Tosiasia on että 70- ja 80- luvuilla työnteko oli leppoisaa puuhastelua

Vierailija kirjoitti:

Nämä nykyajan laiskat eivät siis muista aikaa, jolloin työtä tehtiin ja koulua käytiin myös lauantaisin. itse olen mennyt töihin 12-v (aputyttönä pitopalveluun) ja sittemmin mm kaupassa hommissa . Korkeakoulututkinto tehtynä, ja joka ikinen kesä ja lomapäivä tuli myös tehtyä hommia että sai opiskelut rahoitettua. Ensimmäisen palkallisen kesälomani pidin 31-vuotiaana. Olin ihan ihmeissäni ja mietin että mitä kuuluu tehdä lomalla. 

Ei silloin ihmiset olleet myöskään hermolomilla tai veetutussaikuilla, mitä enemmän ketutti,sitä enemmin  painoi töitä.

Pomot huusivat silloin tällöin , mutta yleensä siihen oli joku syykin. Ei pillahdettu itkuun keskellä päivää eikä oltu viikko poissa töistä jos marsu kuoli.

Sanon suoraan että nykypäivän lumihiutaleet eivät olisi pärjänneet päivääkään 70-luvun työelämässä.

Ja sinä et kykenisi saamaan tämän päivän työelämästä yhtäkään työpaikkaa. Niitä kun ei saa enää vain sillä, että menee hymyillen kysymään.

Hanttihommia ei ole opiskelijoille tarjolla. Ne ovat joko kokonaan poistuneet tai ne tekee kone tai m amu.

Helppohan se oli teillä. Kun valmistumisen jälkeen, usein jo sitä ennen, sai kunnon työpaikan, siitä pystyi sitten 30+ vuoden jälkeen jäämään eläkkeelle 63-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17 jatkaa. 
Lisäksi suhtautuminen kahvi- ja tupakkataukoihin on muuttunut. Jos virallisesti päivässä on yksi 10 min kahvitauko, se oikeasti tarkoittaa yhtä max 20 min kahvitaukoa, eikä enää kahta ihan niin pitkää kahvitaukoa kuin tietty porukka haluaa/kehtaa pitää.

Useat työpaikat ovat nykyään savuttomia ja mahdolliset tupakkatauot kuuluu leimata ulos. Ei enää niin, että jotkut voivat hengata tupakalla ihan kohtuuttoman suuren osan työajastaan.

Jos työaika oli 8-16, siihen kuului 10 minuutin kahvitauko iltapäivällä ja puolen tunnin lounastauko. Aamupäivän kahvitaukoa ei kuulunut. Se kuului vain niille, jotka olivat 7-15.30. 

Aloitin valtiotyönantajan uran v 1982 ja aina on kokopäivätyössä toimistoalalla ollut kahvitauot sekä aamu- että iltapäivällä. Onkohan omalla työpaikallasi sovellettu Vessejä ja Tessejä ihan omalla tyylillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä nykyajan laiskat eivät siis muista aikaa, jolloin työtä tehtiin ja koulua käytiin myös lauantaisin. itse olen mennyt töihin 12-v (aputyttönä pitopalveluun) ja sittemmin mm kaupassa hommissa . Korkeakoulututkinto tehtynä, ja joka ikinen kesä ja lomapäivä tuli myös tehtyä hommia että sai opiskelut rahoitettua. Ensimmäisen palkallisen kesälomani pidin 31-vuotiaana. Olin ihan ihmeissäni ja mietin että mitä kuuluu tehdä lomalla. 

Ei silloin ihmiset olleet myöskään hermolomilla tai veetutussaikuilla, mitä enemmän ketutti,sitä enemmin  painoi töitä.

Pomot huusivat silloin tällöin , mutta yleensä siihen oli joku syykin. Ei pillahdettu itkuun keskellä päivää eikä oltu viikko poissa töistä jos marsu kuoli.

Sanon suoraan että nykypäivän lumihiutaleet eivät olisi pärjänneet päivääkään 70-luvun työelämässä.

Ja sinä et kykenisi saamaan tämän päivän työelämästä yhtäkään työpaikkaa. Niitä kun ei saa enää vain sillä, että menee hymyillen kysymään.

Hanttihommia ei ole opiskelijoille tarjolla. Ne ovat joko kokonaan poistuneet tai ne tekee kone tai m amu.

Helppohan se oli teillä. Kun valmistumisen jälkeen, usein jo sitä ennen, sai kunnon työpaikan, siitä pystyi sitten 30+ vuoden jälkeen jäämään eläkkeelle 63-vuotiaana.

paitsi että eläkkeelle jäätiin 60 vuotiaana, poliisin ja vanginvartijan hommista 55 -vuotiaana ja armeijasta 45 -vuotiaana, oli muitakin alemman eläkeiön hommia mutta tuossa muutama esimerkki

Kyllä siellä nyt jotain on varmasti tehty. Vai miksi Suomella olisi muuten mennyt paremmin kuin nykyään?

Olin huoltomiesten mukana tet-harjoittelussa. Päivän aikana kaksi tunnin mittaista kahvitaukoa plus tunnin mittainen ruokatauko ja asenne oli tyyliin "ehtiihän sen tekemään ensi viikollakin". Nykyään kännykät huutaa korvaan jatkuvasti ja läppäri täynnä sähköposteja milloin mitäkin hommaa pitää mennä tekemään sinne tänne ja kaikki kirjattava ylös koneelle. Palkan ostovoima sen sijaan romahtanut. 2000-luvun polvia on kusetettu rankasti, vuosituhannen puhallus.

Vierailija kirjoitti:

Silti kukaan ei valittanut, valtiolla ei ollut velkaa, ja yrityksillä meni hyvin. Nyt työtahti on kuolettava, valtiolla on velkaa tuhottomasti ja yritykset menee konkurssiin? Mites meni, kokoomus? -Pekka M36

Markkinatalous toimii nykyään niin. Rahaa on ihan tuhottomasti, mutta se kertyy rikkaimmalle prosentille. Loput laitetaan tappelemaan murusista. Homma alkaa muistuttaa sääty-yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä vihaketjua tähän aamuun taas.

Jos totuus tästä leppoisasta keskustelusta on mielestäsi vihaa, et tiedä mitä viha on.

Minä olen ollut työelämässä 15 vuotta ja huomaan siinä ajassa merkittävän kiireen ja paineen nousemisen vuosi vuodelta. Suurimmat muutokset ovat olleet siinä, että kaikki sihteerit on irtisanottu ja muiden työntekijöiden pitää tehdä heidän työnsä. Jos 15 vuotta sitten riitti, että osasi käyttää 1-3 työohjelmaa, nyt 5-10 on tavanomainen määrä. Myös tavoitettavissa pitää olla todellakin jatkuvasti. Ja virheitä ei enää saa tehdä. Virheet johtuvat kiireestä ja paineesta, mutta ne pitää piilottaa ja korjata yksin ja itse ja vaikka omalla ajalla.

Oliko tällaista 70-80-luvuilla?

80-90-lukujen taitteessa uuden työpaikkani pikkupomo kehui paria alaistaan huomattavasti edeltäjiään paremmiksi, kun tekivät työnsä eikä pikkupomon aika mennyt näiden etsimiseen piiloistaan ympäri kaupunkia.

Tauolla keltaista Jaffaa, Malboroa ja olutta.

Oi niitä aikoja,

nykypolvi on pilannut kaiken.

Eläkkeetkin lakkauttavat itseltään.

Ihme masokisteja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin todennäköisesti et ollut silloin töissä.

Ennen työnkuvat olivat selkeämmät. Jos jonkun työtä oli vahtia faksia, sitten se oli.

Tänä päivänä tuollaiset on ujutettu osaksi muuta työtä. Koko ajan pitää vaihtaa tehtävää, jota on tekemässä. Siitä tulee kognitiivista kuormaa, joka heikentää jaksavuutta ja myös työn tulosta, kun se tehtävä vaihtuu ihan koko ajan.

Työelämää voisi helpolla auttaa sillä, että otettaisiin avustavia henkilöitä takaisin. Joku, joka tykkäisi hoitaa juuri noita juttuja, ja olisi hyvä niissä!

Nykyisin ei vain enää ole kokopäiväisiä simppeleitä hommia, joihin voitaisiin ottaa kuka vaan noin 10 min perehdytyksellä. 
Vielä 1990-luvulla oli paljon ns. tallennustyötä, jossa paperisista laskuista, rahtikirjoista, käsin täytetyistä mistä lie lomakkeista ym. vietiin tiedot yrityksen järjestelmään, ja näihin töihin pääsi helposti lukiopohjalta, kuten myös pankkeihin vielä 1990-luvun alkuun saakka.

Varsinkin koronan seurauksena meillä paperin käyttö romahti. Huomasin pari vuotta koronan jälkeen, etten edes muistanut missä tulostin ja kopiokone olivat. Paperipostia on tullut töissä viimeksi varmaan 2019. Ei ole enää tarvetta kesätyöntekijöillekään mapittamaan papereita.

Vierailija kirjoitti:

Valtiolta ei potkittu ees juoppoja pois.Tai jos potkittiin niin ne sai jotain ihmeellistä lakkaustuspalkkaa tms. tai ainakin isot pomot. ei ollut työvelvollisuutta mutta töihin ei saanut tulla.

Ei juoppous ole irtisanomissyy, vieläkään. Hoitoonohjaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtiolta ei potkittu ees juoppoja pois.Tai jos potkittiin niin ne sai jotain ihmeellistä lakkaustuspalkkaa tms. tai ainakin isot pomot. ei ollut työvelvollisuutta mutta töihin ei saanut tulla.

Ei juoppous ole irtisanomissyy, vieläkään. Hoitoonohjaus.

Mutta töissä et saa olla kännissä tai poliisi tulee hakemaan pois

Ja sitten kokoomus ja keskusta pilasivat kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että ahne sukupolvi sai täydestä työurastaan kunnon korvauksen ja voi olla vuosikymmenet isolla eläkkeellä.

Perustele, mitä tarkoitat ahneella sukupolvella?

Miten heidän olisi kuulunut elää, työskennllä palkatta ja olla perustamatta perheitä, saati tekemättä kuspäisiä perillisiä. Kuten sinä.

90-luvun lamaan taisi loppua esim. kuorma-autojen apumiesten/poikien paikat, joissa oli perinteisesti pärjännyt vähän heikommallakin ymmärryksellä. Talkkarit ja siivoojat alettiin silloin ulkoistaa, nämä työpaikat väheni ja työtahti koveni.

Vierailija kirjoitti:

Nämä nykyajan laiskat eivät siis muista aikaa, jolloin työtä tehtiin ja koulua käytiin myös lauantaisin. itse olen mennyt töihin 12-v (aputyttönä pitopalveluun) ja sittemmin mm kaupassa hommissa . Korkeakoulututkinto tehtynä, ja joka ikinen kesä ja lomapäivä tuli myös tehtyä hommia että sai opiskelut rahoitettua. Ensimmäisen palkallisen kesälomani pidin 31-vuotiaana. Olin ihan ihmeissäni ja mietin että mitä kuuluu tehdä lomalla. 

Ei silloin ihmiset olleet myöskään hermolomilla tai veetutussaikuilla, mitä enemmän ketutti,sitä enemmin  painoi töitä.

Pomot huusivat silloin tällöin , mutta yleensä siihen oli joku syykin. Ei pillahdettu itkuun keskellä päivää eikä oltu viikko poissa töistä jos marsu kuoli.

Sanon suoraan että nykypäivän lumihiutaleet eivät olisi pärjänneet päivääkään 70-luvun työelämässä.

Se aika oli niin erilaista. Ilman kännyköitä ja digipalveluja. Posti tuli vain paperisena. Tiedot piti etsiä tietokirjoista, käännösapu sanakirjoista. Oli konekirjoituskursseja ja pikakirjoituskursseja. Jne. Hitaampaa. Nykyään kaiken pitää tapahtua nopeammin.

Ei ollut leppoisaa työnteko ennen tietokoneiden yleistymistä. Matriisejakin dippainssin piti vielä kynällä ja paperilla osata laskea, ja laskut vievät aikaa tuhottoman paljon aikaa. Lääkäri joutui turvautumaan intuitioon tuolloin diagnoosia tehdessään, kun nykyisin mittaus- ja mallintamisteknologian kehittymisen myötä, tarvitsee vain tietää, mitä tietyt lukuarvot ja kuvat kertovat. Asiantuntijahommat olivat aikoinaan todellakin nimensä veroisia, mitä nykyisin ne harvemmin ovat.

70- ja 80-luvuilla taisi olla aika kahtiajakautunut todellisuus työelämän suhteen. Kouluttamattomat paiskivat töitä huonoissa oloissa hiki hatussa ja kouluttautuneet pyörivät toimistolla puuhaillen faxin ja lankapuhelimen äärellä monien sihteerien tuella ja nauttien kunnioitusta melko lailla tyhjästä. Ja hyvällä palkalla.

Eipä ihme, että boomerit ovat kateellisia lapsilleen, jotka ovat saaneet vapaasti kouluttautua. He eivät vain ymmärrä, että koulutus ei enää tarkoita nuoremmille helppoa ja turvattua elantoa ja työolosuhteita. Tai ede työtä ylipäätään.