Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseltä lapselta voi kieltää kiukuttelun?
13.06.2026 |
Taustaa: lapseni on aina ollut aika tulinen temperamentiltaan, kova huutamaan ja huutaa kovaa ja kiukuttelua löytyy vaikka muille jakaa. Olen kuitenkin aina kasvattanut häntä niin, että huuto ei ole ok eikä kiukuttelemalla saa mitään mitä haluaa, eikä ole saanutkaan. Tässä vuosien varrella olen kuullut niin paljon huutamista ja kiukuttelua, että en enää jaksa, etenkin kun mikään kasvattaminen ja ohjaaminen mitä teen ei tunnu sitä vähentävän. Olen siispä ajatellut, että jos jatkossa vain kieltäisi kaiken kiukuttelun ja huutamisen täysin. Siis täysin, vaikka kaikkien karkkipäivien ja ruutuaikojen ym ym menettämisen uhalla, koska en enää jaksa. Itken usein salaa kun on pää niin kipeä kaiken huudon takia. Minkä ikäiselle teidän mielestä voi tehdä näin? Minkä ikäinen temperamenttinen lapsi kykenee lopettamaan kiukuttelun?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meinaat että se loppuu kun kiellät? Jos ei osaa kontrolloida tunteitaan yhtään, niin ei siihen kieltämiset tai rangaistukset auta.
Mutta lässyttäminen auttaa? Äiti ymmärtää, että sinulla on pahamieli. Haluaisitko namin? Huomenna mennään serkkujen kanssa Hoplopiin.
Tyypillinen va jakki ajattelee noin, että on vain kaksi ääripäätä.
Niin oletkin. Tuo on kuule ollut ohjeena ihan virallisella MLL-sivustolla, en tiedä onko vieläkin.
Ja edelleenkään et tajunnut mitä sulle sanottiin. Ymmärrätköhän lukemaasi lainkaan? Ei, et ymmärrä. Sun pää kykenee vain ja ainoastaan on/off ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jos saa kysyä kunnioituksella, niin voisiko olla jotain muuta, mitä lapsi oireilee? Onko hänellä koulussa kavereita? Voisiko olla kiusaamista? Oletko yksinhuoltaja? Meinaan että voisiko lapsi oireilla eroa, jos sellainen on taustalla. En halua udella tai maalailla piruja seinille vaan koitan nyt vaan miettiä kaikkia mahdollisia syitä mitä voisi olla. Lapsesi kuitenkin osaa tarvittaessa käyttäytyä.
Hyvä kysymys ja nämä ovat tosi yleisiä syitä. -eri
Ja edelleenkään et tajunnut mitä sulle sanottiin. Ymmärrätköhän lukemaasi lainkaan? Ei, et ymmärrä. Sun pää kykenee vain ja ainoastaan on/off ajatteluun.
No selitäpä sitten. Jään kuulolle.
Mitä enemmän annat siimaa hänelle sitä enemmän hän kiukuttelee. Kiellä kaikki kiukuttelu. Toisaalta ole valmis neuvomaan ja opettamaan hänelle hyödyllisiä taitoja, kuten vaikka ruoanlaiton alkeita. Ota mukaan leipomaan pullaa niin, että annat hänen tehdä omia uniikkeja pullataideteoksia ja anna hänen tiskata vaikka muoviastioita yms. Mitä nuorempana juniorit ottaa mukaan kotitöihin, sitä parempi. Lapsi voi saada onnistumisen elämyksiä sitä kautta ja hyväksyntää. Se rauhoittaa ja valmistaa kohti aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutajia on ihan liikaa narsistiaikuisissa. Kukaan ei vissiin näyttänyt peräseinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vinkkejä saitte eskarissa erityisopelta? Pyytäisin apua myös perheneuvolasta.
Lapsesi tarvitsee paljon tukea tunneilmaisuunsa ja niiden käsittelyyn, et voi luovuttaa ja jättää toista heitteille nyt keskeneräisten taitojensa kanssa.
Tsemppiä!
Eskarin opelta ja erityisopelta ei saatu tähän vinkkejä, lapsi ei päiväkodissa oikein koskaan kiukutellut. Kotona vain. Ei edes kotipihalla. Vain kotona. Ei kukaan ns. ammattilainen usko millainen lapsi on kotona kun hän on aika kiltti ja rauhallinen koulussa, päiväkodissa, kyläpaikoissa, lääkärissä ym. Yleensä hän saa vain muilta kehuja kun käyttäytyy niin hienosti. Ap
Kuulostaa siltä, että lapsi tsemppaa niin paljon muualla, että räjähtää sitten kotona ja se tulee kiukutteluna ulos. Eli kuormittuu kun kontrolloi itseään niin hyvin vieraiden ihmisten seurassa. Jotenkin se on sitten purettava ja se tulee kiukutteluna ulos. Olin lapsena samanlainen. Lasta voisi rohkaista ilmaisemaan tunteitaan myös muuallakin kuin kotona.
Tämä.
Kuulostaa täysin tutulta ap, meillä samanlainen lapsi, pari vuotta vanhempi.
Tunteista puhumista vaan sitkeästi ja omaa esimerkkiä tunnesäätelystä. Perheneuvolan kautta apua. Korosta että ongelma näkyy kotona ja vie voimat. (Meillä tismalleen sama) Onko nepsy, etityisherkkä?
Lue näistä aiheista.
Et ole ainoa! Olet hyvä vanhempi, kun olet jaksanut yrittää. Teillä on arki rankempaa kuin monella muulla. Sitä ei ne ymmärrä joiden lapset ovat ns. normaaleja.
Koeta myös huolehtia itsestäsi. Omia hetkiä edes välillä, säännöllisesti. Palauttavaa tekemistä. Hae apua perheelle, ota puheeksi koulun, perheneuvolan kautta.
Oikeasti lämpimiä ajatuksia ja Tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat itkee, mutta kyllä mä oon jo taaperolle alkanut opettaa muita tapoja ilmaista tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vauvat itkee, mutta kyllä mä oon jo taaperolle alkanut opettaa muita tapoja ilmaista tunteita.
Ap ei ole osannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nyt ymmärrä, että mikä ap:n todellinen ongelma on.... Tai siis minusta ap:n ongelma on se, ettei hän kykene ymmärtämään temperamentiltaan erilaista lasta. Minusta koti täytyy olla se paikka jossa tunteet saa näkyä. Kiukuta saa ja purkaa oloaan. Lyödä, haukkua ja jne ei tietenkään saa. Lasta ei saa jättää yksin noin voimakkaan tunnetilan kanssa ja ap on varmasti niin tehnyt ja lapsi vain sen takia hakee lisää kierroksia.
Ap mitä jos sinun kumppanisi sanoisi sinulle, että kieltää sinulta kiukuttelun? Olisko kiva? Kyse on nimittäin tismalleen samasta asiasta ja sillä ilmaistaan aivan jäätävää välinpitämättömyyttä. Mitä jos sanoisitkin lapselle, että kotona saa huutaa ja sinä olet vieressä niin kauan kuin voimakas tunne kestää. Eli lapsi oppii luottamaan siihen, että haluat olla hänen apuna.
En minä ole hylännyt lasta yksin. Ja jos kiukkua ja huutoa olisi vain välillä, niin senhän ymmärtäisi. Mutta kun suunnilleen kaikki on kiukkuhuutoa minun hihassa roikkuen, niin väsyn siihen. Vuosia jo jatkunut ja olen vain kestänyt ja tsempannut itseäni jaksamaan. Nyt jaksaminen on loppu. Ja jos kiukkuihin löytyisi joku syy eli että lapsi vaikka haluaa jotain ja sitä kiukkuaa, niin jaksaisin koska silloin tilanteita voisi yrittää ratkaista. Mutta lapseni kiukkuaa ja huutaa usein tyhjästä ja kun kysyn mikä hätänä tai miksi kiukkuat niin kiukkuaa ettei tiedä. Minusta tuntuu että se on vain kiukkuhuutoa kiukkuamisen ilosta tai joku ihme jumi, tapa johon lapsi jäänyt kiinni eikä osaa lopettaa vaikka mitä tekisin. Kuka teistä jaksaisi tällaista vuosia käytännössä joka päivä? Ap
Onko lapsella tekemistä? Lukekaa yhdessä, pyydä lasta yksin lukemaan, pelatkaa lautapelejä. Tykkääkö rakentaa legoja? Käykää yhdessä ulkoilemassa. Onko kavereita?
Minusta vanhemmat tulkitsevat lapsen kuumuustuskan, itkun, pelon ja ahdistuksen turhaksi kiukutteluksi. Niin pihalla on jotkut. Empatia puuttuu. Jos lapsi itkee taas vähän kuin turhaan, voi lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ohjaa lasta johonkin kehittävämpään toimintaan? Ehdotuksia täällä on jo tullutkin. Pieniä kotitöitä, siivousta, leipomista, lukemista, ulkoilua. Menköön kentälle palloa potkimaan ja energiaa purkamaan sen sijaan että kiukuttelee sisällä sinulle kaiket päivät.
Vierailija kirjoitti:
Mikset ohjaa lasta johonkin kehittävämpään toimintaan? Ehdotuksia täällä on jo tullutkin. Pieniä kotitöitä, siivousta, leipomista, lukemista, ulkoilua. Menköön kentälle palloa potkimaan ja energiaa purkamaan sen sijaan että kiukuttelee sisällä sinulle kaiket päivät.
Mistä te kuvittelette että olisivat kaikki päivät sisällä tekemättä mitään kehittävää? Ap on kertonut että kiukuttelua on vain sisällä. Ei että olisivat paljon sisällä. Mutta jokaisessa lapsiperheessä on pakko olla välillä sisällä, koska ruoanlaitot, pyykkäykset, iltapalat, läksyt, nukkumaanmenot, nukkumiset ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kiukuttelua kielloilla saa loppumaan, jos on herkästi tulistuva lapsi. Eikä auta uhkaukset kovista rangaistuksistakaan, turha niitä ehdottaa. Tunteita pitää tietysti sanoittaa ja käydä näitä tilanteita jälkeenpäin läpi, mutta käytännössä luultavasti vain aika auttaa.
Nimimerkillä saman kokenut. Lapsi nyt 17, eikä enää kiukuttele samalla tavalla.
Miten sinä oikein jaksoit kaikki vuodet sen kiukkuhuudon läpi ruoanlaitot, siivoamiset, hampaiden pesut, nukkumaan menot, aamuiset kouluun ja töihin lähdöt jne kaikki arkiset hommat? Itsellä meinaa nuppi jo levitä. Ap
Kaikki toimet ei tietenkään joka päivä aiheuttaneet kiukkua, mutta kyllä sitä paljon keskimääräistä enempi oli. Välillä jaksoin paremmin, välillä huonommin. Takuulla olen itsekin korottanut ääntäni keskivertoa enemmän, välillä lohduttomasti itkenytkin. Lapsella on nepsy-piirteisyyttä, tämän ymmärtäminen auttoi jonkin verran. Etenkin tytöillä on yleistä, että kuormitus purkautuu vain kotona ja diagnosointi viivästyy tämän takia. Suositten tutustumaan myös tähän mahdollisuuteen, jos onkin siitä kysymys.
Joo olen pyytänyt nepsytutkimusta ja jonkun kartoituksen tekivät ja totesivat että koska koulun kyselyistä tuli niin hyvät pisteet niin ei voi olla nepsy eikä edes tutkita enempää. Mutta sanoivat että jotain piirteitä voi silti olla mutta ei niin että olisi nepsy. Ap
Tämä. Onko lapsi tyttö? Monet nepsy-tytöt ovat väliinputoajia kun ylisäätelevät ja kotona räjähtävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ohjaa lasta johonkin kehittävämpään toimintaan? Ehdotuksia täällä on jo tullutkin. Pieniä kotitöitä, siivousta, leipomista, lukemista, ulkoilua. Menköön kentälle palloa potkimaan ja energiaa purkamaan sen sijaan että kiukuttelee sisällä sinulle kaiket päivät.
Mistä te kuvittelette että olisivat kaikki päivät sisällä tekemättä mitään kehittävää? Ap on kertonut että kiukuttelua on vain sisällä. Ei että olisivat paljon sisällä. Mutta jokaisessa lapsiperheessä on pakko olla välillä sisällä, koska ruoanlaitot, pyykkäykset, iltapalat, läksyt, nukkumaanmenot, nukkumiset ym.
Koska mitä? Et ole oppinut käyttämään verbejä? Onko muitakin ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tunne/täyttymätön tarve siellä kiukuttelun taustalla on? Onko ylikuormittunut ja tarvitsee enemmän lepoa ja rauhaa? Täyskielto kiukuttelulle ei ehkä ole paras tapa toimia kun tunteita pitää kuitenkin saada ilmaista. Tunteiden tukahduttaminen aiheuttaa ahdistuneisuutta.
Sanoisin että sen kiukuttelun taustalla ei ole muuta kuin heikko vanhempi. Kiukutteleva lapsi tökkii ja tökkii lyö ja puree itkee ja huutaa vaan ei heikko vanhempi saa mitään sanotuksi. Vastauksena on haleja ja lässytystä tai hermot menee huutoa eikä kumpikaan tuo lapselle kuvaa aikuisesta jolla on homma hanskassa joten kiukuttelu jatkuu pahempana ja pahempana.. Minulla on 3 lasta 2 tyttöä ja 1 poika eikä ole kukaan ikinä kiukutellut minun kanssa. Tahtoa kyllä ilmaisevat mutta silloinkin aina minä päätän miten mennään. Vaimon kanssa kyllä kiukutellaan, lyödään itketään ja kun vaimolla tulee hermot menee huuto niin pussaillaan. Osaa vetää juuri oikeista naruista oikeaan aikaan niin ettei vaimo edes tajua kuinka pahasti häntä vedätetään. Lapset pitävät äidistään mutta eivät luota yhtään, lapsi luottaa vain vahvaan aikuiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tunne/täyttymätön tarve siellä kiukuttelun taustalla on? Onko ylikuormittunut ja tarvitsee enemmän lepoa ja rauhaa? Täyskielto kiukuttelulle ei ehkä ole paras tapa toimia kun tunteita pitää kuitenkin saada ilmaista. Tunteiden tukahduttaminen aiheuttaa ahdistuneisuutta.
Sanoisin että sen kiukuttelun taustalla ei ole muuta kuin heikko vanhempi. Kiukutteleva lapsi tökkii ja tökkii lyö ja puree itkee ja huutaa vaan ei heikko vanhempi saa mitään sanotuksi. Vastauksena on haleja ja lässytystä tai hermot menee huutoa eikä kumpikaan tuo lapselle kuvaa aikuisesta jolla on homma hanskassa joten kiukuttelu jatkuu pahempana ja pahempana.. Minulla on 3 lasta 2 tyttöä ja 1 poika eikä ole kukaan ikinä kiukutellut minun kanssa. Tahtoa kyllä ilmaisevat mutta silloinkin aina minä päätän miten mennään. Vaimon kanssa kyllä kiukutellaan, lyödään itketään ja kun vaimolla tulee hermot menee huuto niin pussaillaan. Osaa vetää juuri oikeista naruista oikeaan aikaan niin ettei vaimo edes tajua kuinka pahasti häntä vedätetään. Lapset pitävät äidistään mutta eivät luota yhtään, lapsi luottaa vain vahvaan aikuiseen.
Jos teillä aikuiset kiukuttelevat, lyövät ja itkevät, on ihan tyypillistä etteivät lapset uskalla ilmaista tunteita.
Hyvänen aika!
Tunteiden nimeäminen, huutamisen sijasta jos osaisi sanoa että minua harmittaa ja sitten vielä jatkaa lausetta koska xxx. Ensin voit olla itse mallina, sitten alkaa jo pyytämään lasta sanoittamaan itse oloaan huutamisen sijasta. Kannattaa aloittaa jo 2-3 vuotiaana.
Voisiko kuitenkin olla niin että käytös kuuluu hänen persoonallisuuteensa?
Oletko jutellut lapsesi kanssa suhtautumisesta asioihin?
Oletteko puhuneet tunteista ja siitä mistä se kiukku tulee?
Yms.
Minulla on ollut hyvin vaativa lapsi jonka kanssa sai jatkuvasti puhua kaikesta, sopia mielipahoja, halata, silittää ja rupatella niitä näitä.
Hän ei halunnut puhua sisimmästään enkä koskaan pakottanut mutta muistutin aina kuitenkin siitä että kaikesta saa puhua turvallisesti ja kaikesta voidaan keskustella.
Lapsillakin on sisäinen maailma josta emme ota selvää ainakaan jos emme yhtään yritä.
Yritä siis tutustua lapseesi kunnolla ja tee havaintoja hänen käyttäytymisestään.
Kysy lapseltasi kysymyksiä joita sinä mietit hänen suhteensa ja yritä ymmärtää hänen maailmaansa.
Jaksamista sinulle.
Ap jos saa kysyä kunnioituksella, niin voisiko olla jotain muuta, mitä lapsi oireilee? Onko hänellä koulussa kavereita? Voisiko olla kiusaamista? Oletko yksinhuoltaja? Meinaan että voisiko lapsi oireilla eroa, jos sellainen on taustalla. En halua udella tai maalailla piruja seinille vaan koitan nyt vaan miettiä kaikkia mahdollisia syitä mitä voisi olla. Lapsesi kuitenkin osaa tarvittaessa käyttäytyä.