähdä vaivaa hänen nautintonsa eteen. Jos mies vaikuttaa itsekkäältä tai esim. puhuu ”pihtaamisesta”, on hyvin epätodennäköistä, että hän haluaisi tätä vaivaa nähdä. Empaattinen ja tunneälykäs ihminen taas pyrkii ymmärtämään syitä mahdollisen haluttomuuden taustalla.
Toki haluttomuus synnyttää myös vaikeita tunteita ja epäilyksiä siitä, rakastaako toinen. Täytyy olla itselleen myötämielinen ja puhua näistä tunteista kumppanille silloin, kun itse on rauhallinen. Kaikenlainen painostus seksiin ja puhe ”pihtaamiisesta” heikentää luottamusta ja vie ne loputkin halut. Toisen haluttomuus kun ei ole mikään sinuun kohdistuva, tietoinen kiusanteko, vaan johtuu usein hänen kykenemättömyydestään antautua ja heittäytyä siinä hetkessä.
Moni haluton haluaisi haluta.Ja onko se vastuu asiasta taas kokonaan miehen harteilla? No tottakai se on.
Ei tietenkään, toki vastuu suhteesta on molemmilla. Mutta oma käytös on se ainoa asia, johon voi oikeasti vaikuttaa. Jos yrittää kivenkovaa saada toista muuttamaan toimintaansa, on vaikutus usein täysin päinvastainen. Varsinkin seksuaalisuudessa, joka on usein herkkä alue. Jos toista yrittää pakottaa haluamaan, katoavat ne vähäisetkin halut.
Eli oikea ratkaisu onkin silloin uuden kumppanin hakeminen eikä jäädä odottelemaan, että toinen muuttuisi joskus ihan itsestään. Näin minä olet tehnyt enkä kadu pätkääkään ratkaisujani. En vaan käsitä, miksi joku jää roikkumaan suhteeseen, missä ei saa sitä mitä haluaa tai tarvitsee. Toivoo vaan, että ehkä tää tästä joskus vielä muuttuu ja elämä valuu käsistä siinä odotellessa. En vaan ymmärrä.
Ehkä olet vain pitkäjänteiseen suhteeseen sitoutumiskyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Onko sulle ok, jos myös vaimo hakee seksiä muualta? Mielenosoituksena silloin,, jos asiat eivät mene hänen toiveidensa mukaan?
Siinä tapauksessa kyllä, jos minä en suostu kotona seksiin hänen kanssaan pitkänkään odottelun jälkeen. Kenenkään ei pidä elää seksittömässä suhteessa, jos ei itse sitä halua.
Ihan hyviä pointteja oli tässä monella. Mutta valitettavasti haluttomuuden syistä valtaosa ei ole kumppanin ulottuvilla niin, että omaa toimintaa parantamalla voisi päästä parempaan seksielämään. Seksuaalisuudessa on kyse suhteesta omaan kehoon ja seksissä toisen kanssa on kyse myös hallinnan tunteista joko suhteeseen tai omaan elämään liittyen.
Se että halutonta osapuolta myötäillään ja tuetaan on hyvä, jos siitä on aiemmin ollut puutetta, mutta usein on päinvastoin eli tarvitaan rajat myötäilylle ja enemmän suoraa puhetta, jossa omat tarpeet ja rajat ilmaistaan. Valtasuhteiden vääristyminen on myös olennaista haluttomuudessa. Haluttomuus on piiloutumista ja vastuun puutetta. Jos seksistä ei nauti, se on omalla, ei puolison vastuulla. Nämä tällaiset ovat yksi keino vietellä puoliso yhä enemmän siihen valtapeliin, joka on käynnissä molempien vahingoksi. (Fyysinen vammakaan ei estä seksistä nauttimista, jos sitä haluaa, vaikka se voi estää jonkun seksitavan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain surullista näissä on, joskus tuntuu että miehet ja naiset eivät vain millään löydä yhteistä säveltä. Aloin seurustella neljäkymppisenä itseä vähän vanhemman miehen kanssa, joka oli aivan onnessaan, kun meillä oli paljon seksiä. Hän koko ajan puhui pihtareista ja siitä miten hirveitä pihtarit ovat ja miten ihana minä olin, kun minulta sai. Aina seksin huumassa tuli rakkauden tunnustuksia. Kyllä se minullekin maistui jonkin aikaa, mutta elämässä on muutakin kuin seksi. Mies oli surullinen kun seksi väheni ja minulle tuli hyväksikäytetty olo, kun vähitellen tajusin yhä selvemmin, että se reikä oli tärkeintä ja itse ihminen olisi voinut olla kuka vain. Nyt on mies päästetty metsästämään uutta, toivottavasti kuuttakymppiä lähestyvällä ukolla vielä olisi jotakin iloa edessään, kun mikään muu ei samalla lailla kiinnnosta ja suhteessa seksi on ykkössijalla. Täälläkin tosi usein saa lukea että seksi on pääasiallinen syy miksi mies haluaa edes seurustella tai olla avioliitossa. Se ei ole kestävää. Seksi on kivaa, mutta elämässä ja suhteessa on muutakin.
Olet oikeassa, seksi on meille miehille tärkein ja ainoa syy olla parisuhteessa. Siinä olet väärässä, että kuka tahansa voi olla se reikä. Ehkä sinun tapauksessasi näin olikin, mutta itselleni muut asiat ovat myöskin tärkeitä. MUTTA: Ne ovat tärkeitä vain, jos seksiä on riittävästi. Kiinnostaa myös muu läheisyys, kädestä pitäminen, ja yhdessä juttelu. Nämäkin lakkaavat kiinnostamasta, jos seksiä ei ole. Miksi naiset vähennätte seksin määrää suhteessanne? Eikö se ole mukavaa? Eikö sitä luuria voisi räplätä tunnin vähemmän päivässä, ja harrastaa seksiä? Parisuhde voisi paljon paremmin. Nyt miehet täällä valittavat, ja suunnittelevat eroa kun lapsi tulee aikuiseksi. Eikö olisi mukavaa myös vanheta yhdessä?
Oma vaimoni on tajunnut tämän. Meillä on ollut seksiä käytännössä päivittäin suhteen alusta asti. Nyt lapset ovat muuttaneet pois, ja saamme olla taas kahden. Seksiä on nyt vieläkin enemmän. Kaikki asiat parisuhteessamme on ollut hyvin, koska seksiä on ollut tarpeeksi. Toki vaimokin nauttii seksistä, ei se hänelle mitään antamista ole. Mutta kyllä hän joskus on ihan vaan antanutkin minun ilokseni.
Me miehet emme voi mitään tälle asialle, ja hormoneillemme, näin ne saavat meidät toimimaan. Jos haluatte naisen hormoneilla varustetun ihmisen, niin siitä vaan lesboksi.
M47
Naiset varmasti haluaisivat seksiä, jos olisi joku takuu siitä, että se tuntuu naisesta aina hyvältä. Valitettavasti näin ei ole. Naiset saavat edelleenkin paljon vähemmän orgasmeja kuin miehet. Mikään seksuaalinen vapautuminen ei ole tuonut tähän asiaan tasa-arvoa, vaikka toki asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Haluaisiko mies seksiä, jos seksi tuottaisi esim. raastavaa kipua penikseen? Tai toistuvia tulehduksia penikseen ja jatkuvaa kipua istuessa ja kävellessä? Jos jäisit ilman tyydytystä joka kerta?
Naisella ratkaisee se, jaksaako kumppani nähdä vaivaa hänen nautintonsa eteen. Jos mies vaikuttaa itsekkäältä tai esim. puhuu ”pihtaamisesta”, on hyvin epätodennäköistä, että hän haluaisi tätä vaivaa nähdä. Empaattinen ja tunneälykäs ihminen taas pyrkii ymmärtämään syitä mahdollisen haluttomuuden taustalla.
Toki haluttomuus synnyttää myös vaikeita tunteita ja epäilyksiä siitä, rakastaako toinen. Täytyy olla itselleen myötämielinen ja puhua näistä tunteista kumppanille silloin, kun itse on rauhallinen. Kaikenlainen painostus seksiin ja puhe ”pihtaamiisesta” heikentää luottamusta ja vie ne loputkin halut. Toisen haluttomuus kun ei ole mikään sinuun kohdistuva, tietoinen kiusanteko, vaan johtuu usein hänen kykenemättömyydestään antautua ja heittäytyä siinä hetkessä.
Moni haluton haluaisi haluta.Ja onko se vastuu asiasta taas kokonaan miehen harteilla? No tottakai se on.
Ei tietenkään, toki vastuu suhteesta on molemmilla. Mutta oma käytös on se ainoa asia, johon voi oikeasti vaikuttaa. Jos yrittää kivenkovaa saada toista muuttamaan toimintaansa, on vaikutus usein täysin päinvastainen. Varsinkin seksuaalisuudessa, joka on usein herkkä alue. Jos toista yrittää pakottaa haluamaan, katoavat ne vähäisetkin halut.
Eli oikea ratkaisu onkin silloin uuden kumppanin hakeminen eikä jäädä odottelemaan, että toinen muuttuisi joskus ihan itsestään. Näin minä olet tehnyt enkä kadu pätkääkään ratkaisujani. En vaan käsitä, miksi joku jää roikkumaan suhteeseen, missä ei saa sitä mitä haluaa tai tarvitsee. Toivoo vaan, että ehkä tää tästä joskus vielä muuttuu ja elämä valuu käsistä siinä odotellessa. En vaan ymmärrä.
Ehkä olet vain pitkäjänteiseen suhteeseen sitoutumiskyvytön.
En ole. Mutta en myöskään ole tyhmä, että jään suhteeseen odottelemaan jotain mahdollista muutosta, mitä ei ikinä saata tullakaan. Miksi ihmeessä haluaisin tuhlata elämääni sillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Onko sulle ok, jos myös vaimo hakee seksiä muualta? Mielenosoituksena silloin,, jos asiat eivät mene hänen toiveidensa mukaan?
Siinä tapauksessa kyllä, jos minä en suostu kotona seksiin hänen kanssaan pitkänkään odottelun jälkeen. Kenenkään ei pidä elää seksittömässä suhteessa, jos ei itse sitä halua.
Mitä jos seksi ei olisi sellaista, jota vaimosi haluaa? Kun ei ole mitään takeita naiselle siitä, että seksi välttämättä tuntuu edes hyvältä. Se voi jopa sattua. Saisiko silloin vaimosi hakea parempaa seksiä muualta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Ihana mies tässä, arvostan! Juurikin tämä ymmärrys, että toisen halu voi olla responsiivista. Eikä se ole toisen valinta, että näin on, se vain on. Halut voi herätä, kun toinen hellii rauhallisesti, kiireettömästi, paineettomassa ilmapiirissä. Jos taas kokee painostusta seksiin (esim. toinen suuttuu, jos läheisyys ei johdakaan seksiin), syntyy helposti kierre, ja läheisyyttäkin alkaa pelätä. Itsellä naisena rentoutuminen on kaiken a ja o. Mulla toimii esimerkiksi pakaroiden hieronta ja niskan hidas suutelu. Nämä usein johtavat haluun, vaikka sitä ei alun perin olisikaan ollut.
Upeaa myös tämä ajatus, että hellyydenosoitukset jäävät ikään kuin pankkiin kasvamaan korkoa. Näinhän se just menee. Hellyys ikään kuin luo sellaista lämmintä ilmapiiriä, jossa voin tuntea olevani naisena haluttava. Silloin on helpompaa heittää aivot narikkaan, luopua kontrollista ja ulkonäköpaineista ja antautua heränneen halun vietäväksiMutta on myös ihan saatanan tympivää, jos mies joutuu ihan joka kerta tekemään aloitteen seksiin. Kukaan ei sellasta pitkään jaksa. Meillä oli tuollainen tilanne jokunen vuosi sitten. Seksiä kyllä oli ja se oli ihanaa. Kypsyin kuitenkin tilanteeseen täysin. Kerroin, että seksiä on sitten seuraavan kerran, kun tulet sitä pyytämään.
No siinä meni oma aikansa. Minä keskityin sillä aikaa omiin harrastuksiini ja muihin asioihin. Vihdoin alkoi puolisolla menemään panetus liian kovaksi ja tuli pyytämään seksiä. Kerroin, että toista kertaa en suostu enää odottelemaan näin pitkään vaan haen seksini muualta. Nyt meillä tehdään aloiteet seksiin 50-50 ja seksiä on 1-2 kertaa viikossa. Enemmänkin ottaisin, mutta en nyt silti valita tilannetta.
Onko sulle ok, jos myös vaimo hakee seksiä muualta? Mielenosoituksena silloin,, jos asiat eivät mene hänen toiveidensa mukaan?
Siinä tapauksessa kyllä, jos minä en suostu kotona seksiin hänen kanssaan pitkänkään odottelun jälkeen. Kenenkään ei pidä elää seksittömässä suhteessa, jos ei itse sitä halua.
Mitä jos seksi ei olisi sellaista, jota vaimosi haluaa? Kun ei ole mitään takeita naiselle siitä, että seksi välttämättä tuntuu edes hyvältä. Se voi jopa sattua. Saisiko silloin vaimosi hakea parempaa seksiä muualta?
Mutta kun se on juuri sellaista, mitä hän haluaa. Olen antanut orgasmitakuun joka kerralle ja se on pitänyt tähän päivään asti. Ja pitää tästä eteenkin päin.
Miksi kukaan harrastaa seksiä, mistä ei nauti. Aika typerää ajatus mielestäni. Silloin tietysti tehdään, mitä itse nähdään parhaakis. Eli haetaan se parempi seksi muualta. Tekisit kai itsekin samalla tavalla?
Sanonnalla ei tarkoiteta sitä, että seksi olisi kaikki kaikessa, vaan viitataan siihen, miten on vaikea tuntea elävänsä hyvässä ja onnellisessa suhteessa, jos ei tunne itseään halutuksi, vaikka kaikki muu suhteessa olisi kunnossa.