Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskity asiaan -> hoida asioita. 

 

Ole tehokas ja tuottava.

Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme. Ja väitän, että varsinkin naiset kunnostautuvat tässä asiassa. 

Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.

Kaikki on ihan hemmetin epätäydellisiä kaiken aikaa. Ei mikään ihme ikävä olo kaiket päivät, kun kaikki pyörii aamusta iltaa yhden asian ympärillä ja se on minäminäminä. 

Muuttunut isovanhemmuus on mielestäni sama kuin turvaverkkojen puute. Jos ei ole auttavia isovanhempia, niin sitten pitää olla rahaa lasten hoitoon esim. kesällä ja lapsen ollessa toipilas muulla tavoin. Kaikilla ei ole ja se on varmasti stressaavaa. Itse laskin, että omalla kohdalla palkaton olisi tullut vielä kalliimmaksi.

Meillä oli palkattu nuori opiskelijatyttö lapsemme seurana 1. Ja 2. luokan kesällä niillä viikoilla kun lapsi oli yksin ja meillä vanhemmilla ei ollut lomaa. Joinakin päivinä kävin kotona lapsen seurana lounastamassa, jos hoitaja estyi tulemasta. Isovanhemmat toisella paikkakunnalla eivät työnsä takia voineet lasta hoitaa. 

Sama juttu silloin tällöin kun lapsen sairasloma pidentyi ja häntä ei voitu viedä hoitoon niin meille tuli muutamaksi tunniksi hoitaja, jotta koko päivää ei tarvinnut toipilaan olla yksin.

Kuntosalin lapsiparkit hyödynsimme myös.

Kyllähän näennäisesti nuorikin lapsi (7-8 v.) voi olla kotona koko työpäivän ajan, mutta on se lapselle raskasta ja siinä on riskinsä, kun on kaverin kanssa, jonka vanhemmat myös töissä.

Nykyään kun molemmat puolisot sekä isovanhemmat ovat usein töissä kodin ulkopuolella ei ole lähipiirissä ihmisiä jotka voisivat auttaa lastenhoidossa arkena. Ja monella viikonloppukin menee palautumiseen. Iso-isovanhemnat ovat taas jo liian vanhoja, koska lapset saadaan nykyään vanhempina.

Parilla tutulla on tällainen ideaalinen tilanne, että isovanhemmat aduvat lähellä ja voivat auttaa. Hyvin harvinaista empiirisen kokemuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!

No äidithän sitä väsymystä niille ammattilaisille on valittaneet. Miten muuten näillä ammattilaisilla olis mitään tietoa tämmösestä väsymyksestä? Ap

Kannattaisu ehkä lukea se juttu varsinkin jos tekee siitä aloituksen.

Kaikki muukin on muuttunut, ei vain isovanhemmuus.  

Koko yhteiskunta on muuttunut.

Kun olin pieni 50-luvulla, illalla isä kuunteli radiosta seitsemän uutiset ja sen jälkeen mentiin nukkumaan.

Ehkä sitten jaksettiin paremmin, kun nukuttiin kunnon yöunet.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Perhekohtaista. Oin ennen kouluikää usein hoidossa mummoni luona 60-luvulla. Hän asui parin korttelin päässä kotoani. Lisäksi olin päivisin hoidossa myös muutaman iäkkään naapurin tädin luona ja maksullisessa päivähoidossa eri kotiäitien luona ja kesällä maalla asuvan isoäitini luona ja tätieni kotona.

Eikös äsken ollut juttu siitä, että isätkin ovat nykyään väsyneitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Mä lähden mieheni kanssa heti loman alkaessa ulkomaille koska haluan lomallani ainakin yhden viikon nauttia helteistä ja auringosta. Suomen sää on niin peppusta että voi koko loman sataa vettä. 

 

Mutta en mä siellä ulkomailla mitään ihmeellistä tee, otan aurinkoa,  luen kirjoja (ainoa kerta vuodessa kun ehdin), uin lämpöisessä merivedessä ja syön hyvin. Ja pääsen samalla irti töistä heti loman alkaessa. Kokeile joskus itekin, voit yllättyä! 

Sinulla ei siis ole lapsia, kun vain miehen otat mukaan? Vai ovatko he päiväkodissa josta isovanhemmat hakevat iltapäivällä?

Tuo vastaaja kertoi lähtevänsä miehensä kanssa, mutta itse ainakin matkustan yläkouluikäisten lasteni kanssa johonkin heti loman aluksi. Valitsen turvallisia kohteita, jossa lapset voivat itsekin liikkua lähialueilla. Uima-altailla ei tarvi koko aikaa olla vahtimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Mä lähden mieheni kanssa heti loman alkaessa ulkomaille koska haluan lomallani ainakin yhden viikon nauttia helteistä ja auringosta. Suomen sää on niin peppusta että voi koko loman sataa vettä. 

 

Mutta en mä siellä ulkomailla mitään ihmeellistä tee, otan aurinkoa,  luen kirjoja (ainoa kerta vuodessa kun ehdin), uin lämpöisessä merivedessä ja syön hyvin. Ja pääsen samalla irti töistä heti loman alkaessa. Kokeile joskus itekin, voit yllättyä! 

Sinulla ei siis ole lapsia, kun vain miehen otat mukaan? Vai ovatko he päiväkodissa josta isovanhemmat hakevat iltapäivällä?

Tuo vastaaja kertoi lähtevänsä miehensä kanssa, mutta itse ainakin matkustan yläkouluikäisten lasteni kanssa johonkin heti loman aluksi. Valitsen turvallisia kohteita, jossa lapset voivat itsekin liikkua lähialueilla. Uima-altailla ei tarvi koko aikaa olla vahtimassa.

Reissu voi olla hyvä ajoittaa loman alkuun, koska silloin saa muuta ajateltavaa ja pääsee irti työasioiden ja arjen ajattelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös äsken ollut juttu siitä, että isätkin ovat nykyään väsyneitä?

Kyllä, Työpäivän jälkeen sekä äidit, että isät siirtyvät suoraan "toiseen vuoroon" eli hoitamaan lapsia, kotia, lasten harrastuksia, omia harrastuksia, jne samalla kun työelämän vaatimukset ovat pysyneet korkeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Älä puhu paskaa. Minunkin äitini kävi töissä jo 60-luvulla, teki jopa kolmivuorotyötä. Isäni ei silti osallistunut kotitöihin eikä lastenhoitoon, koska ne olivat akkojen hommia.

Ohis ok, äitisi kävi töissä jo 60-luvulla. Eikös tohon aikaan saanut kotiin kunnalta/kaupungilta kodinhoitajia silloin tällöin? Jotkut palkkasivat sellaisen jopa omaan kotiinsa. Tässä on myös se pointti, että kuinka monta prosenttia äideistä työskentelu kodin ulkopuolella 60-luvulla? Työpaikat olivat lähellä kotia, lähikauppakin löytyi kodin läheltä. Nykyisin on toisin ja se on kuormittavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu. 

Mä lähden mieheni kanssa heti loman alkaessa ulkomaille koska haluan lomallani ainakin yhden viikon nauttia helteistä ja auringosta. Suomen sää on niin peppusta että voi koko loman sataa vettä. 

 

Mutta en mä siellä ulkomailla mitään ihmeellistä tee, otan aurinkoa,  luen kirjoja (ainoa kerta vuodessa kun ehdin), uin lämpöisessä merivedessä ja syön hyvin. Ja pääsen samalla irti töistä heti loman alkaessa. Kokeile joskus itekin, voit yllättyä! 

Sinulla ei siis ole lapsia, kun vain miehen otat mukaan? Vai ovatko he päiväkodissa josta isovanhemmat hakevat iltapäivällä?

Tuo vastaaja kertoi lähtevänsä miehensä kanssa, mutta itse ainakin matkustan yläkouluikäisten lasteni kanssa johonkin heti loman aluksi. Valitsen turvallisia kohteita, jossa lapset voivat itsekin liikkua lähialueilla. Uima-altailla ei tarvi koko aikaa olla vahtimassa.

Reissu voi olla hyvä ajoittaa loman alkuun, koska silloin saa muuta ajateltavaa ja pääsee irti työasioiden ja arjen ajattelemisesta.

Kun meidän lapset oli pieniä/alakouluikäisiä, otimme heti loman alkuun viikon loman Kreetalla tai Rodoksella tms. All inclusive, oma pieni uima-allas terassilla. Nollasi kummasti ja auttoi jaksamaan koko kesän. 

Vierailija kirjoitti:

Viiskytluvulla syntyneillä kaupungissa asuneilla lapsilla isovanhemmat asuivat kaukana ja nähtiin Max kaksi kertaa vuodessa. Äideillä tosi lyhyt äitiysloma. Kasarilla syntyneillä sama juttu. Itse olin kolmen lapsen yh ja lasten isäkin asui 400 km päässä. Koko päivätyö ja kyllä pärjäisin, mutta ajoittain tosi uupunutkin.

Kyllä tuo kaukana asuvat isovanhemmat koskee ihan kaikkia vuosikymmeniä. Muuttoa pois syntymäseudulta tapahtuu koko ajan . Itse muutin nuorena 80-luvulla opiskelemaan Helsinkiin ja sille tielle jäin, samaten mieheni. Lastemme kaikki isovanhemmat asuivat usean sadan kilometrin päässä. Nyt poikani perheineen asuu lähellä minua, mutta miniäni vanhemmat 500 km päässä. Toisaalta muut lapseni ovat muuttaneet taas täältä muualle, joten jos he saavat lapsia olen taas kaukana asuva mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös äsken ollut juttu siitä, että isätkin ovat nykyään väsyneitä?

Kyllä, Työpäivän jälkeen sekä äidit, että isät siirtyvät suoraan "toiseen vuoroon" eli hoitamaan lapsia, kotia, lasten harrastuksia, omia harrastuksia, jne samalla kun työelämän vaatimukset ovat pysyneet korkeina.

Me olemme ratkaisseet tämän niin, että meillä on ns vuoroviikot jolloin on se päävastuu lapsista ja kodista. (Ja emme ole eronneet).

Tässäkin näkyy tämä, että kaikki kasaantuu naisille- niin äitiys , kuin isovanhemmuskin. 

Ei ihme, että syntyvyys laskee. 

Miksi isät eivät tee enemmän? Miksi isoisät eivät tee enemmän?

Niillä " mummoilla" on 100% kotitöistä, ja mahdollisesti vielä oma työ, ja omien ja miehen omaisten hoitovrlvollisuus. Ja sen oman ukon passaminen. Että luultavasti hekin ovat uupuneita. 

ei voi kun sanoa, että kyllä on heikkoa tämä nykyajan väestö. te ette pärjää elämässä mitenkään. jos muuten menee edes välttävästi, niin ainakin mieli pahoittuu jostain somekohusta tai jonkun sanomisista. kaikille pitääsi antaa pataan niin kauan, että saadaan edes hieman kovuutta teihin itkupilleihin. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkyy tämä, että kaikki kasaantuu naisille- niin äitiys , kuin isovanhemmuskin. 

 

Ei ihme, että syntyvyys laskee. 

 

Miksi isät eivät tee enemmän? Miksi isoisät eivät tee enemmän?

 

Niillä " mummoilla" on 100% kotitöistä, ja mahdollisesti vielä oma työ, ja omien ja miehen omaisten hoitovrlvollisuus. Ja sen oman ukon passaminen. Että luultavasti hekin ovat uupuneita. 

Lässyn lässyn

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkyy tämä, että kaikki kasaantuu naisille- niin äitiys , kuin isovanhemmuskin. 

 

Ei ihme, että syntyvyys laskee. 

 

Miksi isät eivät tee enemmän? Miksi isoisät eivät tee enemmän?

 

Niillä " mummoilla" on 100% kotitöistä, ja mahdollisesti vielä oma työ, ja omien ja miehen omaisten hoitovrlvollisuus. Ja sen oman ukon passaminen. Että luultavasti hekin ovat uupuneita. 

Naiset ovat lapsen tasolle typistettyjä uhreja, jotka ovat nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota yhteiskunnan ja miesten sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helevetin velvollisuus isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsia? Heitä vartenko te niitä teette. Jos ette itse pysty niistä lapsista vastuuta kantamaan, tai ette jaksa niitä hoitaa, niin jättäkää tekemättä.

Samaan tapaan kuin lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan sitten aikanaan. Turha yhteiskunnan muuta yrittää.

Äitini hoiti veljeni lapsia pyyteettömästi, matkusti toiselle puolen Suomea, ja hoidin viikkokaupalla. Kun äidistäni tuli vanha ja pärjäämätön, äidin hoidon vastuu jäi minulle, veljeni nosti siinä vaiheessa kätensä pystyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Ei. Ennen lisääntyminen aloitettiin nuorena ja lopetettiin nelikymppisenä kun munasolut loppuivat luonnostaan. Ennen ei aloitettu teininä muutenkaan ellei kyseessä ollut r ai skaus. Lapset oli vanhuuden turva mutta lapsille piti olla koti ja puitteet valmiina, vaikka lasten oletettiinkin jo pienestä pitäen auttavan kodin/tilan töissä.

Isovanhemmat auttoivat eivätkä lorvineet yhteiskunnan tuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös äsken ollut juttu siitä, että isätkin ovat nykyään väsyneitä?

Kyllä, Työpäivän jälkeen sekä äidit, että isät siirtyvät suoraan "toiseen vuoroon" eli hoitamaan lapsia, kotia, lasten harrastuksia, omia harrastuksia, jne samalla kun työelämän vaatimukset ovat pysyneet korkeina.

Minkä verran harrastukset mahtavat kuormittaa? Omassa lapsuudessani harva kävi missään säännöllisessä organisoidussa harrastuksessa. Joku luokkakaveri kävi kyllä balettitunneilla, toinen otti pianotunteja, kolmas viulutunteja, mutta harrastaminen ei ollut niin oletettua kuin nykyään.

Moni harrasti vain itsekseen kotonaan esim. lukemista tai postimerkkien keräilyä.