Lue keskustelun säännöt.
Voiko yksinäinen nainen olla onnellinen?
Kommentit (47)
Ihminen on onnellinen hetkittäin ei tässä kukaan kokoaikaa hymyile. Ihminen kokee kaikenlaisia tunteita elämänsä aikana ja se on normaalia.
"Kun viha, suru ja ilo hälvenee vain rauha jää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko.
Ihmiset, jotka sanovat olevansa onnellisia yksinäisinä/yksin ilman ihmissuhteita, ovat yleensä vaan pettyneet muihin ihmisiin niin pahoin, että yksinolosta on tullut heidän onnensa.
Mutta surullisia kohtaloitahan nuo ovat. Onnellisimmat ihmiset omaavat rikkaan sosiaalisen elämän ja hyvät ihmissuhteet.
En ole samaa mieltä, koska introvertti ei pysty olemaan onnellinen, jos sosiaalinen elämä on liian rikas. Se syö liikaa voimavaroja.
Monessa tapuksessa introvertti tarvitsee tietyn verran sosiaalista kontaktia ollakseen oikeasti iloinen. Ei niin paljon. Eli käytännössä jos parisuhdetta mietii niin sellaista missä molemmat osapuolet saa paljon omaa tilaa ja aikaa.
En jaksa mitään huomionhakuisia moottoriturpia tai mitään muutakaan rasittavaa. En ole onneton. Minusta parisude olisi kiusallinen juttu, kun olen jo lapsena ollut eläimiärakastava kirjanörtti.
Yksin on parempi. Jyrät sai jäädä.
En voisi olla onnellinen ilman yhtäkään ystävyyssuhdetta. Mulla on yksi luottoystävä mut valitettavasti nähdään vain harvoin ku ei asuta samalla paikkakunnalla mut silti jatketaan aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Mut kyllä mun elämässä on aina tilaa uusille ystävyyksille. Ilman parisuhdetta oon elänyt koko ikäni eli siitä mun onneni ei ole riippuvainen. Tosin tällä hetkellä vielä tuntuu et iso pala elämästä puuttuu kun pidempiaikainen tapailusuhde päättyi. Sen vuoksi tää vuosi on ollut tosi surullinen vaikka tiedän että oon ennenkin pärjännyt ilman suhdetta. Se miten juttu päättyi aiheutti sen miksi vieläkin sattuu. N30+
No mikä nyt luokitellaan "yksinäisyydeksi". Mä olin 16v-25vuotiaaksi täysin ilman ystäviä/kumppania sosiaalisten pelkojen ja estyneen persoonallisuuden takia, mutta vietin aikaa perheeni (enimääkseen äiti, isosisko, isä asuu kauempaa) kanssa. Käytiin reissuissa jne. Oli onnen ja surun hetkiä. Sitten siskoni muutti tosi kauas ja tulin kyllä enemmän yksinäiseksi. Vasta tuossa päälle 26v sitten aloin kirjoitella mieheni kanssa ja tavattiin myöhemmin. Nykyään hänen kanssa sitten käydään reissuissa. Ja kiva kun on todella läheinen ihminen elämässä jolle voi jakaa ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä nyt luokitellaan "yksinäisyydeksi". Mä olin 16v-25vuotiaaksi täysin ilman ystäviä/kumppania sosiaalisten pelkojen ja estyneen persoonallisuuden takia, mutta vietin aikaa perheeni (enimääkseen äiti, isosisko, isä asuu kauempaa) kanssa. Käytiin reissuissa jne. Oli onnen ja surun hetkiä. Sitten siskoni muutti tosi kauas ja tulin kyllä enemmän yksinäiseksi. Vasta tuossa päälle 26v sitten aloin kirjoitella mieheni kanssa ja tavattiin myöhemmin. Nykyään hänen kanssa sitten käydään reissuissa. Ja kiva kun on todella läheinen ihminen elämässä jolle voi jakaa ihan kaiken.
Ja täytyy myöntää et jostain syystä oon pitänyt itteäni aina outona ja melko yksinäisenä tyyppinä, Mut nykyään kun oon parisuhteessa ei voi sanoa että olisin yksin/yksinäinen, kun tiedän,että joillain ihmisillä ei ole yhtään ketään.
Minä en olisi. En viihdyy kauaa yksin. Olin nuorena aikuisena yksinäinen ja kaipasin omaa perhettä. Onneksi sain ihanan puolison ja monta lasta. Ystäviäkin on sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Päin vastoin, nämä tuovat naisen elämään yleensä vain draamaa ja ongelmia.
Elämän tarkoitus on olla yksin.
…eiku…
Itse en ainakaan ole. Tylsää kun ei ole oikein osa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap siis on juuri eronnut pitkästä suhteesta, päivät yksin. Oon viimeksi ystävystynyt alakouluikåisenä. Oon koulukiusattu
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nuoret miehet alkoi olemaan vapaaehtoisesti sinkkuja, niin naisten mielenterveysongelmat lähti jyrkkään nousuun. Naiset ei pysty elämään onnellista elämää ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
Totta. Tilastojen mukaan sinkkunaiset kärsivät mt-ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että jokainen ihminen tarvitsee joitain asioita ollakseen onnellinen. Jotain harrastuksia, ehkä lemmikin, työn tai muuta järkevää tekemistä. Ne taas riippuvat siitä, mikä tekee onnelliseksi. Jollekin ne voivat olla vaikka taide ja lukeminen, toiselle tanssi ja koira, kolmannelle puutarha ja soittaminen.
Kaikki yksin elävät eivät koe itseään yksinäiseksi. Itse viihdyn yksin, koska ihmisistä on niin paljon riesaa. Olen onnellisempi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
Totta. Tilastojen mukaan sinkkunaiset kärsivät mt-ongelmista.
Sanoisin ennemminkin niin, että ensin sosiaalisia ihmisiä kiusataan riekalaiksi ja sitten he vetäytyvät olemaan yksin ja hakevat keinoja korjata muiden tuhoamaa itseään. Yksinäisyys ei sillä lailla vahingoita mielenterveyttä paitsi siltä osin, että kuvitellaan jäävänsä paitsi jostain, jota ei ole olemassa: Täydellinen rakkaus, täydellinen perhe jne. Tämähän on se perussetti, jota media, elokuvat jne. syöttää. Sitten kokematon kuvittelee, että jää siitä paitsi. Se median luoma kuva vaan ei ole totta. Ensimmäinen tervehdyttävä askel onkin, että tajuaa sen. Totuus on sitten se naljaileva ukko ja kauhukakarat.
Vierailija kirjoitti:
Femcelit ovat onnettomia, katkeria surkimuksia.
En vaihtaisi osia kenenkään tuntemani parisuhteessa olevan kanssa. Lähinnä ihmettelen miten he kestävät miehiään ja sellaista elämää.
Ilman parisuhdetta? Jos valittavana olisi laiska mies tai limanuljaska itsekäs hulivili jonka kanssa asiat olisi vääntöä, niin kyllä vain yksin olisi nainen onnellisempi. Ystäviä ilman taas en olisi onnellinen. Onneksi on ystäviä.
Aloituksessa käytettiin sanaa ’yksinäinen’, mikä voi tarkoittaa montaa asiaa. Jos sillä viitataan elämään ilman parisuhdetta, niin vallan mainiosti voi olla onnellinen ilman parisuhdetta. Ilman ystäviä sen sijaan voi olla vaikeampaa.
En ole samaa mieltä, koska introvertti ei pysty olemaan onnellinen, jos sosiaalinen elämä on liian rikas. Se syö liikaa voimavaroja.