Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Kyllä minä raadoin monta vuosikymmentä yrittäjänä 365 pv vuodessa, muutama lapsi siinä ohessa tuli hoidettua, ilman isovanhempia. Äiti asui kaukana, miehen vanhemmat eivät lapsiin edes koskeneet
Ihme ruikutusta nykyään.
Saattaa olla vain yksi lapsi ja ollaan kotona, ruikutetaan kuinka raskasta on , hyi hemmetti mitä vellihousuja
Enemmän ihmetyttää se että miten vanhemmuuden rankkuus ja hinta tulee yllätyksenä, kun ihan googlettamalla saa tietoa mitä vanhemmuus vaatii. Tieto on ilmaista. Miksi sitä ei hyödynnetä? Eikö ihmiset varaudu asioihin etukäteen lukemalla faktatietoa?
Ja ihminen tietää lukemalla, miten kokee ja miltä tuntuu mikäkin mahdollinen tai ennalta arvaamaton tilanne? Esim. oma sairastuminen voi tulla yllärinä. Ei siihen auta se, että lukee etukäteen, että saatat sairastua vatsatautiin/ keuhkokuumeen/syöpään. Mm. nämä koettu. Monen vuoden kivut ja vuodotkin tulivat ilmi vasta raskauden myötä. Siis pahasti myoominen kohtu. Eli oli myöhäistä senkin puoleen enää perua mitään.
Oli onneks aktiivinen isä lapsilla ja isovanhemmat MIELELLÄÄn myös viettivät lastemme kanssa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Tämä, nykyään isovanhemmat ovat kuusikymppisiä työssäkäyviä. Kuusikymppinen ei jaksa samalla tavalla kuin nelikymppinen ja lisäksi osa joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan.
Meidän lasten isovanhemmat: toiset mut-ongelmaisia ja toiset eronneet. Jätetty isoäiti on huonossa kunnossa ja isoisää ei kiinnosta muu kuin uuden vaimon ja tämän perheen ja lapsenlapsien kanssa matkustelu ja mökin ostaminen. Aivan kieroutunut suku meillä. Ehkä saadaan katkaistua kierre.
Kun itse olin lapsi 1980-luvulla, niin vanhemmat ramppasivat jonkin verran matkoilla Neuvostoliitossa (Shotshi, Tbilisi, Leningrad) ja mummo hoiti meidät muksut sen aikaa. Mummo ymmärtääkseni vielä tykkäsi tulla hoitamaan.
Vanhemmat kuuluivat SN-seuraan (Suomi-neuvostoliitto), mutta syy oli halvat matkat. :P
Kun itse pyydettiin näiltä hoitoa (vuonna 2000-2015), kun omat lapset oli pieniä, niin kauheat haukut sai.
Voisiko suurempi syy nykyäitien uupumukseen olla se, että nykyään äideiltä "vaaditaan" kahta työtä (lapset sekä se "oikea" työpaikka). Ennen isät kävivät töissä ja äiti hoiti kodin ja lapset. Ymmärrän, että tällainen ei kaikille sopisi, mutta keventäisi huomattavasti äitien taakkaa ja jos tätä mahdollisuutta tuettaisiin enemmän, saataisiin samalla ehkä syntyvyys Suomessa kasvuun. Moni ehkä jaksaisi paremmin useammankin kuin yhden tai kahden lapsen.
Ei ole syynä muuttunut isovanhemmuus vaan aivan kohtuuttomaksi muuttuneet vaatimukset vanhempia kohtaan ja se uhkalu. Vanhempia on alettu uhkailla jopa sakoilla jos asiat ei mene täydellisesti. Esim minua uhkailtiin joutuimisella iltalehteen (julkinen nöyryyttäminen) ja sakoilla kun lastani kiusattiin koulussa eikä hän oikein siellä viihytynyt. Suomi tekee kaiken aivot väärinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin "ennen" ei kai isovanhempien tarvinnut tehdä töitä. Nykyisin täytyy. Miksi pitää kakaroita tehdä jos niistä ei "jaksa" itse huolehtia? "Äidin pitää levätä" hoki yksi naapurin rouvakin jatkuvasti pennuilleen takavuosina. Kerran kysyin, kuka sun lapset hoitaa kun sä lepäät kokoajan. Jos lihakset tarvitsevat lepoa kasvaakseen, se mamma oli kyllä muuten sitten LEVÄNNYT.
On olemassa sairauksia, joiden johdosta esim. lihakset ja nivelet eivät kestä samaa rasitusta kuin muilla. Vaikka empatiakyky on joillakin täysin puuttelista sanona silti, että voi yrittää ymmärtää jos ei tunne empatiaa. Eli esim. yliliikkuvat nivelet voivat aiheuttaa aivan järkyttävät kivut jos liikkuu, liikunnan jälkeen. Toki myös liikkumattomuus ja kun kantelet lasta ja teet kotiöitä niin sattuu koko ajan. Lepo auttaa. Mutta se nyt ei ole se juurisyy väsymykseen tai uupumiseen vaan se mitä vanhemmilta nykyisin vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko suurempi syy nykyäitien uupumukseen olla se, että nykyään äideiltä "vaaditaan" kahta työtä (lapset sekä se "oikea" työpaikka). Ennen isät kävivät töissä ja äiti hoiti kodin ja lapset. Ymmärrän, että tällainen ei kaikille sopisi, mutta keventäisi huomattavasti äitien taakkaa ja jos tätä mahdollisuutta tuettaisiin enemmän, saataisiin samalla ehkä syntyvyys Suomessa kasvuun. Moni ehkä jaksaisi paremmin useammankin kuin yhden tai kahden lapsen.
Koska on sinun ennen? Olin 60 luvulla lapsi/nuori ja lähes jokaisen äiti oli töissä. Ole nykyinen mummo ja meitä on moneksi. Minulle lapset ja lastenlapset ovat tärkeitä, mutta olen nyt kohta 8-kymppisenä todennut, että mitään vastapalveluja ei voi odottaa.
Pelottaa tulevaisuus, kun passasin ja hoidin ja ompelin ja kuskasin n 15 v, mutta nyt jokainen pikku vastapalvelus on varsin nihkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole itsekkyyttä että isovanhempi ei auta. Jokaisella on oikeus omaan aikaan, omaan elämään ja hyvinvointiin. Tuolla logiikallasi sinäkin olet äärimmäisen itsekäs kun syöt ruokaa, koska voisit antaa ruokasi toiselle, käyt töissä koska voisit antaa työpaikkasi toiselle, jne...
Ei ole itsekästä elää omaa elämää. Isovanhemmat eivät ole itse valinneet hankkia oasta, joten heidän pakottaminen omaan perheleikkiin ON itsekästä. "Toiveen esittäminen" vingutaan apua ja aletaan puhua paskaa selän takana *kun ne ei auta".
Pitäisikö nämä asiat miettiä ENNEN lapsen hankkimista? Kaikki maailma ei pyöri oman lapsen ympärillä.
Jokainen tietenkin tekee itse omat päätöksensä. Ei tietenkään ketään voi pakottaa mihinkään perheleikkiin. Mutta yksinäiseen vanhuuteen on syytä varautua jos tuollaisen "ei kuulu mulle pätkääkään" valinnan tekee. Lastenlapset jäävät todennäköisesti etäisiksi. Eikä itsellekään vanhana tule apua myöskään niiltä omilta lapsilta.
Miksi vanhuus olisi yksinäistä, jos ei suostu ilmaistyöhön, johon toinen yrittää pakottaa tai "pyytää".
Sitä varten ihmisillä on puoliso ja ystäviä, että ei ole yksinäistä.
Lisäksi yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Moni ihminen nauttii siitä, kun saa olla itsekseen.
Siksi että jos elää vanhaksi, ne puoliso ja ystävät ovat usein kaikki jo kuolleet sinua ennen.
Kaikki ? No ei .Sitäpaitsi vanhanakin saa uusia ystäviä
Minun äitini eli 98-vuotiaaksi. Isäni kuoli liki viisikymmentä vuotta ennen, sisarukset kuoli kaikki nuorempina, viimeisinä kymmenenä vuonna ei ollut oikein enää yhtään ystävääkään hengissä. Hänellä oli ihan ok välit lapsiin, lapsenlapsiin, miniöihin ja vävyihin. Muuten olisi ollut ihan yksin ja yhtään kukaan ei olisi hänen puoliaan pitänyt. Vanhuksen elämä täällä "sivistysvaltio Suomessa" on nykyään sellaista, että on ihan hirveää jos ketään ei löydy puolia pitämään.
Ikää kun tulee, ihan jokaisen piiri ympärillä pienenee. Pienenee myös se rinki missä liikkuu. Vanhana on tosi vaikea löytää uusia ystäviä.
Joillekin näy näin. Mutta ei se silti tarkoita että jos hoivaa lapsenlapsia, ne tulevat olemaan ilmaisia kodinhoitajia. Ei sellaista voi keneltäkään odottaa saati vaatia. Sitä varten säästetään rahaa että on varaa maksaa yksityisestä hodinhoidosta, julkisen päälle.
Enkä muuten tarkoittanut, että lapsenlapset olisivat ilmaisia kodinhoitajia. Meillä on sellainen vanhustenhoito, että siinä on yksinäisen vanhuksen todella vaikea saada ylipäätään mitään hoitoa. Tarvitaan väliin ne yleensä nuoremmat sukulaiset, jotka pystyvät vanhuksen etua ajamaan.
Vanhuksen etua ajaa myös yleinen edunvalvoja. Sellaista voi hakea itselleen jos huomaa että muisti alkaa heikentyä.
Otapa selvää tuosta hakemisesta😂😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syynä muuttunut isovanhemmuus vaan aivan kohtuuttomaksi muuttuneet vaatimukset vanhempia kohtaan ja se uhkalu. Vanhempia on alettu uhkailla jopa sakoilla jos asiat ei mene täydellisesti. Esim minua uhkailtiin joutuimisella iltalehteen (julkinen nöyryyttäminen) ja sakoilla kun lastani kiusattiin koulussa eikä hän oikein siellä viihytynyt. Suomi tekee kaiken aivot väärinpäin.
Kuka uhkaili?
En jaksa hoitaa lapsen lastani kun minun ja tyttäreni lapsen kasvatus on täysin erillaista. Olisin halunnut että tytär opettaa lapselle mm toisen ihmisen kunnioitusta ja vaikkapa sitä että vanhempi päättää asioista vaikkakin lapsen mielipidekin voidaan huomioida. Tytär sen sijaan kumosi lähes aina minun sanomani lapsen siinä vieressä kuunnelessa, kilpaili aina kaikesta. Olisin halunnut että hän joskus sanoo lapselle että, kuule nyt mitä mummikin sanoo.Ja vaikkapa että mummikin on sitä mieltä jos vaikkapa olisi pitänyt tehostaa jotain mitä lapsi ei uskonut. Nyt seuraukset ovat nähtävissä kun lapsi on jo 8 vuotias ja monet asiat ovat jo vakiintuneet hänellä käytöksessään, ja lapsi aivan kuin luulee että on aina oltava jomman kumman puolella. Yhdessä toimiminen ei meillä tyttären kanssa ikäväkyllä sujunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa hoitaa lapsen lastani kun minun ja tyttäreni lapsen kasvatus on täysin erillaista. Olisin halunnut että tytär opettaa lapselle mm toisen ihmisen kunnioitusta ja vaikkapa sitä että vanhempi päättää asioista vaikkakin lapsen mielipidekin voidaan huomioida. Tytär sen sijaan kumosi lähes aina minun sanomani lapsen siinä vieressä kuunnelessa, kilpaili aina kaikesta. Olisin halunnut että hän joskus sanoo lapselle että, kuule nyt mitä mummikin sanoo.Ja vaikkapa että mummikin on sitä mieltä jos vaikkapa olisi pitänyt tehostaa jotain mitä lapsi ei uskonut. Nyt seuraukset ovat nähtävissä kun lapsi on jo 8 vuotias ja monet asiat ovat jo vakiintuneet hänellä käytöksessään, ja lapsi aivan kuin luulee että on aina oltava jomman kumman puolella. Yhdessä toimiminen ei meillä tyttären kanssa ikäväkyllä sujunut.
Niin. Idea on että tuet tytärtäsi. Ei niin että sinä päsmäröit ja vaadit.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
No ei osallistunut. Omasta lapsuudesta en muista että isovanhemmat olisivat kertaakaan hoitaneet meitä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin "ennen" ei kai isovanhempien tarvinnut tehdä töitä. Nykyisin täytyy. Miksi pitää kakaroita tehdä jos niistä ei "jaksa" itse huolehtia? "Äidin pitää levätä" hoki yksi naapurin rouvakin jatkuvasti pennuilleen takavuosina. Kerran kysyin, kuka sun lapset hoitaa kun sä lepäät kokoajan. Jos lihakset tarvitsevat lepoa kasvaakseen, se mamma oli kyllä muuten sitten LEVÄNNYT.
Maatalous, metsänhoito, viljely ja karjanhoito eivät olleet töitä. Ihmiset vain olivat siellä maatilalla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin "ennen" ei kai isovanhempien tarvinnut tehdä töitä. Nykyisin täytyy. Miksi pitää kakaroita tehdä jos niistä ei "jaksa" itse huolehtia? "Äidin pitää levätä" hoki yksi naapurin rouvakin jatkuvasti pennuilleen takavuosina. Kerran kysyin, kuka sun lapset hoitaa kun sä lepäät kokoajan. Jos lihakset tarvitsevat lepoa kasvaakseen, se mamma oli kyllä muuten sitten LEVÄNNYT.
Maatalous, metsänhoito, viljely ja karjanhoito eivät olleet töitä. Ihmiset vain olivat siellä maatilalla tekemättä mitään.
Ne vaan joi kaffetta ja söi pullaa siellä maatilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatvominen eläkeläisten tuloista, terveydestä yms on turhaa koska se ei liity aiheeseen. AP:n aiheena oli se että vanhemmat vaativat isovamhempia hoitamaan lapsia, vaikka sellaista velvoitetta ei ole olemassa. He eivät ole elatusvelvollisia. Sitten siitä saatetaan suuttua, jos kieltäytyy avun antamisesta.
Pitäisikö nämä asiat miettiä ennen lapsen hankkimista, että ehkä muut ihmiset eivät halua osaksi omaa perheleikkiä, vaan se on ratkaistava ihan itse? Siinäpä vasta kysymys. 🤭
Ap kylläkin sanoo sen, mitä jankattu koko ketjun läpi, ettei kenelläkään muulla ole velvollisuutta lapsiasi hoitaa, eikä ole oikeutta apua edes pyytää. Erikoista on se, että sitä samaa pitää jankuttaa ja jankuttaa...
Sovitaanko, että kellään ei ole velvollisuutta hoitaa lapsia kuin äidillä ja vähän isällä. Mieluusti äiti yksin hoitaa lapsen samalla kun käy töissä, päiväkodit on keksitty. Isä voi halutessaan osallistua myös. Joka tapauksessa yksinään saavat hoitaa lapset koska kukaan ei heitä pyytänyt lisääntymään. Tämä on tunnelma, jossa haluamme lastemme kasvavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Silloin mennään kauas historiassa eli 1900-luvun alkuun, jolloin samassa taloudessa asui useampi sukupolvi tai suku. Ja kuinka moni näin haluaisi asua?
Ja kun Suomi muuttui 60-70-luvulla maataloudesta teollisuusvaltioksi, jo silloin välimatkat satoja kilometrejä. Ja viimeiset 70v naiset ovat olleet työelmässä.
1900 luvulla ja sitä aiemmin vauvat käärittiin kääröihin ja otettiin pelloille töihin mukaan. Vauva käärössään jätettiin pelolle mahdollisemman lähelle vanhempia ja toivottiin, että ei kuole esim. Käärmeen puremaan. Kävelemään oppineet lapset olivat vanhempien mukana töissä. Tämä on yksi kuvaus miten töissä käyvät alta parikymppiset vanhemmat hoitivat lapsiaan,sillä niitä isovanhempia tai nk."tuki verkostoa" ei ollut siihen aikaan ja jos oli niitä isovanhempia niin ne oli kans siellä töissä.
Hyvin harvalla nuorella vanhemmalla oli tuolloin varaa pitää isovanhempia kotona lasten vahtina.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa hoitaa lapsen lastani kun minun ja tyttäreni lapsen kasvatus on täysin erillaista. Olisin halunnut että tytär opettaa lapselle mm toisen ihmisen kunnioitusta ja vaikkapa sitä että vanhempi päättää asioista vaikkakin lapsen mielipidekin voidaan huomioida. Tytär sen sijaan kumosi lähes aina minun sanomani lapsen siinä vieressä kuunnelessa, kilpaili aina kaikesta. Olisin halunnut että hän joskus sanoo lapselle että, kuule nyt mitä mummikin sanoo.Ja vaikkapa että mummikin on sitä mieltä jos vaikkapa olisi pitänyt tehostaa jotain mitä lapsi ei uskonut. Nyt seuraukset ovat nähtävissä kun lapsi on jo 8 vuotias ja monet asiat ovat jo vakiintuneet hänellä käytöksessään, ja lapsi aivan kuin luulee että on aina oltava jomman kumman puolella. Yhdessä toimiminen ei meillä tyttären kanssa ikäväkyllä sujunut.
Ei ole pakko hoitaa. Olettekohan olleet liiankin läheisiä ja voisi olla hyväkin ottaa etäisyyttä?
Minä hoidan ehkä kerran kahdessa kuussa lapsenlapsia ja tavataan heitä ehkä kerran kolmessa viikossa. Välillä menee hienosti ja välillä napisevat mummolle vastaan, kuten terve lapsi tekeekin. En ehkä rehellisesti sanottuna osaisi edes noin paljon kertoa siitä, miten lapseni kasvattavat lapsiaan kodeissaan. Sillä mietin, että ehkä olet tukenut liikaakin heitä arjessa ja tyttären olisi hyvä pärjätä itsenäisemmin? Voin toki olla että olen ihan väärässä.
Ehkä toinen mikä tulee mieleen, että olemme itse kasvattaneet lapsemme aikanaan. Mummona olo enemmän kanssakasvatusta ja vierestä seuraamistakin. Omat lapset tekevät nyt virheitä siinä missä itsekin teki aikanaan. Lastenlasten ollessa olen yrittänyt ajatella, että nyt voin nauttia lasten kanssa olosta, pelata ja leikkiä. Kasvatukseen ei täydy omaa energiaa käyttää (vaikka hoitoon ottaessa on pakko rajata) ja juuri siihen leikittämiseen ja lapsen kanssa touhuiluun ne vanhemmat kaipaavat apua.
8-vuotiaat noin yleensä ottaen elävät yhdenlaista itsenäistymisen kautta. Huomaavat osaavansa paljon jo itse ja osaavat olla aika nenäkkäitä. Ei se välttämättä mitään lopullista tarkoita. Persoona kehittyy vielä pitkään eikä lapsi ole valmis. Ja kasvatuksessa on vaikea täydellisesti epäonnistua ja kuten myös onnistua. Voi olla että sinullakin on enemmän nyt tilaisuus miettiä suhdettasi tyttäreesi ja omaa kasvatustapaasi aikanaan kuin pohtia lapsenlapsen kasvatusta. Koska se voi olla isompi harmi ja pettymys, että välit tyttäreen ovat huonot. Voi olla helpompaa takertua isovanhemmuuteen kuin reflektoida omaa vanhemmuuttaan tällä iällä.
Eli sanoisin, että anna armoa itsellesi, tyttärellesi ja lapsenlapsellesi. Kenenkään teidän ei täydy olla valmis. Voit hetken ottaa etäisyyttä ja jopa ehdottaa, että tekisitte tyttäresi kanssa kahdestaan jotain mukavaa?
Hoidan mielelläni jonkin satunnaisen sairauspäivän, mutta jatkuvasti piikomaan ei onnistu! Olen omat lapseni hoitanut ja kasvattanut hyviin tienesteihin eli olen osani tehnyt. Jos lastenlasten suhtautuminen minuun on tulevaisuudessa negatiivista, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten heidän vanhempanasa opettavat suhtautumaan vanhempiin ihmisiin. Opettavatko esimerkiksi arvostamaan isovanhempia ja vanhempia ihmisiä yleensä. Ja jos eivät opeta, sehän kopsahtaa ikävästi myös heidän omaan nilkkaansa kun vanhenevat.
Noinhan tuo varmaan suurimmassa osassa perheitä on perinteisesti mennyt. Pystytään puhumaan puolin ja toisin keskenään, olemaan myös kohteliaita js ystävällisiä toisilleen, halutaan toisille tavallaan koko ajan hyvää. Kukaan ei päätä mitään yli toisen pään, ei tiuskita, ei vaadita. Tulee mieleen lapsuuden lukukirjan satu auringosta ja tuulesta. Hyvällä saa aina aikaan enemmän kuin pahalla.