Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole itsekkyyttä että isovanhempi ei auta. Jokaisella on oikeus omaan aikaan, omaan elämään ja hyvinvointiin. Tuolla logiikallasi sinäkin olet äärimmäisen itsekäs kun syöt ruokaa, koska voisit antaa ruokasi toiselle, käyt töissä koska voisit antaa työpaikkasi toiselle, jne...
Ei ole itsekästä elää omaa elämää. Isovanhemmat eivät ole itse valinneet hankkia oasta, joten heidän pakottaminen omaan perheleikkiin ON itsekästä. "Toiveen esittäminen" vingutaan apua ja aletaan puhua paskaa selän takana *kun ne ei auta".
Pitäisikö nämä asiat miettiä ENNEN lapsen hankkimista? Kaikki maailma ei pyöri oman lapsen ympärillä.
Jokainen tietenkin tekee itse omat päätöksensä. Ei tietenkään ketään voi pakottaa mihinkään perheleikkiin. Mutta yksinäiseen vanhuuteen on syytä varautua jos tuollaisen "ei kuulu mulle pätkääkään" valinnan tekee. Lastenlapset jäävät todennäköisesti etäisiksi. Eikä itsellekään vanhana tule apua myöskään niiltä omilta lapsilta.
Miksi vanhuus olisi yksinäistä, jos ei suostu ilmaistyöhön, johon toinen yrittää pakottaa tai "pyytää".
Sitä varten ihmisillä on puoliso ja ystäviä, että ei ole yksinäistä.
Lisäksi yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Moni ihminen nauttii siitä, kun saa olla itsekseen.
Siksi että jos elää vanhaksi, ne puoliso ja ystävät ovat usein kaikki jo kuolleet sinua ennen.
Kaikki ? No ei .Sitäpaitsi vanhanakin saa uusia ystäviä
Minun äitini eli 98-vuotiaaksi. Isäni kuoli liki viisikymmentä vuotta ennen, sisarukset kuoli kaikki nuorempina, viimeisinä kymmenenä vuonna ei ollut oikein enää yhtään ystävääkään hengissä. Hänellä oli ihan ok välit lapsiin, lapsenlapsiin, miniöihin ja vävyihin. Muuten olisi ollut ihan yksin ja yhtään kukaan ei olisi hänen puoliaan pitänyt. Vanhuksen elämä täällä "sivistysvaltio Suomessa" on nykyään sellaista, että on ihan hirveää jos ketään ei löydy puolia pitämään.
Ikää kun tulee, ihan jokaisen piiri ympärillä pienenee. Pienenee myös se rinki missä liikkuu. Vanhana on tosi vaikea löytää uusia ystäviä.
Joillekin näy näin. Mutta ei se silti tarkoita että jos hoivaa lapsenlapsia, ne tulevat olemaan ilmaisia kodinhoitajia. Ei sellaista voi keneltäkään odottaa saati vaatia. Sitä varten säästetään rahaa että on varaa maksaa yksityisestä hodinhoidosta, julkisen päälle.
Ei muuta kuin onnea valitsemallesi tielle. Tulet sitä tarvitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole itsekkyyttä että isovanhempi ei auta. Jokaisella on oikeus omaan aikaan, omaan elämään ja hyvinvointiin. Tuolla logiikallasi sinäkin olet äärimmäisen itsekäs kun syöt ruokaa, koska voisit antaa ruokasi toiselle, käyt töissä koska voisit antaa työpaikkasi toiselle, jne...
Ei ole itsekästä elää omaa elämää. Isovanhemmat eivät ole itse valinneet hankkia oasta, joten heidän pakottaminen omaan perheleikkiin ON itsekästä. "Toiveen esittäminen" vingutaan apua ja aletaan puhua paskaa selän takana *kun ne ei auta".
Pitäisikö nämä asiat miettiä ENNEN lapsen hankkimista? Kaikki maailma ei pyöri oman lapsen ympärillä.
Jokainen tietenkin tekee itse omat päätöksensä. Ei tietenkään ketään voi pakottaa mihinkään perheleikkiin. Mutta yksinäiseen vanhuuteen on syytä varautua jos tuollaisen "ei kuulu mulle pätkääkään" valinnan tekee. Lastenlapset jäävät todennäköisesti etäisiksi. Eikä itsellekään vanhana tule apua myöskään niiltä omilta lapsilta.
Miksi vanhuus olisi yksinäistä, jos ei suostu ilmaistyöhön, johon toinen yrittää pakottaa tai "pyytää".
Sitä varten ihmisillä on puoliso ja ystäviä, että ei ole yksinäistä.
Lisäksi yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Moni ihminen nauttii siitä, kun saa olla itsekseen.
Siksi että jos elää vanhaksi, ne puoliso ja ystävät ovat usein kaikki jo kuolleet sinua ennen.
Kaikki ? No ei .Sitäpaitsi vanhanakin saa uusia ystäviä
Minun äitini eli 98-vuotiaaksi. Isäni kuoli liki viisikymmentä vuotta ennen, sisarukset kuoli kaikki nuorempina, viimeisinä kymmenenä vuonna ei ollut oikein enää yhtään ystävääkään hengissä. Hänellä oli ihan ok välit lapsiin, lapsenlapsiin, miniöihin ja vävyihin. Muuten olisi ollut ihan yksin ja yhtään kukaan ei olisi hänen puoliaan pitänyt. Vanhuksen elämä täällä "sivistysvaltio Suomessa" on nykyään sellaista, että on ihan hirveää jos ketään ei löydy puolia pitämään.
Ikää kun tulee, ihan jokaisen piiri ympärillä pienenee. Pienenee myös se rinki missä liikkuu. Vanhana on tosi vaikea löytää uusia ystäviä.
Joillekin näy näin. Mutta ei se silti tarkoita että jos hoivaa lapsenlapsia, ne tulevat olemaan ilmaisia kodinhoitajia. Ei sellaista voi keneltäkään odottaa saati vaatia. Sitä varten säästetään rahaa että on varaa maksaa yksityisestä hodinhoidosta, julkisen päälle.
Enkä muuten tarkoittanut, että lapsenlapset olisivat ilmaisia kodinhoitajia. Meillä on sellainen vanhustenhoito, että siinä on yksinäisen vanhuksen todella vaikea saada ylipäätään mitään hoitoa. Tarvitaan väliin ne yleensä nuoremmat sukulaiset, jotka pystyvät vanhuksen etua ajamaan.
Ja vaikka olisit hoivannut lapsenlapsiasi, voi lapsesi myöhemmin sairastua tai muuttaa työn takia kauaksi niin, ettei pysty sinua auttamaan, kun olisit avun tarpeessa. Myös lapsenlapsesi voivat olla siinä vaiheessa kaukana maailmalla ja elävät kiireistä nuoren ihmisen elämää. Itse pitää yrittää asiansa järjestää silloinkin. Kuten lapsiperheiden kin noin yleisesti. Saatu apu on spesiaalia ekstraa, mistä saa olla kiitollinen, mutta sen varaan ei kannata laskea.
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka olisit hoivannut lapsenlapsiasi, voi lapsesi myöhemmin sairastua tai muuttaa työn takia kauaksi niin, ettei pysty sinua auttamaan, kun olisit avun tarpeessa. Myös lapsenlapsesi voivat olla siinä vaiheessa kaukana maailmalla ja elävät kiireistä nuoren ihmisen elämää. Itse pitää yrittää asiansa järjestää silloinkin. Kuten lapsiperheiden kin noin yleisesti. Saatu apu on spesiaalia ekstraa, mistä saa olla kiitollinen, mutta sen varaan ei kannata laskea.
On muuten ihan hyvä saada tässä vaiheessa sivulla 162 mukaan kirjoittamaan joku sellainen isovanhempi, joka on päättänyt olla hoitamatta lapsenlapsiaan. Liki koko ketju on kyselty onko heitä oikeasti.
Saako kysyä pari tarkentavaa kysymystä; onko sinulla siis lapsenlapsia? Miten lapsesi suhtautuivat kun teit selväksi, ettei apua voi missään tilanteessa pyytää?
Ikävä ketju kiukuttelusta, uhriutumisesta ja kiristyksestä. Pari sivua tätä sontaa riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ei selvästikään osaa käyttää "lainaa" toimintoa. Viesti ei siten aukea lukijalle, kun ei tiedä yhtään mihin se liittyy.
Se ei ole toiminut vuosiin.
Näyttää toimivan hyvin, kuten aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole itsekkyyttä että isovanhempi ei auta. Jokaisella on oikeus omaan aikaan, omaan elämään ja hyvinvointiin. Tuolla logiikallasi sinäkin olet äärimmäisen itsekäs kun syöt ruokaa, koska voisit antaa ruokasi toiselle, käyt töissä koska voisit antaa työpaikkasi toiselle, jne...
Ei ole itsekästä elää omaa elämää. Isovanhemmat eivät ole itse valinneet hankkia oasta, joten heidän pakottaminen omaan perheleikkiin ON itsekästä. "Toiveen esittäminen" vingutaan apua ja aletaan puhua paskaa selän takana *kun ne ei auta".
Pitäisikö nämä asiat miettiä ENNEN lapsen hankkimista? Kaikki maailma ei pyöri oman lapsen ympärillä.
Jokainen tietenkin tekee itse omat päätöksensä. Ei tietenkään ketään voi pakottaa mihinkään perheleikkiin. Mutta yksinäiseen vanhuuteen on syytä varautua jos tuollaisen "ei kuulu mulle pätkääkään" valinnan tekee. Lastenlapset jäävät todennäköisesti etäisiksi. Eikä itsellekään vanhana tule apua myöskään niiltä omilta lapsilta.
Miksi vanhuus olisi yksinäistä, jos ei suostu ilmaistyöhön, johon toinen yrittää pakottaa tai "pyytää".
Sitä varten ihmisillä on puoliso ja ystäviä, että ei ole yksinäistä.
Lisäksi yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Moni ihminen nauttii siitä, kun saa olla itsekseen.
Siksi että jos elää vanhaksi, ne puoliso ja ystävät ovat usein kaikki jo kuolleet sinua ennen.
Kaikki ? No ei .Sitäpaitsi vanhanakin saa uusia ystäviä
Minun äitini eli 98-vuotiaaksi. Isäni kuoli liki viisikymmentä vuotta ennen, sisarukset kuoli kaikki nuorempina, viimeisinä kymmenenä vuonna ei ollut oikein enää yhtään ystävääkään hengissä. Hänellä oli ihan ok välit lapsiin, lapsenlapsiin, miniöihin ja vävyihin. Muuten olisi ollut ihan yksin ja yhtään kukaan ei olisi hänen puoliaan pitänyt. Vanhuksen elämä täällä "sivistysvaltio Suomessa" on nykyään sellaista, että on ihan hirveää jos ketään ei löydy puolia pitämään.
Ikää kun tulee, ihan jokaisen piiri ympärillä pienenee. Pienenee myös se rinki missä liikkuu. Vanhana on tosi vaikea löytää uusia ystäviä.
Joillekin näy näin. Mutta ei se silti tarkoita että jos hoivaa lapsenlapsia, ne tulevat olemaan ilmaisia kodinhoitajia. Ei sellaista voi keneltäkään odottaa saati vaatia. Sitä varten säästetään rahaa että on varaa maksaa yksityisestä hodinhoidosta, julkisen päälle.
Enkä muuten tarkoittanut, että lapsenlapset olisivat ilmaisia kodinhoitajia. Meillä on sellainen vanhustenhoito, että siinä on yksinäisen vanhuksen todella vaikea saada ylipäätään mitään hoitoa. Tarvitaan väliin ne yleensä nuoremmat sukulaiset, jotka pystyvät vanhuksen etua ajamaan.
Vanhuksen etua ajaa myös yleinen edunvalvoja. Sellaista voi hakea itselleen jos huomaa että muisti alkaa heikentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole itsekkyyttä että isovanhempi ei auta. Jokaisella on oikeus omaan aikaan, omaan elämään ja hyvinvointiin. Tuolla logiikallasi sinäkin olet äärimmäisen itsekäs kun syöt ruokaa, koska voisit antaa ruokasi toiselle, käyt töissä koska voisit antaa työpaikkasi toiselle, jne...
Ei ole itsekästä elää omaa elämää. Isovanhemmat eivät ole itse valinneet hankkia oasta, joten heidän pakottaminen omaan perheleikkiin ON itsekästä. "Toiveen esittäminen" vingutaan apua ja aletaan puhua paskaa selän takana *kun ne ei auta".
Pitäisikö nämä asiat miettiä ENNEN lapsen hankkimista? Kaikki maailma ei pyöri oman lapsen ympärillä.
Jokainen tietenkin tekee itse omat päätöksensä. Ei tietenkään ketään voi pakottaa mihinkään perheleikkiin. Mutta yksinäiseen vanhuuteen on syytä varautua jos tuollaisen "ei kuulu mulle pätkääkään" valinnan tekee. Lastenlapset jäävät todennäköisesti etäisiksi. Eikä itsellekään vanhana tule apua myöskään niiltä omilta lapsilta.
Miksi vanhuus olisi yksinäistä, jos ei suostu ilmaistyöhön, johon toinen yrittää pakottaa tai "pyytää".
Sitä varten ihmisillä on puoliso ja ystäviä, että ei ole yksinäistä.
Lisäksi yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Moni ihminen nauttii siitä, kun saa olla itsekseen.
Nnno..
Appivanhemmat vei lapsensa mummolaan koko kesäksi, kun itse menivät autolomille Eurooppaan. Vanhemmiten he vaihtoivat auton muihin kulkupeleihin, mutta viettivät edelleen lomat ulkomailla, ja eläköidyttyään puolisen vuotta vuodesta olivat poissa. Kerran kesässä saattoi tulla kortti missä Mumma valitti kun oli ikävä lapsenlapsia.
No, nyt alkaa olla ystävät ja sisarukset manan mailla ja ihmetellään, kun lapsenlapset ei käy.
Eli jos vanhaksi elät, varmistat yksinäisyytesi kun ignooraat lapsenlapset heidän ollessaan pieniä.
Kyllä tätä kannattaa jokaisen miettiä. Puolin ja toisin. Toisaalta äitimyytti elää edelleen vahvasti. Kun miettii koko keskustelua, niin ensin nuori äiti väsyy omaan lapseensa, sitten haukutaan oma äiti (isoäiti). Molemmat äitejä. Isoäiti moittii omaa lastaan (tuore äiti), jne. En mä ainakaan oikeasti törmää tällaiseen sävyyn oikeasti elämässä. Että vaikka työpaikoilla joku valittaisi omasta äidistään tai lapsestaan. Mitä jos lapsenlapsi on sietämätön, kuka sitäkään sanoisi ääneen? Monella kasvatustavat näyttää poikkeavan paljon. Mitä jos se oma lapsi on kasvanut lapsen, jota ei vaan jaksa, tai edes siedä? Käyttää nyt omaa vapaa-aikaa sellaisen seurassa, ja päälle tulisi lista miten hoidetaan ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Helppo korttiin kirjoittaa, että ikävä on, mutta eikö lopulta teot puhu puolestaan? Jos sun mies lähtisi yksin harrastamaan tai kotona alkaisi keskittyä vain itseensä, mutta kysyttäessä olisi vaan, että rakastan rakastan, ikövä on, niin mitä ajatuksia herättäisi? Kuinka moni valittaa ääneen ja julkisestikin puolisostaan, mutta kuka sanoisi, että ei kiinnosta omat lapsenlapset? En ole koskaan kuullut. Ehkä siinä tabussa on osa vastausta, mistä koko tämä keskustelu alkoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Kyllä minä raadoin monta vuosikymmentä yrittäjänä 365 pv vuodessa, muutama lapsi siinä ohessa tuli hoidettua, ilman isovanhempia. Äiti asui kaukana, miehen vanhemmat eivät lapsiin edes koskeneet
Ihme ruikutusta nykyään.
Saattaa olla vain yksi lapsi ja ollaan kotona, ruikutetaan kuinka raskasta on , hyi hemmetti mitä vellihousuja
Enemmän ihmetyttää se että miten vanhemmuuden rankkuus ja hinta tulee yllätyksenä, kun ihan googlettamalla saa tietoa mitä vanhemmuus vaatii. Tieto on ilmaista. Miksi sitä ei hyödynnetä? Eikö ihmiset varaudu asioihin etukäteen lukemalla faktatietoa?
No kun kaikki lapset ovat erilaisia, samoin kaikki äidit. Jotkut lapset ovat alusta asti rauhallisia ja tyytyväisiä, toiset eivät. Jotkut äidit viihtyvät kotona lasten kanssa eivätkä kaipaa aikuisten seuraa. Jotkut taas kaipaavat aikuisten juttuseuraa. Jotkut äidit kestävät yöheräilyä ja yövalvomista hyvin, joissakin se voi laukaistamasennuksen tai psykoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiippumatta siitä miten asiat on tai joskus on ollut, jos ei asiat muutu ei ihmiset kohta enää tee lapsia melkein ollenkaan. Se millaista lapsiperheen elämän pitäisi muka olla, ei ole kellekään houkuttelevaa. Se on se mitä pitäisi miettiä.
Olen vela ja sterilisaatio takaa sen että lapsia ei tule. Miksi minun pitäisi miettiä millaista lapsiperhe-elämän tulisi olla, koska en tule sitä valitsemaan mistään olosuhteista?
Autatko sitten omia vanhempasi kun he tulee vanhoiksi ja tarvii apua?
Vai katsotko, että kun he ei ole hoitaneet sinun lapsiasi ( koska niitä ei ole) , niin ei sinunkaan kuulu heitä hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Tarve saada tukea ja tarve saada apua tarvittaessa. Tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mitä vielä? Vai riittikö jo? Tarve sosiaalisuuteen silloinkin, kun perheen lapset asuvat vielä kotona.
Siellä perheessä on yleensä äiti, isä ja lapset. Eikö se isä tue ja auta tai siis tee omaa osuuttaan? Eikö sen isukin kanssa keskustella asioista? Olla sosiaalisia? Eikö se isä mahdollista äidin kontakteja kavereihin yms.
Ei mulla ainakaan noihin edellä mainittuihin tarvittu isovanhempia. Ei niiltä isovanhemmilta apua tullut, muttei tarvinutkaan tulla. Isovanhemmat eivät päätä lastensa lasten hankintaa, kyllä vastuu on silloin lapsista vain äidillä ja isällä. Kaikki muu on kivaa extraa, mutta lähtökohta on tuo.
Tietenkin vastuu on vanhemmilla. Miksi näitä itsestäänselvyyksiä pitää hokea. Onko kukaan täällä vaatinut jonkun muun olevan vastuussa? Ei avun tarve ole vastuunsiirtoa.
Vastuu siitä lapsesta on tietysti aina sillä joka sitä hoitaa. Jos pykäät lapset mummulle, kyllä se mummu on silloin niistä lapsista vastuussa kun niitä hoitaa. Jos siis mummujen hoitoa vaatii, silloin myös vaatii mummuja olemaan lapsista vastuussa. Mikään muu ei ole mahdollista.
Juuri näin. Ja jos mummu on yli 70v niin pysyykö vielä pienen lapsen perässä ja jaksaako koko päivän hoitaa. Vastuu on kuitenkin sillä, koka lapsen kanssa on.
Vastuu on sillä vanhemmalla, joka antaa lapsensa sellaisen hoidettavaksi, joka ei siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.
Ihanne on siis, että mummut hoitavat lastenlapsia vielä viimeisillä voimillaan kuolinvuoteellaan ja sitten kaatuvat saappaat jalassa hautaan, etteivät vaan ehdi oleman vaivaksi lapsilleen tai yhteiskunnalle.
Missä kohtaa kirjoittaja sanoi noin? Totesi, että on ollut erilaisia kohtaloita. Ihme tulkintaa taas.
Voisiko asian toinen puoli olla myös rajusti kiristynyt työelämä ja vanhemmuuden vaatimukset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asian toinen puoli olla myös rajusti kiristynyt työelämä ja vanhemmuuden vaatimukset..
Tietenkin. Itse teen määräaikaisia opettajan töitä ja esimerkiksi keväisin pitää sen koko rankan työn päälle käyttää kymmeniä, jopa satoja tunteja uuden pestin metsästämiseen. Ja koko ajan verkostoitua, päivittää osaamista jne. jotta pärjäisi kilpailussa. En ikinä jaksaisi tässä vielä perhettä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun lealavenin ja virpimiettisen ym lapset ovat mummot hoitaneet aikuisiksi. Danny veljineen oli myös vanhempiensa hylkäämät.
Sitäkö täällä siis ihannoidaan, vanhemmat tahtois keskittyä omiin juttuihin ja mummot hoitais lapset?
MITÄÄN ei ole olemassa siinä kahden ääripään välissä? Onko korviesi välissä?
Mitäpä sinä opettajana olet itse mieltä tuosta henkilöön käymisestäsi taaskin ihan asiallisen viestin jälkeen? Miten meni noin niin kuin omsta mielestä?
Enkä ole edellisen vistin kirjoittaja.
Niin, onko välissä mitään? Miksi puolustat moista?
Se oikeutti sinut siis hyökkäämään pilkallisesti ja ilkeästi henkilöön sen sijaan, että olisit voinut keskustella aiheesta, siis onko siinä välissä kenties jotain muuta.
Ei tarvitse ihmetellä miksi kouluissa kiusataan toisia oppilaita niin paljon kuin nykyään, kun opettjat näyttävät olevan kiusaamisessa noin erinomaisia itsekin.
Opettajat? Kaikki opettajat? Ja olihan tuossa pointti. Ääripäissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.
Ihanne on siis, että mummut hoitavat lastenlapsia vielä viimeisillä voimillaan kuolinvuoteellaan ja sitten kaatuvat saappaat jalassa hautaan, etteivät vaan ehdi oleman vaivaksi lapsilleen tai yhteiskunnalle.
Ei se mikään ihanne ole. Kerroin vain, että tällaistakin on ollut. Muistan, että aika moni koulukaverini koulussa myös kertoi olleensa lomilla mummolassa ja sukulaisten luona.
Niin erilaista elämä on voinut olla eri paikoissa. Olen itse maalta kotoisin. En muista kenenkään ystäväni tai koulukaverini olleen isovanhemmillaan ainakaan pidempia aikoja hoidossa lomillaan. Vierailuista sukulaisissa tietysti kerrottiin ja omiakin isovanhempiani käytiin kesällä koko perheenä katsomassa.
Minäkin olen maalta kotoisin. Naapurit ja kylä täynnä kesäisin mummoloihin lähetettyjä lapsia. Yksi, kotiäitinsä ainokainen, tuli itsekseen Saksasta koko kesäksi mummolaan. Äiti ja isä kävi sitten moikkaamassa ennen kuin menivät omalle lomalle Saimaalle. Lapsella vielä vakava munuaisvika. Niin vaan oli kesät iäkkään mummonsa hoidossa.
Oikein koko kylä oli täynnä kesälapsia! Jopas on ollut. Ja kaikkia hoiti isovanhemmat? Kuulostaa kyllä mielikuvituspaikalta.
Tunsin siitä meidän kylästä ihan kaikki ihmiset ja niitä kesälapsia oli koko kouluaikani aikana kylässä nolla kappaletta. Taloja oli kolmisenkymmentä. Niitä isovanhempien ikäisiäkään ei kylässä ollut kuin viisi ja heistäkin kolme oli kokonaan lapsetonta.
No teillä ei se hoitolasten vähäisyys johtui isovanhempien vähäisyydestä. Ei siitä etteikö ilmiö olisi ollut yleinen.
Minä vartuin pienessä kylässä jossa oli valtavat määrät kesämökkejä, joilla mökkeili isovanhempia. Lastenlapsineen.
"Minä vartuin pienessä kylässä jossa oli valtavat määrät kesämökkejä, joilla mökkeili isovanhempia. Lastenlapsineen. "
Oli kyllä sitten todella merkillinen paikka. Ihmiset elivät paitsi vanhoiksi, ilmeisesti myös täysin terveinä, matkustelivat lastenlapsineen ympäri Suomea ennen auttojen yleistymistä. Ja sinä sosiaalisena lapsena tunsit nämä valtavat määrät mökkiläisiä kaikki.
Kirjoittamani kommentti katosi jonnekin. Mutta oletteko yhtään miettineet kuinka paljon enemmän vaaditte nykyisiltä isovanhemmilta, mitä aikaisemmin on vaadittu. Riitti kun lapset ruokittiin eli keitettiin isompi kattilallinen perunoita ja tarjottiin maitoa, voita, leipää ja pullaa. Nykyään tulee satasivuinen opas kyseisen lapsen hoidosta ja ruokinnasta. Serkuksilla saattaa olla täysin vastakkaiset ruokavaliot.
Kuka on VAATINUT? Tämä mystinen väite täällä pulpahtelee, mutta yhtään ainutta vaatimusta täällä ei ole.
Tätä ihmettelen myös. Joku kertoo omasta lapsuudestaan mummolassa ja saa kauheasti alapeukkuja. Ja perään kyselyn, et miks ikäloppujen pitäisi toisten lapset hoitaa. Miten oman lapsuuden muistelo kääntyy vaatimukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.
Ihanne on siis, että mummut hoitavat lastenlapsia vielä viimeisillä voimillaan kuolinvuoteellaan ja sitten kaatuvat saappaat jalassa hautaan, etteivät vaan ehdi oleman vaivaksi lapsilleen tai yhteiskunnalle.
Ei se mikään ihanne ole. Kerroin vain, että tällaistakin on ollut. Muistan, että aika moni koulukaverini koulussa myös kertoi olleensa lomilla mummolassa ja sukulaisten luona.
Niin erilaista elämä on voinut olla eri paikoissa. Olen itse maalta kotoisin. En muista kenenkään ystäväni tai koulukaverini olleen isovanhemmillaan ainakaan pidempia aikoja hoidossa lomillaan. Vierailuista sukulaisissa tietysti kerrottiin ja omiakin isovanhempiani käytiin kesällä koko perheenä katsomassa.
Minäkin olen maalta kotoisin. Naapurit ja kylä täynnä kesäisin mummoloihin lähetettyjä lapsia. Yksi, kotiäitinsä ainokainen, tuli itsekseen Saksasta koko kesäksi mummolaan. Äiti ja isä kävi sitten moikkaamassa ennen kuin menivät omalle lomalle Saimaalle. Lapsella vielä vakava munuaisvika. Niin vaan oli kesät iäkkään mummonsa hoidossa.
Oikein koko kylä oli täynnä kesälapsia! Jopas on ollut. Ja kaikkia hoiti isovanhemmat? Kuulostaa kyllä mielikuvituspaikalta.
Tunsin siitä meidän kylästä ihan kaikki ihmiset ja niitä kesälapsia oli koko kouluaikani aikana kylässä nolla kappaletta. Taloja oli kolmisenkymmentä. Niitä isovanhempien ikäisiäkään ei kylässä ollut kuin viisi ja heistäkin kolme oli kokonaan lapsetonta.
No teillä ei se hoitolasten vähäisyys johtui isovanhempien vähäisyydestä. Ei siitä etteikö ilmiö olisi ollut yleinen.
Minä vartuin pienessä kylässä jossa oli valtavat määrät kesämökkejä, joilla mökkeili isovanhempia. Lastenlapsineen.
Tuo ettei maalaiskylissä ollut isovanhempia liiemmin elossa enää oli kyllä siihen aikaan ihan se nomaalikattaus.
Höpö höpö.
Olen syntynyt 1965 ja molemmat mun isovanhemmat elivät yli kahdeksankymppisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen tekemistä isovanhemmuudella on sen kanssa etteivät äidit viitsi hoitaa tenaviaan. On ennenkin käyty töissä ja hoidettu koti ja lapset ilman turvaverkkoja.
Te olittekin sankareita, kun viitsitte. Nykyäitien lapsilla on myös isät. Isovanhemmat töissä ja matkustelevat ympäri maailmaa. Tai terasseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?
Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.
Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.
Ihanne on siis, että mummut hoitavat lastenlapsia vielä viimeisillä voimillaan kuolinvuoteellaan ja sitten kaatuvat saappaat jalassa hautaan, etteivät vaan ehdi oleman vaivaksi lapsilleen tai yhteiskunnalle.
Ei se mikään ihanne ole. Kerroin vain, että tällaistakin on ollut. Muistan, että aika moni koulukaverini koulussa myös kertoi olleensa lomilla mummolassa ja sukulaisten luona.
Niin erilaista elämä on voinut olla eri paikoissa. Olen itse maalta kotoisin. En muista kenenkään ystäväni tai koulukaverini olleen isovanhemmillaan ainakaan pidempia aikoja hoidossa lomillaan. Vierailuista sukulaisissa tietysti kerrottiin ja omiakin isovanhempiani käytiin kesällä koko perheenä katsomassa.
Minäkin olen maalta kotoisin. Naapurit ja kylä täynnä kesäisin mummoloihin lähetettyjä lapsia. Yksi, kotiäitinsä ainokainen, tuli itsekseen Saksasta koko kesäksi mummolaan. Äiti ja isä kävi sitten moikkaamassa ennen kuin menivät omalle lomalle Saimaalle. Lapsella vielä vakava munuaisvika. Niin vaan oli kesät iäkkään mummonsa hoidossa.
Oikein koko kylä oli täynnä kesälapsia! Jopas on ollut. Ja kaikkia hoiti isovanhemmat? Kuulostaa kyllä mielikuvituspaikalta.
Tunsin siitä meidän kylästä ihan kaikki ihmiset ja niitä kesälapsia oli koko kouluaikani aikana kylässä nolla kappaletta. Taloja oli kolmisenkymmentä. Niitä isovanhempien ikäisiäkään ei kylässä ollut kuin viisi ja heistäkin kolme oli kokonaan lapsetonta.
No teillä ei se hoitolasten vähäisyys johtui isovanhempien vähäisyydestä. Ei siitä etteikö ilmiö olisi ollut yleinen.
Minä vartuin pienessä kylässä jossa oli valtavat määrät kesämökkejä, joilla mökkeili isovanhempia. Lastenlapsineen.
Tuo ettei maalaiskylissä ollut isovanhempia liiemmin elossa enää oli kyllä siihen aikaan ihan se nomaalikattaus.
Höpö höpö.
Kysyin asiaa tekoälyltä. Esimerkiksi vuonna 1965 vain 30 % kuusikymppissistä oli elossa. Joka kymmenes vuosisadan alussa syntynyt eli 80-vuotiaaksi.
Vertailuna 1949 syntyneistä jo 85 % eli yli kuusikymppisiksi. Nyt 77-vuotiaina heitä on elossa vielä 62 %.
Jos luvut on laskettu syntyneiden perusteella, on tuohon ensimmäiseen vaikuttanut merkittävästi imeväis-ja lapsikuolleisuus, joka oli tuon vuosisadan alussa vielä merkittävää. Lasku alkoi 1920-luvulla, mm. Armas Ruotsalaisen ansiosta.
Joillekin näy näin. Mutta ei se silti tarkoita että jos hoivaa lapsenlapsia, ne tulevat olemaan ilmaisia kodinhoitajia. Ei sellaista voi keneltäkään odottaa saati vaatia. Sitä varten säästetään rahaa että on varaa maksaa yksityisestä hodinhoidosta, julkisen päälle.