Raitistuneen alkoholistin puoliso

Puolisoni on siis raitistunut alkoholisti, raittiutta on kestänyt 5 vuotta.

Oma suhteeni alkoholiin on aina ollut melko neutraali, alkoholi on kuulunut satunnaisesti lähinnä juhlatilanteisiin muutamia kertoja vuodessa eikä silloinkaan "känniin " asti. 

Mieheni ollessa vielä "juova alkoholisti" jäi osakseni juhlissa lähinnä juopon paimentaminen - ettei kaadu, ettei sammu, ettei nolaa itseään aivan täysin, ettei rähise kenellekkään yms. eli varsinainen juhliminen ja hauskanpito jäi osaltani aina haaveeksi. Lopulta hyvin harvoin enää osallistuimme kenenkään juhliin kun esimerkiksi rippijuhliin kirkkoon mennessä hänen piti ottaa ryyppyä. Vastaavia tapauksia kertyi paljon vuosien mittaan. 

No, lopulta hän saavutti oman pohjansa viinan kanssa ja suostui hoitoon. Hän raitistui. 

Raitistumisen myötä ovat kaikki tilaisuudet joissa alkoholia on tarjolla, hänelle ehdoton EI. Esimerkiksi kun ehdotin juhannuksena mökkikuntamme lavatansseihin menoa, oli vastaus ehdoton EI ja sama vastaus kaikkiin tilaisuuksiin vuoden aikana.

Olen toki onnellinen hänen raittiudestaan, mutta toisinaan huomaan miettiväni miten hienoa olisi "tavallinen" elämä jota alkoholin juominen tai juomattomuus ei määräisi. Ehkä suren tavallaan elämätöntä elämää, aikanaan viinan takia pilalle menneitä illanistujaisia ja  virallisia tai vapaamuotoisempia juhlatilaisuuksia, nykyään sitä kun emme osallistu mihinkään ettei hän repsahda. 

Onko muilla raitistuneen alkoholistin puolisoilla vastaavia tuntemuksia?