Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1266)
Nykyvanhemmat ovat oikein mikromanageeraajia suhteessa lapsiinsa. Ei kaikki, mutta kasvatusalan ystäväni juuri kertoi akateemisesta ystävästään (kulttuuritutkimuksen tohtori), joka neljäkymppisenä sai ekan lapsen ja aina siltä 2 veeltä kyselee, että otatko Aapo nyt ruokaa ja haluatko puuroa ymym. Mennäänkö ulos? Kuulostaa surulliselta. Siis lapselle ei pidä antaa tuollaista vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat oikein mikromanageeraajia suhteessa lapsiinsa. Ei kaikki, mutta kasvatusalan ystäväni juuri kertoi akateemisesta ystävästään (kulttuuritutkimuksen tohtori), joka neljäkymppisenä sai ekan lapsen ja aina siltä 2 veeltä kyselee, että otatko Aapo nyt ruokaa ja haluatko puuroa ymym. Mennäänkö ulos? Kuulostaa surulliselta. Siis lapselle ei pidä antaa tuollaista vastuuta.
Mitä ihmeellistä tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi rakastaa normaalisti vaan aina ruokaövereillä? Ja miksi pitää tuijottaa telkkaria? Miksi ei voi olla sen lapsen kanssa? Vaan kokata ja tuputtaa ja ruoka ruoka ruoka?
Mulla on kaksi lasta. Kun olivat pieniä (iät 1 ja 2), mummo toi tuliaisiksi molemmille kilon marmeladia. Eikä tämä ole ainoa ylilyönti. Jätskiä kaivetaan pakastimesta juuri ennen ruoka-aikaa, kun jäätelö syöty sit pullaa, sit keksiä, vähän suklaatiakin löytyi, kaikki huuhdellaan alas pillimehulla. Sitten kauhea meteli, kun lapset on niin nirsoja ettei ruoka kelpaa. Maha pullollaan ei ole nälkä? Eikä auta, vaikka kuinka kieltää. Mummo kun tietää, mitä kullannuput tarvitsee.
Sitten ihmetellään, miksi ei löydy luottamusta jättää lapsia hoitoon. Tuota se meno on, vaikka ollaan paikalla, mitä se olisi ilman valvontaa? Ollaan kyllä vähennetty yhteydenpitoa muutenkin.
Eikö pienten lasten karkit ota vanhemmat haltuunsa? Mut vanhemmat ocat nykyisin avuttomia.
No ei tietenkään pidä mummoilla käydä, hyvä ratkaisu.
Niin mitä? :D karkkityrkky antaa ne lapselle suoraan suuhun jopa salassa "ei kerrota äidille". Ei siinä hirveästi ehdi ottaa mitään haltuun.
Kuuskymppiset isovanhemmat ovat itsekin jo olleet aika tiukkoja lasten ollessa pieniä. Mutta saahan juttu lentää.
Vierailija kirjoitti:
On muuten kuvaavaa, että tässäkin ketjussa leikkipuistoilevat vanhemmat on haukuttu jo ristiinkin:
Ei saa suojella ja seurata koko ajan, mutta pitää suojella seurata koko ajan, koska ei saa olla siellä ihan vaan laiskana, koska silloin jättää lapsensa muiden vahdittaviksi.
Ja ennen - jos yleensä äiti sinne puistoon koskaan edes meni mukaan - oli ihan ok, että se äiti luki naistenlehteä ja pois lähtiessä alkoi etsiä omiaan.
Itse en ole koskaan käynyt äitini kanssa yhtään missään kahdestaan enkä ainakaan puistossa leikkimässä. Me tosiaan saatiin seurata aina helmassa roikkuen sitä perunan kuorimista ja muuta mielenkiintoista maailmaa avartavaa.
Olen 80 v kaupunkiäiti. Tuli ensimmäiset leikkipuistot kerhoineen. Kyllä tuli leikkikentillä oltua välillä 73 - 85. Rannoilla.
Jos sain kuitenkin kotityötkinn tehtyä ja töissä kävin.
Vierailija kirjoitti:
Oon syntynyt 80-luvulla, ja ennen kouluikää olin enemmän naapurissa asuvien isovanhempien hoivassa kuin omien vanhempien. Minun lapsiani on isovanhemmat ehtineet hoitamaan yhden käden sormilla laskettavan määrän, usein apua kysyttäessä on heillä ollut muuta tekemistä (kiireisiä eläkeläisiä ovat) ja lopulta lakkasin kysymästä. Nyt lapset on jo isoja koululaisia, ja asetelma alkaisi kääntyä toisinpäin. Saa arvata, kiinnostaako hoitaa omia vanhempia, kun ensin minut sysäsivät isovanhemmille mutta itse eivät kuitenkaan ole lastenlasten hoidossa auttaneet.
Miksi odottaisit heidän muuttuvan? Oletko itse perinyt saman lapset on ikäviä mallin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti 1903 syntynyt. Karjakko ammatiltaan ennen avioitumista. Hoiti karjan , lapset, laittoi hyvää ruokaa, kasvatti salaatit, tomaatit, juurekset. Keritsi lampaat ja niistä lankaa ja neuleita. Kasvatti pellavaa ja niistä lankaa. Osasi luoda loimet kangaspuuhun ja kutoa kankaita ja mattoja. Syksyt juoksi marjassa ha säilöi. Kesät heinäpellolla ja viljapelloilla mukana. 10 lasta. Kuoli 86-vuotiaana, itse soitti taksin ja meni päivystykseen ja aamuyöstä kuoli.
Osaan minäkin kutoa mattoja, ommella ja neuloa vaatteita. Tänään viimeksi olen tehnyt lapsille vaatetta. Joka kesä ja syksy käymme koko perhe marjassa. Lisäksi käyn kokopäivätöissä, kuten miehenikin, joka tekee ihan tavallisesti 12 tunnin työpäiviä. Elämä on varmasti helpompaa ja kevyempää kuin 100 vuotta sitten, mutta kyllä nykynaisetkin osaavat ja ovat ahkeria.
Niin meilläkin jo kolmannen polven naisetkin hyvin näppäriä. Pojantytär tehnyt itse vanhojen tanssiasit ja yo-juhlapuvun , taidokkaat täytekakut juhliinsa, ei isoäitiä siihen tarvitse.
Mutta kuten luettu, joillekin jo lasten olemassaolo on rasitus ja nykyaikaisen kodin kotityöt.
Mutta eihän ennen ne vaatimuksetkaan olleet samanlaiset. Ennen jos lapsi pissasi housuunsa, niin ne vain kuivatettiin. Ei tarvinnut pestä vaatteita joka päivä. Nykyään olisi lastensuojelu kimpussa hyvin nopeasti, jos lapset kulkisivat kuselle haisevissa vaatteissa.
Mitä sä selität? Nykyään ne kyseiset housut voi nakata koneeseen, tai ainakin ottaa kaapista puhtaat tilalle. Vai onko sun lapsella vain yhdet housut?
Ei se pyykin pesu nyt niin raskasta ole, lautat pyykit koneeseen ja koneen päälle. Parin tunnin päästä nostat pyykit pois, minä laitan ne kuivuriin, mutta narulle laittokaan ei kauaa vie aikaa.
Ei PITÄISI olla sen vaikeampaa kuin se housujen kuivatus aikanaan.
En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.
Emme käy kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.
Emme käy kauppaa.
Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi rakastaa normaalisti vaan aina ruokaövereillä? Ja miksi pitää tuijottaa telkkaria? Miksi ei voi olla sen lapsen kanssa? Vaan kokata ja tuputtaa ja ruoka ruoka ruoka?
Mulla on kaksi lasta. Kun olivat pieniä (iät 1 ja 2), mummo toi tuliaisiksi molemmille kilon marmeladia. Eikä tämä ole ainoa ylilyönti. Jätskiä kaivetaan pakastimesta juuri ennen ruoka-aikaa, kun jäätelö syöty sit pullaa, sit keksiä, vähän suklaatiakin löytyi, kaikki huuhdellaan alas pillimehulla. Sitten kauhea meteli, kun lapset on niin nirsoja ettei ruoka kelpaa. Maha pullollaan ei ole nälkä? Eikä auta, vaikka kuinka kieltää. Mummo kun tietää, mitä kullannuput tarvitsee.
Sitten ihmetellään, miksi ei löydy luottamusta jättää lapsia hoitoon. Tuota se meno on, vaikka ollaan paikalla, mitä se olisi ilman valvontaa? Ollaan kyllä vähennetty yhteydenpitoa muutenkin.
Eikö pienten lasten karkit ota vanhemmat haltuunsa? Mut vanhemmat ocat nykyisin avuttomia.
No ei tietenkään pidä mummoilla käydä, hyvä ratkaisu.
Niin mitä? :D karkkityrkky antaa ne lapselle suoraan suuhun jopa salassa "ei kerrota äidille". Ei siinä hirveästi ehdi ottaa mitään haltuun.
Kuuskymppiset isovanhemmat ovat itsekin jo olleet aika tiukkoja lasten ollessa pieniä. Mutta saahan juttu lentää.
Juupa juu. Alle 1-vuotiaalle esimerkiksi kermavaahtoa suuhun salaa kahvipöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti 1903 syntynyt. Karjakko ammatiltaan ennen avioitumista. Hoiti karjan , lapset, laittoi hyvää ruokaa, kasvatti salaatit, tomaatit, juurekset. Keritsi lampaat ja niistä lankaa ja neuleita. Kasvatti pellavaa ja niistä lankaa. Osasi luoda loimet kangaspuuhun ja kutoa kankaita ja mattoja. Syksyt juoksi marjassa ha säilöi. Kesät heinäpellolla ja viljapelloilla mukana. 10 lasta. Kuoli 86-vuotiaana, itse soitti taksin ja meni päivystykseen ja aamuyöstä kuoli.
Osaan minäkin kutoa mattoja, ommella ja neuloa vaatteita. Tänään viimeksi olen tehnyt lapsille vaatetta. Joka kesä ja syksy käymme koko perhe marjassa. Lisäksi käyn kokopäivätöissä, kuten miehenikin, joka tekee ihan tavallisesti 12 tunnin työpäiviä. Elämä on varmasti helpompaa ja kevyempää kuin 100 vuotta sitten, mutta kyllä nykynaisetkin osaavat ja ovat ahkeria.
Niin meilläkin jo kolmannen polven naisetkin hyvin näppäriä. Pojantytär tehnyt itse vanhojen tanssiasit ja yo-juhlapuvun , taidokkaat täytekakut juhliinsa, ei isoäitiä siihen tarvitse.
Mutta kuten luettu, joillekin jo lasten olemassaolo on rasitus ja nykyaikaisen kodin kotityöt.
Mutta eihän ennen ne vaatimuksetkaan olleet samanlaiset. Ennen jos lapsi pissasi housuunsa, niin ne vain kuivatettiin. Ei tarvinnut pestä vaatteita joka päivä. Nykyään olisi lastensuojelu kimpussa hyvin nopeasti, jos lapset kulkisivat kuselle haisevissa vaatteissa.
Mitä sä selität? Nykyään ne kyseiset housut voi nakata koneeseen, tai ainakin ottaa kaapista puhtaat tilalle. Vai onko sun lapsella vain yhdet housut?
Ei se pyykin pesu nyt niin raskasta ole, lautat pyykit koneeseen ja koneen päälle. Parin tunnin päästä nostat pyykit pois, minä laitan ne kuivuriin, mutta narulle laittokaan ei kauaa vie aikaa.
Ei PITÄISI olla sen vaikeampaa kuin se housujen kuivatus aikanaan.
Ei se ennenkään vaikeaa ollut. Sitä ei vaan pidetty tarpeellisena. Lapsilla niin väliä.
Mun äiti oli pieni, kun joutuivat Viipurista evakkoon ja ilmeisesti kaksi kertaa. Todella traumatisoitunut ja hermoherkkä. Kyllä ne traumat ovat siirtyneet eteen päin sitten. Mutta kyllä sitä nyt ymmärtää, kun on maailmalla paljon pakolaisia, että millaista hvettiä he ovat joutuneet elämään. Äiti oli kova, mutta kaunis.
Minusta tuli aivan erilainen äiti, kun sain ekan lapseni. Halusin hoivata ja tykkäsin leikkiä ym. Samoin lastenlapsien kanssa oli kiva kehitellä kaikkea luovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi rakastaa normaalisti vaan aina ruokaövereillä? Ja miksi pitää tuijottaa telkkaria? Miksi ei voi olla sen lapsen kanssa? Vaan kokata ja tuputtaa ja ruoka ruoka ruoka?
Mulla on kaksi lasta. Kun olivat pieniä (iät 1 ja 2), mummo toi tuliaisiksi molemmille kilon marmeladia. Eikä tämä ole ainoa ylilyönti. Jätskiä kaivetaan pakastimesta juuri ennen ruoka-aikaa, kun jäätelö syöty sit pullaa, sit keksiä, vähän suklaatiakin löytyi, kaikki huuhdellaan alas pillimehulla. Sitten kauhea meteli, kun lapset on niin nirsoja ettei ruoka kelpaa. Maha pullollaan ei ole nälkä? Eikä auta, vaikka kuinka kieltää. Mummo kun tietää, mitä kullannuput tarvitsee.
Sitten ihmetellään, miksi ei löydy luottamusta jättää lapsia hoitoon. Tuota se meno on, vaikka ollaan paikalla, mitä se olisi ilman valvontaa? Ollaan kyllä vähennetty yhteydenpitoa muutenkin.
Eikö pienten lasten karkit ota vanhemmat haltuunsa? Mut vanhemmat ocat nykyisin avuttomia.
No ei tietenkään pidä mummoilla käydä, hyvä ratkaisu.
Niin mitä? :D karkkityrkky antaa ne lapselle suoraan suuhun jopa salassa "ei kerrota äidille". Ei siinä hirveästi ehdi ottaa mitään haltuun.
Kuuskymppiset isovanhemmat ovat itsekin jo olleet aika tiukkoja lasten ollessa pieniä. Mutta saahan juttu lentää.
Juupa juu. Alle 1-vuotiaalle esimerkiksi kermavaahtoa suuhun salaa kahvipöydässä.
Kuoliko se siihen vai mitä vahinkoa tuossa tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli pieni, kun joutuivat Viipurista evakkoon ja ilmeisesti kaksi kertaa. Todella traumatisoitunut ja hermoherkkä. Kyllä ne traumat ovat siirtyneet eteen päin sitten. Mutta kyllä sitä nyt ymmärtää, kun on maailmalla paljon pakolaisia, että millaista hvettiä he ovat joutuneet elämään. Äiti oli kova, mutta kaunis.
Minusta tuli aivan erilainen äiti, kun sain ekan lapseni. Halusin hoivata ja tykkäsin leikkiä ym. Samoin lastenlapsien kanssa oli kiva kehitellä kaikkea luovaa.
Minun äitini on sotaorpo. Hänen ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia. Ei vaan ollut äitiainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.
Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.
Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.
Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.
Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.
Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma.
Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.
Tämän kommentin on varmaan kirjoittanut mies tai joku tapauksessa joku, jonka puolesta joku muu hoitaa metatyöt.
Esimerkkejä metatöistä: kauden vaihtuessa vaatteiden tarkastus, mahtuuko lapselle mikään päälle ja mitä kaikkea uutta täytyy ostaa. Myös urheiluvälineissä sama juttu: onko polkupyörä/luistimet oikean kokoiset ja oikeaa taitotasoa vai hankitaanko uudet. Lasten synttärit: minä päivänä pidetään? Missä? Ketä kutsutaan? Jos kutsutaan kaveri X, pitääkö kutsua myös kaveri Y, ettei hän jää ulkopuolelle? Sitten ei mahdutakaan varattuun tilaan. Jne. Lasten terveystarkastukset: ajat tulevat yleensä varattavaksi parin kuun sykleissä. Eli ennakkoon ei voi juuri varata. Kuitenkin ajat menevät nopeasti. Täytyy olla oikeaan aikaan varaamassa. Täytyy ehkä siirtää työvuoroja tai pyytää palkatonta vapaata, jotta voi viedä lapsen. Jopa koululaisia täytyy vanhempien kuljettaa tarkastukseen työpäivän aikana nykyään. Jatkanko, vai ymmärrätkö, mitä se äitien tekemä metatyö on? Valitettavasti tämä on lisääntymään päin. Esimerkiksi koulu ja terveydenhuolto vaativat vanhemmilta yhä enemmän panostusta. Tämä on monelle vanhemmuudessa yksi raskaimpia puolia, etenkin kun vastaavaa tehdään työssä jo kaiket päivät.
Voi kuule,minulla on 4 lasta, mies on reissutyössä, joten olen hyvin paljon lasten kanssa yksin.
Ei minulle tarvi selittää mitä on metatyö. Minun mielestäni se on edelleen tekemällä tehtyä "työtä" ihan ongelmaksi asti.
Minä koen edelleen että ne hoituu siinä sivussa. Kuten moni muukin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi rakastaa normaalisti vaan aina ruokaövereillä? Ja miksi pitää tuijottaa telkkaria? Miksi ei voi olla sen lapsen kanssa? Vaan kokata ja tuputtaa ja ruoka ruoka ruoka?
Mulla on kaksi lasta. Kun olivat pieniä (iät 1 ja 2), mummo toi tuliaisiksi molemmille kilon marmeladia. Eikä tämä ole ainoa ylilyönti. Jätskiä kaivetaan pakastimesta juuri ennen ruoka-aikaa, kun jäätelö syöty sit pullaa, sit keksiä, vähän suklaatiakin löytyi, kaikki huuhdellaan alas pillimehulla. Sitten kauhea meteli, kun lapset on niin nirsoja ettei ruoka kelpaa. Maha pullollaan ei ole nälkä? Eikä auta, vaikka kuinka kieltää. Mummo kun tietää, mitä kullannuput tarvitsee.
Sitten ihmetellään, miksi ei löydy luottamusta jättää lapsia hoitoon. Tuota se meno on, vaikka ollaan paikalla, mitä se olisi ilman valvontaa? Ollaan kyllä vähennetty yhteydenpitoa muutenkin.
Eikö pienten lasten karkit ota vanhemmat haltuunsa? Mut vanhemmat ocat nykyisin avuttomia.
No ei tietenkään pidä mummoilla käydä, hyvä ratkaisu.
Että mummon on pakko antaa sitä karkkia, mutta vanhemman pitää sitten olla se, joka ottaakin karkit ja tuottaa lapselle pettymyksen. Eikö aikuismainen raktaisu olisi se, että mummo nyt vaan ei tunge sitä karkkia?
Lasten pitää oppia, että ihmiset ovat erilaisia ja eri kodeissa toimitaan eri tavalla. Esimerkiksi omassa kodissa ei joka päivä syödä jätskiä, mutta mummolla viikon lomalla voidaan syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi rakastaa normaalisti vaan aina ruokaövereillä? Ja miksi pitää tuijottaa telkkaria? Miksi ei voi olla sen lapsen kanssa? Vaan kokata ja tuputtaa ja ruoka ruoka ruoka?
Mulla on kaksi lasta. Kun olivat pieniä (iät 1 ja 2), mummo toi tuliaisiksi molemmille kilon marmeladia. Eikä tämä ole ainoa ylilyönti. Jätskiä kaivetaan pakastimesta juuri ennen ruoka-aikaa, kun jäätelö syöty sit pullaa, sit keksiä, vähän suklaatiakin löytyi, kaikki huuhdellaan alas pillimehulla. Sitten kauhea meteli, kun lapset on niin nirsoja ettei ruoka kelpaa. Maha pullollaan ei ole nälkä? Eikä auta, vaikka kuinka kieltää. Mummo kun tietää, mitä kullannuput tarvitsee.
Sitten ihmetellään, miksi ei löydy luottamusta jättää lapsia hoitoon. Tuota se meno on, vaikka ollaan paikalla, mitä se olisi ilman valvontaa? Ollaan kyllä vähennetty yhteydenpitoa muutenkin.
Eikö pienten lasten karkit ota vanhemmat haltuunsa? Mut vanhemmat ocat nykyisin avuttomia.
No ei tietenkään pidä mummoilla käydä, hyvä ratkaisu.
Että mummon on pakko antaa sitä karkkia, mutta vanhemman pitää sitten olla se, joka ottaakin karkit ja tuottaa lapselle pettymyksen. Eikö aikuismainen raktaisu olisi se, että mummo nyt vaan ei tunge sitä karkkia?
Lasten pitää oppia, että ihmiset ovat erilaisia ja eri kodeissa toimitaan eri tavalla. Esimerkiksi omassa kodissa ei joka päivä syödä jätskiä, mutta mummolla viikon lomalla voidaan syödä.
MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.
Emme käy kauppaa.
Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.
Olen taatusti lastenlapsia katsonut ja hoitanu tmutta en silti ole myynyt vastapalveluksia vastaan rakkauttani lapsenlapsiin.
Hyvä kun sinä pidät exemiä käytkö äiskääsi vanhana katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.
Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.
Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.
Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.
Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.
Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma.
Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.
Tämän kommentin on varmaan kirjoittanut mies tai joku tapauksessa joku, jonka puolesta joku muu hoitaa metatyöt.
Esimerkkejä metatöistä: kauden vaihtuessa vaatteiden tarkastus, mahtuuko lapselle mikään päälle ja mitä kaikkea uutta täytyy ostaa. Myös urheiluvälineissä sama juttu: onko polkupyörä/luistimet oikean kokoiset ja oikeaa taitotasoa vai hankitaanko uudet. Lasten synttärit: minä päivänä pidetään? Missä? Ketä kutsutaan? Jos kutsutaan kaveri X, pitääkö kutsua myös kaveri Y, ettei hän jää ulkopuolelle? Sitten ei mahdutakaan varattuun tilaan. Jne. Lasten terveystarkastukset: ajat tulevat yleensä varattavaksi parin kuun sykleissä. Eli ennakkoon ei voi juuri varata. Kuitenkin ajat menevät nopeasti. Täytyy olla oikeaan aikaan varaamassa. Täytyy ehkä siirtää työvuoroja tai pyytää palkatonta vapaata, jotta voi viedä lapsen. Jopa koululaisia täytyy vanhempien kuljettaa tarkastukseen työpäivän aikana nykyään. Jatkanko, vai ymmärrätkö, mitä se äitien tekemä metatyö on? Valitettavasti tämä on lisääntymään päin. Esimerkiksi koulu ja terveydenhuolto vaativat vanhemmilta yhä enemmän panostusta. Tämä on monelle vanhemmuudessa yksi raskaimpia puolia, etenkin kun vastaavaa tehdään työssä jo kaiket päivät.
Voi kuule,minulla on 4 lasta, mies on reissutyössä, joten olen hyvin paljon lasten kanssa yksin.
Ei minulle tarvi selittää mitä on metatyö. Minun mielestäni se on edelleen tekemällä tehtyä "työtä" ihan ongelmaksi asti.
Minä koen edelleen että ne hoituu siinä sivussa. Kuten moni muukin asia.
Kaikki hoituu kaiken sivussa, mutta ei se tarkoita, etteikö se olisi työtä, joka pitää hoitaa.
Olen nelikymppinen mummo jolla kotona vielä huollettavia alaikäisiä, muistisairaat omat vanhemmat siihen päälle ja kuormittava palkkatyö. En ehdi enkä jaksa osallistua lastenlasten hoitoon.
Alue: Aihe vapaa
Niin mitä? :D karkkityrkky antaa ne lapselle suoraan suuhun jopa salassa "ei kerrota äidille". Ei siinä hirveästi ehdi ottaa mitään haltuun.