Vanhemmat miten järkkäilitte/selvisitte pienten lasten hoidosta jos 2. vanhemmista oli esim. kipsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa nyt on ongelma? Kipsi jalassa voi keppien kanssa liikkua ihan saman verran kuin normaalisti. Kädessä oleva kipsi nyt saattaa rajoittaa vähän enemmän, mutta usein senkin kanssa sormet toimii ihan normaalisti. Ei tuo nyt mitään rakettitiedettä ole, eikä varmaan lääkärikään ole kipsi-ihmistä vuodelepoon määrännyt.

No jos liikut keppien kanssa, et  voi esimerkiksi kantaa sitä lasta... Tai oikein mitään muutakaan. Aika älytöntä keskustelua.

Lapsella on kaksi vanhempaa niin miksi molempien olisi kyettävä lasta kantmaan?

Ei se toinen vanhempi aina voi olla kotona. Riittää että ne lapset sairastuu eikä voikaan mennä päiväkotiin ja sitten ne on kotona sen keppivanhemman kanssa.

Sitten varmasti saa lomaa töistä sen sairaan lapsen hoitamiseksi. Näin minä olen saanut lomaa töistä sairaan lapsen hoitamiseksi kun toinen vanhempi ei pysty hoitamaan lasta.

Jos kotona on jo vnhempi, ei se toinen sinne voi jäädä.

Ja yrittäjät ja freelancerit ei voi töitään perua noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinnittelemällä. Ei saisi olla niin, että nykyään ei mitään apua saa, kuten meidän lapsuudessamme ihan automaattisesti sai.

Eikö onnistu niin, että toinen vanhemmista sitten tekee ruuat ja siivoilee?

Onnistuu varmaan, mutta aika epäreilua kuormittaa toista pelkästään, jos vaikka on se työhön kykeneväkin. Eihän se hetki ikuisuuksia kestä tai.. esim meillä miehellä oli puolitoista vuotta jalka pois pelistä. Se oli haastavaa aikaa, vaikka lapset olikin jo koululaisia. Mies pystyi kyllä työnsä tekemään, kun on it-alalla. 

Kyllä kai sairaustapauksessa toinen voi joustaa eikö vaan? Minä hoidin yksin kotiaskareet, vaikka mies oli terve.

Mä luulin, että pointtini olisi tullut selväksi. Kyllähän sitä muutaman viikon jaksaa, mutta tosiaan mies oli jalkapaketissa 1,5 vuotta. Kyllä siinä kaikkien voimavaroja koeteltiin, vaikka oli toimiva tukiverkkokin.

Mun puoliso ei kyllä joustanut yhtään, kun olin pohjeluu murtuneena. Puoliso vei minut kauppaan (en pystynyt ajamaan autoa) mutta itse hain infosta pyörätuolin ( ja jätin kepit "narikkaan"). 

Rullailin sitten ostoskori sylissä tai ostoskärryt työnnettävänä. Nousin ylös, yhdelle jalalle jos tuotteet oli korkeammalla. Ei paljon puoliso auttanut, paitsi että siis ajoi minut ruokakauppaan.

Mulla oli jalka kipsissä 3 kk ja kepeillä huitelin. Lapsi nosti kaikki lattialle tippuneet mitä en saanut esim keppi karkasi välillä kädestä. Makaroita, jauhelihaa ja ketsuppia. Illemmella kun mies tuli kotiin tehtiin jotain helppoa tai lämmitettiin valmista. Siivottiin mitä siivottiin, kyllä 3 kk pärjää pienemmälläkin huhkimisella. Tein töitä netin kautta ja lapsi pyöri siinä ympärillä. Oli silloin 2-3 vuotias. Pitää pystyä käyttämään vähän mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinnittelemällä. Ei saisi olla niin, että nykyään ei mitään apua saa, kuten meidän lapsuudessamme ihan automaattisesti sai.

Eikö onnistu niin, että toinen vanhemmista sitten tekee ruuat ja siivoilee?

Onnistuu varmaan, mutta aika epäreilua kuormittaa toista pelkästään, jos vaikka on se työhön kykeneväkin. Eihän se hetki ikuisuuksia kestä tai.. esim meillä miehellä oli puolitoista vuotta jalka pois pelistä. Se oli haastavaa aikaa, vaikka lapset olikin jo koululaisia. Mies pystyi kyllä työnsä tekemään, kun on it-alalla. 

Kyllä kai sairaustapauksessa toinen voi joustaa eikö vaan? Minä hoidin yksin kotiaskareet, vaikka mies oli terve.

Mä luulin, että pointtini olisi tullut selväksi. Kyllähän sitä muutaman viikon jaksaa, mutta tosiaan mies oli jalkapaketissa 1,5 vuotta. Kyllä siinä kaikkien voimavaroja koeteltiin, vaikka oli toimiva tukiverkkokin.

Jaa no mun mies oli terve, mutta ei se koskaan osallistunut lasten ja kodin hoitoon. Katselin sitä reilu 10 vuotta kunnes annoin miehelle lähtöpassin.

Ei ollut kuin se yksi vanhempi ja kipsi. Aika karusellia oli kun lapset kahden ja neljän vanhat. Mitään apua en saanut, onneksi veljen perhe kävi joka toinen päivä.  Jos joutui ajamaan autoa niin kaasua ja jarrua painelin kyynärpääkepillä kun oli oikea jalka kipsissä

Mulla oli vauva ja 2v. Mies oli ensin kotona, sitten mun äiti kävi ja kun oli kesä, niin palkattiin miehen työpäivien ajaksi tuttu teini mun avuksi. En pystynyt nostamaan lapsia, mutta pystyin olemaan kuitenkin läsnä vastuussa, niin yhdessä hoidettiin. Tilanne tuli silloin yllätyksenä ja kun olin vielä sairaalassa, niin soitin sossuun. Siellä ratkaisu oli, että lapset hoitoon miehen työpäivän ajaksi, mutta sitä ei haluttu eikä onneksi tarvinnut.