Lue keskustelun säännöt.
Ripariryhmää ei voi vaihtaa? Miten on mahdollista?
03.06.2026 |
Muutettiin toukokuussa ja silloin piti sokkona päättää mille leirille menee. Nyt on saanut hyviä kavereita ja haluaisi tietysti heidän kanssaan samalle leirille. Sanoin hänelle että kysyy nuorten illassa ohjaajalta mahdollisuudesta vaihtaa. Lapsi tuli itkien kotiin eilen. Äsken yritin itse soittaa lapseni riparin ohjaajalle. Kuulema leirit ovat jo täynnä eikä siitä tulisi mitään jos KAIKKI alkaisivat nyt vaihtamaan. Ohjaajalla ei ollut mitään pelisilmää sen suhteen että kyseessä on kuukausi sitten muuttanut lapsi. Eihän me voitu siinä vaiheessa tietää kaveritilannetta. Ja ymmärrän että täysi on täysi, mutta eiköhän ne ryhmät aina hieman muutu. Näin ainakin 2000 luvulla.
Että kiitos nyt vaan lapseni kesän pilaamisesta. Lapsi on jo nyt ahdistunut vaikka leiriin on monta viikkoa.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Tulee prinsessa herneperseelle vaikea elämä, jos tuollainenkin saa jo noin tolaltaan, ettei yhden takia aleta uudelleen järkkäilemään eikä väkisin täyttelemään jo valmiiksi täysiä ryhmiä. Kestää vaan sen ajan, kuin se kestää ja kasvaa lähemmäs tervejärkistä aikuista.
Luuletko että Prinsessa Herneperseen psyyke kestää yhtä ainoata vastoinkäymistä elämässään? Nyt on koko loppuelämä jo pilalla ja alkoholistinarkkarin elämä kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellähän varmaan saa uusia kavereita tupakavereista ainakin.
Elämän yksi tärkeimmistä taidoista on taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin.
Ei nykyään.kaikkien pitää olla ahdistuneita joka asiasta. Uudet tilanteet murskaavat nykynuoret.
Mikä ei ole suotavaa. Nuoria nimenomaan pitää opettaa selviytymään sosiaalisista tilanteista ja tulemaan toimeen eri ihmisten kanssa, koska ei ne toiset ihmiset maailmasta ole mihinkään kadonneet. Ei kukaan voi oikeasti ja kirjaimellisesti jäädä vain kotiinsa somen ääreen.
Mikä hemmetti siinä on, että täällä kaikki keskustelut kääntyvät tyyliin "oma syy, hemmoteltu, lumihiutale, oppiipahan.. " jne eli ihan kummallinen myötätunnon ja ymmärtämisen puute. Ette vissiin koskaan ole olleet nuoria tai oma nuoruus on ollut niin paska että pitää oikein rankaisutyyppistä ratkaisua vaatia esitettyyn ongelmaan, kun ap kysyy aikuisena ja vanhempana ihan asiallisesti neuvoja. Vasta paikkakunnalle muuttanut teini, saanut jo luotua uusia hentoja kaverisuhteiden alkuja. Mitä niin ihmeellistä siinä muka on että hän halusisi olla uusien kavereidensa seurassa myös riparilla? Ettekö te itse halunneet? Vai eikö teillä ollut kavereita? Kaverit on kaikki kaikessa tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tämä tulee kääntymään tähän, että lapsi on hemmoteltu eikä kohdannut mitään pettymyksiä. Se ei kuitenkaan ole totta. Jos lapseni saisi kaiken haluamansa periksi, me ei edes oltaisi tässä tilanteessa, joten voitte nukkua yönne rauhassa. Pettymyksiä on täällä kohdattu ja tullaan kohtaamaankin. Ja eihän tämä isoin juttu ole mutta se nyt katkaisi kamelin selän. Ja raskasta kun kesäloma just alkoi ja se alkoi näissä tunnelmissa. Ei ole poikaa paljon näkynyt sen jälkeen kuin töistä tulin. Kotona kuitenkin on, mutta ennen ei olisi ollut. Kyllä tämä vaikuttaa ja siksi olen huolissani. Mutta selväksi kävi, että miksi joustaa ei voida. Ymmärrän turvallisuusnäkökulman ja muutkin. Kokeilen silti vielä. En siksi että lapsi on hemmoteltu vaan siksi että nyt hän ei voi hyvin. Ap
”vaan siksi että nyt hän ei voi hyvin”
Tähän sinun nyt pitäisi keskittyä ja rauhoittaa tilanne eikä meuhkata jostain riparista.
Kiitos neuvosta. Voit olla huoletta, näin teen. Kyllä mä silti toivoisin tähän tilanteeseen jonkun ratkaisun. Toki jos sitä ei tule niin aina on mahdollisuus saada uusia kavereita siltä leiriltä jonne hän oli alunperin menossa. Ei siinä sen kummempia. Ap
Eikö ne ryhmät ole jo kokoontuneet ja lapsi on jo nähnyt muun porukan ja kirkossakäyntejä hoidettu jne.
Mun lapsi on aloittanut oman riparin tavallaan jo edellisellä paikkakunnalla. Hän on saanut leimat kerättyä jo riparipassiin. Nuortenillassa kävi eilen kavereiden kanssa kun osa vielä kerää merkkejä. Edellisellä paikkakunnalla oli niitä tapaamisia, mutta täällä ei ole ollut. Sen takia ei yhtään tiedä ketä siellä omassa ryhmässä on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetti siinä on, että täällä kaikki keskustelut kääntyvät tyyliin "oma syy, hemmoteltu, lumihiutale, oppiipahan.. " jne eli ihan kummallinen myötätunnon ja ymmärtämisen puute. Ette vissiin koskaan ole olleet nuoria tai oma nuoruus on ollut niin paska että pitää oikein rankaisutyyppistä ratkaisua vaatia esitettyyn ongelmaan, kun ap kysyy aikuisena ja vanhempana ihan asiallisesti neuvoja. Vasta paikkakunnalle muuttanut teini, saanut jo luotua uusia hentoja kaverisuhteiden alkuja. Mitä niin ihmeellistä siinä muka on että hän halusisi olla uusien kavereidensa seurassa myös riparilla? Ettekö te itse halunneet? Vai eikö teillä ollut kavereita? Kaverit on kaikki kaikessa tuossa iässä.
No voi vttu. Kyllä tuossa iässä pitää jo ymmärtää ettei asiat mene niin kuin itse haluaa. Jos sitä ei tajua, niin jossain on mennyt jotain vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tämä tulee kääntymään tähän, että lapsi on hemmoteltu eikä kohdannut mitään pettymyksiä. Se ei kuitenkaan ole totta. Jos lapseni saisi kaiken haluamansa periksi, me ei edes oltaisi tässä tilanteessa, joten voitte nukkua yönne rauhassa. Pettymyksiä on täällä kohdattu ja tullaan kohtaamaankin. Ja eihän tämä isoin juttu ole mutta se nyt katkaisi kamelin selän. Ja raskasta kun kesäloma just alkoi ja se alkoi näissä tunnelmissa. Ei ole poikaa paljon näkynyt sen jälkeen kuin töistä tulin. Kotona kuitenkin on, mutta ennen ei olisi ollut. Kyllä tämä vaikuttaa ja siksi olen huolissani. Mutta selväksi kävi, että miksi joustaa ei voida. Ymmärrän turvallisuusnäkökulman ja muutkin. Kokeilen silti vielä. En siksi että lapsi on hemmoteltu vaan siksi että nyt hän ei voi hyvin. Ap
”vaan siksi että nyt hän ei voi hyvin”
Tähän sinun nyt pitäisi keskittyä ja rauhoittaa tilanne eikä meuhkata jostain riparista.
Kiitos neuvosta. Voit olla huoletta, näin teen. Kyllä mä silti toivoisin tähän tilanteeseen jonkun ratkaisun. Toki jos sitä ei tule niin aina on mahdollisuus saada uusia kavereita siltä leiriltä jonne hän oli alunperin menossa. Ei siinä sen kummempia. Ap
Eikö ne ryhmät ole jo kokoontuneet ja lapsi on jo nähnyt muun porukan ja kirkossakäyntejä hoidettu jne.
Mun lapsi on aloittanut oman riparin tavallaan jo edellisellä paikkakunnalla. Hän on saanut leimat kerättyä jo riparipassiin. Nuortenillassa kävi eilen kavereiden kanssa kun osa vielä kerää merkkejä. Edellisellä paikkakunnalla oli niitä tapaamisia, mutta täällä ei ole ollut. Sen takia ei yhtään tiedä ketä siellä omassa ryhmässä on. Ap
Eikä hän olisi voinut siellä käydä riparileirin entisellä paikkakunnalla? Ei kai se niin tarkkaa olisi kun siellä aloitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee prinsessa herneperseelle vaikea elämä, jos tuollainenkin saa jo noin tolaltaan, ettei yhden takia aleta uudelleen järkkäilemään eikä väkisin täyttelemään jo valmiiksi täysiä ryhmiä. Kestää vaan sen ajan, kuin se kestää ja kasvaa lähemmäs tervejärkistä aikuista.
Luuletko että Prinsessa Herneperseen psyyke kestää yhtä ainoata vastoinkäymistä elämässään? Nyt on koko loppuelämä jo pilalla ja alkoholistinarkkarin elämä kutsuu.
Voi olla, ettei kestä, jos nyt jo noin pettynyt asiasta, johon ei voida taipua, koska on olemassa ihan perustellut ja pätevät syyt. Ne eivät luonnollisestikaan kelpaa, vaan pitää vielä väen vängällä mammankin yrittää saada autettua sen pikku kultamussukan tahto läpi.
Vttu jee näitä meidän tulevaisuuden toivoja, jos tuollainen, aika pikkujuttu saa kamelinkin selän katkeamaan ja koko maailman romahtamaan ja vielä noin lyhyen ajan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelisilmä sitä ja pelisilmä tätä. Jos leirikeskuksessa on 25 sänkypaikkaa rippikoululaisille ja leirille on valittu 25 nuorta, niin miten ihmeessä sillä pelisilmällä pitäisi sinne taikoa lisää puitteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tämä tulee kääntymään tähän, että lapsi on hemmoteltu eikä kohdannut mitään pettymyksiä. Se ei kuitenkaan ole totta. Jos lapseni saisi kaiken haluamansa periksi, me ei edes oltaisi tässä tilanteessa, joten voitte nukkua yönne rauhassa. Pettymyksiä on täällä kohdattu ja tullaan kohtaamaankin. Ja eihän tämä isoin juttu ole mutta se nyt katkaisi kamelin selän. Ja raskasta kun kesäloma just alkoi ja se alkoi näissä tunnelmissa. Ei ole poikaa paljon näkynyt sen jälkeen kuin töistä tulin. Kotona kuitenkin on, mutta ennen ei olisi ollut. Kyllä tämä vaikuttaa ja siksi olen huolissani. Mutta selväksi kävi, että miksi joustaa ei voida. Ymmärrän turvallisuusnäkökulman ja muutkin. Kokeilen silti vielä. En siksi että lapsi on hemmoteltu vaan siksi että nyt hän ei voi hyvin. Ap
”vaan siksi että nyt hän ei voi hyvin”
Tähän sinun nyt pitäisi keskittyä ja rauhoittaa tilanne eikä meuhkata jostain riparista.
Kiitos neuvosta. Voit olla huoletta, näin teen. Kyllä mä silti toivoisin tähän tilanteeseen jonkun ratkaisun. Toki jos sitä ei tule niin aina on mahdollisuus saada uusia kavereita siltä leiriltä jonne hän oli alunperin menossa. Ei siinä sen kummempia. Ap
Eikö ne ryhmät ole jo kokoontuneet ja lapsi on jo nähnyt muun porukan ja kirkossakäyntejä hoidettu jne.
Mun lapsi on aloittanut oman riparin tavallaan jo edellisellä paikkakunnalla. Hän on saanut leimat kerättyä jo riparipassiin. Nuortenillassa kävi eilen kavereiden kanssa kun osa vielä kerää merkkejä. Edellisellä paikkakunnalla oli niitä tapaamisia, mutta täällä ei ole ollut. Sen takia ei yhtään tiedä ketä siellä omassa ryhmässä on. Ap
Eikä hän olisi voinut siellä käydä riparileirin entisellä paikkakunnalla? Ei kai se niin tarkkaa olisi kun siellä aloitti?
Eikö se siihen entiseen srk:aan ole leirikin maksettu?
Minusta luontecaa että olisi mennyt leirille ryhmään johonnon siellä valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä taida ymmärtää, että täysi on täysi, ja millainen luuseri 15-vuotias pillittää tällaisesta asiasta???
Ymmärrän kyllä. Mutta yritän nyt vielä. Jos joku muukin haluaa vaihtaa ryhmää tai olisikin paikka vapautunut. Mitään ei voi saada jos ei yritä.
Olisiko vaikka nuori jolla on tunteet. Meillä saa itkeä. Olen pahoillani jos teillä ei. Ap
Rippikouluikäinen ei ole taapero joka itkee tikkarin perään. Tuon ikäisen pitäisi jo käsittää niitä realiteettejä.
Ja aikuinen osaa kertoa miksi se vaihtaminen voi olla haasteellista.
Mutta nyt ap luuli että homma hoituu sillä että lapsi vaan pyytää päästä toiselle leirille.
Joo. Ja myönnän olleeni väärässä. En välttämättä olisi laittanut häntä itse kysymään, jos olisin tiennyt miten monimutkainen juttu tämä on vaikka yleensä omatoimisuuteen kannustankin. Rehellisesti sanottuna mulla on ihan tosi paha mieli tästä tilanteesta. Haluan vaan että lapseni olisi onnellinen kuten varmasti kaikki vanhemmat. Ap
Oppia ikä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä taida ymmärtää, että täysi on täysi, ja millainen luuseri 15-vuotias pillittää tällaisesta asiasta???
Ymmärrän kyllä. Mutta yritän nyt vielä. Jos joku muukin haluaa vaihtaa ryhmää tai olisikin paikka vapautunut. Mitään ei voi saada jos ei yritä.
Olisiko vaikka nuori jolla on tunteet. Meillä saa itkeä. Olen pahoillani jos teillä ei. Ap
Rippikouluikäinen ei ole taapero joka itkee tikkarin perään. Tuon ikäisen pitäisi jo käsittää niitä realiteettejä.
Ja aikuinen osaa kertoa miksi se vaihtaminen voi olla haasteellista.
Mutta nyt ap luuli että homma hoituu sillä että lapsi vaan pyytää päästä toiselle leirille.
Joo. Ja myönnän olleeni väärässä. En välttämättä olisi laittanut häntä itse kysymään, jos olisin tiennyt miten monimutkainen juttu tämä on vaikka yleensä omatoimisuuteen kannustankin. Rehellisesti sanottuna mulla on ihan tosi paha mieli tästä tilanteesta. Haluan vaan että lapseni olisi onnellinen kuten varmasti kaikki vanhemmat. Ap
Eli nyt olikin kyse sinusta? Koet huonoa omatuntoa muutosta yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetti siinä on, että täällä kaikki keskustelut kääntyvät tyyliin "oma syy, hemmoteltu, lumihiutale, oppiipahan.. " jne eli ihan kummallinen myötätunnon ja ymmärtämisen puute. Ette vissiin koskaan ole olleet nuoria tai oma nuoruus on ollut niin paska että pitää oikein rankaisutyyppistä ratkaisua vaatia esitettyyn ongelmaan, kun ap kysyy aikuisena ja vanhempana ihan asiallisesti neuvoja. Vasta paikkakunnalle muuttanut teini, saanut jo luotua uusia hentoja kaverisuhteiden alkuja. Mitä niin ihmeellistä siinä muka on että hän halusisi olla uusien kavereidensa seurassa myös riparilla? Ettekö te itse halunneet? Vai eikö teillä ollut kavereita? Kaverit on kaikki kaikessa tuossa iässä.
No voi vttu. Kyllä tuossa iässä pitää jo ymmärtää ettei asiat mene niin kuin itse haluaa. Jos sitä ei tajua, niin jossain on mennyt jotain vikaan.
Eiku sinulla on mennyt jotakin peruuttamattomasti vikaan. Olettaisin että liittyy ihmissuhteiden luomiseen, liittymiseen toisiin ihmisiin, tunne elämän taitoihin.. Et ole kovin onnellinen ihminen, veikkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä taida ymmärtää, että täysi on täysi, ja millainen luuseri 15-vuotias pillittää tällaisesta asiasta???
Ymmärrän kyllä. Mutta yritän nyt vielä. Jos joku muukin haluaa vaihtaa ryhmää tai olisikin paikka vapautunut. Mitään ei voi saada jos ei yritä.
Olisiko vaikka nuori jolla on tunteet. Meillä saa itkeä. Olen pahoillani jos teillä ei. Ap
Rippikouluikäinen ei ole taapero joka itkee tikkarin perään. Tuon ikäisen pitäisi jo käsittää niitä realiteettejä.
Ja aikuinen osaa kertoa miksi se vaihtaminen voi olla haasteellista.
Mutta nyt ap luuli että homma hoituu sillä että lapsi vaan pyytää päästä toiselle leirille.
Joo. Ja myönnän olleeni väärässä. En välttämättä olisi laittanut häntä itse kysymään, jos olisin tiennyt miten monimutkainen juttu tämä on vaikka yleensä omatoimisuuteen kannustankin. Rehellisesti sanottuna mulla on ihan tosi paha mieli tästä tilanteesta. Haluan vaan että lapseni olisi onnellinen kuten varmasti kaikki vanhemmat. Ap
Oletko hoitamassa tulevaisuudessa työ asiatkin hänen puolestaan, ettei hän vain pahoita mieltään?
Kuten moni on jo sanonut, niin olisiko nyt korkea aika opettaa lapselle, että kaikki ei mene niin kuin hän haluaa. Hän tulee kokemaan vielä suurempia pettymyksiä elämänsä aikana, kuinka hän niistä selviää?
Tiedän, että hän selviää hyvin. Me ollaan kohdattu monenlaisia juttuja yhdessä eihän tämä aloitus kerro kuin muutosta ja riparista, sen perusteella ei kyllä voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä mun lapsen resilienssistä. Elämään kuuluu isot ja pienet pettymykset, kyllä me se tiedetään. Kiitos huolenpidosta.
Ja olen kyllä ohjannut häntä hyvin paljon omatoimisuuteen (esim tuo että käy rohkeasti ensin itse kysymässä). Sen perusteella en ole kyllä hoitamassa hänen työasioitaan sitten kun hän on aikuinen. Melkoinen johtopäätös sinulta. Ap
Mutta olet hoitamassa asiaa, kun se ei mennytkään toivomallasi tavalla. Et suostu hyväksymään nuoren saamaa vastausta ja poljet jalkaasi muutosta vaatien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nolaat nuoren jatkuvilla yhteydenotoilla seurakuntaan, vaikka teille on jo tilanne kerrottu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetti siinä on, että täällä kaikki keskustelut kääntyvät tyyliin "oma syy, hemmoteltu, lumihiutale, oppiipahan.. " jne eli ihan kummallinen myötätunnon ja ymmärtämisen puute. Ette vissiin koskaan ole olleet nuoria tai oma nuoruus on ollut niin paska että pitää oikein rankaisutyyppistä ratkaisua vaatia esitettyyn ongelmaan, kun ap kysyy aikuisena ja vanhempana ihan asiallisesti neuvoja. Vasta paikkakunnalle muuttanut teini, saanut jo luotua uusia hentoja kaverisuhteiden alkuja. Mitä niin ihmeellistä siinä muka on että hän halusisi olla uusien kavereidensa seurassa myös riparilla? Ettekö te itse halunneet? Vai eikö teillä ollut kavereita? Kaverit on kaikki kaikessa tuossa iässä.
No voi vttu. Kyllä tuossa iässä pitää jo ymmärtää ettei asiat mene niin kuin itse haluaa. Jos sitä ei tajua, niin jossain on mennyt jotain vikaan.
Eiku sinulla on mennyt jotakin peruuttamattomasti vikaan. Olettaisin että liittyy ihmissuhteiden luomiseen, liittymiseen toisiin ihmisiin, tunne elämän taitoihin.. Et ole kovin onnellinen ihminen, veikkaan?
Suosittelen lämpimästi, että et jatkossa oleta. Olen erittäin onnellinen. Mutta jatka ihmeessä, ehkä oletuksesi ja veikkauksesi vielä joskus sattuu kohdilleen.
Outoa. Meillä opetettiin jo alakoulussa, että aina ei voi päästä samaan ryhmään tai joukkueeseen kuin se paras ystävä. Opetetaanko nykyään, että tahtonsa saa läpi, jos ei muuten niin äipän avulla?
En käsitä, että miksi ette voi vain hyväksyä tilannetta? Tämähän on hyvä tilaisuus teinille oppia, ettei voi saada kaikkea mitä haluaa, elämän realiteetit haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä taida ymmärtää, että täysi on täysi, ja millainen luuseri 15-vuotias pillittää tällaisesta asiasta???
Ymmärrän kyllä. Mutta yritän nyt vielä. Jos joku muukin haluaa vaihtaa ryhmää tai olisikin paikka vapautunut. Mitään ei voi saada jos ei yritä.
Olisiko vaikka nuori jolla on tunteet. Meillä saa itkeä. Olen pahoillani jos teillä ei. Ap
eli heidän pitää soittaa kaikille haluaako joku muu vaihtaa, ja sitten taas joku hauaa mutta sinäkin leirillä täyttä ja taas pitää kysyä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä taida ymmärtää, että täysi on täysi, ja millainen luuseri 15-vuotias pillittää tällaisesta asiasta???
Ymmärrän kyllä. Mutta yritän nyt vielä. Jos joku muukin haluaa vaihtaa ryhmää tai olisikin paikka vapautunut. Mitään ei voi saada jos ei yritä.
Olisiko vaikka nuori jolla on tunteet. Meillä saa itkeä. Olen pahoillani jos teillä ei. Ap
Rippikouluikäinen ei ole taapero joka itkee tikkarin perään. Tuon ikäisen pitäisi jo käsittää niitä realiteettejä.
Ja aikuinen osaa kertoa miksi se vaihtaminen voi olla haasteellista.
Mutta nyt ap luuli että homma hoituu sillä että lapsi vaan pyytää päästä toiselle leirille.
Joo. Ja myönnän olleeni väärässä. En välttämättä olisi laittanut häntä itse kysymään, jos olisin tiennyt miten monimutkainen juttu tämä on vaikka yleensä omatoimisuuteen kannustankin. Rehellisesti sanottuna mulla on ihan tosi paha mieli tästä tilanteesta. Haluan vaan että lapseni olisi onnellinen kuten varmasti kaikki vanhemmat. Ap
Eli nyt olikin kyse sinusta? Koet huonoa omatuntoa muutosta yms?
Ei ole minusta kyse. Lapsestani olen huolissani. Tiedän kyllä että hän tulee pärjäämään yksinkin leirillä, mutta olisihan se mukava päästä uuden kaveriporukan mukaan. Siellä kuitenkin koetaan ja luodaan paljon yhteisiä muistoja. On ikävää jäädä niistäkin ulkopuolelle. Toki mulla on paha olo kun kesäloma on just alkanut ja lapseni viettää sitä itkien omassa huoneessaan. Jospa huomenna olisi parempi päivä. Ap
Tiedän, että hän selviää hyvin. Me ollaan kohdattu monenlaisia juttuja yhdessä eihän tämä aloitus kerro kuin muutosta ja riparista, sen perusteella ei kyllä voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä mun lapsen resilienssistä. Elämään kuuluu isot ja pienet pettymykset, kyllä me se tiedetään. Kiitos huolenpidosta.
Ja olen kyllä ohjannut häntä hyvin paljon omatoimisuuteen (esim tuo että käy rohkeasti ensin itse kysymässä). Sen perusteella en ole kyllä hoitamassa hänen työasioitaan sitten kun hän on aikuinen. Melkoinen johtopäätös sinulta. Ap