Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseltä lapselta voi kieltää kiukuttelun?
13.06.2026 |
Taustaa: lapseni on aina ollut aika tulinen temperamentiltaan, kova huutamaan ja huutaa kovaa ja kiukuttelua löytyy vaikka muille jakaa. Olen kuitenkin aina kasvattanut häntä niin, että huuto ei ole ok eikä kiukuttelemalla saa mitään mitä haluaa, eikä ole saanutkaan. Tässä vuosien varrella olen kuullut niin paljon huutamista ja kiukuttelua, että en enää jaksa, etenkin kun mikään kasvattaminen ja ohjaaminen mitä teen ei tunnu sitä vähentävän. Olen siispä ajatellut, että jos jatkossa vain kieltäisi kaiken kiukuttelun ja huutamisen täysin. Siis täysin, vaikka kaikkien karkkipäivien ja ruutuaikojen ym ym menettämisen uhalla, koska en enää jaksa. Itken usein salaa kun on pää niin kipeä kaiken huudon takia. Minkä ikäiselle teidän mielestä voi tehdä näin? Minkä ikäinen temperamenttinen lapsi kykenee lopettamaan kiukuttelun?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Et kiellä kiukuttelua, tai aiheutat lapselle pysyvää haittaa.
Lapsella voi olla jotain stressiä koulussa tai kaveripiirissä. Ehkä.häntä kiusataan tai on muuten raskasta selvitä koulupojan elämässä.
Kerroit että lapsen isä on koollut. Se on valtava trauma lapselle! Millaista psykologista ammattiapua lapsi on saanut selviytyäkseen isänsä kuolemasta? Miten hän on saanut käsitellä tapahtunutta ja suruaan ja tukea siihen?
Miten sinä käyttäydyt kotona lapsen kanssa ja millaisia sinun tunteesi ja jaksamisesi on? Jos putää lyödä vrtoa veikkaan, että se on lähellä nollaa ja että et kukene olrmaan lapsen turvana jatukena tarpeeksi. Oletko itse onnellinen ja rauhallinen kotona vai aistiikl lapdi, että et siedä häntä? Se käy selväksi meille ketjussa, että et pidä lapsestasi! Lapsi aistii sen kyllä!
Hae nyt apuamolemmille, sinulle itsellesi terapeutin tukea. Kuulostaa ettet ole nyt hyvä äiti, anteeksi suorst sanani. Tsrvitdette apua kumpikin! Jos sinä saat apua ja jaksat paremmin, niin jo se voi auttaa lasta.
Milloin muuten olet viimeksi kertonut lapselle, että rakastat häntä? Se pitäisi kertoa hänelle joka päivä ja halata, istua lähekkäin, pitää lasta sylissä jme Aloita tänään. Halaa lasta ja sano, että rakastat häntä.
T. Pojan äiti, olin yh koko hänen lapsuutensa
Mitä sä olet vetänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on siis kuin enkeli ulkona ja koulussa ha päiväkodissa ja silleen, mutta kotona sisällä 24/7 känkkäränkkä, joka huutaa ja kiukkuaa kaikesta. Joka päivä. Ollut tällainen about aina. Alkaa tässä äitiä pikkuhiljaa väsyttämään. Pystyttekö ymmärtämään, että on liian raskasta kuunnella jatkuvaa kiukkuhuutoa hihassa roikkuvalta kaiken aikaa kotona? Ap
Tulee delväksi että vihaat lastasi, kirjoitat hänestä niin rumasti. Lapsihan selvästi hakee sinulta läheisyyttä, oikein toikkuu hihassa epätoivoisesti. Hanki ammattiapua ITSELLESI.
Lapsia tulee kasvattaa ihan pienestä pitäen, esimerkkinä vaikka ettei lelua saa ottaa pois toisen kädestä. Samalla tavalla voi rauhallisesti kieltää lasta huutamasta ja opettaa mitä tarkoittaa sana EI.
Tämä tietysti tarkoittaa läsnäolevaa vanhempaa!
Vierailija kirjoitti:
Et kiellä kiukuttelua, tai aiheutat lapselle pysyvää haittaa.
Lapsella voi olla jotain stressiä koulussa tai kaveripiirissä. Ehkä.häntä kiusataan tai on muuten raskasta selvitä koulupojan elämässä.
Kerroit että lapsen isä on koollut. Se on valtava trauma lapselle! Millaista psykologista ammattiapua lapsi on saanut selviytyäkseen isänsä kuolemasta? Miten hän on saanut käsitellä tapahtunutta ja suruaan ja tukea siihen?
Miten sinä käyttäydyt kotona lapsen kanssa ja millaisia sinun tunteesi ja jaksamisesi on? Jos putää lyödä vrtoa veikkaan, että se on lähellä nollaa ja että et kukene olrmaan lapsen turvana jatukena tarpeeksi. Oletko itse onnellinen ja rauhallinen kotona vai aistiikl lapdi, että et siedä häntä? Se käy selväksi meille ketjussa, että et pidä lapsestasi! Lapsi aistii sen kyllä!
Hae nyt apuamolemmille, sinulle itsellesi terapeutin tukea. Kuulostaa ettet ole nyt hyvä äiti, anteeksi suorst sanani. Tsrvitdette apua kumpikin! Jos sinä saat apua ja jaksat paremmin, niin jo se voi auttaa lasta.
Milloin muuten olet viimeksi kertonut lapselle, että rakastat häntä? Se pitäisi kertoa hänelle joka päivä ja halata, istua lähekkäin, pitää lasta sylissä jme Aloita tänään. Halaa lasta ja sano, että rakastat häntä.
T. Pojan äiti, olin yh koko hänen lapsuutensa
Nyt oli kyllä todella erikoinen kommentti. Ei lapsen isä ole kuollut eikä missään ole niin väitetty. Päinvastoin kerron että lapsen isällä ei ole sen enempää auktoriteettia lapsen kiukuissa kuin minulla.
Ja on aika ikävää että nimittelet minua huonoksi äidiksi. Mitään sen suuntaistakaan en ole täällä kertonut. En myöskään ymmärrä miksi keksit, että en sietäisi lastani enkä sanoisi koskaan rakastavani häntä. Tietenkin siedän, hänhän on minulle valtavan rakas ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa. Ja kerron joka päivä että rakastan häntä. Vain hänen kiukkuhuutoon olen väsynyt, en häneen itseensä.
Taisit nyt kommentissasi heijastaa minuun jotain oman elämäsi asioita. Minun teksteistä ei kirjoittamiasi tulkintoja voi tehdä jostain isän kuoleman traumoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kiellä kiukuttelua, tai aiheutat lapselle pysyvää haittaa.
Lapsella voi olla jotain stressiä koulussa tai kaveripiirissä. Ehkä.häntä kiusataan tai on muuten raskasta selvitä koulupojan elämässä.
Kerroit että lapsen isä on koollut. Se on valtava trauma lapselle! Millaista psykologista ammattiapua lapsi on saanut selviytyäkseen isänsä kuolemasta? Miten hän on saanut käsitellä tapahtunutta ja suruaan ja tukea siihen?
Miten sinä käyttäydyt kotona lapsen kanssa ja millaisia sinun tunteesi ja jaksamisesi on? Jos putää lyödä vrtoa veikkaan, että se on lähellä nollaa ja että et kukene olrmaan lapsen turvana jatukena tarpeeksi. Oletko itse onnellinen ja rauhallinen kotona vai aistiikl lapdi, että et siedä häntä? Se käy selväksi meille ketjussa, että et pidä lapsestasi! Lapsi aistii sen kyllä!
Hae nyt apuamolemmille, sinulle itsellesi terapeutin tukea. Kuulostaa ettet ole nyt hyvä äiti, anteeksi suorst sanani. Tsrvitdette apua kumpikin! Jos sinä saat apua ja jaksat paremmin, niin jo se voi auttaa lasta.
Milloin muuten olet viimeksi kertonut lapselle, että rakastat häntä? Se pitäisi kertoa hänelle joka päivä ja halata, istua lähekkäin, pitää lasta sylissä jme Aloita tänään. Halaa lasta ja sano, että rakastat häntä.
T. Pojan äiti, olin yh koko hänen lapsuutensa
Nyt oli kyllä todella erikoinen kommentti. Ei lapsen isä ole kuollut eikä missään ole niin väitetty. Päinvastoin kerron että lapsen isällä ei ole sen enempää auktoriteettia lapsen kiukuissa kuin minulla.
Ja on aika ikävää että nimittelet minua huonoksi äidiksi. Mitään sen suuntaistakaan en ole täällä kertonut. En myöskään ymmärrä miksi keksit, että en sietäisi lastani enkä sanoisi koskaan rakastavani häntä. Tietenkin siedän, hänhän on minulle valtavan rakas ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa. Ja kerron joka päivä että rakastan häntä. Vain hänen kiukkuhuutoon olen väsynyt, en häneen itseensä.Taisit nyt kommentissasi heijastaa minuun jotain oman elämäsi asioita. Minun teksteistä ei kirjoittamiasi tulkintoja voi tehdä jostain isän kuoleman traumoista.
Ap
Miksi hoet joka päivä rakastavasi lastasi? Onko se jotenkin epäselvää ja sitä pitää siksi toistaa päivittäin jotta menee lapselle kaaliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kiellä kiukuttelua, tai aiheutat lapselle pysyvää haittaa.
Lapsella voi olla jotain stressiä koulussa tai kaveripiirissä. Ehkä.häntä kiusataan tai on muuten raskasta selvitä koulupojan elämässä.
Kerroit että lapsen isä on koollut. Se on valtava trauma lapselle! Millaista psykologista ammattiapua lapsi on saanut selviytyäkseen isänsä kuolemasta? Miten hän on saanut käsitellä tapahtunutta ja suruaan ja tukea siihen?
Miten sinä käyttäydyt kotona lapsen kanssa ja millaisia sinun tunteesi ja jaksamisesi on? Jos putää lyödä vrtoa veikkaan, että se on lähellä nollaa ja että et kukene olrmaan lapsen turvana jatukena tarpeeksi. Oletko itse onnellinen ja rauhallinen kotona vai aistiikl lapdi, että et siedä häntä? Se käy selväksi meille ketjussa, että et pidä lapsestasi! Lapsi aistii sen kyllä!
Hae nyt apuamolemmille, sinulle itsellesi terapeutin tukea. Kuulostaa ettet ole nyt hyvä äiti, anteeksi suorst sanani. Tsrvitdette apua kumpikin! Jos sinä saat apua ja jaksat paremmin, niin jo se voi auttaa lasta.
Milloin muuten olet viimeksi kertonut lapselle, että rakastat häntä? Se pitäisi kertoa hänelle joka päivä ja halata, istua lähekkäin, pitää lasta sylissä jme Aloita tänään. Halaa lasta ja sano, että rakastat häntä.
T. Pojan äiti, olin yh koko hänen lapsuutensa
Nyt oli kyllä todella erikoinen kommentti. Ei lapsen isä ole kuollut eikä missään ole niin väitetty. Päinvastoin kerron että lapsen isällä ei ole sen enempää auktoriteettia lapsen kiukuissa kuin minulla.
Ja on aika ikävää että nimittelet minua huonoksi äidiksi. Mitään sen suuntaistakaan en ole täällä kertonut. En myöskään ymmärrä miksi keksit, että en sietäisi lastani enkä sanoisi koskaan rakastavani häntä. Tietenkin siedän, hänhän on minulle valtavan rakas ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa. Ja kerron joka päivä että rakastan häntä. Vain hänen kiukkuhuutoon olen väsynyt, en häneen itseensä.Taisit nyt kommentissasi heijastaa minuun jotain oman elämäsi asioita. Minun teksteistä ei kirjoittamiasi tulkintoja voi tehdä jostain isän kuoleman traumoista.
ApMiksi hoet joka päivä rakastavasi lastasi? Onko se jotenkin epäselvää ja sitä pitää siksi toistaa päivittäin jotta menee lapselle kaaliin?
En minä mitään hoe, vaan minulla nyt on aina ollut tapana sanoa rakastamilleni ihmisille joka päivä että rakastan heitä. Sanon muutenkin joka päivä läheisilleni paljon mukavia asioita ja osoitan välittäväni. Ei siinä mitään outoa ole. Ap
En minä mitään hoe, vaan minulla nyt on aina ollut tapana sanoa rakastamilleni ihmisille joka päivä että rakastan heitä. Sanon muutenkin joka päivä läheisilleni paljon mukavia asioita ja osoitan välittäväni. Ei siinä mitään outoa ole. Ap
Miksi lapsesi sitten käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Ei taida rakastamisesi hokemisesta paljon apua olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-vuotias on vielä aivan pikkulapsi. 10 vuoden päästä hän on murrosikäinen. Siitä runsas 10 vuotta eteenpäin, niin lapsen aivot alkavat kypsyä oikeasti aikuiseksi. Ihmisestä tulee aivojen osalta aikuinen nimittäin 30-vuotiaana. Joten ap:n täytyy nyt kehittää omia hermojaan, koska edessä on aika monta vuotta eri tasoista kiukuttelua tai muita paljon pahempia ongelmia. Lapsen saaminen on kasvun paikka myös vanhemmille. Siinä pitää vaan tietoisesti oppia pysymään rauhallisena, tyynenä ja rakastavana, vaikka lapsi kiukuttelee. Minä opin sen, kun lapsi oli n 3 vuotta, nyt on ap:lla hetki oppia se. Täytyy ikäänkuin asettua sen tilanteen yläpuolelle rauhallisena, mutta välittävänä aikuisena, eikä mennä siihen lapsentasoisesti mukaan. Nyt kuulostaa, että ap ei ole vielä oppinut sitä, kun on noin hermot riekaleina ja itkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meinaat että se loppuu kun kiellät? Jos ei osaa kontrolloida tunteitaan yhtään, niin ei siihen kieltämiset tai rangaistukset auta.
En tiedä loppuuko. Jotain kuitenkin on kokeiltava. Tunteiden käsittelyä olen opettanut pienestä asti. Ei sekään ole huutamista lopettanut. Ap
Hommaa sille lapselle nyrkkisäkki jota mätkiä kun kiukuttaa. Auttaa paljon paremmin kuin verbaalinen kiukuttelu. Lapselta ei voi kiukuttelua kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä mitään hoe, vaan minulla nyt on aina ollut tapana sanoa rakastamilleni ihmisille joka päivä että rakastan heitä. Sanon muutenkin joka päivä läheisilleni paljon mukavia asioita ja osoitan välittäväni. Ei siinä mitään outoa ole. Ap
Miksi lapsesi sitten käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Ei taida rakastamisesi hokemisesta paljon apua olla.
En tiedä miksi hän käyttäytyy näin.
Miksi sinun mielestä rakastamisesta mainitseminen on hokemista eli jotain negatiivista? Kun lapsi menee nukkumaan, käyn silittämässä päätä, sanon hyvät yöt ja että olet äidille rakas ja sammutan valot. Ihan normaalia. Oletko jäänyt itse vaille sellaista kun se on mielestäsi hokemista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias on vielä aivan pikkulapsi. 10 vuoden päästä hän on murrosikäinen. Siitä runsas 10 vuotta eteenpäin, niin lapsen aivot alkavat kypsyä oikeasti aikuiseksi. Ihmisestä tulee aivojen osalta aikuinen nimittäin 30-vuotiaana. Joten ap:n täytyy nyt kehittää omia hermojaan, koska edessä on aika monta vuotta eri tasoista kiukuttelua tai muita paljon pahempia ongelmia. Lapsen saaminen on kasvun paikka myös vanhemmille. Siinä pitää vaan tietoisesti oppia pysymään rauhallisena, tyynenä ja rakastavana, vaikka lapsi kiukuttelee. Minä opin sen, kun lapsi oli n 3 vuotta, nyt on ap:lla hetki oppia se. Täytyy ikäänkuin asettua sen tilanteen yläpuolelle rauhallisena, mutta välittävänä aikuisena, eikä mennä siihen lapsentasoisesti mukaan. Nyt kuulostaa, että ap ei ole vielä oppinut sitä, kun on noin hermot riekaleina ja itkee.
Kylläpäs sinun lapsesi on jälkeenjäänyt, kun noin perässä laahaa. Oppii varmaan itsenäisesti syömäänkin vasta sitten kun aivonsa ovat kehittyneet, olisko noin 35-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä mitään hoe, vaan minulla nyt on aina ollut tapana sanoa rakastamilleni ihmisille joka päivä että rakastan heitä. Sanon muutenkin joka päivä läheisilleni paljon mukavia asioita ja osoitan välittäväni. Ei siinä mitään outoa ole. Ap
Miksi lapsesi sitten käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Ei taida rakastamisesi hokemisesta paljon apua olla.En tiedä miksi hän käyttäytyy näin.
Miksi sinun mielestä rakastamisesta mainitseminen on hokemista eli jotain negatiivista? Kun lapsi menee nukkumaan, käyn silittämässä päätä, sanon hyvät yöt ja että olet äidille rakas ja sammutan valot. Ihan normaalia. Oletko jäänyt itse vaille sellaista kun se on mielestäsi hokemista?Ap
Miksi puhut koululaiselle itsellesi kolmannessa persoonassa?
Jos lapsi kiukuttelee joka päivä, palkitset hänet pään silityksellä ja rakastamisen hokemisella? Selvästikään tämä ei toimi, joten pitäisikö kokeilla jotain toista tapaa?
Ap:n mielikuvituslapsella taitaa olla nukkumaanmenoaika. Joko olet peitellyt kiukkupussisi ja antanut suukon pikkuisen poskelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä mitään hoe, vaan minulla nyt on aina ollut tapana sanoa rakastamilleni ihmisille joka päivä että rakastan heitä. Sanon muutenkin joka päivä läheisilleni paljon mukavia asioita ja osoitan välittäväni. Ei siinä mitään outoa ole. Ap
Miksi lapsesi sitten käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Ei taida rakastamisesi hokemisesta paljon apua olla.En tiedä miksi hän käyttäytyy näin.
Miksi sinun mielestä rakastamisesta mainitseminen on hokemista eli jotain negatiivista? Kun lapsi menee nukkumaan, käyn silittämässä päätä, sanon hyvät yöt ja että olet äidille rakas ja sammutan valot. Ihan normaalia. Oletko jäänyt itse vaille sellaista kun se on mielestäsi hokemista?Ap
Miksi puhut koululaiselle itsellesi kolmannessa persoonassa?
Jos lapsi kiukuttelee joka päivä, palkitset hänet pään silityksellä ja rakastamisen hokemisella? Selvästikään tämä ei toimi, joten pitäisikö kokeilla jotain toista tapaa?
* itsestäsi
Lapseni on armeijassa ja siellä on niin rankkaa ja pitää käyttäytyä ahtaiden normien puitteissa, että aina lomille tullessa hän kiukuttelee ensin pari tuntia. Sitten hän rentoutuu ja lepää on taas oma iloinen itsensä. Tuntuu hyvältä, että äitiä tarvitaan vielä nuorena aikuisenakin sillä lailla tuomaan lohtua ja auttamaan jaksamaan.
Pienelle lapselle päiväkoti on todella rankkaa aikaa ja koulu myös. Ei mikään ihme, että hänellä on hermot loppu päivän päätteeksi ja se oireilee noin.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on armeijassa ja siellä on niin rankkaa ja pitää käyttäytyä ahtaiden normien puitteissa, että aina lomille tullessa hän kiukuttelee ensin pari tuntia. Sitten hän rentoutuu ja lepää on taas oma iloinen itsensä. Tuntuu hyvältä, että äitiä tarvitaan vielä nuorena aikuisenakin sillä lailla tuomaan lohtua ja auttamaan jaksamaan.
Pienelle lapselle päiväkoti on todella rankkaa aikaa ja koulu myös. Ei mikään ihme, että hänellä on hermot loppu päivän päätteeksi ja se oireilee noin.
Sinun armeijaikäiselle lapsukaisellesikin on jäänyt kiukutteluvaihde päälle. Pikku kiukkuilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on armeijassa ja siellä on niin rankkaa ja pitää käyttäytyä ahtaiden normien puitteissa, että aina lomille tullessa hän kiukuttelee ensin pari tuntia. Sitten hän rentoutuu ja lepää on taas oma iloinen itsensä. Tuntuu hyvältä, että äitiä tarvitaan vielä nuorena aikuisenakin sillä lailla tuomaan lohtua ja auttamaan jaksamaan.
Pienelle lapselle päiväkoti on todella rankkaa aikaa ja koulu myös. Ei mikään ihme, että hänellä on hermot loppu päivän päätteeksi ja se oireilee noin.
Sinun armeijaikäiselle lapsukaisellesikin on jäänyt kiukutteluvaihde päälle. Pikku kiukkuilija.
Sinäpä kuullostat mukavalta ihmiseltä. NOT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias on vielä aivan pikkulapsi. 10 vuoden päästä hän on murrosikäinen. Siitä runsas 10 vuotta eteenpäin, niin lapsen aivot alkavat kypsyä oikeasti aikuiseksi. Ihmisestä tulee aivojen osalta aikuinen nimittäin 30-vuotiaana. Joten ap:n täytyy nyt kehittää omia hermojaan, koska edessä on aika monta vuotta eri tasoista kiukuttelua tai muita paljon pahempia ongelmia. Lapsen saaminen on kasvun paikka myös vanhemmille. Siinä pitää vaan tietoisesti oppia pysymään rauhallisena, tyynenä ja rakastavana, vaikka lapsi kiukuttelee. Minä opin sen, kun lapsi oli n 3 vuotta, nyt on ap:lla hetki oppia se. Täytyy ikäänkuin asettua sen tilanteen yläpuolelle rauhallisena, mutta välittävänä aikuisena, eikä mennä siihen lapsentasoisesti mukaan. Nyt kuulostaa, että ap ei ole vielä oppinut sitä, kun on noin hermot riekaleina ja itkee.
Kylläpäs sinun lapsesi on jälkeenjäänyt, kun noin perässä laahaa. Oppii varmaan itsenäisesti syömäänkin vasta sitten kun aivonsa ovat kehittyneet, olisko noin 35-vuotiaana?
Toisaalta jos äitiinsä on tullut niin aivonsa eivät kehity ikinä. 🤷
Uusi tutkimus osoittaa, että aivojen rakenteellinen nuoruusvaihe jatkuu huomattavasti pidempään, aina 32 ikävuoteen asti.
https://www.huonoaiti.fi/nuoruus-loppuu-aivoissa-paljon-myohemmin-kuin-…
Minäpä kerron mikä on pielessä perheissä, joissa lapsia.
Vanhemmat hoidattavat lapsiaan pienestä pitäen suvulla/vierailla, eivätkä näin itse opi elämään arkea heidän kanssaan. Ura, harrastukset, eteenpäin meno työelämässä, ylityöt……aina tärkeämmällä sijalla ja viimeistään lasten ollessa teini-iässä aletaan maksamaan kovaa hintaa ns läsnäolemisen/ läheisyyden puutteesta ymym.
Ja onhan niitä toki muitakin syitä!