Lue keskustelun säännöt.
Kissat pöydälle vai suoraan ero 20 vuoden avioliiton jälkeen?
15.06.2026 |
Olen ollut n. 20 vuotta naimisissa ja koen että olen ikäisekseni (kohta 50 v) viriili ja hyvässä kunnossa ikäisekseni. Puolisoni on taas väsähtänyt henkisesti ja fyysisesti. Toki rakastan häntä (ja hän minua...ehkä) ja viihdyn hänen kanssaan, mutta alan olla loppu. En halua, enkä pysty pettämään häntä.
Jotenkin kuvittelin, että kun lapset kasvaa ja meille koittaa enemmän yhteistä aikaa, niin voitaisiin kokeilla kaikkea kivaa ja uutta, ja yleisesti että seksiä olisi enemmän kuin 1krt/3kk, itselle sopiva määrä olisi 1-2 krt/vko. Meillä on suhteen alussa ollut seksiä vaihtevasti keskimäärin 2...3 krt/kk.
Seksistä puhuminen puolisoni kanssa on todella vaikeaa, en ole edelleenkään kartalla hänen mieltymyksistään tai toiveistaan. Seksistä puhuminen vain pahentaa tilannetta, koska hänellä ei ole tai tai halua kertoa haluistaan/fantasioistaan. Olen ehdottanut lelujen hommaamista, mutta ei. Bj on täysin pois laskuista (edellisen kerran joskus seurusteluaikana yli 20 v sitten). Itse annan hänelle "kielihoitoa" joka kerta. Vehkeeseeni hän ei juurikaan koske. Ja hänelle mieleinen seksi on vain lähtyssaarnaajaa, muihin asentoihin pitää kerjätä ja anella.
Aloitteen tekeminen on aina minun vastuullani ja nyt useiden pakkien jälkeen en viitsi tehdä sitäkään kuin 120% varman paikan tullen (mökillä tai reissussa + vaimo "terveenä"). Tein jopa n. 3kk kokeliun että en edes varman paikan tullen tehnyt aloitetta ja siitä tuli 3kk "kuiva" jakso.
Tämän lisäksi 90% kotitöistä on minun harteilla...v#**u että tässä tuntee itsensä tyhmäksi ja hyväksikäytetyksi..
Auki kirjoitettuna vastaus kysymykseen on helppo, mutta kuitenkin niin vaikea. Viimevuosina olen arjessani huomannut, että hyvinä päivinä haaveilen ja suunnittelen erilaisia esileikkejä tai eroottisia tilanteita yllätykseksi vaimolleni, mutta tilaisuuden tullen ne jää toteutumatta hänen vaivojen tmv. takia. Huonoina päivinä mietin että pettääkö hän minua, onko hänellä joku toinen ja soimaan itseäni... Lisäksi olen havainnut että ajattelen yhä enemmän (eli koko) ajan seksiä tai seksin puutetta päivittäin.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akat vaan niin isoja nykyään, kuka innostuu?
Hep, aivan huikeaa seksiä pluskokoisen naisen kanssa saaneena en epäröisi jos sopiva tilanne sattuisi kohdalleen. Aivan saakelin kiihkeitä tapauksia ollut kaikki pluskokoiset naiset joiden kanssa olen petihommiin päätynyt. Ne tissitkin, kun niitä punnitsee käsillä, mjouuu...
En usko, että pystyisin seksiin kovin lihavan kanssa. Minulle visuaalisuus on tärkeä osa seksiä ja kun katsoo lihavien naisten kuvia, nuortenkin, niin tekee huonoa.
M50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaaliterapeutille Mars. Kerrot, että tämä on sulle tärkeä asia, eli jos hän ei tähän suostu, niin sitten sun on ymmärrettävä niin, ettei sinun tärkeänä pitämääsi asiaan suhtauduta vakavasti ja sun on tehtävä johtopäätökset sen mukaan.
Kiertäkää nyt ne seksuaaliterapeutit helvetin etäältä!! Niillä ei ole mitään varsinaista koulutusta mennä tonkimaan ihmisten mieliä. Kuka vaan voi alkaa pitämään seksuaalista kuntoutusta ja kerätä raha pois tyhmiltä. Parin kerran jälkeen terapeutti kysyy: oletteko ajatelleet avointa suhdetta. Jos on mies, tapaa jonkun ajan kuluttua vaimosi ja opettaa hänet seksin saloihin. Siinähän sitten ihmettelet kuinka kävikään.
Toimiiko tuo myös toisin päin eli jos terapeutti on nainen niin hän antaa miehelle yksityistunteja
Julkisuudessa on ollut seksuaaliterapeutteja, joiden varsinainen työ on seksin myyminen eli ovat seksin myymisen seurauksena halunneet kyseisen koulutuksen. Ehkäpä sellaisen terapeutin palveluihin kuuluu myös seksin myyminen. Tuskin kuitenkaan ilmaiseksi terapian höysteenä.
Kahden vuoden koulutus ei pätevöitä ketään käsittelemään parisuhteen ja ihmisyyden ytimeen kuuluvia asioita, joihin seksuaalisuus kuuluu. Asiakas ottaa siis itse vastuun siitä, että tällaisen koulutuksen saaneen henkilön pakeille hakeutuu, seksuaaliterapeutti ei myöskään ole nimikesuojattu eli nimen käyttämiseen ei tarvita mitään koulutustakaan eikä nimen käyttöä tai terapeuttien toimintaa valvo kukaan kuten ei astrologeja tai ennustajiakaan.
Kuosmaska ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaaliterapeutille Mars. Kerrot, että tämä on sulle tärkeä asia, eli jos hän ei tähän suostu, niin sitten sun on ymmärrettävä niin, ettei sinun tärkeänä pitämääsi asiaan suhtauduta vakavasti ja sun on tehtävä johtopäätökset sen mukaan.
Kiertäkää nyt ne seksuaaliterapeutit helvetin etäältä!! Niillä ei ole mitään varsinaista koulutusta mennä tonkimaan ihmisten mieliä. Kuka vaan voi alkaa pitämään seksuaalista kuntoutusta ja kerätä raha pois tyhmiltä. Parin kerran jälkeen terapeutti kysyy: oletteko ajatelleet avointa suhdetta. Jos on mies, tapaa jonkun ajan kuluttua vaimosi ja opettaa hänet seksin saloihin. Siinähän sitten ihmettelet kuinka kävikään.
Toimiiko tuo myös toisin päin eli jos terapeutti on nainen niin hän antaa miehelle yksityistunteja
Julkisuudessa on ollut seksuaaliterapeutteja, joiden varsinainen työ on seksin myyminen eli ovat seksin myymisen seurauksena halunneet kyseisen koulutuksen. Ehkäpä sellaisen terapeutin palveluihin kuuluu myös seksin myyminen. Tuskin kuitenkaan ilmaiseksi terapian höysteenä.
Kahden vuoden koulutus ei pätevöitä ketään käsittelemään parisuhteen ja ihmisyyden ytimeen kuuluvia asioita, joihin seksuaalisuus kuuluu. Asiakas ottaa siis itse vastuun siitä, että tällaisen koulutuksen saaneen henkilön pakeille hakeutuu, seksuaaliterapeutti ei myöskään ole nimikesuojattu eli nimen käyttämiseen ei tarvita mitään koulutustakaan eikä nimen käyttöä tai terapeuttien toimintaa valvo kukaan kuten ei astrologeja tai ennustajiakaan.
Nykyisissä ns. ihmeparannus seksiterpiasessioissa ohessa suitsukkeita, kulhojen kilauttelua, jännäteetä, astrologiaa, ihme touhua, itämaista huoneroinaa, tissiliivittömiä naisia tekemässä netissä ohjattuna ryhmässä orkkuharjoituksia. Kurssi"opetus" maksaa rahaa. Yhdessä viikonloppuja ja kaukomatkoja.
Tätä samaa asiaa koko elämänsisältö.
Onhan se harrastus. Harrastuskerhot.
Rahanleipomistapa.
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Sen verran puolustukseksi ja asian ymmärtämiseksi...ensimmäiset vuodet tein reissutöitä joten oli käytännön mahdottomuus harrastaa päivittäin. Alussa seksiä oli yhdessä olessa lähes päivittäin, mutta kun lapsia syntyi niin määrä tippui radikaalisti eli keskiarvo tässä yhteydessä harhaan johtava.
Ja en ole päästänyt itseäni rapakuntoon ja koen olevani jopa paremmassa kunnossa kuin suhteen alussa. (ap)
Aika yleinen kuviohan tuo on, että lasten synnyttyä alkaa aseksiä olemaan vähemmän kuin aiemmin, joskus se harmittaa enemmän miestä ja joskus naista. Tärkeintä on muistaa, että niistä ongelmista voi päästä yli, ei tietenkään aina ja varsinkaan heti sormia napsauttamalla, mutta siltikin siihen on mahdollisuus kun vain oppii vääntämään oikeista hanikoista juuri sen oman puolisonsa kanssa. Itse olen tästä elävä esimerkki. En tosiaan kuvittele, että täysin samat keinot toimisi eri parisuhteissa, vaan nuo mitä kirjoittelin oli esimerkkejä siitä mikä edesauttoi omassa parisuhteessani. Teillä voi toimia jokin erilainen lähestymistapa, mutta sen sanon että vaikka harmittaa, sitä harmia ei kannata sellaisenaan kaataa puolisonsa niskaan vaan yrittää löytää ne oljenkorret jotka omassa parisuhteessa voisi toimia. Meidän miesten on syytä myös hyväksyä se tosiasia, että monilla naisilla halu on enemmänkin responsiivista kuin spontaania. Eli kuten itsekin olin välillä pettynyt siihen, että jouduin tekemään liki kaikki aloitteet seksiin, myöhemmin tämän tosiasian todettuani lakkasin odottamasta alotteita vaimoni puolelta ja tarjottelin hyviä täkyjä halujensa herättelyyn. Juurikin usein ne pikku hyväilyt johtaa edelleen helposti seksiin myöhemmin illalla, yöllä tai aamulla, kunhan tilanne on otollisempi, eli ne jää ikäänkuin "kasvamaan korkoa" silloin, kun ne ei heti voi johtaa paneskeluun. Monesti meillä johtaa nykyään seksiin ihan vain pieni koskettelu ensin reisille ja hyvin pian häpyhuulten luokse ja kun ei tule asennonvaihtoa tai vastaavaa eleellä ilmaisua, jatkan liukkaalle alueelle, josta useinkaan ei vaimoni tuntien ole enää sitä "ei nyt seksiä" vaihtoehtoa, eli se alkaa tuntua niin hyvälle ettei tuo enää malta jättää seksiä väliinkään. Sen asian tiedostaminen, että naisilla halu on usein responsiivista miehen haluihin, oli myös itselle todella tärkeä havainto koska niinhän tuo näkyy syttyvän tosi useinkin kun aloitan pitää hyvänä. Jopa niin usein, että on joskus varaa vaan vähän pitää hyvänä ja jättää sikseen kasvamaan mainitsemaani korkoa. Ehkä tästä jo välityi, etten pidä tilannettanne lainkaan toivottomana, enkä ainakaan suosittele heittämään kirvestä kaivoon aiheen suhteen.
Olet poikkeuksellisen fiksu ja viisas mies!
Vierailija kirjoitti:
No johan tuo aloitusviestin osuus "Meillä on suhteen alussa ollut seksiä vaihtevasti keskimäärin 2...3 krt/kk. " avasi, että jo suhteen alussa on ollut seksiä kaikilla mittareilla mitaten poikkeuksellisen harvoin. Miten kukaan voi odottaa, että seksiä olisi tiheämmin kuin alussa tai että puoliso taianomaisesti alkaisi yhtäkkiä kokeilevammaksi ja estottomammaksi, kun useiten seksi vaan harvenee ja rutinoituu sitä pahemmin mitä pidempi parisuhde on. Eikä niin tapahdu siksi, että kukaan haluaisi olla toiselle ilkeä, vaan vetovoima vähenee suhteen arkistuessa. Ja kyllä vain vaatii halukkaammalta työtä muuttaa tilanne.
Itsellä seksiä oli pitkän parisuhteen alussa sellaiset 3-10 kertaa viikossa, riippuen siitä oliko aikaa ja virkeyttä yhtäaikaa. Myöhemmin ns. ruuhkavuosina, eli lasten ollessa pieniä seksin tiheys vaihteli enemmän, välillä 1-15 kertaa kuukaudessa ja alkoi vähetä kun lapset läheni teini-ikää. Sehän alkoi tietenkin ottaa tätä isäntää pattiin ja aloin miettiä mitä lääkkeeksi, jotta ei päädytä seksin vähyyden takia eroon.
Aloitin katsomalla itseäni peiliin, toiminko niin että minua on helppo haluta, osaanko todella herätellä vaimon seksihalut vai en. Päädyin siihen, että voisin yrittää toimia paremmin. Seksin vähyyshän oli vienyt itseltäni halut läheisyyteenkin, kun lähellä olo ilman että se johti seksiin, alkoi lähinnä ketuttaa ankarammin.
Päättelin kuitenkin, että juurikin huomiointi eri tavoin ja läheisyyden tarjoaminen pienin askelin lisää voisi edesauttaa seksinkin lisääntymistä. Aloin halata aamuin/illoin samalla suudellen, lisäsin kosketuksia ja kehuja keskellä arkea, pieni sipaisu pyllylle, suukko yllättäen niskalle ja pikku hyväily samalla ilman painetta seksiin, merkkipäiviin kukkia ja rakkaudesta kertomista, välillä yllätin tekemällä töistä tuloaan ennen hyvät ruuat, vein yllättäen ulos syömään toisinaan.
Pikkuhiljaa näihin rakkauteni osoituksiin alettiin vastaamaan, ei seksi heti tihentynyt, mutta useiden viikkojen aikana niin alkoi tapahtua. Ensin 2-3 kertaa viikossa, muutamassa kuukaudessa oltiin jo 4-7 kertaa viikossa (ovulaatioviikkoina tiheintä). Aika samalla kaavalla mentiin, mutta seksiä oli kuitenkin yli nelikymppisiin verrattuna useammin kuin tilastojen mukaan on keskimäärin.
Kysyn vielä sinulta, kun olet noin analyyttinen ja fiksusti toiminut omassa parisuhteessasi, että mitä tehdä, kun se on mies, joka ei ole neljään vuoteen halunnut seksiä? Sitä ennen halusi kerran vuodessa, sitä ennen kaksi kertaa vuodessa jne.
Olrn epäillyt pettämistä, mutta hän kiistää täysin. Testosteronit on mitattu. Läheisyyttä ja yhteistä ei ole, paitsi kun jän tajuaa, että olen eroamassa, niin tsemppaa hetken, jotta saa minut jäämään. Se tsemppaaminen on tasoa, että tiskaa. Muulloin ei edes tiskaa. Bare minimum -mies siis. En muista minä vuonna olisimme rsimerkiksi käyneet yhdessä ravintolassa syömässä, miestä ei kiinnosta minun vuokseni. Kävin pariterapiassa yksin, mies ei halunnut tulla, en kokenut saavani siitä mitään hyötyä.
Onko sinulla näkemystä tästä tilanteesta miehen näkökulmasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mirriäsi enää silitetä pöydän alla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No johan tuo aloitusviestin osuus "Meillä on suhteen alussa ollut seksiä vaihtevasti keskimäärin 2...3 krt/kk. " avasi, että jo suhteen alussa on ollut seksiä kaikilla mittareilla mitaten poikkeuksellisen harvoin. Miten kukaan voi odottaa, että seksiä olisi tiheämmin kuin alussa tai että puoliso taianomaisesti alkaisi yhtäkkiä kokeilevammaksi ja estottomammaksi, kun useiten seksi vaan harvenee ja rutinoituu sitä pahemmin mitä pidempi parisuhde on. Eikä niin tapahdu siksi, että kukaan haluaisi olla toiselle ilkeä, vaan vetovoima vähenee suhteen arkistuessa. Ja kyllä vain vaatii halukkaammalta työtä muuttaa tilanne.
Itsellä seksiä oli pitkän parisuhteen alussa sellaiset 3-10 kertaa viikossa, riippuen siitä oliko aikaa ja virkeyttä yhtäaikaa. Myöhemmin ns. ruuhkavuosina, eli lasten ollessa pieniä seksin tiheys vaihteli enemmän, välillä 1-15 kertaa kuukaudessa ja alkoi vähetä kun lapset läheni teini-ikää. Sehän alkoi tietenkin ottaa tätä isäntää pattiin ja aloin miettiä mitä lääkkeeksi, jotta ei päädytä seksin vähyyden takia eroon.
Aloitin katsomalla itseäni peiliin, toiminko niin että minua on helppo haluta, osaanko todella herätellä vaimon seksihalut vai en. Päädyin siihen, että voisin yrittää toimia paremmin. Seksin vähyyshän oli vienyt itseltäni halut läheisyyteenkin, kun lähellä olo ilman että se johti seksiin, alkoi lähinnä ketuttaa ankarammin.
Päättelin kuitenkin, että juurikin huomiointi eri tavoin ja läheisyyden tarjoaminen pienin askelin lisää voisi edesauttaa seksinkin lisääntymistä. Aloin halata aamuin/illoin samalla suudellen, lisäsin kosketuksia ja kehuja keskellä arkea, pieni sipaisu pyllylle, suukko yllättäen niskalle ja pikku hyväily samalla ilman painetta seksiin, merkkipäiviin kukkia ja rakkaudesta kertomista, välillä yllätin tekemällä töistä tuloaan ennen hyvät ruuat, vein yllättäen ulos syömään toisinaan.
Pikkuhiljaa näihin rakkauteni osoituksiin alettiin vastaamaan, ei seksi heti tihentynyt, mutta useiden viikkojen aikana niin alkoi tapahtua. Ensin 2-3 kertaa viikossa, muutamassa kuukaudessa oltiin jo 4-7 kertaa viikossa (ovulaatioviikkoina tiheintä). Aika samalla kaavalla mentiin, mutta seksiä oli kuitenkin yli nelikymppisiin verrattuna useammin kuin tilastojen mukaan on keskimäärin.
Kysyn vielä sinulta, kun olet noin analyyttinen ja fiksusti toiminut omassa parisuhteessasi, että mitä tehdä, kun se on mies, joka ei ole neljään vuoteen halunnut seksiä? Sitä ennen halusi kerran vuodessa, sitä ennen kaksi kertaa vuodessa jne.
Olrn epäillyt pettämistä, mutta hän kiistää täysin. Testosteronit on mitattu. Läheisyyttä ja yhteistä ei ole, paitsi kun jän tajuaa, että olen eroamassa, niin tsemppaa hetken, jotta saa minut jäämään. Se tsemppaaminen on tasoa, että tiskaa. Muulloin ei edes tiskaa. Bare minimum -mies siis. En muista minä vuonna olisimme rsimerkiksi käyneet yhdessä ravintolassa syömässä, miestä ei kiinnosta minun vuokseni. Kävin pariterapiassa yksin, mies ei halunnut tulla, en kokenut saavani siitä mitään hyötyä.
Onko sinulla näkemystä tästä tilanteesta miehen näkökulmasta?
Miksi olet suhteessa minimimiehen kanssa? Vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Riippuu varmaan hyvin pitkälti siitä millainen mies on. Kaikki eivät pääse kahdessa viikossa kahdeksan kertaa treffeile eivätkä saa suhdetta, jossa seksielämä kukoistaa. Mutta eroaminen voi kyllä muuten virkistää elämää ja poistaa taakan, myös naisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ero poisti pahan olon
Mutta yhtään naista en saanut treffeille
M55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Riippuu varmaan hyvin pitkälti siitä millainen mies on. Kaikki eivät pääse kahdessa viikossa kahdeksan kertaa treffeile eivätkä saa suhdetta, jossa seksielämä kukoistaa. Mutta eroaminen voi kyllä muuten virkistää elämää ja poistaa taakan, myös naisten kohdalla.
Niin, onhan se keski-iläiselle eduksi naisrintamalla, mikäli on sopusuhtainen, huoliteltu, sivistynyt ja hieman myös huumoria ja pilkettä silmäkulmassa.
Kuitenkin se ikä näkyy niin, ettei jaksa enää mennä kuten nuorempana, vaan Netflix & chill kotisohvalla naisen kanssa on välillä ihan hyvä vaihtoehto.
Ja tietenkin kumppanin vireystaso pitää olla suunnilleen samanlainen. Sinkkunaisissa, varsinkin pitempään yksin olleissa on sellaisia suorittajia, ettei heidän elämäänsä oikeasti mitään miestä mahdu / aikaa riitä millekään parisuhteelle. Yhden tällaisen yh- ja yrittäjänaisen kanssa yritimme vajaan vuoden, mutta kun aikaa miehelle oli joka toinen viikonloppu vaikka asuimme samassa kaupungissa, niin eihän siitä mitään tullut. Sunnuntaipoikaystävänä sai kyllä seksiä, mutta muuten yhteinen tekeminen tahtoi jäädä liian vähiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Tunteeko vaimosi itsensä halutuksi? Siis tavalla, jota hän arvostaa (=oletteko keskustelleet siitä miten tärkeästä asiasta on kyse?). Jos seksistä ei voi keskustella ihan suoraan ja konkreettisesti, omista toiveista, haluista, tunteista niihin liittyen, on vaikea rakentaa toimivaa seksielämää. Monestei suhteeseen on syntynyt kehä, jossa vain mies yrittää miellyttää ja naisen osana on joko kieltäytyä tai myöntyä seksiin. Mihin asioihin vaimosi toivoo muutosta, tiedätkö sitä? Sinulla on tarkasti selvillä mitä haluat, mutta miten hyvin todellisuudessa tunnet vaimosi ajatukset ja halut, seksuaalihistorian jne.?
Näistä asioista voi olla mahdoton kahdestaan puhua, joten ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä. Sitä mitä suhteessa todellisuudessa on meneillään, ei itse hahmota, mutta ulkopuolinen ammatti-ihminen näkee sen helposti. Toimimattoman seksielämän taustalla voi olla asioita, jotka ovat loukkaavia eli niiden käsittelyä ei hyväntahtoinen puoliso välttämättä halua, koska hän syystäkin pelkää niiden tuhoavan kaiken hyvän.
Silloin kun toinen osapuoli on päättänyt olla käsittelemättä asioita, jotka suhteessa ovat pielessä, on edessä väistämättä ero jossain vaiheessa, ellei sitten puoliso halua elää jatkossakin kaksoiselämää. Terapia ei siis ole ihmelääke, se ei estä toista pimittämästä olennaisia tietoja, mutta jos rakkautta riittää, eikä kummallakaan ole vaikeita psyykkisiä ongelmia, voidaan terapialla saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ei vain seksissä, vaan kaikessa muussakin elämään liittyvässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Tunteeko vaimosi itsensä halutuksi? Siis tavalla, jota hän arvostaa (=oletteko keskustelleet siitä miten tärkeästä asiasta on kyse?). Jos seksistä ei voi keskustella ihan suoraan ja konkreettisesti, omista toiveista, haluista, tunteista niihin liittyen, on vaikea rakentaa toimivaa seksielämää. Monestei suhteeseen on syntynyt kehä, jossa vain mies yrittää miellyttää ja naisen osana on joko kieltäytyä tai myöntyä seksiin. Mihin asioihin vaimosi toivoo muutosta, tiedätkö sitä? Sinulla on tarkasti selvillä mitä haluat, mutta miten hyvin todellisuudessa tunnet vaimosi ajatukset ja halut, seksuaalihistorian jne.?
Näistä asioista voi olla mahdoton kahdestaan puhua, joten ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä. Sitä mitä suhteessa todellisuudessa on meneillään, ei itse hahmota, mutta ulkopuolinen ammatti-ihminen näkee sen helposti. Toimimattoman seksielämän taustalla voi olla asioita, jotka ovat loukkaavia eli niiden käsittelyä ei hyväntahtoinen puoliso välttämättä halua, koska hän syystäkin pelkää niiden tuhoavan kaiken hyvän.
Silloin kun toinen osapuoli on päättänyt olla käsittelemättä asioita, jotka suhteessa ovat pielessä, on edessä väistämättä ero jossain vaiheessa, ellei sitten puoliso halua elää jatkossakin kaksoiselämää. Terapia ei siis ole ihmelääke, se ei estä toista pimittämästä olennaisia tietoja, mutta jos rakkautta riittää, eikä kummallakaan ole vaikeita psyykkisiä ongelmia, voidaan terapialla saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ei vain seksissä, vaan kaikessa muussakin elämään liittyvässä.
Minä olen se vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ero poisti pahan olon
Mutta yhtään naista en saanut treffeille
M55
Ehkä tarvitsisit vähän vertaistukea tai personal traineria päästäksesi alkuun. Mutta ensin ainakin ulkoinen habitus kuntoon ja leukaa ylös. Itsevarmuus houkuttaa naisia, ei leuka rinnassa varpaitaan tuijottava hissukka.
NN51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Tunteeko vaimosi itsensä halutuksi? Siis tavalla, jota hän arvostaa (=oletteko keskustelleet siitä miten tärkeästä asiasta on kyse?). Jos seksistä ei voi keskustella ihan suoraan ja konkreettisesti, omista toiveista, haluista, tunteista niihin liittyen, on vaikea rakentaa toimivaa seksielämää. Monestei suhteeseen on syntynyt kehä, jossa vain mies yrittää miellyttää ja naisen osana on joko kieltäytyä tai myöntyä seksiin. Mihin asioihin vaimosi toivoo muutosta, tiedätkö sitä? Sinulla on tarkasti selvillä mitä haluat, mutta miten hyvin todellisuudessa tunnet vaimosi ajatukset ja halut, seksuaalihistorian jne.?
Näistä asioista voi olla mahdoton kahdestaan puhua, joten ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä. Sitä mitä suhteessa todellisuudessa on meneillään, ei itse hahmota, mutta ulkopuolinen ammatti-ihminen näkee sen helposti. Toimimattoman seksielämän taustalla voi olla asioita, jotka ovat loukkaavia eli niiden käsittelyä ei hyväntahtoinen puoliso välttämättä halua, koska hän syystäkin pelkää niiden tuhoavan kaiken hyvän.
Silloin kun toinen osapuoli on päättänyt olla käsittelemättä asioita, jotka suhteessa ovat pielessä, on edessä väistämättä ero jossain vaiheessa, ellei sitten puoliso halua elää jatkossakin kaksoiselämää. Terapia ei siis ole ihmelääke, se ei estä toista pimittämästä olennaisia tietoja, mutta jos rakkautta riittää, eikä kummallakaan ole vaikeita psyykkisiä ongelmia, voidaan terapialla saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ei vain seksissä, vaan kaikessa muussakin elämään liittyvässä.
Minä olen se vaimo.
Samat asiat pätevät silti. Se ettei tunne itseään halutuksi nakertaa hiljaa elämänhalua, mutta moni silti tyytyy tilanteeseen, ehkä pelon takia, lasten ja yhteisen elämän takia jne. eikä uskalla selvittää mistä kaikesta on kyse. Monet myös ajautuvat ajan mittaan sivusuhteeseen.
Se sanonta pitää paikkansa, että kun seksielämä toimii, sen merkitys ei ole valtava suhteessa, mutta jos se ei toimi, se ratkaisee kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonoa vaihtoehtoa edessä: 1) eroat eikä sekään takaa automaattisesti parempaa seksielämä tai 2) jatkat nykyisellä mallilla ja kuolet hitaasti
Näin se taitaa olla
Eroaminen huonosta suhteesta tekee automaattisesti elämästä paljon parempaa. Kaikki ne huonot asiat jäävät pois ja olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat ilman että joudut sietämään kiukuttelua, tekemään kompromisseja, käymään neuvotteluja, potemaan huonoa omaatuntoa,...
Viime kesänä, kun olin ekaa kertaa poikamies 30 vuoteen, niin olin loman ensimmäisten kahden viikon aikana treffeillä kahdeksan eri naisen kanssa. Ja vikalla lomaviikolla löytyi vähän nuorempi, esiteinin yh, jonka kanssa ollaan edelleen yhdessä, omissa kodeissamme silti asuen. Ja seksielämä kukoistaa.
Se vaan että se suhde ei välttämättä ole muuten mitenkään huono, vaikka siinä ei sitten olekaan niin paljon seksiä tai sellaista seksiä kuin mitä itse toivoisi. Itselläni on sellainen tilanne. Seksiä on kerran kuukaudessa ja silloinkin se on hätäisiä ja tuntuu kuin puoliso tsemppaisi itsensä siihen ihan vain kun tietää minun sitä kaipaavan, enkä koskaan koe olevani aidosti haluttu. Kuitenkin tämä asia on käsi sydämellä ainut asia johon kaipaisin muutosta. Meillä on valtavan hyvä ja toimiva suhde, seksielämää lukuun ottamatta. Kynnys lähteä on todella korkea. Jos voisinkin aidosti ja rehellisesti todeta itselleni että yksinkin olisi parempi kuin tässä suhteessa, mutta en missään nimessä voi tehdä sitä.
Tunteeko vaimosi itsensä halutuksi? Siis tavalla, jota hän arvostaa (=oletteko keskustelleet siitä miten tärkeästä asiasta on kyse?). Jos seksistä ei voi keskustella ihan suoraan ja konkreettisesti, omista toiveista, haluista, tunteista niihin liittyen, on vaikea rakentaa toimivaa seksielämää. Monestei suhteeseen on syntynyt kehä, jossa vain mies yrittää miellyttää ja naisen osana on joko kieltäytyä tai myöntyä seksiin. Mihin asioihin vaimosi toivoo muutosta, tiedätkö sitä? Sinulla on tarkasti selvillä mitä haluat, mutta miten hyvin todellisuudessa tunnet vaimosi ajatukset ja halut, seksuaalihistorian jne.?
Näistä asioista voi olla mahdoton kahdestaan puhua, joten ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä. Sitä mitä suhteessa todellisuudessa on meneillään, ei itse hahmota, mutta ulkopuolinen ammatti-ihminen näkee sen helposti. Toimimattoman seksielämän taustalla voi olla asioita, jotka ovat loukkaavia eli niiden käsittelyä ei hyväntahtoinen puoliso välttämättä halua, koska hän syystäkin pelkää niiden tuhoavan kaiken hyvän.
Silloin kun toinen osapuoli on päättänyt olla käsittelemättä asioita, jotka suhteessa ovat pielessä, on edessä väistämättä ero jossain vaiheessa, ellei sitten puoliso halua elää jatkossakin kaksoiselämää. Terapia ei siis ole ihmelääke, se ei estä toista pimittämästä olennaisia tietoja, mutta jos rakkautta riittää, eikä kummallakaan ole vaikeita psyykkisiä ongelmia, voidaan terapialla saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ei vain seksissä, vaan kaikessa muussakin elämään liittyvässä.
Minä olen se vaimo.
Samat asiat pätevät silti. Se ettei tunne itseään halutuksi nakertaa hiljaa elämänhalua, mutta moni silti tyytyy tilanteeseen, ehkä pelon takia, lasten ja yhteisen elämän takia jne. eikä uskalla selvittää mistä kaikesta on kyse. Monet myös ajautuvat ajan mittaan sivusuhteeseen.
Se sanonta pitää paikkansa, että kun seksielämä toimii, sen merkitys ei ole valtava suhteessa, mutta jos se ei toimi, se ratkaisee kaiken.
Minun kohdallani sanonta ei pidä paikkaansa. Seksi ei ole minulle kaikki kaikessa vaan se kaikki muu painaa vaakakupissa ihan yhtä lailla.
Jos tämä oli ap, eipä tuota enää viivytellä kannata jos on jo valmiiksi noin synkät ajatukset.