Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

 

Milloin "ennen", sota-ajan jälkeenkö 50-luvulla?

Jo 80-luvulla oli paljon työiässä olevia isovanhempia, jotka eivät ehtineet lastenlasten elämään osallistua. Tosin äitien uupumus ei ollut tuntematonta silloinkaan. Muistan kirjan nimeltä Väsynyt äiti, muistaakseni jonkinlainen akateeminen tutkimus.

Aina on ollut erilaisia kohtaloita. Olin 60-luvulla pienenä paljon sukulaisteni ja naapurien hoivissa, kun äiti ja isä kävivät töissä ja äiti myös opiskeli samalla. Olin välillä kaupunkimummoni luona, välillä maalaismummoni luona, välillä tätieni luona. Kai vanhempani maksoivatkin heille siitä jotain. Molemmat mummot tosin sitten kuolivat jo 60-luvun lopussa. Oli ollut raskas elämä.

Ihanne on siis, että mummut hoitavat lastenlapsia vielä viimeisillä voimillaan kuolinvuoteellaan ja sitten kaatuvat saappaat jalassa hautaan, etteivät vaan ehdi oleman vaivaksi lapsilleen tai yhteiskunnalle.

Ei se mikään ihanne ole. Kerroin vain, että tällaistakin on ollut. Muistan, että aika moni koulukaverini koulussa myös kertoi olleensa lomilla mummolassa ja sukulaisten luona.

Niin erilaista elämä on voinut olla eri paikoissa. Olen itse maalta kotoisin. En muista kenenkään ystäväni tai koulukaverini olleen isovanhemmillaan ainakaan pidempia aikoja hoidossa lomillaan. Vierailuista sukulaisissa tietysti kerrottiin ja omiakin isovanhempiani käytiin kesällä koko perheenä katsomassa.

Minäkin olen maalta kotoisin. Naapurit ja kylä täynnä kesäisin mummoloihin lähetettyjä lapsia. Yksi, kotiäitinsä ainokainen, tuli itsekseen Saksasta koko kesäksi mummolaan. Äiti ja isä kävi sitten moikkaamassa ennen kuin  menivät omalle lomalle Saimaalle. Lapsella vielä vakava munuaisvika. Niin vaan oli kesät iäkkään mummonsa hoidossa.

Oikein koko kylä oli täynnä kesälapsia! Jopas on ollut. Ja kaikkia hoiti isovanhemmat? Kuulostaa kyllä mielikuvituspaikalta.  

 

Tunsin siitä meidän kylästä ihan kaikki ihmiset ja niitä kesälapsia oli koko kouluaikani aikana kylässä nolla kappaletta. Taloja oli kolmisenkymmentä.  Niitä isovanhempien ikäisiäkään ei kylässä ollut kuin viisi ja heistäkin kolme oli kokonaan lapsetonta.

No teillä ei se hoitolasten vähäisyys johtui isovanhempien vähäisyydestä. Ei siitä etteikö ilmiö olisi ollut yleinen.

 

Minä vartuin pienessä kylässä jossa oli valtavat määrät kesämökkejä, joilla mökkeili isovanhempia. Lastenlapsineen. 

"Minä vartuin pienessä kylässä jossa oli valtavat määrät kesämökkejä, joilla mökkeili isovanhempia. Lastenlapsineen. "

 

Tuokin on aika merkillistä, mökkeilybuumihan alkoi 60 - 70-luvuilla kun kaupunkeihin muuttaneet suuret ikäluokat alkoivat rakentaa  kotipaikkakuntiensa rannoille pikkiriikkisiä lautahökkeleitä.  Rakentajat eivät siis silloin olleet mitkään isovanhempien ikäluokan edustajat, vaan paljon nuoremmat. Teillä on ollut todella kummallinen kunta/kylä kun tuokin on tehty ihan valtavirtaa vastaan. Vasta paljon myöhemmin, 80 - 90-luvuilla mökkiläisyys profiloitui enemmän vanhempien ihmisten puuhaksi.

Se riippuu kuule täysin paikkakunnasta. Meillä oli paljon vuosisadan alun huviloita. Ja ne uusien mökkienkään rakentajat ei mitään nuoria olleet. Mekin myytiin kolme mökkiä eläkeläisille 70 vee. Ja niillä isoilla huviloilla taas majaili monta sukupolvea. 

 

Ihan tavallinen kylä se oli. Sulla on vaan todella kapea maailma.

Ihan varmasti myitte, oliko se 60-luvulla, monta mökkiä yli seitsekymppisille. Ja he tulivat sitten mökkeilemään järjestään lastenlastensa ja varmaan vielä lastenlastenlastenkin kanssa. Sellaista teräsjoukkoa aikakautena, jolloin kuusikymppisistä oli elossa enää 30 %. Mutta teillä oli ihan erilainen väestö kuin muualla.

Kyllä myimme. Isäni osti vuonna 1959 ison alueen järvenrantaa ja metsää. Myi siitä yhden kuivanmaanmökin paikan ja kolme mökkiä. Ostajat eläkeläisiä kaikki. Muut mökkinaapurit asui Terijoelta kuskatuissa isoissa huviloissa, siellä oli sitten just kolme sukupolvea, vanhin eläkeläisiä.

 

En tiedä mistä ihmeestä temmot nuo lukusi. Kyllä 60-luvulla oli vanhempaa polvea ihan runsaasti, ja he nimenomaan vielä sitten oli niillä mökeillä, myös muutenkin kuin heinäkuun.

60-luvulla Suomi oli vielä maatalousyhteiskuntaa pääasiallisesti. Omat kotimökit olivat niitä mökkejä joissa asuttiin kesät talvet. Vasta kaupungistumisen myötä alkoi kesämökkibuumeilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Nyt en oikein ymmärtänyt kommenttiasi. Aloitin itse työt 1961 15 vuotiaana. Vuonna 2012 tammikuun alusta jäin eläkkeelle rautakaupasta.
Töitä silloinkin paiskittiin niska limssa ylitöineenkin myös.
Sattumalta tapasin kaupoilla yhden asiakkaamme rakennusalan yrittäjän joka pisti "puljun" pystyyn 1989. Nyt oli sitten konkurssi edessä.
Rakensi jatkuvasti kaupungeille ja kunnille päiväkoteja, kouluja, sairaaloita ja myös saneerasi näitä.
Töitä oli kun työn jälki oli kiitettävää. Mainitsi siinä ohimennen, ennen pystyi luottamaan työntekijään jotta homma sujuu. Nykyään on oltava melkein koko ajan katsomassa ettei työt mene istuskeluun ja osalla tupakointiin.
Eikä varmasti olut palkasta kiinni tuossa yrityksessä. Monta hyvää työntekijää meiltäkin houkutteli palkalla heille töihin.
Valitettavasti nämäkin työntekijät ovat jo eläkkeellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

No en ole kahlannut koko ketjua enkä aio kahlata.

Joka tapauksessa sen ajan isovanhemmat eivät osallistuneet lastenlapsista huolehtimiseen. Isovanhempia tavattiin harvakseltaan ja silloinkaan ei vastuuta sälytetty heille.

Heitä autettiin, jos apua tarvitsivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

No en ole kahlannut koko ketjua enkä aio kahlata.

Joka tapauksessa sen ajan isovanhemmat eivät osallistuneet lastenlapsista huolehtimiseen. Isovanhempia tavattiin harvakseltaan ja silloinkaan ei vastuuta sälytetty heille.

Heitä autettiin, jos apua tarvitsivat.

No minä olen. Te saitte paljon apua.

Voisi ottaa mallia vl-äideistä, pari lasta ei ole juuri mitään, tusinan jumalan lahjan kanssakin helposti pärjää, kyse on asenteesta ei mistään isovanhemmista, jo nyt on selitykset keksitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Meillä oli isovanhemmille lyhyempi matka, ei menty sinne koskaan edes yöksi. Päiväseltään käytiin. Koskaan en ole ollut kummillakaan isovanhemmilla yötä.  Eikä kummatkaan isovanhemmat yöpyneet koskaan meilläkään. Toisille oli välimatkaa 10 km, toisille vain pari kilometria. Silti ei käyty edes kylässä heillä kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa, ei edes noilla lähellä asuneilla. He kävivät meillä vastaavat pari kertaa. Vasta kun äidin isä sairastui vakavasti, silloin äiti alkoi käydä siellä useammin auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Mutta sillä viikolla siellä oli myös ne vanhemmat pitämässä koko ajan huolta lapsistaan. Ei niistä lapsista sälytetty hoitovastuuta isovanhemmille.  Luultavasti siellä isovanhemmilla oltiin useampi päivä putkeen ja sitten koko muuna osana vuotta isovanhempia ei edes nähty. Tuskin myöskään se vieraileva perhe istui koko ajan edes siellä isovanhempien pirtissä, eiköhän tuona viikkona tavattu myös vanhoja kavereita, sukulaisia, tutkittu vanhempien lapsuuden paikkoja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Mutta sillä viikolla siellä oli myös ne vanhemmat pitämässä koko ajan huolta lapsistaan. Ei niistä lapsista sälytetty hoitovastuuta isovanhemmille.  Luultavasti siellä isovanhemmilla oltiin useampi päivä putkeen ja sitten koko muuna osana vuotta isovanhempia ei edes nähty. Tuskin myöskään se vieraileva perhe istui koko ajan edes siellä isovanhempien pirtissä, eiköhän tuona viikkona tavattu myös vanhoja kavereita, sukulaisia, tutkittu vanhempien lapsuuden paikkoja jne. 

Sitähän ei kerrottu missään. Sinä keksit sen nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Mutta sillä viikolla siellä oli myös ne vanhemmat pitämässä koko ajan huolta lapsistaan. Ei niistä lapsista sälytetty hoitovastuuta isovanhemmille.  Luultavasti siellä isovanhemmilla oltiin useampi päivä putkeen ja sitten koko muuna osana vuotta isovanhempia ei edes nähty. Tuskin myöskään se vieraileva perhe istui koko ajan edes siellä isovanhempien pirtissä, eiköhän tuona viikkona tavattu myös vanhoja kavereita, sukulaisia, tutkittu vanhempien lapsuuden paikkoja jne. 

Sitähän ei kerrottu missään. Sinä keksit sen nyt. 

Kyllä kerrottiin.

-eri

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ennen usein kyläiltiin isovanhempien luona aivan samalla tavalla kuin muidenkin tuttavien. Kyläiltiin eikä viety lapsia sinne hoitoon. Maaseudulla pidemmät kyläilyt olivat itse asiassa talon töihin osallistumista, tehtiin heinää ja nostettiin perunaa. Kouluikäiset lapset ovat voineet olla pidempiäkin aikoja, mutta samalla auttaneet talon töissä. Vasta siinä vaiheessa, kun isovanhemmat eivät enää ole olleet ammatiltaan maanviljelijöitä, on alkanut lasten hoidattaminen heillä.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ennen usein kyläiltiin isovanhempien luona aivan samalla tavalla kuin muidenkin tuttavien. Kyläiltiin eikä viety lapsia sinne hoitoon. Maaseudulla pidemmät kyläilyt olivat itse asiassa talon töihin osallistumista, tehtiin heinää ja nostettiin perunaa. Kouluikäiset lapset ovat voineet olla pidempiäkin aikoja, mutta samalla auttaneet talon töissä. Vasta siinä vaiheessa, kun isovanhemmat eivät enää ole olleet ammatiltaan maanviljelijöitä, on alkanut lasten hoidattaminen heillä.

Ei siinä mitään ihmeellistä ole tai ymmärrysongelmaa. Nykyäänhän sitäkään ei saa tehdä, koska siinä rasitetaan liikaa mummoa. Täälläkin säännöllisesti valtavia ruikutuksia siitä, miten kuormittuu liikaa.

Ja ennen lapset pantiin maalle mummoloihin, kaunokirjallisuuskin täynnä tätä aihetta. Tuskin ne kaikki on lapsuusmuistonsa väärin muistaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Mutta sillä viikolla siellä oli myös ne vanhemmat pitämässä koko ajan huolta lapsistaan. Ei niistä lapsista sälytetty hoitovastuuta isovanhemmille.  Luultavasti siellä isovanhemmilla oltiin useampi päivä putkeen ja sitten koko muuna osana vuotta isovanhempia ei edes nähty. Tuskin myöskään se vieraileva perhe istui koko ajan edes siellä isovanhempien pirtissä, eiköhän tuona viikkona tavattu myös vanhoja kavereita, sukulaisia, tutkittu vanhempien lapsuuden paikkoja jne. 

Sitähän ei kerrottu missään. Sinä keksit sen nyt. 

Kyllä kerrottiin.

-eri

Missä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Mutta sillä viikolla siellä oli myös ne vanhemmat pitämässä koko ajan huolta lapsistaan. Ei niistä lapsista sälytetty hoitovastuuta isovanhemmille.  Luultavasti siellä isovanhemmilla oltiin useampi päivä putkeen ja sitten koko muuna osana vuotta isovanhempia ei edes nähty. Tuskin myöskään se vieraileva perhe istui koko ajan edes siellä isovanhempien pirtissä, eiköhän tuona viikkona tavattu myös vanhoja kavereita, sukulaisia, tutkittu vanhempien lapsuuden paikkoja jne. 

Sitähän ei kerrottu missään. Sinä keksit sen nyt. 

Ihmettelen taas luemmeko ja kommentoimmeko me samaa ketjua.

"Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. "

Ensimmäisillä isovanhemmilla käytiin vierailulla, vanhemmat hoitivat itse lapsiaan koko ajan. Toisilla isovanhemmilla käytiin päiväkahvilla, jolloin vanhemmat edelleen hoitivat lapsiaan itse koko ajan. Minkä kahvittelun jälkeen vanhemmat ottivat mukaansa isovanhempien likapyykit ja pesivät ne kotonaan. Apuhan meni ihan toiseen suuntaan, isovanhempia autettiin.

t

"eri"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ennen usein kyläiltiin isovanhempien luona aivan samalla tavalla kuin muidenkin tuttavien. Kyläiltiin eikä viety lapsia sinne hoitoon. Maaseudulla pidemmät kyläilyt olivat itse asiassa talon töihin osallistumista, tehtiin heinää ja nostettiin perunaa. Kouluikäiset lapset ovat voineet olla pidempiäkin aikoja, mutta samalla auttaneet talon töissä. Vasta siinä vaiheessa, kun isovanhemmat eivät enää ole olleet ammatiltaan maanviljelijöitä, on alkanut lasten hoidattaminen heillä.

Ei siinä mitään ihmeellistä ole tai ymmärrysongelmaa. Nykyäänhän sitäkään ei saa tehdä, koska siinä rasitetaan liikaa mummoa. Täälläkin säännöllisesti valtavia ruikutuksia siitä, miten kuormittuu liikaa.

 

Ja ennen lapset pantiin maalle mummoloihin, kaunokirjallisuuskin täynnä tätä aihetta. Tuskin ne kaikki on lapsuusmuistonsa väärin muistaneet. 

Taitaa olla parissa päivässä mielesi muuttunut, kirjoitit aiemmin: "Ei ne ongelmat ikinä ole siitä kiinni, että joku tunkisi väkisin isovanhemman kotiin tai isovanhemman perheeseen. Kyllä ne siitä syntyy, kun isovanhempi tunkee lapsensa kotiin ja lapsensa perheen asioihin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiarjesta on tehty suorittamista. Siitä se jakamattomuus johtuu. Ei ennen illat kuluneet harrastuksesta kymmenenteen hyppäämistä. 
Olen 60-luvulla syntynyt ja ei todellakaan isovanhemmat osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä kun käytiin heitä tapaamassa. Toiset isovanhemmat asuivat lähellä mutta heilläkin käytiin kerran pari kuukaudessa tapaamassa ja päiväkahvittelun merkeissä.
Tuon ajan perheet olivat myös monilapsisia ja isovanhemmilla oli itsellään oli monta lasta joilla jokaisella lapsenlapsia useita ja serkkulauma oli noin 30 henkilöä. Ei siinä isovanhemmilla aikaa ja voimia riittänyt lapsilauman kaitsemiseen. Elivät omaa elämäänsä ja pitivät huolta toisistaan.

Eli teilläkin isovanhemmat auttoivat paljon enemmän jo kuin mistä tässä ketjussa on kyse.

Kuinka? 
Kerran kesässä vierailulla isovanhemmilla viikon ajan. Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. 

Niin. Enemmän paljonkin kuin mitä ketju käsittelee.

Avaatko vähän, missä sinä näet tuon edellisen kirjoittajan tekstissä lapsiperheen saaman suuren avun isovanhemmilta, me muut kun emme sitä nyt hahmota. Isovanhemmilla käytiin kylässä. Sellainen vuorovaikutus oli ennen tapana. Se ei ollut "apua". Lapset pestiin, puettiin ja suittiin ennen isovanhemmille menoa vanhempien toimesta. Neuvottiin lapsia istumaan paikallaan ja olemaan lähinnä hiljaa.

osallistuneet arkeen muuta kuin yhden viikon ajan kesällä 

Mutta sillä viikolla siellä oli myös ne vanhemmat pitämässä koko ajan huolta lapsistaan. Ei niistä lapsista sälytetty hoitovastuuta isovanhemmille.  Luultavasti siellä isovanhemmilla oltiin useampi päivä putkeen ja sitten koko muuna osana vuotta isovanhempia ei edes nähty. Tuskin myöskään se vieraileva perhe istui koko ajan edes siellä isovanhempien pirtissä, eiköhän tuona viikkona tavattu myös vanhoja kavereita, sukulaisia, tutkittu vanhempien lapsuuden paikkoja jne. 

Sitähän ei kerrottu missään. Sinä keksit sen nyt. 

Ihmettelen taas luemmeko ja kommentoimmeko me samaa ketjua.

 

"Meitä ei sinne heidän huostaansa jätetty vaan vanhemmat olivat mukana ja olimme siellä vierailulla. Vastuu meistä oli koko ajan meidän omilla vanhemmilla, ei isovanhemmilla. 
Toiset isovanhemmat tarjosivat kerran pari kuukaudessa päiväkahvit koko perheelle. Silloinkin kävimme isovanhempiamme tapaamassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Vanhemmat ottivat lähtiessään mukaansa heidän pyykkinsä, joka pestiin ja palautettiin puhtaana. "

 

Ensimmäisillä isovanhemmilla käytiin vierailulla, vanhemmat hoitivat itse lapsiaan koko ajan. Toisilla isovanhemmilla käytiin päiväkahvilla, jolloin vanhemmat edelleen hoitivat lapsiaan itse koko ajan. Minkä kahvittelun jälkeen vanhemmat ottivat mukaansa isovanhempien likapyykit ja pesivät ne kotonaan. Apuhan meni ihan toiseen suuntaan, isovanhempia autettiin.

Tuo ei suinkaan ole se alkuperäinen postaus, vaan se sössötelty muokattu versio, jossa osa alkuperäsiestä sisällöstä katosi.