Minne lapsenne joutuisi jos molemmat vanhemmat kuolisi?
Oletteko miettineet, minne lapsenne päätyisi, jos molemmat vanhemmat kuolisi esim. onnettomuudessa? Miten esim. tilanteessa jos on monta lasta samassa perheessä?
Meillä isovanhemmat alkaa olla yli 70v, miehen sisaruksilla on jo kaikilla 2 lasta. Äidin sisarukset eivät ole sellaisia, jotka voisivat huolehtia lapsista. Kummeilla on pääosin jo useampi lapsi.
Meillä on kohta kaksi pientä lasta ja ehkä joskus vielä hankitaan kolmas. Joutuisikohan lapset sitten lastenkotiin, jos meille tapahtuisi jotain vai riittääkö edes sijaisperheitä ns. "tavallisille" lapsille? Ja mihin edes voisi saada sisarukset samaan paikkaan, onko se mahdoton ajatus? Tietääkö joku näistä ja onko itse miettinyt asiaa? Kartoittaako sosiaalityöntekijät vanhempien muuta tuttavapiiriä tai laajempaa sukua, jos siellä ei ole kummeja? Minne lapsesi todennäköisesti joutuvat, jos heitä on yli 1 kpl?
Kommentit (29)
Siitä tulisi suuri perijä, jos me nyt kuoltaisiin. Se saisi mun puolelta osan suurtilasta ja saisi jopa isänsäkin puoleltaan jotain, vaikka ne nyt on lähinnä piikojen ja renkien jälkeläisiä.
Jos olisin jäänyt lapsena orvoksi olisi äitipuoli ollut todennäköisin huoltaja.
Orvot asetetaan pakolla huostaanpantaviksi
Minulta saisi metsät, rantaviivat jne. Isältään saisi tuulen huuhtovan perseen.
Me oltiin mun sisarusten kanssa alustavasti puhuttu, että jos jotain käy, niin otetaan ristiin.. Kaikki neljällä on kaksi lasta. Sopi myös heidän puolisoilleen. Mun miehellä ei sisaruksia, että hänkin oli tällä kannalla. Kummankaan vanhemmille ei haluttu. Olisivat olleet vielä työelämässä siinä vaiheessa, mutta läträävät sen verran viinaksien kanssa - ei kiitos, Tämän takia haluttiinkin "suojata" selustaa, että kuitenkin pyrkivät ottamaan lapset, mutta sisarusten kanssa sovittiin sovittiin, ettei se vaan käy... taistellaan.
Nyt meidän lapset ovat nuoria aikuisia, kuten broidinkin... Toisen veljen lapset ovat lukiolaisia ja siskon lapset nuorimmat 12 ja 9 vuotiaat. Sisko kyllä kevään aikana puhui, että pitää muuttaa suunnitelmia. Käydään keskustelu juhannuksena aiheesta, kun ollaan samassa paikassa. Epäilen, että hän sopii kavereidensa kanssa jotain ristikkäistä, kun elävät lapsiperhesymbioosissa. Meillä sitten taas aikuiset muksut ja toisenlainen elämän vaihe. Olen käytettävissä kuitenkin.
En tiedä onko näissä jotain ikärajoja, mutta minä olen tehnyt ”testamentin” (ei ole sillä nimellä, en vaan muista paperin nimeä) että jos sekä minä että mies kuolemme molemmat, niin ensisijaisesti lapsemme (7v) menisi äidilleni (70v). Toissijaisena tädilleni (60v). Tein tämän jo kun lapsi syntyi, en sitten tiedä katsooko joku taho heidät liian vanhoiksi huolehtimaan noin nuoresta. Toivottavasti ei.
Lisäksi lapsesta tulisi melko varakas.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ajateltiin jo ennen lasten ristiäisiä. Teimme selväksi, että näimme kummiuden vanhanaikaisena asiana, pyytäen kummeiksi läheisiä, jotka olisivat todella valmiita pitämään huolta lapsistamme, jos me molemmat sattuisimme kuolemaan, vaikkapa onnettomuudessa, ennen lasten täysi-ikäiseksi tuloa.
Lapsillamme olisi ollut turvattu tulevaisuus rakastavien ihmisten kotona ja hoidossa. Nyt lapset ovat jo aikuisia, vaara ohi.
Sama. Toisaalta myös meillä lapsemme ovat jo aikuisia. Myös ne meidän kummilapset.
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä äidin sisaruksissa on muuten vikana?
Toisen elämänhallinta mahdollistaa vain itsestä huolehtimisen ja toinen on aikalailla erakoitunut. En usko että pystyisi hänkään lapsia hoitamaan. Ei myöskään tapaa lapsia kuin ehkä kerran vuodessa pari tuntia.
ap
Lasta ei voi testamentata