IL: Frans Frangén joutuu oikomaan usein: ”En ole poika”

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Olen vertaisrukiryhmissä tavannut paljon itseni kaltaisia transmiehiä, jotka 30 vuotta sitten elivät maskuliinisina lesboina siksi, ettemme tienneet muusta emmekä tienneet, että hoitoja olisi mahdollista saada ainakaan Suomessa. Luulimme olevamme ainoita, jotka kokivat sisimmässään, että meidän olisi kuulunut syntyä pojaksi emmekä uskaltaneet puhua asiasta kenellekään. Nettiäkään ei vielä oikeastaan ollut, joten anonyymistikään ei voinut keskustella. Sittenhän asiat alkoivat muuttua, kun tuli netti ja ymmärsimme, ettemme ole ainoita. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Kaikkihan tietävät että meidän ihan joka ikisen haluttaisiin uskovan ja tukevan tätä jo pidempään tarjoiltua seksuaalivallankumous-harhahäkkyrää. Ei sitä muuten päämedioistamme aikakaus-ja viihdelehtiä myöten tuputettaisi yleisönosastopalstoja, pääkirjoituksuia ja kolumneja myöten. Tietenkin tuo kaikki "tämä nyt vain on näin"- jyrääminen lanaa osan kyvyn /halun väittää vastaan, he siis mukautuvat ehkä järkeillen että parempi tehdä niin - ja siihenkin painostetaan. Että ethän vain vilkuile vaihtoehtomediaa, ethän sorru (aina jotenkin vaarallisten ja haitallisten) taantumusvoimien houkutuksiin ja muistathan miten käsittämättömän upea päämäärä yhdenvertaisuus, tas-arvo ja kaikkien oikeudet ovat. Jatkuvalla toistolla koetetaan säilyttää ote kuuliaisesta kansasta (karjasta?). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Olen vertaisrukiryhmissä tavannut paljon itseni kaltaisia transmiehiä, jotka 30 vuotta sitten elivät maskuliinisina lesboina siksi, ettemme tienneet muusta emmekä tienneet, että hoitoja olisi mahdollista saada ainakaan Suomessa. Luulimme olevamme ainoita, jotka kokivat sisimmässään, että meidän olisi kuulunut syntyä pojaksi emmekä uskaltaneet puhua asiasta kenellekään. Nettiäkään ei vielä oikeastaan ollut, joten anonyymistikään ei voinut keskustella. Sittenhän asiat alkoivat muuttua, kun tuli netti ja ymmärsimme, ettemme ole ainoita. 

Ette tienneet muusta? Miten onnettomina olisitte eläneet elämänne maskuliinisina lesboina? Onko elämä huomattavasti mukavampaa ja helpompaa muokkaushoitojen jälkeen? Itse rohkenen epäillä tätä, että transnarratiivi ei vaikuttaisi jopa jälkikäteisesti tulkintoihin koska koko sen ideahan on suunnattomassa edistyksessä ja turhan kärsimyksen helpottamisessa, jota ei missään nimessä saa kyseenalaistaa. Kaikki muu hämärretään ympäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan on, vaikka äitinsä yrittää tuputtaa. Isänsäkin saattaa olla kommari.

S. Frangén ei ole koskaan toiminut puoluepolitiikassa eikä ole minkään puolueen jäsen, vaan hän on keskittynyt uraansa koomikkona ja käsikirjoittajana. Hänet on kuitenkin totuttu liittämään Vihreisiin, sillä hän oli pitkään avoliitossa entisen vihreiden kansanedustajan ja politiikan vaikuttajan R. Meriläisen kanssa.

Kyllä, R. Meriläinen oli joka suhteessa oikein tyypillinen vihreäpoliitikko.

"Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät".  Näitä tyyppejä.

Paitsi nyt ei kyllä voi sulkea silmiään ja olla hiljaa. Liian isoista jutuista alkaa olla jo kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei pidä itseään poikana/miehenä. Entä sitten? Hirveä kitinä täällä yhden nuoren ihmisen kokemuksesta omasta identiteetistään. Hänen oma asiansa.

Miksi Frans kailottaa joka käänteessä mitä hameen alla on. En minäkään huuda raitilla kulkiessa, että tiedättekö minullapa on housuissa pimppi. Säälittävä reppana pyrkii kyseenalaisin keinoin julkisuuteen,  Rosa ja Simo voisi vähän toppuutella tätä jälkeläistään. Jotain rajaa. 

Toisaalta mitä voi odottaa "vi*ttu haisee hyvältä" vai miten se Rosan tiedotus  menikään. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, Frans on jo mies.

Ehkä munallinen olisi sitten kelpo nimitys ja Fransille mieleen. Nainen hän ei selvästi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, Frans on jo mies.

Ehkä munallinen olisi sitten kelpo nimitys ja Fransille mieleen. Nainen hän ei selvästi ole.

Mistä tiedät? Eihän Frans itsekään tiedä, tänään on tätä ja huomenna sitä :D Pelleilee vakavilla asioilla, rumaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin niin kyllästynyt näihin. Mitä jos vain annetaan jokaisen kutsua itseään miksi tykkää, mutta ei pakoteta muita kutsumaan häntä miksi hän haluaa. Jokaisella oma vapaus päättää mitä ajattelee itsestään ja muista. Fransinkin turha valittaa jos ulkopuoliset eivät näe häntä kuten hän itse näkee.

Eihän hän ole pyytänyt kutsumaan itseään yhtään miksikään. Hän on vaan esittänyt toiveen, ettei häntä kutsuttaisi mieheksi. Ei ole kovin vaikeaa jättää yhtä sanaa sanomatta. Kysytkö homoiltakin onko heillä tyttöystävää, koska olisi niin vaikeaa muuttaa perinteitä, koska mieheltä nyt vaan kuuluu kysyä onko tällä tyttöystävää.

mutta jos sanoja ajattelee hänen olevan mies, niin sitten hänellä on niin oikeus ajatella ja sanoa. Ei Frans voi määritellä miten sanoja kokee miehen määrittelyn.

Lähinnä ihmettelen miksi haluaisit hieroa tätä asiaa muunsukupuolisen naamaan. Itse elän stealthina ja hoidot onnistuivat kohdallani, joten ihmiset mieltävät minut mieheksi automaattisesti. Jos kuitenkin saisit tietää minun olevan transmies en ymmärrä miksi tulisit erikseen kertomaan minulla olleen aikoinaan emätin, asia, jonka tiedän itsekin. Toki voisimme puhua siitä faktasta, jos ehdottomasti haluaisit. Voisimme puhua myös siitä, että minulla on xx-kromosomit ja siitä, että olen ollut juridinen nainen. Kaikki ne ovat faktoja, joita en tietenkään kiistä. Olen kuitenkin mies sosiaalisesti, hormonaalisesti ja juridisesti, joten minun kutsumiseni naiseksi olisi hieman hämäävää. Yhtä outoa olisi nyt vaikka kysyä koko ikänsä adopioperheessä asuneelta teiniltä meneekö hän nyt kotiinsa adoptiovanhempiensa luokse. Soittiko adoptioäitisi? Vietätkö joulua adoptioperheesi kanssa? Kävitkö elokuvissa sen adoptiosiskosi kanssa?

En tulisi sanomaan sinulle että sinulla on emätin. En menisi myöskään sanomaan Fransille, että hänellä on penis, tai ylipäänsä kellekään mitään hänen sukupuolielimistään. Todennäköisesti sanoisi sinulle sinut nähdessäni, että kenenkäs poika sinä olet. Fransille sanoisin samoin.

Yksi onnellisuuden avain on tosiasioiden tunnustaminen. En ymmärrä mitä sillä saavutetaan että kielletään että on olemassa ne värkit mitä syntyessä sai, varsinkin jos ne on sinänsä toimivat. Mihin niitä käytetään ja kenen kanssa on sitten oma valinta (kunhan osapuolet on täysi-ikäisiä etc). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, Frans on jo mies.

Ehkä munallinen olisi sitten kelpo nimitys ja Fransille mieleen. Nainen hän ei selvästi ole.

Mistä tiedät? Eihän Frans itsekään tiedä, tänään on tätä ja huomenna sitä :D Pelleilee vakavilla asioilla, rumaa käytöstä.

Tyypillistä huomionkerjääjille. Pitää olla joustava kun koskaan ei tiedä millä sitä huomiota huomenna parhaiten saisi. 

voi fransu parkaa, miksi simosta tuli tuollainen.

Hui, olisi ollut kyllä kamalaa jos olisi tavannut Fransin ja rakastunut. Frans olisi ilmoittanut sitten häävuoteessa,  että kuule tyttö olen tyttö, en ole poika. 

Ei enää pelkoa, mummi 65v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Olen vertaisrukiryhmissä tavannut paljon itseni kaltaisia transmiehiä, jotka 30 vuotta sitten elivät maskuliinisina lesboina siksi, ettemme tienneet muusta emmekä tienneet, että hoitoja olisi mahdollista saada ainakaan Suomessa. Luulimme olevamme ainoita, jotka kokivat sisimmässään, että meidän olisi kuulunut syntyä pojaksi emmekä uskaltaneet puhua asiasta kenellekään. Nettiäkään ei vielä oikeastaan ollut, joten anonyymistikään ei voinut keskustella. Sittenhän asiat alkoivat muuttua, kun tuli netti ja ymmärsimme, ettemme ole ainoita. 

Ette tienneet muusta? Miten onnettomina olisitte eläneet elämänne maskuliinisina lesboina? Onko elämä huomattavasti mukavampaa ja helpompaa muokkaushoitojen jälkeen? Itse rohkenen epäillä tätä, että transnarratiivi ei vaikuttaisi jopa jälkikäteisesti tulkintoihin koska koko sen ideahan on suunnattomassa edistyksessä ja turhan kärsimyksen helpottamisessa, jota ei missään nimessä saa kyseenalaistaa. Kaikki muu hämärretään ympäriltä.

Eri. Suoraan sanottuna kuulostat siltä, että kanssasi on täysin turha keskustella mistään, kun jopa yksittäisen kommentoijan rehellinen kertomus vertaistukiryhmästä sekä transsukupuolisuuden tajuamisen ilosta on sinusta transaatteen jälkikäteen muovaamaa harhaa.

Kyseenalaistatko myös heteronormin takia vasta myöhemmällä iällä itsensä löytänyttä lesboa, että olisiko hän muka ollut onneton sen miehensä kanssa kun kaksi lastakin hankkivat, ja onko elämä oikeasti mukavampaa ja helpompaa lesbosuhteessa? Eikö hänkin ole vain homonarratiivin uhri, jonka käsitys omasta elämästään ja onnellisuudestaan on vääristynyt, kun homosaation edistystä ja tuskan helpottamista ei saa kyseenalaistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin niin kyllästynyt näihin. Mitä jos vain annetaan jokaisen kutsua itseään miksi tykkää, mutta ei pakoteta muita kutsumaan häntä miksi hän haluaa. Jokaisella oma vapaus päättää mitä ajattelee itsestään ja muista. Fransinkin turha valittaa jos ulkopuoliset eivät näe häntä kuten hän itse näkee.

Eihän hän ole pyytänyt kutsumaan itseään yhtään miksikään. Hän on vaan esittänyt toiveen, ettei häntä kutsuttaisi mieheksi. Ei ole kovin vaikeaa jättää yhtä sanaa sanomatta. Kysytkö homoiltakin onko heillä tyttöystävää, koska olisi niin vaikeaa muuttaa perinteitä, koska mieheltä nyt vaan kuuluu kysyä onko tällä tyttöystävää.

mutta jos sanoja ajattelee hänen olevan mies, niin sitten hänellä on niin oikeus ajatella ja sanoa. Ei Frans voi määritellä miten sanoja kokee miehen määrittelyn.

Lähinnä ihmettelen miksi haluaisit hieroa tätä asiaa muunsukupuolisen naamaan. Itse elän stealthina ja hoidot onnistuivat kohdallani, joten ihmiset mieltävät minut mieheksi automaattisesti. Jos kuitenkin saisit tietää minun olevan transmies en ymmärrä miksi tulisit erikseen kertomaan minulla olleen aikoinaan emätin, asia, jonka tiedän itsekin. Toki voisimme puhua siitä faktasta, jos ehdottomasti haluaisit. Voisimme puhua myös siitä, että minulla on xx-kromosomit ja siitä, että olen ollut juridinen nainen. Kaikki ne ovat faktoja, joita en tietenkään kiistä. Olen kuitenkin mies sosiaalisesti, hormonaalisesti ja juridisesti, joten minun kutsumiseni naiseksi olisi hieman hämäävää. Yhtä outoa olisi nyt vaikka kysyä koko ikänsä adopioperheessä asuneelta teiniltä meneekö hän nyt kotiinsa adoptiovanhempiensa luokse. Soittiko adoptioäitisi? Vietätkö joulua adoptioperheesi kanssa? Kävitkö elokuvissa sen adoptiosiskosi kanssa?

En tulisi sanomaan sinulle että sinulla on emätin. En menisi myöskään sanomaan Fransille, että hänellä on penis, tai ylipäänsä kellekään mitään hänen sukupuolielimistään. Todennäköisesti sanoisi sinulle sinut nähdessäni, että kenenkäs poika sinä olet. Fransille sanoisin samoin.

Yksi onnellisuuden avain on tosiasioiden tunnustaminen. En ymmärrä mitä sillä saavutetaan että kielletään että on olemassa ne värkit mitä syntyessä sai, varsinkin jos ne on sinänsä toimivat. Mihin niitä käytetään ja kenen kanssa on sitten oma valinta (kunhan osapuolet on täysi-ikäisiä etc). 

Harva sitä värkkien olemassaoloa tai esim. omia kromosomejaan on kieltämässä. Jotkut ovat vain eri mieltä siitä, mitä ne värkit/kromosomit merkitsevät sukupuolelle, erityisesti sosiaalisessa kontekstissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Olen vertaisrukiryhmissä tavannut paljon itseni kaltaisia transmiehiä, jotka 30 vuotta sitten elivät maskuliinisina lesboina siksi, ettemme tienneet muusta emmekä tienneet, että hoitoja olisi mahdollista saada ainakaan Suomessa. Luulimme olevamme ainoita, jotka kokivat sisimmässään, että meidän olisi kuulunut syntyä pojaksi emmekä uskaltaneet puhua asiasta kenellekään. Nettiäkään ei vielä oikeastaan ollut, joten anonyymistikään ei voinut keskustella. Sittenhän asiat alkoivat muuttua, kun tuli netti ja ymmärsimme, ettemme ole ainoita. 

Ette tienneet muusta? Miten onnettomina olisitte eläneet elämänne maskuliinisina lesboina? Onko elämä huomattavasti mukavampaa ja helpompaa muokkaushoitojen jälkeen? Itse rohkenen epäillä tätä, että transnarratiivi ei vaikuttaisi jopa jälkikäteisesti tulkintoihin koska koko sen ideahan on suunnattomassa edistyksessä ja turhan kärsimyksen helpottamisessa, jota ei missään nimessä saa kyseenalaistaa. Kaikki muu hämärretään ympäriltä.

Vaikeaa se olisi ollut, kun en ole lesbo enkä edes kovin maskuliininen. Olen jo parivuotiaana ihmetellyt milloin penikseni kasvaa ja oli musertavaa tajuta, ettei niin käykään ja että mulle kasvaa joskus rinnat. Seksi naiskropassa kiihottaa yhtä paljon kuin ketä tahansa miestä, joka menettäisi sukuelimensä. Kunpa olisinkin ollut lesbo, elämäni olisi ollut huomattavasti helpompaa. En ymmärrä miten joku voi kuvitella, että olisin jotenkin valinnut olla lyhyt, steriili mies, jos voisin elää elämäni naisena ja harrastaa villiä seksiä toisten lesbojen kanssa eikä olisi tarvinnut tuhlata parhaita opiskeluvuosia prosessiin, joka vuosituhannen vaihteessa kesti useita vuosia.

Ei tämä elämä (trans)miehenä tietenkään mitään täydellistä ole, mutta sitä joutuu pelaamaan niillä korteilla mitkä on jaettu. Kun ihmiset näkevät minut he näkevät ihmisen, jolle on(/olisi) tärkeää omistaa penis. He näkevät ihmisen, joka ei ole kiinnostunut saamaan eikä antamaan vertaistukea naisena elämiseen. He eivät tule (enää) kertomaan minulle, kuinka kamalaa oli, kun sokkotreffeille ilmestyikin mies, joka ei ollut kertonut etukäteen olevansa lyhyt. Sosiaaliset suhteet onnistuvat nyt huomattavasti paremmin, kun minut nähdään oikein. Miten sitten tulevaisuudessa transsukupuoliset nähdään, aletaanko transmiehiä pitämään miehuuden alalajina vai mitä, sitä en ehkä enää tule näkemään, onhan tässä jo ikää kertynyt sen verran.

Vierailija kirjoitti:

Hui, olisi ollut kyllä kamalaa jos olisi tavannut Fransin ja rakastunut. Frans olisi ilmoittanut sitten häävuoteessa,  että kuule tyttö olen tyttö, en ole poika. 

Ei enää pelkoa, mummi 65v

Eihän hän koe olevansa tyttö. Sinun ikäisilläsi on kyllä joillekin käynyt niin, että pitkän avioliiton jälkeen aviomies on kertonut lähtevänsä prosessiin. Harva tuota aviovuoteessa kertoo, kyllä nykypäivänä se kerrotaan jo ennen avioliittoa. Aiemmin vaan asiasta ei voinut puhua, koska asia pidettiin visusti salassa ja luultiin, että olen se ainoa tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa. Oli miehiä, jotka halusivat pukeutua naisiksi ja lesboja, jotka halusivat näyttää miehisiltä, mutta hekään eivät halunneet kieltää syntymäsukupuoltaan. Nykyinen valtavat mitat saanut sukupuolisekoilu NATO-maissa oli täysin tuntematonta. Sen juuret ovat amerikkalaisten eliittiyliopistojen äärifeminismissä, joka kehitti gender-ideologian. Typeryys ja tieteen vastaisuus voitaisiin jättää siihen sortuneiden ihmisten omaksi häpeäksi, jos se ei uhkaisi satojen tuhansien lasten ja nuorten elämää lupaamalla heidän psyykkisten kasvuvaikeuksien häviämistä sukupuolen "korjauksella" eli hormoneilla ja leikkauksilla.

Kaikkihan tietävät että meidän ihan joka ikisen haluttaisiin uskovan ja tukevan tätä jo pidempään tarjoiltua seksuaalivallankumous-harhahäkkyrää. Ei sitä muuten päämedioistamme aikakaus-ja viihdelehtiä myöten tuputettaisi yleisönosastopalstoja, pääkirjoituksuia ja kolumneja myöten. Tietenkin tuo kaikki "tämä nyt vain on näin"- jyrääminen lanaa osan kyvyn /halun väittää vastaan, he siis mukautuvat ehkä järkeillen että parempi tehdä niin - ja siihenkin painostetaan. Että ethän vain vilkuile vaihtoehtomediaa, ethän sorru (aina jotenkin vaarallisten ja haitallisten) taantumusvoimien houkutuksiin ja muistathan miten käsittämättömän upea päämäärä yhdenvertaisuus, tas-arvo ja kaikkien oikeudet ovat. Jatkuvalla toistolla koetetaan säilyttää ote kuuliaisesta kansasta (karjasta?). 

Itse huomasin ensimmäisen transsukupuolisuutta käsittelevän jutun mediassa vuonna 2001, jolloin olin jo transpolin asiakas. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen olevani poika 80-luvulla. Ei se transpoli mistään tyhjästä Suomeen ilmestynyt eikä sinne todellakaan kosiskella asiakkaita vaan tutkimuksissa hoitoja ja diagnoosia saa suurinpiirtein anella.

"Kuinka monta muusua Suomessa oli 30 vuotta sitten, tai muualla länsimaissa."

Ei montaa. Toisaalta 70-luvulla meillä oli vain yksi julkihomo "monsieur Mosse". Silti homoja oli väestössä oikeasti yhtä paljon kuin nyt. Heistä vain 99,99% oli tiukasti kaapissa.

"Yksi onnellisuuden avain on tosiasioiden tunnustaminen. En ymmärrä mitä sillä saavutetaan että kielletään että on olemassa ne värkit mitä syntyessä sai, varsinkin jos ne on sinänsä toimivat."

En myöskään ymmärrä mitä sillä saavutetaan että kiivaasti kiistetään että kukaan ei voi oikeasti tuntea että on eri sukupuolta kuin ne värkit. Kyllä sekin on tosiasia että osa ihmisitä nyt vain tuntee niin. Eikä lakkaa tuntemasta vaikka miten kerrot heille että ei pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin niin kyllästynyt näihin. Mitä jos vain annetaan jokaisen kutsua itseään miksi tykkää, mutta ei pakoteta muita kutsumaan häntä miksi hän haluaa. Jokaisella oma vapaus päättää mitä ajattelee itsestään ja muista. Fransinkin turha valittaa jos ulkopuoliset eivät näe häntä kuten hän itse näkee.

Eihän hän ole pyytänyt kutsumaan itseään yhtään miksikään. Hän on vaan esittänyt toiveen, ettei häntä kutsuttaisi mieheksi. Ei ole kovin vaikeaa jättää yhtä sanaa sanomatta. Kysytkö homoiltakin onko heillä tyttöystävää, koska olisi niin vaikeaa muuttaa perinteitä, koska mieheltä nyt vaan kuuluu kysyä onko tällä tyttöystävää.

mutta jos sanoja ajattelee hänen olevan mies, niin sitten hänellä on niin oikeus ajatella ja sanoa. Ei Frans voi määritellä miten sanoja kokee miehen määrittelyn.

Lähinnä ihmettelen miksi haluaisit hieroa tätä asiaa muunsukupuolisen naamaan. Itse elän stealthina ja hoidot onnistuivat kohdallani, joten ihmiset mieltävät minut mieheksi automaattisesti. Jos kuitenkin saisit tietää minun olevan transmies en ymmärrä miksi tulisit erikseen kertomaan minulla olleen aikoinaan emätin, asia, jonka tiedän itsekin. Toki voisimme puhua siitä faktasta, jos ehdottomasti haluaisit. Voisimme puhua myös siitä, että minulla on xx-kromosomit ja siitä, että olen ollut juridinen nainen. Kaikki ne ovat faktoja, joita en tietenkään kiistä. Olen kuitenkin mies sosiaalisesti, hormonaalisesti ja juridisesti, joten minun kutsumiseni naiseksi olisi hieman hämäävää. Yhtä outoa olisi nyt vaikka kysyä koko ikänsä adopioperheessä asuneelta teiniltä meneekö hän nyt kotiinsa adoptiovanhempiensa luokse. Soittiko adoptioäitisi? Vietätkö joulua adoptioperheesi kanssa? Kävitkö elokuvissa sen adoptiosiskosi kanssa?

En tulisi sanomaan sinulle että sinulla on emätin. En menisi myöskään sanomaan Fransille, että hänellä on penis, tai ylipäänsä kellekään mitään hänen sukupuolielimistään. Todennäköisesti sanoisi sinulle sinut nähdessäni, että kenenkäs poika sinä olet. Fransille sanoisin samoin.

Yksi onnellisuuden avain on tosiasioiden tunnustaminen. En ymmärrä mitä sillä saavutetaan että kielletään että on olemassa ne värkit mitä syntyessä sai, varsinkin jos ne on sinänsä toimivat. Mihin niitä käytetään ja kenen kanssa on sitten oma valinta (kunhan osapuolet on täysi-ikäisiä etc). 

Harva sitä värkkien olemassaoloa tai esim. omia kromosomejaan on kieltämässä. Jotkut ovat vain eri mieltä siitä, mitä ne värkit/kromosomit merkitsevät sukupuolelle, erityisesti sosiaalisessa kontekstissa.

Niin, vaan kun aktivistiköörinne määrää mistä puhutaan niin sitten kielletään biologia ja maalitetaan kaikkia jotka ei suostu leikkimään mukana.

Jännä muuten miten usein aktivistiliike on nimenomaan ääripään mielipidefasisti-linjalla mutta sitä kannattavat jäsenet on paljon vapaamielisempiä ja vähemmän tiukkoja mielipiteineen. Silti sille omalle aktivistiliikkeelle ei saada sanottua että rajoittakaa nyt vähän sitä riehumista meidän nimissämme.