Helsingissä pyöräily vähenee mutta kaupunki kieltää totuuden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin töihin voi pyöräillä kesät talvet?

Meillä töistä löytyy ihmeellinen huone jonka nimi on pukuhuone. Sieltä löytyy myös suihkut. Lisäksi löytyy toinen ihmeellinen huone jonne voi viedä pyörän talvella säilytykseen. Kaikkea sitä löytyy toimistotaloista. 

"Meillä töistä löytyy ihmeellinen huone jonka nimi on pukuhuone."

Niin, selitätkö vielä omin sanoin miten tämä helpottaa minun tai kenenkään muun kuin juuri sinun työmatkapyöräilyä?

Tuskin hän on ainoa työpaikkansa pyöräilijä?

-eri

Eipä normifirma tuollaisia rakenna harrastuskäyttöä varten kourallista työntekijöitä varten. Jos se edes onnistuu kun keskustan taloissa nyt muutenkaan ei tuppaa olemaan liikaa tilaa uudisrakentamiselle.

Virastoissa tuo onnistuu koska homman maksaa "joku muu" eli veronmaksaja, eikä ole mitään muuta harkintaa. 

Firmat muuttavat pois keskustasta Espooseen ja Vantaalle työntekijöiden perässä koska etätyöt ja halvemmat vuokrat.

Espoossa työmatkapyöräily kauempaakin on suosittua koska pyöräily on sujuvaa. Konttoreiden pyöräparkit on täynnä pyöriä. Konttoreissa on kunnon sosiaalitilat, kuntosalit ja saunat.

Helsingissä liikenne on sumputettu liikennejärjestelyillä ja valoilla. Sekä autoilu että pyöräily on hidasta ja vie tuhottomasti aikaa. Pari baanaa ei tilannetta korjaa. Liikenteessä matka-aikojen verrokki on Istanbul.

Pakollisen liikennevaluutuksen otto sähköpyörille oli mielestäni huono, koska se vähentää halua siirtymään ajamaan isomnalla sähklpyörällä pitempiä matkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N 2-3% kilometreistä kertyy pyöräilystä. Aloitetuista matkoista alle 10%. Talvella pyöräily menee murto-osaan. 99,99% tarvitsee ympärivuotiseen liikkumiseen jonkin muun ratkaisun rinnalle. Ympärivuotista pyöräilyinfrastruktuuria käyttää talvella muutama sata pyöräilijää. 

Ongelma syntyi kun koko suomi piti pakata pienistä kaupungeista ja taajamista ehtaan kehitysmaan tyyliin yhteen kaupunkiin jossa etäisyydet räjähtivät käsiin koomisen matalan rakennuskannan ja haulikolla ympäri korpimetsiä ammuttujen lähiöiden ansiosta.

Silloin kun suomalaiset asuivat vielä hajallaan pikkukaupungeissa ja pk-sudun ulkopuoliset "suurkaupungit" kuten Tampere ja Turku olivat paljon nykyistä pienempiä, oli ihan normaalia että tehdastyöläinenkin asui omakotitalossa melkein kävelymatkan päässä työpaikasta ja kaikista peruspalveluista.

Hyvä esimerkki on äidin kotitalo yhdessä turun vierustan maalaiskylässä, joka kuulosti siltä että se on ties missä korvessa mutta oikeasti se on 5km keskustan reunamilta.

Itse asun helsingin keskustasta alle 10km päässä lähiössä. Kuulemma aika korpea tääkin oli ennen kuin tätä rakennettiin, sanoi yksi alkuperäisasukas-papparainen. Nyt pääsee kätevästi suoraa linjaa joukkoliikenteellä keskustaan alta puolen tunnin.

Helsingin jääräpäinen mataluus on ihmetyttänyt pitkään. Esim. kalasataman talot on ilmeisesti strategisesti alle 200 metrisiä, ja ne pasilan korkeammat talot peruttiin eri syistä. Ilmeisesti pelätään että joku alkaa luulla että me helsinkiläiset luullaan jotain itsestämme jos rakennetaan muutakin kuin pelkistettyä betonia ja riittävän matalaa.