Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
14.06.2026 |
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Mikä helevetin velvollisuus isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsia? Heitä vartenko te niitä teette. Jos ette itse pysty niistä lapsista vastuuta kantamaan, tai ette jaksa niitä hoitaa, niin jättäkää tekemättä.
Siskoni jäi juuri eläkkeelle ja sai ensimmäisen lapsenlapsensa jota innokkaasti hoitaa samalla kun toimii vanhan äitimme edunvalvojana. Äitimme tosin hokee että jokainen hoitakoon omat lapsensa; on vain unohtanut ettei ole aikoinaan itse hoitanut edes omia lapsiaan, saati sitten lastenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
No mites miesten on sitten niin vaikeeta osallistua perheen kodin hoitoon?
Pesukoneet ei täyty tai tyhjene itsestään, ruoanlaittorobotteja ei ole, eikä pölynpyyhkimisrobotteja, lakananvaihtorobotteja, vessanpesurobotteja (olis kiva jos ette kusiskelisi niin että roiskuu pitkin seiniä ja lattioita) yms yms.
Mitä vielä pitäisi tehdä että edes miehet tekisivät osansa perheen töistä?
Nykyajan ihmiset väsyvät siitä, että joutuvat ottamaan pyykit koneesta ja laittamaan ne kuivuriin tai narulle kuivumaan. Ne uupuvat lakanan vaihdosta, pölyjen pyyhkimisestä ja ruoan laitosta, koska on niin rankkaa napsauttaa sähköliesi päälle. Isoäitini oli syntynyt 1920-luvulla. Hän teki talvella jäähän avannon (asuivat siis järven rannalla karjatilalla), haki jäistä vettä, lämmitti veden muuripadassa ja pesi pyykin käsin. Talousvesi kannettiin kaivosta sisälle. Lämmitys hoidettiin puulla, hella lämpeni puulla. Pottukattila ei kiehunut ilman veden ja puun kantamista sisälle. Hän ompeli vaatteita lapsilleen, teki ruokaa, hoito karjaa. Ei ollut sähköjä, illalla oltiin tilleyn valossa. Sisällä kuljettiin kengät jalassa, joten likaa kertyi, lattiat pestiin kuuraamalla konttausasennossa. Ulkovessa. Isoisää ei paljo kotona näkynyt, koska hän oli savotoilla tai rakennuksilla. Ei ollut autoa, kuljettin jalan, pyörällä tai suksin. Isoäidin käsien joka ikinen nivel oli kulunut työstä. Lonkka vihoitteli, koska jo 8-vuotiaana piti olla peltotöissä ja jossa hän loukkasi itsensä.
Jokainen, joka uupuu kotitöistä robotti-imurien, pyykinpesukoneiden, astianpesukoneiden yms aikana voi kysyä itseltään, että onko oikeasti rankkaa?
Mun läheiseni raatoi myös koko lapsuutensa. Kuitenkin se tuntui olevan onnellisempaa aikaa kuin nykypäivä, kun hän istuu yksin kerrostaloasunnossa ja katsoo netistä salaliittovideoita.
Minä ja veljeni ollaan synnytty 80- ja 90-luvun taitteessa ja asuttiin maaseudulla samalla paikkakunnalla kuin äitini vanhemmat. Oltiin kyllä säännöllisesti hoidossa, myös yöhoidossa.
Nyt omat lapseni 7 ja 3 vuotiaita, asutaan 250km päässä. Äitini on eläkkeellä ja ihan hyväkuntoinen alle 7 kymppinen. Ei tarjoudu ottamaan lapsia hoitoon. Ollaan pari kertaa pyydetty kuopuksen syntymän jälkeen mutta nyt loppui, ei pyydetä enää. Katsotaan pyytääkö itse enää.
Lapset pitää kovasti isovanhemmista, myös mieheni. Hekin asuvat kauempana, n. 300km päässä. Kyläillään ja ollaan tekemisissä mutta eivät hekään ehdota ottavansa lapsia hoitoo. En tiedä onko syynä välimatka, esikoisen erityispiirteet vai ovatko vaan lopen kyllästyneet pieniin lapsiin.
Ei siis kummoisia tukiverkostoja ja jaksaminen on kyllä välillä koetuksella. Lämmöllä muistelen omaa lapsuutta mummoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa.
Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.
Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.
Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.
Kuinka vanha sinä olet kun olet elänyt ajan jolloin vesi kannettiin kaivosta?
Anoppini synnytti suuret ikäluokat ja valitti valittamasta päästyään että lapsia tuli liikaa ja että maatalon emännällä oli liikaa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
No mites miesten on sitten niin vaikeeta osallistua perheen kodin hoitoon?
Pesukoneet ei täyty tai tyhjene itsestään, ruoanlaittorobotteja ei ole, eikä pölynpyyhkimisrobotteja, lakananvaihtorobotteja, vessanpesurobotteja (olis kiva jos ette kusiskelisi niin että roiskuu pitkin seiniä ja lattioita) yms yms.
Mitä vielä pitäisi tehdä että edes miehet tekisivät osansa perheen töistä?
Nykyajan ihmiset väsyvät siitä, että joutuvat ottamaan pyykit koneesta ja laittamaan ne kuivuriin tai narulle kuivumaan. Ne uupuvat lakanan vaihdosta, pölyjen pyyhkimisestä ja ruoan laitosta, koska on niin rankkaa napsauttaa sähköliesi päälle. Isoäitini oli syntynyt 1920-luvulla. Hän teki talvella jäähän avannon (asuivat siis järven rannalla karjatilalla), haki jäistä vettä, lämmitti veden muuripadassa ja pesi pyykin käsin. Talousvesi kannettiin kaivosta sisälle. Lämmitys hoidettiin puulla, hella lämpeni puulla. Pottukattila ei kiehunut ilman veden ja puun kantamista sisälle. Hän ompeli vaatteita lapsilleen, teki ruokaa, hoito karjaa. Ei ollut sähköjä, illalla oltiin tilleyn valossa. Sisällä kuljettiin kengät jalassa, joten likaa kertyi, lattiat pestiin kuuraamalla konttausasennossa. Ulkovessa. Isoisää ei paljo kotona näkynyt, koska hän oli savotoilla tai rakennuksilla. Ei ollut autoa, kuljettin jalan, pyörällä tai suksin. Isoäidin käsien joka ikinen nivel oli kulunut työstä. Lonkka vihoitteli, koska jo 8-vuotiaana piti olla peltotöissä ja jossa hän loukkasi itsensä.
Jokainen, joka uupuu kotitöistä robotti-imurien, pyykinpesukoneiden, astianpesukoneiden yms aikana voi kysyä itseltään, että onko oikeasti rankkaa?
Sinä jauhat nyt jostain kotityöstä ja hiihtämisestä sata vuotta sitten, täysin ohi aiheen.
Aihe on muuttunut isovanhemmuus. Historia liittyy aiheeseen isosti. Kaikki perheet eivät ole koskaan olleet yhtä suurta harmaata massaa. Menneitä aikoja romantisoi eniten ne joilla ei ole hittojakaan niistä käsitystä. Pöljempää sanontaa ei olekaan kuin ennen kaikki oli paremmin. Ihminen on vapaampi kuin koskaan ennen ja silti hän kehtaa marista aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Koska tuo salaperäinen ennen on ollut?
Aikoinaan asuttiin samassa taloudessa monta sukupolvea siten, että vanhukset määräsivät, miten ollaan ja mihin rahat käytetään. Äidillä saattoi olla hoidettavana 3 lasta ja halvaantunut vanhus eikä aikaa miettiä, onko väsynyt vai ei.
Koska tuo salaperäinen asuttiin samassa taloudessa monta sukupolvea oli? Kaikki isovanhempani olivat sodat käyneet ja suvut oli kaukana ja se oma elinpiiri rakennettiin ihan omin käsin keskelle ei mitään. Näistä rutiköyhistä perheistä ”myytiin” rengeiksi ja piioiksi näille harvoille hyvä osaisille joilla oli ”kartanot” säästyneet sodilta.
Olen eri, mutta omalla kohdallani se oli 60-70-luvulla. Asuimme yhteisessä talossa isovanhempieni kanssa. Mutta ei siellä mitenkään isovanhemmat määränneet meidän perheen rahankäytöstä. Outo ajatus.
Mummoni myös hoiti meidät lapset, kun äiti kävi töissä. Eipä siellä siihen aikaan mitään päivähoitopaikkoja olisi ollutkaan. Isovanhempani kuolivat 70-luvun loppupuolella ja itsekin muutin silloin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan samaten kuin veljenikin. Joten meidän lapsia ei mummo ole voinut hoitaa kuin loma-aikoina. Onneksi nyt oma lapsenlapseni on lähempänä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni ollaan synnytty 80- ja 90-luvun taitteessa ja asuttiin maaseudulla samalla paikkakunnalla kuin äitini vanhemmat. Oltiin kyllä säännöllisesti hoidossa, myös yöhoidossa.
Nyt omat lapseni 7 ja 3 vuotiaita, asutaan 250km päässä. Äitini on eläkkeellä ja ihan hyväkuntoinen alle 7 kymppinen. Ei tarjoudu ottamaan lapsia hoitoon. Ollaan pari kertaa pyydetty kuopuksen syntymän jälkeen mutta nyt loppui, ei pyydetä enää. Katsotaan pyytääkö itse enää.
Lapset pitää kovasti isovanhemmista, myös mieheni. Hekin asuvat kauempana, n. 300km päässä. Kyläillään ja ollaan tekemisissä mutta eivät hekään ehdota ottavansa lapsia hoitoo. En tiedä onko syynä välimatka, esikoisen erityispiirteet vai ovatko vaan lopen kyllästyneet pieniin lapsiin.
Ei siis kummoisia tukiverkostoja ja jaksaminen on kyllä välillä koetuksella. Lämmöllä muistelen omaa lapsuutta mummoni kanssa.
Olet minun lasteni ikäuokkaa. Heidän isovanhempansa eivät koskaan hoitaneet heitä. Toiset olivat liian vanhoja ja toiset liian kiireisiä.
Olen itse syntynyt 1959 ja viettänyt suuren osan lapsuudestani isoäitien hoivissa, sillä äitini kävi töissä ja viikonloput vietti seurapiiririennoissa ja lomat etelässä kahdestaan isäni kanssa, laatuaikaa ilman lapsia. Toinen isoäideistäni ei varmasti olisi halunnut hoitaa lastenlapsiaan, mutta häneltä ei kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
No mites miesten on sitten niin vaikeeta osallistua perheen kodin hoitoon?
Pesukoneet ei täyty tai tyhjene itsestään, ruoanlaittorobotteja ei ole, eikä pölynpyyhkimisrobotteja, lakananvaihtorobotteja, vessanpesurobotteja (olis kiva jos ette kusiskelisi niin että roiskuu pitkin seiniä ja lattioita) yms yms.
Mitä vielä pitäisi tehdä että edes miehet tekisivät osansa perheen töistä?
Nykyajan ihmiset väsyvät siitä, että joutuvat ottamaan pyykit koneesta ja laittamaan ne kuivuriin tai narulle kuivumaan. Ne uupuvat lakanan vaihdosta, pölyjen pyyhkimisestä ja ruoan laitosta, koska on niin rankkaa napsauttaa sähköliesi päälle. Isoäitini oli syntynyt 1920-luvulla. Hän teki talvella jäähän avannon (asuivat siis järven rannalla karjatilalla), haki jäistä vettä, lämmitti veden muuripadassa ja pesi pyykin käsin. Talousvesi kannettiin kaivosta sisälle. Lämmitys hoidettiin puulla, hella lämpeni puulla. Pottukattila ei kiehunut ilman veden ja puun kantamista sisälle. Hän ompeli vaatteita lapsilleen, teki ruokaa, hoito karjaa. Ei ollut sähköjä, illalla oltiin tilleyn valossa. Sisällä kuljettiin kengät jalassa, joten likaa kertyi, lattiat pestiin kuuraamalla konttausasennossa. Ulkovessa. Isoisää ei paljo kotona näkynyt, koska hän oli savotoilla tai rakennuksilla. Ei ollut autoa, kuljettin jalan, pyörällä tai suksin. Isoäidin käsien joka ikinen nivel oli kulunut työstä. Lonkka vihoitteli, koska jo 8-vuotiaana piti olla peltotöissä ja jossa hän loukkasi itsensä.
Jokainen, joka uupuu kotitöistä robotti-imurien, pyykinpesukoneiden, astianpesukoneiden yms aikana voi kysyä itseltään, että onko oikeasti rankkaa?
Sinä jauhat nyt jostain kotityöstä ja hiihtämisestä sata vuotta sitten, täysin ohi aiheen.
Aihe on muuttunut isovanhemmuus. Historia liittyy aiheeseen isosti. Kaikki perheet eivät ole koskaan olleet yhtä suurta harmaata massaa. Menneitä aikoja romantisoi eniten ne joilla ei ole hittojakaan niistä käsitystä. Pöljempää sanontaa ei olekaan kuin ennen kaikki oli paremmin. Ihminen on vapaampi kuin koskaan ennen ja silti hän kehtaa marista aamusta iltaan.
Miten siihen liittyy joku hiihtäminen 20-luvulla? Tai savotta. Ei kaikki ole jotain luolaihmisiä Kainuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään vielä autot, jotta äidit saa ajella pikkusiaan polkupyörällä hoitoon pitkin kaupunkia!
Olin tarhaikäinen 1980-luvun alussa. Meidän perheessä ei ollut vara pitää autoa. Minä istuin lastenistuimessa äidin takana, veli isän takana. Päiväkotiin oli 2 km matkaa, siitä vanhemmat vielä pyöräilivät työpaikoilleen 3 km päähän. Eivät koskaan valittaneet asiasta. 6-vuotiaana ajoin jo itse pyörällä oman tarhamatkan. Isä avusti ylämäkeen työntämällä selästä. Vanhempien esimerkin vuoksi olen itsekin innokas pyöräilijä ja omille lapsille hankittiin aikoinaan kärry pyörän perään. Olemme säästäneet aivan huikean määrän rahaa siinä, että emme aja autolla joka paikkaan ja taloudessa ei tarvitse olla kahta autoa.
Ihmisten laiskistumisen huomaa. Lähikauppaan pitää päästä autolla, odotetaan paikallisbussia mieluummin tunti kuin kävellään 1,5 km kotiin yms. Fyysinen kunto romahtaa, ylipaino vaivaa. Ei ole ihme.
Kas kun nykyään se päiväkoti voi olla 20-30 kilsan päässä, lapset siroteltu eri päiväkoteihin ympäri kaupunkia - ja työpaikat vaihtua jatkuvasti määräaikaisuuksien ja epävarmuuden takia moneen kertaan. En täysin hahmota, mitä valittmaista vanhemmillasi olisi ollutkaan ihannetilanteessa.
Toisaalta, muistaako päiväkoti-ikäinen vanhempiensa valitusta? Tai valitettiinko lasten kuullen?
Nämä on hauskoja, että ei minun mummoni valittanut 80 vuotta sitten, eikä vanhempani 50 vuotta sitten. Olitko kuulemassa mummosi valittamista tai muistatko itse muutaman vuoden ikäisenä vanhempiesi valitusta? Olen ihan varma, että jokaisella sukupolvella on ollut murheensa, maailma on vain muuttunut suvaitsevammaksi ja epäkohdista saa sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
ehkä ennen niitä isovanhempia käytiin kattoon laitoksessa. ainahan kaikki pitää laskee omien voimavarojen mukaan.
Pienten lasten äitien uupumuksen syynä on sosiaalinen media. Kun pitää koko ajan pysyä kuulolla ja tuottaa ihanaa sisältöä, poseerata ja pyllistellä, ei voimat riitä elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa.
Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.
Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.
Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.
Kuinka vanha sinä olet kun olet elänyt ajan jolloin vesi kannettiin kaivosta?
Anoppini synnytti suuret ikäluokat ja valitti valittamasta päästyään että lapsia tuli liikaa ja että maatalon emännällä oli liikaa töitä.
Tämähän se pohjimmainen tragiikka on. Lapsia tuli liikaa, eli he olivat ei-toivottuja. Toinen mummoni sai käytännössä lapsen vuodessa 1937-45, pari taukoa oli kun ukki ei päässyt lomille. Toinen mummoni sai sotavuosina neljä lasta, joista kaksi menehtyi. Toinen mummo hoiti karjatilaa yksin, toinen oli evakossa toisten nurkissa.
Miten tällaisista ihmisistä kasvaisi rakastavia äitejä tai mummoja?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Lähtökohtaisesti on olettamus siitä että aikuiset ihmiset pärjäävät yksin elämässään. Tämä on täysin hyväksyttävä periaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni ollaan synnytty 80- ja 90-luvun taitteessa ja asuttiin maaseudulla samalla paikkakunnalla kuin äitini vanhemmat. Oltiin kyllä säännöllisesti hoidossa, myös yöhoidossa.
Nyt omat lapseni 7 ja 3 vuotiaita, asutaan 250km päässä. Äitini on eläkkeellä ja ihan hyväkuntoinen alle 7 kymppinen. Ei tarjoudu ottamaan lapsia hoitoon. Ollaan pari kertaa pyydetty kuopuksen syntymän jälkeen mutta nyt loppui, ei pyydetä enää. Katsotaan pyytääkö itse enää.
Lapset pitää kovasti isovanhemmista, myös mieheni. Hekin asuvat kauempana, n. 300km päässä. Kyläillään ja ollaan tekemisissä mutta eivät hekään ehdota ottavansa lapsia hoitoo. En tiedä onko syynä välimatka, esikoisen erityispiirteet vai ovatko vaan lopen kyllästyneet pieniin lapsiin.
Ei siis kummoisia tukiverkostoja ja jaksaminen on kyllä välillä koetuksella. Lämmöllä muistelen omaa lapsuutta mummoni kanssa.
Olet minun lasteni ikäuokkaa. Heidän isovanhempansa eivät koskaan hoitaneet heitä. Toiset olivat liian vanhoja ja toiset liian kiireisiä.
Olen itse syntynyt 1959 ja viettänyt suuren osan lapsuudestani isoäitien hoivissa, sillä äitini kävi töissä ja viikonloput vietti seurapiiririennoissa ja lomat etelässä kahdestaan isäni kanssa, laatuaikaa ilman lapsia. Toinen isoäideistäni ei varmasti olisi halunnut hoitaa lastenlapsiaan, mutta häneltä ei kysytty.
se oli sitä aikaa kun töistä lähdettiin synnyttään ja 3viikon päästä piti palailla takas töihin.
Vierailija kirjoitti:
Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa.
Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.
Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.
Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.
Ja miehet olivat jo silloin. Ja a edelleenkin kelpaa tulla valmiiseen pöytään, vaikka vaimollakin työpäivä takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
ehkä ennen niitä isovanhempia käytiin kattoon laitoksessa. ainahan kaikki pitää laskee omien voimavarojen mukaan.
Ei ennen ollut laitoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Lähtökohtaisesti on olettamus siitä että aikuiset ihmiset pärjäävät yksin elämässään. Tämä on täysin hyväksyttävä periaate.
Tuolla olettamuksella ihmiskunta olisi kuollut jo tuhansia vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Ketkä niitä koneita perheessä käyttävät, isätkö?
Isät ja äidit, lapsetkin kykyjensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äitien uupumuksen syynä on sosiaalinen media. Kun pitää koko ajan pysyä kuulolla ja tuottaa ihanaa sisältöä, poseerata ja pyllistellä, ei voimat riitä elämiseen.
Ei tehdä typeriä yleistyksiä.
Joidenkin pienten lasten äitien uupumuksen syynä on sosiaalinen media. Oikeasti syy on kuitenkin näissä äideissä eikä sosiaalisessa mediassa.
Kysymys siis kuuluu, miksi pienen lapsen äiti uupuu sosiaalisen median vuoksi? Mikä on tämän äidin sisäinen ongelma?
Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa.
Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.
Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.
Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.