Lue keskustelun säännöt.
IS: Kauko Röyhkä avautuu kustannusalasta: Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta
03.06.2026 |
Hänen mukaansa kustannusmaailma on mennyt vähän sellaiseksi, että suurin osa lukijoista on yliopistokoulutettuja naisia, joilla on tietynlainen näkemys. Vanhemmat mieskirjailijat saattavat olla vaikeuksissa näiden naislukijoiden kanssa, Röyhkä ajattelee.
- Myös valkoisella heteromiehellä on seksuaalielämää, sellaista ei haluta, Röyhkä väittää.
- Mun näkemykset ovat liikaa. Ne eivät ole ajan hengen mukaisia. Se näkyy monessa asiassa, esimerkiksi ruoassa. Jos syöt lihaa, se ei sovi tai että ajat autoa.
- Tuntuu, että 60-vuotiaan elämäntavat ovat jo liikaa. Et ota vähemmistöjä huomioon.
Sama juttu täällä. Heti kun hopeakettu avautuu seikkailuistaan naisteen kanssa palstan yliopistonaiset hyökkäävät päälle kuin yleinen syyttäjä ilmiantoineen
Kommentit (737)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lukeminen on sillailla vapaaehtoinen harrastus, että vaikka Kauko Röyhkä HALUAISI että nuoret koulutetut naiset lukisivat hänen munansa naisseikkailuista, naisia ei voi pakottaa lukemaan.
Hän tarkoittaa KUSTANTAJAN edustajia/lukijoita.
Kyllähän tuollainen vinouma pilaa kirjallisuuden monipuolisuutta, jos siellä esiseula on liian homogeeninen.
On tuossa tietty perä, haluaako joku lukea vain kirjoja jotka ovat kaikukammio omille ajatuksille? Minua kiinnostaa enemmän muiden näkökulmat kuin papukaija peilaamassa omiani.
Halutaanko meidän olevan tälläisiä valistuneita, uteliaita ja moniruokaisia lukijoita? Ei näytä siltä. Ja ikävästi liittyy kirjallisuuskentän tietynlainen naisistuminen. Jopa työväenluokkaa edustamaan asettuneet työntävät umpiennustettavaa feminismiosoittelua. Keskiluokan yliopistonaiset hieman toisilla sisällöillä ja otteilla (elitistinen urbaani polyamorinen multigender viherpiiperrys) tunkevat luukusta sisään yhtä ohjelmoivaa tavaraa.
En minäkään olisi arvannut että joskus vielä puolustaisin Röyhkän kirjoja mutta tämän kaiken nykyisen aatteellisen yksipuolisuuden keskellä tekee kummasti mieli. Hän ei sentään ole tosikko.
En usko, että kyse on aatteesta tai ideologiasta. Harva enää kustantaa sellaista. Kyse on siitä, että onko kirjallisuudelle lukijoita.
Ruvetkaa miehet lukemaan ja ostamaan kirjoja.
Toivoisin, että te naiset kyllästyisitte lukemaan pride/uhrimentaliteetilla kyllästettyjä domestikoituja ihmissuhdevatvontoja ja kustantajat voisivat laajentaa tarjontaa. Olen samaa mieltä, että kustannustoiminta on muuttunut täysin markkinavetoiseksi, julkaistaan vain sitä, mitä odotetaan tulevan myydyksi.
Mitä kettua nyt taas? Vapaa maa, ja markkinatalous. Tottakai ihmiset ostavat sitä, mikä myy ja päin vastoin. Ja eiköhän tämä Röyhkän kirja ole juuri sitä ihmissuhdesäätöä. Setämiesversio salkkareista painettuna.
Minustakin olisi kiva, jos ihmiset lukisivat samoja kirjoja kuin minä itse (ei olisi). He lukevat, mitä huvittaa. Ja rahalla sekä yliopistokirjaston jäsenydellä saa kaikkea kivaa. Neukkulaisia sukellusveneiden manuaaleja, RANDin declassified-analyysejä kylmän sodan ajalta, nuotit Monteverdin oopperoihin tai Aureliuksen meditaatiot alkuperäisessä asussaan.
Tämä ei olisi ollut mahdollista vielä kymmenen vuotta sitten. Ja tekoäly kääntää lähes kaikki kielet englanniksi tosi hyvin, ja lukee jpeg- tai pdf-tiedostot automaattisesti.
Itse luen kirjat kirjoina, ja katson pornon pornona. Joku saattaa lukea pelkkiä dekkareita tai hentai-mangaa. Ei oo multa pois.
Tuo argumentti, että yhteiskunnan tulisi kontrolloida kansalaisten luku-, elokuva- tai musiikkitottumuksia on juuri se, mitä woke-vasemmisto käyttää. Wööö miksi mun lyhytelokuvaa ei katso/rahoita kukaan (juoni: kesäkurpitsa menee pyllyyn kun joku lausuu lukion kotitehtävän kuuloisen runon)? Tai vaikka katso jotain naisten jääkiekkoa.
Naiset saavat tehdä just tasan mitä haluavat, kuten miehetkin, ja lukea kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Eivät kustantamot toimi niin että lähetät toiveen saada mieleistäsi kirjallisuutta.
Kuinka moni on tilannut nykyistä jo pidempäänkin jatkunutta woketusohjelmointia? Ei kukaan. Tai ehkä tietyt puolueet, niiden aktiivikannattajat ja toimittelijaluokka. Mutteivät perustavikset eli enemmistö. Joista iso osa myös jättää ilmiselvät wokesisällöt hyllyyn.
Eli kyllä kustannustoiminta on paljon mutkikkaampaa kuin että jätät kauppiaan ilmoitustaululle toiveen halutusta kirjasta. Eikä kirjallisuuden idea olekaan tuo. Muttei se ole myöskään jostain johdettu massojen aivopesu yhdenmukaiseen ideologiaan joka vielä pyyhkii kaiken entisen pois näkyviltä (kilpailemasta).
Kustantamot tasan tarkkaan tekevät rahaa. Toimittajakentällä on enemmän vasemmistolaisia ja wokea, kyllä, mutta se on aivan eri maailma kuin kaunokirjallisuuden kustantaminen. Eikä suuri osa suomalaisista enää edes lue jotain hesaria, vaan hankkivat uutisensa eri lähteistä. Miksi maksaa siitä, että saat jonkun Saska Saarikoski- version ja suomennoksen BBC:n uutisesta kolme päivää myöhässä?
Ja tässäkin markkinatalous toimii. Jos jokin asia on yleisölle liian woke, se ei myy. Katso, mitä kävi vaikkapa tietyille Disneyn leffoille tai Jaguarille. Kauko-paralle taisi käydä käänteinen go woke-go broke- ilmiö.
Saan sellaisen kuvan, että mielestäsi ks. ilmiön tulisi toimia ainoastaan yhteen suuntaan. Tämähän on melkein kuin Saara Särmän kanssa väittelisi. Oh the ironing and the turntables.
Olen siis itse perus_hetero_työ_ukko. On auto ja juon olutta sekä wokevassareiden kyyneliä. Tuo väitetty massojen aivopesu jää kyllä näyttämättä toteen ainakaan kustantamoissa. Jos wokesisältö jää hyllyyn, ei mikään kustantamo julkaise sellaista. Jos on kysyntää, se julkaistaan. Niin yksinkertaista.
Ne kustantamot ovat lähempänä pankkeja kuin mediatalojen toimituksia. Ei kukaan myönnä asuntolainaakaan, vaikka olisi sama puoluekirja, jos taustalla 100 maksuhäiriömerkintää eikä tuloja. Jotenkin hassua joutua vääntämään oletettavasti aikuiselle ihmiselle rautalangasta tuollainen perusasia.
Kustantamoiden myynti perustuu isoihin tähtiin, kyllä. Mutta on myös riskien ottoa ja uusien kykyjen nostamista.
Isona tekijänä kapeutuneeseen julkaisuprofiiliin on lukemisen väheneminen. Mutta mikä kaikki tähän vaikuttaa, somen ja digin lisäksi? Kyllä se on mielestäni kaunokirjallisuuden välineellistäminen agendojen kantajaksi. Olisi tärkeää kuulla eriäviä näkemyksiä, tätä polittisesti epäkorrektiksi määriteltyä sisältöä myös. Sellaista mikä ei miellytä wokepäsmäreitä ja jonka he mieluusti pyyhkisivät pois vanhempien ikäpolvien muistista "tunkkaisena taantumuksena".
Voi olla että Röyhkä ei ole paras mahdollinen haastaja laadullisesti (tuskin pyrkii mihinkään kovin syvälliseen analyysiin mistään) mutta näen silti hyvänä asiana että hän tekee mitä tekee. Ja huomauttaa asiasta mihin uskon itse: kirjallisuus saisi olla rohkeampaa kaikilla tasoillaan. Voi olla että jotain muutosta on jo havaittavissa reunoilla, marginaalissa kytee sama turhautuminen.
Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään "rohkea" kirjallisuus. Siis sellainen porno tyyliin Sofi Oksanen. Tai erilaiset kielletty rakkaus -teemat, homoilla tai ilman. Shokeeraava väkivaltaisuus.
Kiinnostaisi hienostuneempi, hienovaraisempi, sensitiivisempi. Laadukkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena, mutta inhottaako muita se, kun jossain ei-eroottisessa kirjassa tulee vastaan tyyliin "hänen terhakat rinnat pomppivat" -tyylinen kuvailu? (Ei sillä, itseäni ällöttää kyseinen kuvailu jokainen kerta).
Miksi onkin niin, että mieskirjoittajat yleensä käyttävät tällaista kieltä, kun naiskirjoittajissa (edes niissä eroottisissa tarinoissa) ei kuvailla miehiä tyylillä "könsikkään suonikas miehuus heilahteli kuin kellon viisari".
Katsoin eilen Rubensin taidetta käsittelevän dokun, siinä jokainen nänni (niitä oli paljon) oli sumennettu. Naurettavaa. Mistä moinen viktoriaaninen puritaaninen siveys jälleen kumpuaa? En jaksa tätä hyvesignalointia akateemisten sivistyneiden naisten toimesta, jotka haluavat tehdä selvää hajurakoa alhaisten insta-beibejen maailmaan? Ehkä olisi hyvä kääriä kaikki kirjat sellofaaniin ja lisätä suuri tarra, jossa varoitetaan asenteellisille lukijoille, että esimerkiksi terhakkaat rinnat mainitaan sivulla 216? Voi aiheuttaa ällötystä, koska patriarkaatti.
Kyllähän tämä nännihysteria tulee Amerikan maalta, ja sieltä evankelikaalisten kristittyjen puolelta. Mutta toki aina hyvä syyttää suomalaisia akateemisia naisia.
Jos oltaisiin johdonmukaisia seksuaalisen vapautumisen suhteen niin silloin tietynlaiset keski-ikäiset mieskirjailijat eivät aiheuttaisi omituista, vihaa tihkuvaa kiihkoilua.
Mitä kiihkoilua tässä on nyt tapahtunut? Keski-ikäinen mies ei saanut kustannussopimusta. Ei saa moni muukaan, itse asiassa erittäin harva saa.
Nyt moni on ilmoittautunut tässäkin ketjussa hänen kannattajakseen ja ilmeisesti hankkii omakustanteen ja lukee sen. Kirjailijalla menee siis hyvin. Mitä vielä vaadit?
Olisiko saanut kustannussopparin jos olisi kirjoittanut vaikka homoparista kertovan sateenkaariylistyksen? Tai jotain itselleen keinotekoista mutta juuri tätä nykyistä ääritiedostavaa makutuomarikööriä miellyttävää?
En kyllä käsitä miten hän olisi siihen kyennyt mutta sehän se koko jutun vitsi tässä on: hänen juttunsa eivät kiinnosta koska hän on passee suttuisine heteroasetelmineen kirjallisten tuomarien mielestä. Eli ne eivät saa enää kiinnostaa.
Onhan tuo nyt ihan saakelin huvittavaa lähtökohtaisesti. Tai kauheaa. Että tämä ihan oikeasti päätetään näin: tuollaista (elämän rujoutta) ei enää saa kirjallisesti näyttää. Vääränlaista. Epäsopivaa.
Kyllä saa, tottakai. Kustantamo on kuitenkin arvioinut, että riittävän moni ei jaksa sitä katsoa.
Pitää tulla tähän päivään ja ymmärtää, että kustantamo ei ole ainoa väylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Kauko kirjoittaa tunkkaista tekstiä. Nyt tämä markkinoinnin mestari kuitenkin saa miehet sankoin joukoin ostamaan kirjansa.
Niin, hänhän vihjasi, että nyt olisi tissi-pillu -tarinaa tarjolla.
Päinvastoin totesi, että seksikohtauksia on vain yksi.
Olikohan kyseessä LIke-kustantamo, joka on kai julkaissut miehen kaikki teokset 90-luvulta saakka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisköhän joku Bukowski tai Hemingway nykyään edes julkaisemaan, kun ovat niin "mies"kirjallisuutta?
Bukowski ei mikään timantti järjenjätti ole ollut.
Perus. Juoppo. Sovinisti. Biii-seksuaali.
Ja kirjoitti saman tarinan aina uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsisköhän joku Bukowski tai Hemingway nykyään edes julkaisemaan, kun ovat niin "mies"kirjallisuutta?
Mikä tahansa miehen kirjoittama on nykyisin tuomittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisköhän joku Bukowski tai Hemingway nykyään edes julkaisemaan, kun ovat niin "mies"kirjallisuutta?
Bukowski ei mikään timantti järjenjätti ole ollut.
Perus. Juoppo. Sovinisti. Biii-seksuaali.
Ja kirjoitti saman tarinan aina uudelleen.
Kuka tahansa menestyskirjailija tekee niin sukupuolestaan riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan kyseessä LIke-kustantamo, joka on kai julkaissut miehen kaikki teokset 90-luvulta saakka?
Like-kustantamossakin lienee tapahtunut sukupolven-, ellei peräti sukupuolenvaihdos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena, mutta inhottaako muita se, kun jossain ei-eroottisessa kirjassa tulee vastaan tyyliin "hänen terhakat rinnat pomppivat" -tyylinen kuvailu? (Ei sillä, itseäni ällöttää kyseinen kuvailu jokainen kerta).
Miksi onkin niin, että mieskirjoittajat yleensä käyttävät tällaista kieltä, kun naiskirjoittajissa (edes niissä eroottisissa tarinoissa) ei kuvailla miehiä tyylillä "könsikkään suonikas miehuus heilahteli kuin kellon viisari".
Katsoin eilen Rubensin taidetta käsittelevän dokun, siinä jokainen nänni (niitä oli paljon) oli sumennettu. Naurettavaa. Mistä moinen viktoriaaninen puritaaninen siveys jälleen kumpuaa? En jaksa tätä hyvesignalointia akateemisten sivistyneiden naisten toimesta, jotka haluavat tehdä selvää hajurakoa alhaisten insta-beibejen maailmaan? Ehkä olisi hyvä kääriä kaikki kirjat sellofaaniin ja lisätä suuri tarra, jossa varoitetaan asenteellisille lukijoille, että esimerkiksi terhakkaat rinnat mainitaan sivulla 216? Voi aiheuttaa ällötystä, koska patriarkaatti.
Kyllähän tämä nännihysteria tulee Amerikan maalta, ja sieltä evankelikaalisten kristittyjen puolelta. Mutta toki aina hyvä syyttää suomalaisia akateemisia naisia.
Jos oltaisiin johdonmukaisia seksuaalisen vapautumisen suhteen niin silloin tietynlaiset keski-ikäiset mieskirjailijat eivät aiheuttaisi omituista, vihaa tihkuvaa kiihkoilua.
Mitä kiihkoilua tässä on nyt tapahtunut? Keski-ikäinen mies ei saanut kustannussopimusta. Ei saa moni muukaan, itse asiassa erittäin harva saa.
Nyt moni on ilmoittautunut tässäkin ketjussa hänen kannattajakseen ja ilmeisesti hankkii omakustanteen ja lukee sen. Kirjailijalla menee siis hyvin. Mitä vielä vaadit?
Olisiko saanut kustannussopparin jos olisi kirjoittanut vaikka homoparista kertovan sateenkaariylistyksen? Tai jotain itselleen keinotekoista mutta juuri tätä nykyistä ääritiedostavaa makutuomarikööriä miellyttävää?
En kyllä käsitä miten hän olisi siihen kyennyt mutta sehän se koko jutun vitsi tässä on: hänen juttunsa eivät kiinnosta koska hän on passee suttuisine heteroasetelmineen kirjallisten tuomarien mielestä. Eli ne eivät saa enää kiinnostaa.
Onhan tuo nyt ihan saakelin huvittavaa lähtökohtaisesti. Tai kauheaa. Että tämä ihan oikeasti päätetään näin: tuollaista (elämän rujoutta) ei enää saa kirjallisesti näyttää. Vääränlaista. Epäsopivaa.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että jokainen homoparista kirjoittava saa kustannussopimuksen? Ja ihanko oikeasti et pysty kuvittelemaan, että hetero kykenisi kirjoittamaan homoista tai homo heteroista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, lukeminen on sillailla vapaaehtoinen harrastus, että vaikka Kauko Röyhkä HALUAISI että nuoret koulutetut naiset lukisivat hänen munansa naisseikkailuista, naisia ei voi pakottaa lukemaan.
Joo, Röyhkä oli viimeksi ajankohtainen 90-luvulla, muuttui sittemmin toksiseksi maskuliiniksi
Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla järkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisköhän joku Bukowski tai Hemingway nykyään edes julkaisemaan, kun ovat niin "mies"kirjallisuutta?
Ylipäänsä ongelma on heteroromantiikka ja valkoisten pariutuminen. Pitää olla intersektionaalia feminismiä.
Kantasuomalaisten pitää kuolla sukupuuttoon. Vähempi ei mitenkään nyt riitä.
En oikein usko, että 67-vuotiaan miehen kirjoittamat seksikohtaukset lisäisivät tämän kansan syntyvyyttä, vaikka pääsisivät eturivin kustantamon katalogiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena, mutta inhottaako muita se, kun jossain ei-eroottisessa kirjassa tulee vastaan tyyliin "hänen terhakat rinnat pomppivat" -tyylinen kuvailu? (Ei sillä, itseäni ällöttää kyseinen kuvailu jokainen kerta).
Miksi onkin niin, että mieskirjoittajat yleensä käyttävät tällaista kieltä, kun naiskirjoittajissa (edes niissä eroottisissa tarinoissa) ei kuvailla miehiä tyylillä "könsikkään suonikas miehuus heilahteli kuin kellon viisari".
Katsoin eilen Rubensin taidetta käsittelevän dokun, siinä jokainen nänni (niitä oli paljon) oli sumennettu. Naurettavaa. Mistä moinen viktoriaaninen puritaaninen siveys jälleen kumpuaa? En jaksa tätä hyvesignalointia akateemisten sivistyneiden naisten toimesta, jotka haluavat tehdä selvää hajurakoa alhaisten insta-beibejen maailmaan? Ehkä olisi hyvä kääriä kaikki kirjat sellofaaniin ja lisätä suuri tarra, jossa varoitetaan asenteellisille lukijoille, että esimerkiksi terhakkaat rinnat mainitaan sivulla 216? Voi aiheuttaa ällötystä, koska patriarkaatti.
Kyllähän tämä nännihysteria tulee Amerikan maalta, ja sieltä evankelikaalisten kristittyjen puolelta. Mutta toki aina hyvä syyttää suomalaisia akateemisia naisia.
Jos oltaisiin johdonmukaisia seksuaalisen vapautumisen suhteen niin silloin tietynlaiset keski-ikäiset mieskirjailijat eivät aiheuttaisi omituista, vihaa tihkuvaa kiihkoilua.
Mitä kiihkoilua tässä on nyt tapahtunut? Keski-ikäinen mies ei saanut kustannussopimusta. Ei saa moni muukaan, itse asiassa erittäin harva saa.
Nyt moni on ilmoittautunut tässäkin ketjussa hänen kannattajakseen ja ilmeisesti hankkii omakustanteen ja lukee sen. Kirjailijalla menee siis hyvin. Mitä vielä vaadit?
Olisiko saanut kustannussopparin jos olisi kirjoittanut vaikka homoparista kertovan sateenkaariylistyksen? Tai jotain itselleen keinotekoista mutta juuri tätä nykyistä ääritiedostavaa makutuomarikööriä miellyttävää?
En kyllä käsitä miten hän olisi siihen kyennyt mutta sehän se koko jutun vitsi tässä on: hänen juttunsa eivät kiinnosta koska hän on passee suttuisine heteroasetelmineen kirjallisten tuomarien mielestä. Eli ne eivät saa enää kiinnostaa.
Onhan tuo nyt ihan saakelin huvittavaa lähtökohtaisesti. Tai kauheaa. Että tämä ihan oikeasti päätetään näin: tuollaista (elämän rujoutta) ei enää saa kirjallisesti näyttää. Vääränlaista. Epäsopivaa.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että jokainen homoparista kirjoittava saa kustannussopimuksen? Ja ihanko oikeasti et pysty kuvittelemaan, että hetero kykenisi kirjoittamaan homoista tai homo heteroista?
Ainakin homolla kirjailijalla/tutkijalla/taiteilijalla on huomattavasti suurempi mahdollisuus saada apuraha Koneen säätiöltä kuin heterolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisköhän joku Bukowski tai Hemingway nykyään edes julkaisemaan, kun ovat niin "mies"kirjallisuutta?
Ylipäänsä ongelma on heteroromantiikka ja valkoisten pariutuminen. Pitää olla intersektionaalia feminismiä.
Kantasuomalaisten pitää kuolla sukupuuttoon. Vähempi ei mitenkään nyt riitä.
En oikein usko, että 67-vuotiaan miehen kirjoittamat seksikohtaukset lisäisivät tämän kansan syntyvyyttä, vaikka pääsisivät eturivin kustantamon katalogiin.
No lisäävät ainakin enemmän kuin keski-ikäisen lesbon kirjoittamat seksikohtaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena, mutta inhottaako muita se, kun jossain ei-eroottisessa kirjassa tulee vastaan tyyliin "hänen terhakat rinnat pomppivat" -tyylinen kuvailu? (Ei sillä, itseäni ällöttää kyseinen kuvailu jokainen kerta).
Miksi onkin niin, että mieskirjoittajat yleensä käyttävät tällaista kieltä, kun naiskirjoittajissa (edes niissä eroottisissa tarinoissa) ei kuvailla miehiä tyylillä "könsikkään suonikas miehuus heilahteli kuin kellon viisari".
Katsoin eilen Rubensin taidetta käsittelevän dokun, siinä jokainen nänni (niitä oli paljon) oli sumennettu. Naurettavaa. Mistä moinen viktoriaaninen puritaaninen siveys jälleen kumpuaa? En jaksa tätä hyvesignalointia akateemisten sivistyneiden naisten toimesta, jotka haluavat tehdä selvää hajurakoa alhaisten insta-beibejen maailmaan? Ehkä olisi hyvä kääriä kaikki kirjat sellofaaniin ja lisätä suuri tarra, jossa varoitetaan asenteellisille lukijoille, että esimerkiksi terhakkaat rinnat mainitaan sivulla 216? Voi aiheuttaa ällötystä, koska patriarkaatti.
Kyllähän tämä nännihysteria tulee Amerikan maalta, ja sieltä evankelikaalisten kristittyjen puolelta. Mutta toki aina hyvä syyttää suomalaisia akateemisia naisia.
Jos oltaisiin johdonmukaisia seksuaalisen vapautumisen suhteen niin silloin tietynlaiset keski-ikäiset mieskirjailijat eivät aiheuttaisi omituista, vihaa tihkuvaa kiihkoilua.
Mitä kiihkoilua tässä on nyt tapahtunut? Keski-ikäinen mies ei saanut kustannussopimusta. Ei saa moni muukaan, itse asiassa erittäin harva saa.
Nyt moni on ilmoittautunut tässäkin ketjussa hänen kannattajakseen ja ilmeisesti hankkii omakustanteen ja lukee sen. Kirjailijalla menee siis hyvin. Mitä vielä vaadit?
Olisiko saanut kustannussopparin jos olisi kirjoittanut vaikka homoparista kertovan sateenkaariylistyksen? Tai jotain itselleen keinotekoista mutta juuri tätä nykyistä ääritiedostavaa makutuomarikööriä miellyttävää?
En kyllä käsitä miten hän olisi siihen kyennyt mutta sehän se koko jutun vitsi tässä on: hänen juttunsa eivät kiinnosta koska hän on passee suttuisine heteroasetelmineen kirjallisten tuomarien mielestä. Eli ne eivät saa enää kiinnostaa.
Onhan tuo nyt ihan saakelin huvittavaa lähtökohtaisesti. Tai kauheaa. Että tämä ihan oikeasti päätetään näin: tuollaista (elämän rujoutta) ei enää saa kirjallisesti näyttää. Vääränlaista. Epäsopivaa.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että jokainen homoparista kirjoittava saa kustannussopimuksen? Ja ihanko oikeasti et pysty kuvittelemaan, että hetero kykenisi kirjoittamaan homoista tai homo heteroista?
Ainakin homolla kirjailijalla/tutkijalla/taiteilijalla on huomattavasti suurempi mahdollisuus saada apuraha Koneen säätiöltä kuin heterolla.
Kovasti sinä huidot joka suuntaan ja siirrät maalitolppia, mutta todetaan nyt aiheen vierestä sen verran, että säätiö toimii säädöskirjansa mukaisesti, eivätkä sen tekemät lahjoitukset ole pois keneltäkään muulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena, mutta inhottaako muita se, kun jossain ei-eroottisessa kirjassa tulee vastaan tyyliin "hänen terhakat rinnat pomppivat" -tyylinen kuvailu? (Ei sillä, itseäni ällöttää kyseinen kuvailu jokainen kerta).
Miksi onkin niin, että mieskirjoittajat yleensä käyttävät tällaista kieltä, kun naiskirjoittajissa (edes niissä eroottisissa tarinoissa) ei kuvailla miehiä tyylillä "könsikkään suonikas miehuus heilahteli kuin kellon viisari".
Katsoin eilen Rubensin taidetta käsittelevän dokun, siinä jokainen nänni (niitä oli paljon) oli sumennettu. Naurettavaa. Mistä moinen viktoriaaninen puritaaninen siveys jälleen kumpuaa? En jaksa tätä hyvesignalointia akateemisten sivistyneiden naisten toimesta, jotka haluavat tehdä selvää hajurakoa alhaisten insta-beibejen maailmaan? Ehkä olisi hyvä kääriä kaikki kirjat sellofaaniin ja lisätä suuri tarra, jossa varoitetaan asenteellisille lukijoille, että esimerkiksi terhakkaat rinnat mainitaan sivulla 216? Voi aiheuttaa ällötystä, koska patriarkaatti.
Kyllähän tämä nännihysteria tulee Amerikan maalta, ja sieltä evankelikaalisten kristittyjen puolelta. Mutta toki aina hyvä syyttää suomalaisia akateemisia naisia.
Jos oltaisiin johdonmukaisia seksuaalisen vapautumisen suhteen niin silloin tietynlaiset keski-ikäiset mieskirjailijat eivät aiheuttaisi omituista, vihaa tihkuvaa kiihkoilua.
Mitä kiihkoilua tässä on nyt tapahtunut? Keski-ikäinen mies ei saanut kustannussopimusta. Ei saa moni muukaan, itse asiassa erittäin harva saa.
Nyt moni on ilmoittautunut tässäkin ketjussa hänen kannattajakseen ja ilmeisesti hankkii omakustanteen ja lukee sen. Kirjailijalla menee siis hyvin. Mitä vielä vaadit?
Vielä täsmennän itseäni sen verran, että Kauko Röyhkähän ei ole keski-ikäinen vaan eläkeikäinen.
Missä iässä keski-ikä mielestäsi päättyy? Ja vaikka Röyhkä olisikin eläkeikäinen, onko se jotenkin halveksittavaa? Olet kai kuitenkin käynyt peruskoulun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisköhän joku Bukowski tai Hemingway nykyään edes julkaisemaan, kun ovat niin "mies"kirjallisuutta?
Ylipäänsä ongelma on heteroromantiikka ja valkoisten pariutuminen. Pitää olla intersektionaalia feminismiä.
Kantasuomalaisten pitää kuolla sukupuuttoon. Vähempi ei mitenkään nyt riitä.
En oikein usko, että 67-vuotiaan miehen kirjoittamat seksikohtaukset lisäisivät tämän kansan syntyvyyttä, vaikka pääsisivät eturivin kustantamon katalogiin.
No lisäävät ainakin enemmän kuin keski-ikäisen lesbon kirjoittamat seksikohtaukset.
Olisi jotenkin kiva kuulla, miten tämä logiikka käytännössä toimii. Puhut homoseksuaalisuudesta kovin torjuen, mutta samanaikaisesti jotenkin annat ymmärtää, että Kaukon kirjoitukset ovat tarpeellisia, että kanki pysyy kovana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena, mutta inhottaako muita se, kun jossain ei-eroottisessa kirjassa tulee vastaan tyyliin "hänen terhakat rinnat pomppivat" -tyylinen kuvailu? (Ei sillä, itseäni ällöttää kyseinen kuvailu jokainen kerta).
Miksi onkin niin, että mieskirjoittajat yleensä käyttävät tällaista kieltä, kun naiskirjoittajissa (edes niissä eroottisissa tarinoissa) ei kuvailla miehiä tyylillä "könsikkään suonikas miehuus heilahteli kuin kellon viisari".
Katsoin eilen Rubensin taidetta käsittelevän dokun, siinä jokainen nänni (niitä oli paljon) oli sumennettu. Naurettavaa. Mistä moinen viktoriaaninen puritaaninen siveys jälleen kumpuaa? En jaksa tätä hyvesignalointia akateemisten sivistyneiden naisten toimesta, jotka haluavat tehdä selvää hajurakoa alhaisten insta-beibejen maailmaan? Ehkä olisi hyvä kääriä kaikki kirjat sellofaaniin ja lisätä suuri tarra, jossa varoitetaan asenteellisille lukijoille, että esimerkiksi terhakkaat rinnat mainitaan sivulla 216? Voi aiheuttaa ällötystä, koska patriarkaatti.
Kyllähän tämä nännihysteria tulee Amerikan maalta, ja sieltä evankelikaalisten kristittyjen puolelta. Mutta toki aina hyvä syyttää suomalaisia akateemisia naisia.
Jos oltaisiin johdonmukaisia seksuaalisen vapautumisen suhteen niin silloin tietynlaiset keski-ikäiset mieskirjailijat eivät aiheuttaisi omituista, vihaa tihkuvaa kiihkoilua.
Mitä kiihkoilua tässä on nyt tapahtunut? Keski-ikäinen mies ei saanut kustannussopimusta. Ei saa moni muukaan, itse asiassa erittäin harva saa.
Nyt moni on ilmoittautunut tässäkin ketjussa hänen kannattajakseen ja ilmeisesti hankkii omakustanteen ja lukee sen. Kirjailijalla menee siis hyvin. Mitä vielä vaadit?
Olisiko saanut kustannussopparin jos olisi kirjoittanut vaikka homoparista kertovan sateenkaariylistyksen? Tai jotain itselleen keinotekoista mutta juuri tätä nykyistä ääritiedostavaa makutuomarikööriä miellyttävää?
En kyllä käsitä miten hän olisi siihen kyennyt mutta sehän se koko jutun vitsi tässä on: hänen juttunsa eivät kiinnosta koska hän on passee suttuisine heteroasetelmineen kirjallisten tuomarien mielestä. Eli ne eivät saa enää kiinnostaa.
Onhan tuo nyt ihan saakelin huvittavaa lähtökohtaisesti. Tai kauheaa. Että tämä ihan oikeasti päätetään näin: tuollaista (elämän rujoutta) ei enää saa kirjallisesti näyttää. Vääränlaista. Epäsopivaa.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että jokainen homoparista kirjoittava saa kustannussopimuksen? Ja ihanko oikeasti et pysty kuvittelemaan, että hetero kykenisi kirjoittamaan homoista tai homo heteroista?
Ainakin homolla kirjailijalla/tutkijalla/taiteilijalla on huomattavasti suurempi mahdollisuus saada apuraha Koneen säätiöltä kuin heterolla.
Kovasti sinä huidot joka suuntaan ja siirrät maalitolppia, mutta todetaan nyt aiheen vierestä sen verran, että säätiö toimii säädöskirjansa mukaisesti, eivätkä sen tekemät lahjoitukset ole pois keneltäkään muulta.
Niin, säätiöt voivat käyttää varansa vaikka kuinka hölmösti. Säätiön arvostus voi tosin niin toimimalla hieman laskea...
Naulan kantaan. Ei aiheuta Kauko mitään kiihkoilua saati vihaa. Kaikki me toivomme, että joku saisi hänelle jonkun taiteilijaeläkkeen raavittua kokoon vaikka pullonpalautusrahoista.