Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Jees, meillä on gift wrapping room myös, kuntohuoneen ja kotiteatterin lisäksi. Käyttöä huoneelle on oikeasti.
Tämä ei ollut vitsi kuten täällä kaikki ajattelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Jees, meillä on gift wrapping room myös, kuntohuoneen ja kotiteatterin lisäksi. Käyttöä huoneelle on oikeasti.
Tämä ei ollut vitsi kuten täällä kaikki ajattelee
Osoittaa silti aikamoista junttiutta tulla kertomaan tuollaista. Ap kyseli ylemmän keskiluokan tapoja ja nimenomaan sanoi, ettei odota mitään materialistisia juttuja. Ei tuo ole ylemmän keskiluokan tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita.
En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa
Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.
Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät.
Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.
Vierailija kirjoitti:
Suvussani toinen puoli oli ruotsinkielistä, toki duunareita, mutta meillä oli keskiluokkaisia tuttavia tietenkin ruotsinkielisten parissa, joten tiedän tästä vähän.
Ruotsinkielisissä oli aika monen eri kerroksen väkeä tuohon aikaan: erikseen saariston kalastajat ja pienmaanviljeljät, Pohjanmaan varakkaat maatilan isännät, ja sitten kaupunkien duunarit sekä keskiluokkaiset, joissa kuten sanottu jäljellä vielä von-alkuliitteisiä aatelissuvun vesoja. Ruotsinkielisissä oli jonkin verran vielä oikeita aatelisia, ja jos oli aatelissukua, siitä aina mainittiin ja sukujuhlat olivat tärkeitä tapahtumia. Yksikin tuttavani on kuningas Kustaa Vaasan jälkeläisiä.
Minun lapsuudessani Helsingissä selvästi hyvän koulutuksen Hankenissa tai diplomi-ingenjörin paperit saanut (tupsulakkeineen) olivat nousussa, koska Suomen vientiteollisuus tarjosi heille töitä. Ruotsinkielisten parissa oli myös monia eri etnisyyksiä, oli juutalaisia, osalla tataareitakin oli ruotsista tullut äidinkieli, sitten oli kaikenmaailman saksalais-, ranskalais- ja vallooniperäistä porukkaa, jotka myös olivat sulauteen ruotsinkielisiin. Moni saattoi puhua useaa kieltäkin, ja taitoja oli bisneksessä ja teollisuudessa, joten monissa firmoissa oli tuolloin ylemmässä kastissa ruotsinkielisiä ja yrityksen toimiston työkieli oli ruotsi.
Ruotsinkielisillä keskiluokkaisilla Helsingissä oli tietenkin omat piirinsä, oli ruotsinkieliset yritykset, oppilaitokset jne... Oma seurakuntakin tietysti. Sekä omat yhdistykset ja kulttuuriseurat, ja urheiluseurat. Ruotsinkielinen nuori mies Helsingissä pyrki aina pelaamaan jalkapalloa HIFK:ssa (= Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors). Veneily, etenkin purjehdus, oli tosi tärkeää. Moni perhe omisti useammankin veneen.
Ruotsinkielisten ylemmän keskiluokan väki kävi etenkin Hangossa kesäisin huviloilla, pelattiin tennistä, ja krokettia, ja uitiin. Alemmalla ruotsinkielisellä keskiluokalla oli saaristossa mökkejä, ja siellä kalastettiin ja veneiltiin. Mökin tai huvilan lipputangossa liehui isännänviiri. Viirin värit olivat erilaiset jokaisessa läänissä, muistaakseni meillä oli puna-keltainen viiri.
Ruotsinkielisillä rapujuhlat olivat selkeä oma perinne, ei niin tunnettu kaavoineen suomenkielisille silloin. Vappuna ruotsinkielisillä oli aina rapujuhlien tapaan ryyppylaulut tärkeässä osassa seremonioita kun snapsia juotiin. Ryyppylaulut olivat selvästi vanhoja, jo Venäjän vallan ajalta ainakin, ja koska ruotsinkielisissä suvuissa oli ollut paljon upseereita sekä akateemisia yms., niin isänmaalaisissa ryyppylauluissa halveerattiin Napoleonia, mutta myös venäläisiä mm. kenraalikuvernööri Bobrikovia.
Ruotsinkieliset kuuluivat aina suomenruotsalaisten omiin kulttuuri- ym. yhdistyksiin ja seurakuntiin. Heillä etenkin kuoroharrastus oli tärkeä (kuten ryyppylauluistakin huomattiin). Ruotsinkielisille tärkeää ovat olleet muutenkin omat koko maan ruotsinkielisten tapahtumat aina Stafettkarnevalista Lucianpäivään.
Kotona juotiin useimmiten viiniä, ei olutta. Muistini mukaan monet suomenruotsalaiset keskiluokkaiset olivat aika pihejä, ei pukeuduttu kovinkaan hienosti eikä arkena syöty kovin kummoista ruokaa.
Onko toi "sukua Kustaa Vaasalle" joku aatelisten tai ruotsinkielisten sisäpiirin vitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Jees, meillä on gift wrapping room myös, kuntohuoneen ja kotiteatterin lisäksi. Käyttöä huoneelle on oikeasti.
Tämä ei ollut vitsi kuten täällä kaikki ajattelee
Kuntoiluhuone ja tv-huone on ihan normaalia jos on tilaa, mutta gift wrapping room kuulostaa typerältä jenkkipelleilyltä, eikä eurooppalaiselta sivistykseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita.
En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa
Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.
Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät.Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.
Tiedän pk-seudulla omistusasunnossa asuvia duunareitakin. Lähiökaksion saa reilusti alle 100 000 eurolla. Onhan sinulla jo käsirahakin säästettynä. Nyt on hinnat alhaalla ja poikkeuksellisen hyvä aika ostaa. Näin hyviä tilaisuuksia on ollut viimeksi 1990-luvun lamassa, eikä tiedä koska taas seuraavan kerran tulee, voi kestää kymmeniäkin vuosia. Varsinkin siinä vaiheessa kun jää eläkkeelle ja tulot pienenevät, voi tuntua tosi hyvältä, kun ei tarvitse maksaa vuokraa vaan pelkkä vastike.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, jopa noloa jutustelua koko ketju. Voisiko joku jo laittaa jonkun listan tai dokumentin, jossa on määritelty virallisesti nämä "luokat"?
Muuten tämä on yhtä persaukisten paskanjauhantaa koko homma.
Niin - narsisti pelaa häpeällä. Näin siksi, että suurin häpeä on heidän sisällään.
Ei ihan auennut mitä yritit sanoa, mutta huolestuttavan tosissaan ihmiset näistä ihme luokista täällä pauhaa. Taitaa olla niin, että siitä puhe mistä puute?
Koko mielikuva, että käytännössä vanhemmat ohjaavat ja sanelevat elämänpolkusi, puistattaa minua. Olen mieluusti keskiluokkainen, koska olen pystynyt muovaamaan elämästä juuri oman näköistä välittämättä taustoistani tai vanhempieni mielipiteistä.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.
Yliopistolla ei niinkään ole merkitystä oman onnellisuuden suhteen, alalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä omistusasunto on Suomessa ihan normi juttu ylemmän keskiluokan piirissä. Voi olla velkarahalla ostettukin. Ylempi keskiluokka voi asua vuokralla vain jos asuminen paikkakunnalla on tilapäistä esimerkiksi jonkin työkomennuksen tai projektin vuoksi. Silloin on yleensä silti se omistusasuntokin olemassa siellä vakituisella asuinpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Jees, meillä on gift wrapping room myös, kuntohuoneen ja kotiteatterin lisäksi. Käyttöä huoneelle on oikeasti.
Tämä ei ollut vitsi kuten täällä kaikki ajattelee
Osoittaa silti aikamoista junttiutta tulla kertomaan tuollaista. Ap kyseli ylemmän keskiluokan tapoja ja nimenomaan sanoi, ettei odota mitään materialistisia juttuja. Ei tuo ole ylemmän keskiluokan tapa.
Siinä missä sinä pidät Weberin grilliä arvossaan, olet minun mielestäni juntti. Sitten kun sinullakin on lahjojen paketoimishuone, josta et mainitse koskaan kenellekkään muutakuin täällä vauva-palstalla kateellisille. Sitten asiasi ovat hyvin. Ei näitä huudella ympäristössä. Siitä tunnistaa sivistyneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavat ovat ihan merkityksetöntä humpuukia. Sillä ei ole mitään väliä minkään suhteen, minkälainen astiasto on, käykö teatterissa tai onko seinällä miekka vai ei. Vain raha ja valta ovat merkityksellisiä, koska ne aidosti asettavat ihmiset eri lokeroihin.
Minua Oliver Stubbina hävettäisi, koska hän vaikuttaa olevan varsinainen tahdoton mamman ja iskän kullannuppu, joka tekee täsmälleen kuten he toivovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussani toinen puoli oli ruotsinkielistä, toki duunareita, mutta meillä oli keskiluokkaisia tuttavia tietenkin ruotsinkielisten parissa, joten tiedän tästä vähän.
Ruotsinkielisissä oli aika monen eri kerroksen väkeä tuohon aikaan: erikseen saariston kalastajat ja pienmaanviljeljät, Pohjanmaan varakkaat maatilan isännät, ja sitten kaupunkien duunarit sekä keskiluokkaiset, joissa kuten sanottu jäljellä vielä von-alkuliitteisiä aatelissuvun vesoja. Ruotsinkielisissä oli jonkin verran vielä oikeita aatelisia, ja jos oli aatelissukua, siitä aina mainittiin ja sukujuhlat olivat tärkeitä tapahtumia. Yksikin tuttavani on kuningas Kustaa Vaasan jälkeläisiä.
Minun lapsuudessani Helsingissä selvästi hyvän koulutuksen Hankenissa tai diplomi-ingenjörin paperit saanut (tupsulakkeineen) olivat nousussa, koska Suomen vientiteollisuus tarjosi heille töitä. Ruotsinkielisten parissa oli myös monia eri etnisyyksiä, oli juutalaisia, osalla tataareitakin oli ruotsista tullut äidinkieli, sitten oli kaikenmaailman saksalais-, ranskalais- ja vallooniperäistä porukkaa, jotka myös olivat sulauteen ruotsinkielisiin. Moni saattoi puhua useaa kieltäkin, ja taitoja oli bisneksessä ja teollisuudessa, joten monissa firmoissa oli tuolloin ylemmässä kastissa ruotsinkielisiä ja yrityksen toimiston työkieli oli ruotsi.
Ruotsinkielisillä keskiluokkaisilla Helsingissä oli tietenkin omat piirinsä, oli ruotsinkieliset yritykset, oppilaitokset jne... Oma seurakuntakin tietysti. Sekä omat yhdistykset ja kulttuuriseurat, ja urheiluseurat. Ruotsinkielinen nuori mies Helsingissä pyrki aina pelaamaan jalkapalloa HIFK:ssa (= Idrottsföreningen Kamraterna i Helsingfors). Veneily, etenkin purjehdus, oli tosi tärkeää. Moni perhe omisti useammankin veneen.
Ruotsinkielisten ylemmän keskiluokan väki kävi etenkin Hangossa kesäisin huviloilla, pelattiin tennistä, ja krokettia, ja uitiin. Alemmalla ruotsinkielisellä keskiluokalla oli saaristossa mökkejä, ja siellä kalastettiin ja veneiltiin. Mökin tai huvilan lipputangossa liehui isännänviiri. Viirin värit olivat erilaiset jokaisessa läänissä, muistaakseni meillä oli puna-keltainen viiri.
Ruotsinkielisillä rapujuhlat olivat selkeä oma perinne, ei niin tunnettu kaavoineen suomenkielisille silloin. Vappuna ruotsinkielisillä oli aina rapujuhlien tapaan ryyppylaulut tärkeässä osassa seremonioita kun snapsia juotiin. Ryyppylaulut olivat selvästi vanhoja, jo Venäjän vallan ajalta ainakin, ja koska ruotsinkielisissä suvuissa oli ollut paljon upseereita sekä akateemisia yms., niin isänmaalaisissa ryyppylauluissa halveerattiin Napoleonia, mutta myös venäläisiä mm. kenraalikuvernööri Bobrikovia.
Ruotsinkieliset kuuluivat aina suomenruotsalaisten omiin kulttuuri- ym. yhdistyksiin ja seurakuntiin. Heillä etenkin kuoroharrastus oli tärkeä (kuten ryyppylauluistakin huomattiin). Ruotsinkielisille tärkeää ovat olleet muutenkin omat koko maan ruotsinkielisten tapahtumat aina Stafettkarnevalista Lucianpäivään.
Kotona juotiin useimmiten viiniä, ei olutta. Muistini mukaan monet suomenruotsalaiset keskiluokkaiset olivat aika pihejä, ei pukeuduttu kovinkaan hienosti eikä arkena syöty kovin kummoista ruokaa.
Onko toi "sukua Kustaa Vaasalle" joku aatelisten tai ruotsinkielisten sisäpiirin vitsi?
Ei ole vaan ihan faktaa. Kustaa Vaasalla oli paljon jälkeläisiä, jotka olivat tietysti Ruotsi-Suomen aatelistossa haluttuja aviokumppaneita ja siksi Suomestakin löytyy sukututkimuksessa tämä yhteys joiltakin suomenruotsalaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka ei ole puheenaihe, tai edes tärkeä, vaan varallisuus.
Asuntolainaa ei ole paljon, koska sitä ei juuri tarvita: rahaa on jo valmiiksi.
Kun muut vertailevat korkokattojaan, ei osallistu keskusteluun (velaton omistusasunto Helsingissä).
Yksityinen sairausvakuutus - 80-luvulta (lapsuudesta) asti.
Vanhempien tohtorin miekat seinällä
Seinät täynnä vanhempien maisterin- ja tohtorin todistuksiaKuka sisustaa kotinsa laittamalla todistukset seinälle, heh?
Joillakin on talossaan niin monta huonetta, että yhden voi omistaa pelkästään niille.
Eli ne, joilla on huoneita. Kirjastohuone, askarteluhuone, sali päivällistä varten jne perinteisten huoneiden lisäksi.Jees, meillä on gift wrapping room myös, kuntohuoneen ja kotiteatterin lisäksi. Käyttöä huoneelle on oikeasti.
Tämä ei ollut vitsi kuten täällä kaikki ajattelee
Kuntoiluhuone ja tv-huone on ihan normaalia jos on tilaa, mutta gift wrapping room kuulostaa typerältä jenkkipelleilyltä, eikä eurooppalaiselta sivistykseltä.
Kun huoneita ja neliöitä on riittävästi… vieläpä kalliilla asuinalueella. Voi sitä askarteluhuoneeksikin kutsua jos se köyhää lämmittää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ylempää keskiluokkaa erityisesti sivistyksen puolesta, mutta en mistään raharikkaasta perheestä, mutta oopperat, klassinen musiikki ja omatoimimatkat ulkomaille ja lukeneisuus oli lapsuudenkodissa se mikä erotti niistä perheistä, jotka katsoivat jotain Spede-elokuvia ja olivat käyneet ehkä kerran Ruotsissa. Nykyisin olen maisteri kuten kaikki kuplassani, elleivät ole tohtoreita. Itse pidän jotain oppitodistuksen laittamista seinälle tai jotain maanläheisiä vaatteita vähän moukkamaisena, en niinkään sivistyneenä. Mutta niinhän se on että keskiluokkaa voi katsoa rahan tai sivistyksen suhteen. Kumpaakin täytyy olla jonkin verran, tai muuten kai sitten putoaa johonkin köyhään älymystöön.
Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka kuului alempaan keskiluokkaan ja nämä asiat särähtivät ja näitä häpesin jos hän oli perheeni tai ystävieni seurassa: paidan ottaminen pois kesäkuumalla, jätkämäinen puhetapa, rasistiset ja seksistiset ja homofofiset sanat, esimerkiksi kanaleike saattoi olla hänen puheessaan kanantissi. Uutisia luki iltapäivälehdestä, sekoitti populistiset heitot oikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ihaili rahaa ja pröystäilyä ja piti jotain muskeliveneen omistamista menestyksen merkkinä. Ei ymmärtänyt asioita laajemmin tai analyyttisemmin, eikä halunnut puhua niistä syvemmin. Jos oli joku tapaaminen niin mielummin meni jätkien kanssa pelaamaan jotain tai katsomaan telkkaria kuin seurusteli keskustellen. Ei tiennyt mitkä tv-sarjat, kirjat, leffat, teatteri olivat ajankohtaisia. Ei osannut käyttää rahaa, saattoi mennä vaikka johonkin kryptovaluuttahuijaukseen, sen sijaan että olisi laittanut palkastaan sivuun, ei muutenkaan ymmärtänyt miten ihmiset menestyvät pitkällä tähtäimellä. Pohti mielessään paljon sellaista, että joku voisi olla sossupummi. Hän oli kiva ja älykäs, mutta eron huomasi kymmenessä minuutissa kun oli hänen kanssaan.
Valitettavasti ylempään keskiluokkaan ei kuulu ilman rahaa. Olet ehkä henkinen miljonääri, jolta ei puutu kuin rahat
Älymystö kuuluu ylimpään keskiluokkaan aina; ylimmät korkeakoulututkinnot suorittaneet.
Pelkällä rahalla ei pääse ylempään keskiluokkaan. Se ei juurikaan ole tulojuttu, vaan koulutukseen ja perittyyn varallisuuteen liittyvä asia.Ei köyhä FT mihinkään ylempään keskiluokkaan kuulu muualla kuin näissä palstasaduissa.
Kiinnostavaa. Mihin yhteiskuntaluokkaan määrittelisit hänet? Työtön filosofian tohtori, köyhä, harrastaa kultturia ja liikuntaa, ei käytä mitään päihteitä, ei tatuointeja, siisti, pukeutuu hillitysti, käyttäytyy hyvin.
Antaa tulla, tämä on hyvin mielenkiintoista. Onko niin, että jaottelet tulotason mukaan samaan luokkaan ihmisiä, joilla ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Mikä on siinä tapauksessa luokkajaon pointti? Kerroppa.
Köyhä tutkija tai kulttuurialan pätkätyöläinen, puhumattakaan työttömästä, kuuluu yksinkertaisesti prekariaattiin eikä mihinkään 'ylimpään keskiluokkaan'. Kyllähän luokka-asemasn vaikuttaa myös raha, vaikka täällä miten muuta väitettäisiin. Puhun kokemuksesta. Ja miksi ihmeessä tatuoimattomuus pitää erikseen mainita?
Mielestäni on olemassa myös keski-keskiluokkaa (jota kutsun vaatimattomaksi tai koulutetuksi keskiluokaksi). Tätä on ainakin oma tuttavapiiriin pullollaan. Panostetaan koulutukseen, kulttuuriin (jossain muodossa) ja terveelliseen elämään, mutta kaikki ökyily on poissuljettua. Raha on kielletty puheenaihe, mutta sitä on riittävästi. Perheet panostavat hyviin kouluihin ja valitsevat asuinpaikan sen mukaisesti, usein kuitenkin vanhan rahan alueiden ulkopuolelta. Katutrendejä hallitsee urheiluvaatetus, kun hyötyliikutaan kävellen, juosten tai pyörällä paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ylempää keskiluokkaa erityisesti sivistyksen puolesta, mutta en mistään raharikkaasta perheestä, mutta oopperat, klassinen musiikki ja omatoimimatkat ulkomaille ja lukeneisuus oli lapsuudenkodissa se mikä erotti niistä perheistä, jotka katsoivat jotain Spede-elokuvia ja olivat käyneet ehkä kerran Ruotsissa. Nykyisin olen maisteri kuten kaikki kuplassani, elleivät ole tohtoreita. Itse pidän jotain oppitodistuksen laittamista seinälle tai jotain maanläheisiä vaatteita vähän moukkamaisena, en niinkään sivistyneenä. Mutta niinhän se on että keskiluokkaa voi katsoa rahan tai sivistyksen suhteen. Kumpaakin täytyy olla jonkin verran, tai muuten kai sitten putoaa johonkin köyhään älymystöön.
Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka kuului alempaan keskiluokkaan ja nämä asiat särähtivät ja näitä häpesin jos hän oli perheeni tai ystävieni seurassa: paidan ottaminen pois kesäkuumalla, jätkämäinen puhetapa, rasistiset ja seksistiset ja homofofiset sanat, esimerkiksi kanaleike saattoi olla hänen puheessaan kanantissi. Uutisia luki iltapäivälehdestä, sekoitti populistiset heitot oikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ihaili rahaa ja pröystäilyä ja piti jotain muskeliveneen omistamista menestyksen merkkinä. Ei ymmärtänyt asioita laajemmin tai analyyttisemmin, eikä halunnut puhua niistä syvemmin. Jos oli joku tapaaminen niin mielummin meni jätkien kanssa pelaamaan jotain tai katsomaan telkkaria kuin seurusteli keskustellen. Ei tiennyt mitkä tv-sarjat, kirjat, leffat, teatteri olivat ajankohtaisia. Ei osannut käyttää rahaa, saattoi mennä vaikka johonkin kryptovaluuttahuijaukseen, sen sijaan että olisi laittanut palkastaan sivuun, ei muutenkaan ymmärtänyt miten ihmiset menestyvät pitkällä tähtäimellä. Pohti mielessään paljon sellaista, että joku voisi olla sossupummi. Hän oli kiva ja älykäs, mutta eron huomasi kymmenessä minuutissa kun oli hänen kanssaan.
Valitettavasti ylempään keskiluokkaan ei kuulu ilman rahaa. Olet ehkä henkinen miljonääri, jolta ei puutu kuin rahat
Älymystö kuuluu ylimpään keskiluokkaan aina; ylimmät korkeakoulututkinnot suorittaneet.
Pelkällä rahalla ei pääse ylempään keskiluokkaan. Se ei juurikaan ole tulojuttu, vaan koulutukseen ja perittyyn varallisuuteen liittyvä asia.Ei köyhä FT mihinkään ylempään keskiluokkaan kuulu muualla kuin näissä palstasaduissa.
Kiinnostavaa. Mihin yhteiskuntaluokkaan määrittelisit hänet? Työtön filosofian tohtori, köyhä, harrastaa kultturia ja liikuntaa, ei käytä mitään päihteitä, ei tatuointeja, siisti, pukeutuu hillitysti, käyttäytyy hyvin.
Antaa tulla, tämä on hyvin mielenkiintoista. Onko niin, että jaottelet tulotason mukaan samaan luokkaan ihmisiä, joilla ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Mikä on siinä tapauksessa luokkajaon pointti? Kerroppa.
Köyhä tutkija tai kulttuurialan pätkätyöläinen, puhumattakaan työttömästä, kuuluu yksinkertaisesti prekariaattiin eikä mihinkään 'ylimpään keskiluokkaan'. Kyllähän luokka-asemasn vaikuttaa myös raha, vaikka täällä miten muuta väitettäisiin. Puhun kokemuksesta. Ja miksi ihmeessä tatuoimattomuus pitää erikseen mainita?
Ei, nimenomaan ylempään keskiluokkaan ei voi ostaa lippua rahalla. Sivistymätön persu tai kepulainen on saapas ja pysyy saappaana, ajoi sitten kalliilla bemarilla tai mersulla. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on olemassa myös keski-keskiluokkaa (jota kutsun vaatimattomaksi tai koulutetuksi keskiluokaksi). Tätä on ainakin oma tuttavapiiriin pullollaan. Panostetaan koulutukseen, kulttuuriin (jossain muodossa) ja terveelliseen elämään, mutta kaikki ökyily on poissuljettua. Raha on kielletty puheenaihe, mutta sitä on riittävästi. Perheet panostavat hyviin kouluihin ja valitsevat asuinpaikan sen mukaisesti, usein kuitenkin vanhan rahan alueiden ulkopuolelta. Katutrendejä hallitsee urheiluvaatetus, kun hyötyliikutaan kävellen, juosten tai pyörällä paikasta toiseen.
Tämä. Kaikki eivät halua pöyhkeillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luokkakeskustelu on itselleni jotakin mitä en oikein käsitä. Olen kolmekymppinen ja kotoisin alun perin pieneltä paikkakunnalta eikä siellä ainakaan enää omien vanhempienikaan ikäluokassa ollut mitään luokkajakoa, siitä vanhemmilla ihmisillä ehkä voi olla että on ollut mutta en tiedä. Ihan samaa keskiluokkaa siellä olivat niin opettajien, lääkärien, pankinjohtajien, yrittäjien, maanviljelijöiden, siivoojien, tehdastyöntekijöiden, rakennusmiesten ja bussikuskien lapset. Toisilla perheillä oli ehkä enemmän rahaa kuin toisilla ja jotkut olivat ns sivistyneempiä kuin toiset, mutta en koe ollenkaan että oltaisiin oltu jotenkin eri yhteiskuntaluokkaa. Ei ollut hyviä eikä huonoja asuinalueita.
En sitten sitten tiedä olenko kasvanut jossain utopistisessa kuplassa että en ole omaksunut luokkia. Ehkä kaupungeissa huono-osaisuus ja hyväosaisuus on kasaantunut eri tavoilla. Mutta minua itseäni jopa häiritsee vähän kun puhutaan näistä yhteiskuntaluokista ja tulee sellainen että niistä puhuttaessa tarkoituksen mukaisesti yritetään lisätä vastakkainasettelua. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.Avaa silmäsi näkemään todellisuus. 30v pitäisi jo ymmärtää luokka asemansa. Kaupungeissa luokkaerot ovat siinä mielessä kärjistyneempiä että on äärimmäisen rikkaitakin. Muuten duunarin on parempi elää kaupungissa. Kun voit olla nimettömänä massassa. Voit olla edes vapaalla niin ettei tarvitse törmätä herroihin eli saat olle oma itsesi eikä aina palvelijan roolissa
Tulojen puolesta olen hyvinkin mediaanituloinen, on omistusasunto josta lainaa, on korkeakoulututkinto, harrastuksina liikunta mutta ei urheilu. Sanoisin että olen hyvinkin tyypillinen suomalainen.
Ei minun todellakaan tarvitse laittaa itseäni mihinkään luokkaan. Sinä voit tehdä sen minunkin puolestani jos koet että itse hyödyt siitä jotenkin. Ja mitä tulee näihin äärimmäisen rikkaisiin ihmisiin niin sellaisia taitaa Suomessa olla sellainen määrä joka voidaan laskea kahden käden sormilla. Tuloerotkin täällä ovat melkein maailman pienimmät.Minulla ei ole ikinä varaa omistusasuntoon kaupungista joka ei ole muuttotappiopaikkakunta. Niistä ei taas kannata ostaa. En hyödy tästä muuta kuin tunnustan tosiasiat ja onnittelen itseäni kun olen ymmärtänyt jotain. Elin minäkin nuorempana luulossa kaikkien olevan samanlaisia. Sitten kun paremmin onnistuneet tutut alkoivat ostella uusia autoja, rakentaa taloja, matkustella, puhua työmatkoita, firman juhlista johtajille todella ymmärsin konkreettisesti etten ole mitään. Olen tehnyt töitä hullun lailla nirsoilematta. Silti nyt yli 40v mulla ei ole muuta varallisuutta kuin vajaa 25 000€ säästöjä. En todella julkaise tätä kehuakseni vaan korostan olleeni ikäno töissö. En ole, juonut, pelannut tai matkustellut alvariinsa. Palkat ovat olleet vain niin huonoja ettei mitään tahdo jäädä. Eli olen ikäisteni luokassa ruti köyhä. Joillain tutuilla jotka on yhtä pienituloisia on lapsia. Vaikka saa lapsolisät ja molemmat vanhemmat on töissä elää nuo perheet käytännössä kädestä suuhun. Kerroin tämän koska maailma näyttää matalatuloisen duunarin silmin toiselta kuin keskiluokan.
Lopeta valitus! Näin sen omin silmin, kun lapseni opiskelivat ala-asteella ja myöhemmin. Monille lapseni ystäville sanoin, että parasta mitä voit itsellesi tehdä on lukea hyvin! Sinulla on mahdollisuudet kaikkeen siihen vaurauteen mitä meillä näet. Myöhemmin jouduin aina vain toteamaan, että samalla opetuksella ja koulutuksella duunarien lapsista eivät menestyneet kuten omani. Jos duunari vanhemnat eivät osaa ohjata lapsiaan ja kertoa kuinka tärkeää koulussa menestyminen on niin ei se yhteiskunnan tehtävä ole.
Ainakin yksi iso ero on, että toisin kuin alempi keskiluokka, joka suosii näkyviä brändejä, ylempi keskiluokka suosii näkymätöntä kulutusta. Statusta ei haeta suurilla logoilla, vaan laadukkailla, usein brändittömillä materiaaleilla kuten mittatilaustyöt tai ekologiset materiaalit. Rahaa sijoitetaan tavaran sijaan palveluihin, kuten hyvinvointiin, laadukkaaseen luomuruokaan, personal trainereihin ja kodinhoitoapuun.
Toinen iso ero on suhtautumisessa vapaa-aikaan. Alempi keskiluokka pitää vapaa-aikaa usein palautumisena ja rentoutumisena raskaasta työstä. Ylemmän keskiluokan vapaa-aika on sen sijaan aktiivista ja tavoitteellista. Harrastusten toivotaan kehittävän yksilöä ja lomilta haetaan elämyksiä, kulttuuria tai autenttisuutta ja rakennetaan sosiaalista verkostoa.
Kouluttautuneet vanhemmat osaavat ohjata lapsensa parhaisiin yliopistoihin. Ei se ole mitään pakottamista. Lukeneisuutta arvostetaan ja kun vanhemmat asiat näin lapsilleen opettavat niin yllättäen lapset ovat parhaissa yliopistoissa. Vähän sama kuin jos kotonasi ei osata käyttää haarukkaa ja veistä ruokaillessa niin lapsetkaan eivät opi. Kun rapukesteissä on pienestä pitäen niin se ei ole mikään ”juttu”. Moukat miettivät miten rapujuhlissa käyttäydytään.