Voiko yksinäinen nainen olla onnellinen?
Kommentit (65)
Voi. Se on vaan omasta ittestä kii. Mitä sitä yksinäisyyttään valittaan, ku kerta voi tehdä mitä ikinä haluaakaan, eikä oo ketään hidastamassa tai estämässä asioita toteutumasta.
Vierailija kirjoitti:
Kai se riippuu vähän luonteestakin. Jos on kovin sosiaalinen luonne, varmasti yksinäisyydestä kärsii. Mutta kyllä ainakin omasta kokemuksesta sanoisin, että siihen myös tottuu. Nuorena se tuntui pahemmalta, kun siihen ei vielä ollut tottunut ja toisaalta silloin sitä vielä uskoi siihen, että uusiin ihmisiin kannattaa tutustua.
Sitten kun niitä huonoja kokemuksia ihmisistä alkoi kertyä, ei se yksinäisyys enää ollutkaan niin iso mörkö.
Olet kyllä oikeassa. Suuri osa ihmisistä ei nyt vaan ole kovin kivoja. :S
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole yksinäinen, kun viihtyy itsensä kanssa.
Tossa joutuu kylläkin huonoon seuraan.
Yksinäinen on yksinäinen.
Nainen ilman miestä ei ole kokonainen.
Minulla ei ole enää moneen vuoteen ollut yhtäkään ihmistä elämässäni, siis sen jälkeen kun vanhemmat kuoli. Ei niitä ystäviä ole muutenkaan juuri ollut, mitä nyt työkaverit, mutta ei sellaisia joiden kanssa voisi lähteä johonkin.
Ja miehistä on niin ikäviä kokemuksia, että en ole niihin uskaltanut tutustua enää pariinkymmeneen vuoteen. 2 lähisukulaista vielä löytyy, mutta he ovat niin epäsosiaalisia, että eivät halua olla missään tekemisissä kenenkään kanssa.
Itse taas olen sosiaalinen ja siksi en ihan tällaisena täys erakkona koe eläväni omanlaistani elämää. Pakko kuitenkin sopeutua, kun ei niitä ystäviä voi kaupasta ostaa. Onneksi on olemassa lemmikit ja harrastukset.
Kyllä sillä tavalla täytyy olla elämässä kiinni, että pärjää ihan yksin. Jos olisin esimerkiksi työtön ja köyhä, en varmasti pärjäisi yksinäisenä. Ei olisi varaa tehdä mitään, harrastaa mitään, pitää lemmikkejä, voisi istua vaan kotona ja ahdistua.
Vierailija kirjoitti:
Kun nuoret miehet alkoi olemaan vapaaehtoisesti sinkkuja, niin naisten mielenterveysongelmat lähti jyrkkään nousuun. Naiset ei pysty elämään onnellista elämää ilman miestä.
Näin pihalla olevan viestin kirjoittajalla on itsellään ne mt-ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuoret miehet alkoi olemaan vapaaehtoisesti sinkkuja, niin naisten mielenterveysongelmat lähti jyrkkään nousuun. Naiset ei pysty elämään onnellista elämää ilman miestä.
Näin pihalla olevan viestin kirjoittajalla on itsellään ne mt-ongelmat.
Nuorten naisten mielenterveyttä jopa hoidettiin aikoinaan mies lääkärin antamalla "hoidolla". Ja hyvin tuloksin, hysteria poistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuoret miehet alkoi olemaan vapaaehtoisesti sinkkuja, niin naisten mielenterveysongelmat lähti jyrkkään nousuun. Naiset ei pysty elämään onnellista elämää ilman miestä.
Näin pihalla olevan viestin kirjoittajalla on itsellään ne mt-ongelmat.
Nuorten naisten mielenterveyttä jopa hoidettiin aikoinaan mies lääkärin antamalla "hoidolla". Ja hyvin tuloksin, hysteria poistui.
Naisilla on jo omat vibrat, ei tuohon miehiä tarvita.
2. Nyt on meneillään miesten yksinäisyysepidemia, vaikka kuinka yrität vääntää miesten haluavan olla sinkkuja ihan vain selittääksesi omaa naisensaamattomuuttasi.
3. Masentaisi suakin, jos osaisit ajatella ja tuntea empatiaa. On köyhyyttä, työttömyyttä, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen, sotia, luonnonkatastrofeja, ilmastonmuutosta, väkivaltaa, raiskauksia jne
En usko. Minä en ainakaan pysty. Kavereita viimeksi 18-vuotiaana, miestä ei koskaan. N37
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko.
Ihmiset, jotka sanovat olevansa onnellisia yksinäisinä/yksin ilman ihmissuhteita, ovat yleensä vaan pettyneet muihin ihmisiin niin pahoin, että yksinolosta on tullut heidän onnensa.
Mutta surullisia kohtaloitahan nuo ovat. Onnellisimmat ihmiset omaavat rikkaan sosiaalisen elämän ja hyvät ihmissuhteet.
Suomessa on järjestetty yliopistotasolla oikein kursseja siitä kuinka toisia ihmisiä käytetään hyväksi ja manipuloidaan tehokkaasti, että saadaan itselle kaikki hyöty toisesta irti. Tietenkin niin, että itsen ei tarvitse tehdä mitään muiden hyödyksi.
Kertoo kaiken nyky-yhteiskuntamme tilasta.
Uskokaa kun sanon että yksin voi olla yllättävä onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole yksinäinen, kun viihtyy itsensä kanssa.
Tossa joutuu kylläkin huonoon seuraan.
Yksinäinen on yksinäinen.
Nainen ilman miestä ei ole kokonainen.
Nainen ilman miestä on elossa.
Olen onnellinen näin. Onnellisempi kuin huonon miehen kans. Sopivaa ei ole löytynyt.
Asun koirani kans. Käyn aika sosiaalisessa työssä, on ystäviä ja perhettä. Elämä on helppoa.
Olisin ottanut miehen, jos sopiva olisi löytynyt. Niin mulle sopiva, että vaivautuisin luovimaan yhdessä myös karikot. En halua vaativaa, elätettävää ja tunnekylmää puolisoa. Sellaisia olisi löytynyt.
Mukavan ja lämpimän puolison musta olis saanut. Naisen, joka haluaa toiselle hyvää.
N
Outo kysymys. Yhtä lailla voisi kysyä voiko nainen olla onnellinen parisuhteessa. On olemassa kauheita heteronormatiivisia parisuhteita, jossa ei ole aitoa välittämistä, ollaan yhdessä sosiaalisesta paineesta johtuen, koetaan suhteessa pahimmillaan väkivaltaa, painostamista, pettämistä jne. Yleisin skenaario on se, että nainen hoitaa yksin perheen asiat, hoitaa lasten ja miehen tarpeet ja mies vain hengailee mukana. Esimerkkejä on kertynyt lukuisia elämän varrelta.
Kyllä, nielestäni nainen on yksin onnellisempi kuin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
En vaihtaisi osia kenenkään tuntemani parisuhteessa olevan kanssa. Lähinnä ihmettelen miten he kestävät miehiään ja sellaista elämää.
Tämä. Uskomattoman pskoja ukkoja jotkut sietää pelkästään tottumuksesta. Heteroparisuhde on indoktrinoitu meihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
Totta. Tilastojen mukaan sinkkunaiset kärsivät mt-ongelmista.
Sanoisin ennemminkin niin, että ensin sosiaalisia ihmisiä kiusataan riekalaiksi ja sitten he vetäytyvät olemaan yksin ja hakevat keinoja korjata muiden tuhoamaa itseään. Yksinäisyys ei sillä lailla vahingoita mielenterveyttä paitsi siltä osin, että kuvitellaan jäävänsä paitsi jostain, jota ei ole olemassa: Täydellinen rakkaus, täydellinen perhe jne. Tämähän on se perussetti, jota media, elokuvat jne. syöttää. Sitten kokematon kuvittelee, että jää siitä paitsi. Se median luoma kuva vaan ei ole totta. Ensimmäinen tervehdyttävä askel onkin, että tajuaa sen. Totuus on sitten se naljaileva ukko ja kauhukakarat.
Totta tämäkin. Meidät on aivopesty miesten palvelijoiksi, miellyttäjiksi ja tyydyttäjiksi. Mitään järkeä parisuhteessa ei ole. Kun menet naimisiin, älä iloitse orjuuteen astumisesta. Suruhunnun pukeminen olisi osuvampaa.
Yksin on miljardi kertaa parempi kuin joku kusipaska nurkissa pyörimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
En vaihtaisi osia kenenkään tuntemani parisuhteessa olevan kanssa. Lähinnä ihmettelen miten he kestävät miehiään ja sellaista elämää.
Tämä. Uskomattoman pskoja ukkoja jotkut sietää pelkästään tottumuksesta. Heteroparisuhde on indoktrinoitu meihin.
Sen jälkeen kun avioerojen saanti helpottui, naisten itsemurhaluvut laskivat. Joten siitä.voi päätellä, miten epätoivoista eläminen suhteessa mieheen voi olla.
Seurassa voi olla paljon yksinäisempi kuin yksin. Siksi yksin voi olla paljon onnellisempi.
Entinen esimieheni sanoi hänen paras ystävä on hänen koiransa.
Hänellä oli aina ollut koiria. Kun koiran elinennuste oli puolessa välissä, osti uuden. Kun 1 kuoli, hetken päästä osti uuden.
Eläkkeelle päästyään muutti maalle. Juna-asemalle oli vain muutama km, periaatteessa Helsinkiin pääsi vajaa 2 h.
Uskoisin hänellä ei ole juurikaan ihmisiä elämässään. Meni naimisiin turkkilaisen miehen kanssa, erosi. Lapset eivät asu Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko.
Ihmiset, jotka sanovat olevansa onnellisia yksinäisinä/yksin ilman ihmissuhteita, ovat yleensä vaan pettyneet muihin ihmisiin niin pahoin, että yksinolosta on tullut heidän onnensa.
Mutta surullisia kohtaloitahan nuo ovat. Onnellisimmat ihmiset omaavat rikkaan sosiaalisen elämän ja hyvät ihmissuhteet.
En ole samaa mieltä, koska introvertti ei pysty olemaan onnellinen, jos sosiaalinen elämä on liian rikas. Se syö liikaa voimavaroja.
No sä olet vain hölmö. Kukaan ei puhunut mistään "liian rikkaasta" sosiaalisesta elämästä, paitsi sinä nyt kun tulit dramatisoimaan yksinäisyydestä vastaavalla ääripäällä. Klassista nettipalstameininkiä. Kirjoitat jotain, niin aina joku vähän hassu tyyppi tulee keskustelemaan jonkun ääriesimerkin kautta. :)
Kai se riippuu vähän luonteestakin. Jos on kovin sosiaalinen luonne, varmasti yksinäisyydestä kärsii. Mutta kyllä ainakin omasta kokemuksesta sanoisin, että siihen myös tottuu. Nuorena se tuntui pahemmalta, kun siihen ei vielä ollut tottunut ja toisaalta silloin sitä vielä uskoi siihen, että uusiin ihmisiin kannattaa tutustua.
Sitten kun niitä huonoja kokemuksia ihmisistä alkoi kertyä, ei se yksinäisyys enää ollutkaan niin iso mörkö.