Jos vaikka vuoden 1985 ihminen näkisi nykymenoa, mitäpä tuumisi?

Hauska, miten moni kuusikymppinen on ymmärtänyt tämän kysymyksen ihan väärin. Olin lapsi 80-luvulla ja jos tempautuisin nykyaikaan, ihmettelisin varmasti ainakin ilmaisten tv-kanavien määrää, YouTubea, kauppojen aukioloaikoja ja valikoimaa, eri värisiä ihmisiä katukuvassa. 

Jos kuvittelen, mitä joku aikakoneella 80-luvulta nykyaikaan siirretty aikuinen mahtaisi ihmetellä nykyajasta, olisi yksi huomion arvoinen asia varmaankin yksityisyyden muuttuminen. Luin aiemmin tänään täällä ketjua erääsä  Instagramin "vaikuttajasta", joka jakaa kaikki omat ja perheensä asiat avoimeen instaan, jossa ihmiset käyvät sitten ottamassa päivän sosiaalipornoannokset. Mm. lasujutuista ja psyykediagnooseista kertoo ihan avoimesti, jakaa lasten kuvia jne. Mietin, että missä kohtaa tämä muutos todellakin tapahtui, että ison osan mielestä on ihan ok jakaa koko elämänsä kaikille. Saapa nähdä, miten tämä on tulevaisuudessa: kauhisteleeko vuoden 2066 ihmiset sitä, miten avoimesti vuoden 2026 porukka on jakanut kaikki yksityisetkin asiat netissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuolloin elänyt on yhä keskuudessamme todistamassa nykymenoa. Itse olin tuolloin parikymppinen. Tarkoitat varmaan, että jos jollain aikakoneella olisi yhtäkkiä tuotu sieltä tähän nykyaikaan, niin mitä tuumisi. No olisihan siinä hieman opeteltavaa, että osaisi toimia näillä ehdoilla. Tietotekniikka nyt ihan ekana. Pankkeja ei ole enää joka kulmalla, laskut maksetaan netissä ja sen sellaista. Ihastuisin varmaan siihen, miten helppoa on pitää yhteyttä ystäviin toisella puolen maapalloa. Multa katkesi monta ystävyyssuhdetta silloin, kun kirjeet viipyivät matkalla viikkokausia eikä sitten vaan enää jaksanut pitää yhteyttä.

Joo itsekin olen syntynyt 1980 ja nimenomaan tuollaista aikakoneskenaariota mietin. Pikku hiljaa muutokseen tottuu, jopa turtuu, eikä tule ajatelleeksi, mitä kaikkea tässä jo oman elämän aikana on ehtinyt tapahtua.

AP 

Jotkut haluavat pohtia ja jossitella kaikenlaisia skenaarioita vaikka menneisyydestä. Ihan vapaasti vaan, tämän hetken voi käyttää niinkin,  mutta prakmaatikkona näen tuollaisen täysin turhana, jopa turhempana kuin tulevaisuuden miettimisen. 

Eivät ymmärtäisi miten Turun impivaaran uimahallissa ihmiset menee hissillä pohjakerroksesta ensimmäiseen vaikka vieressä on raput. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin oli jo silloin tietokone, ohjelmat vaativat ehkä enemmän opettelua kuin nyt. Kuvia kuitenkin siirrettiin jo sähköisesti ja rikkaimmilla oli autossa puhelin, vaikkakin iso. Kehitys on tuntunut jotenkin pysähtyneen eli ainoa mitä kehitetään on kännykän viihdekäyttö, muuten on menty tosi vähän eteenpäin, voisi sanoa jopa taannuttavan jo.

Eihän toi millään tavalla pidä paikkaansa, ettäkö kehitys muka taantuisi. Se, että sinä et seuraa tiede/tekniikkauutisia ei ole merkki taantumisesta. 😀

2020 luvulla kehitys on ollut hurjaa esim generatiivinen tekoäly, mRNA teknologia, uudelleen käytettävät raketit, fuusioenergian läpimurrot, geenimuokkaus, akkuteknologia, kvanttitietokoneet...

Vierailija kirjoitti:

Häh? Vuonna 1985 olin 26-vuotias ja ihan sujuvasti olen sopeutunut.

Hyvin te boomerit hiffasitte pointin.

Ihmettelisin miten suruttomasti ihmiset rälläävät lentokoneilla pitkin poikin palloa monta monituista kertaa vuodessa, kuvaamaan jättimäistä peffaansa infinitypoolilla ja kaikelle kansalle somessa tuotostaan esitellen.

40 vuotta on aika paljon tässä ajassamme. 1945 - 1985 hyppäys olisi sekin aivan valtava. Samoin 1905 - 1945.

Kasarin scifi-leffojen perusteella meillä pitäis olla lentäviä autoja! Miksi ei ole?!

Boomerit on myös luokittelu, jota käytettään hyvinkin vaihtelevasti eri vuosina syntyneistä.

Se voi tarkoittaa 1945-1950 syntyneitä, jolloin syntyivät suuret ikäluokat. Sitten joissakin lähteissä sillä tarkoitetaan vuosian 1945-1956 syntyneitä  tai jopa 1964 asti syntyneitä. Suomessa kuitenkin syntyvyys oli paljon  suurempi vuosina 1945-1950 kuin sitä edeltävinä tai seuraavina vuosina. 

No muistan kouluaikanani kirjoittaneeni aineesta, mitä tapahtuu 2000-luvulla. En tapahtunut niitä asioita, joita kuvittelin joskus 1970/1980-lukujen vaihteessa. Ajattelin, että ihmiset tekisivät ihan jatkuvasti pieniä retkiä avaruuteen ja esimerkiksi kuuhun. Ei siellä käy vieläkään kuin astronautit. 

Ihminen pysyy loppujen lopuksi melko samanlaisena, vaikka ympäristö muuttuu ja tekniset laitteet muuttuvat. Hän syö, juo, ajattelee yms.

Katselin tuossa pari päivää sitten kun kadulla tuli toisiaan vastaan ruokarobotti ja ihminen sähköisellä yksipyöräisellä. Kävi mielessä että taidan elää tulevaisuudessa, se vain tapahtui vaivihkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tähän kysymykseen on helppo vastata niiden, jotka on syntyneet ennen 80-lukua, eli olleet vuonna 1985 vähintään koululaisia, mielellään teinejä tai aikuisia. Eli muistelet, millaista elämäsi oli silloin -85 ja siitä jos yhtäkkiä olisit tempautunut nykypäivään aikakoneella ilman mitään välissä tapahtunutta.

 

Itse olen niin nuori, että pystyn muistamaan vasta 2000-luvun taitetta 26 vuotta sitten. Siitäkin jos tempautuisin nykypäivään, olisin monttu auki kaikesta. Ihmettelisin kun ihmisten elämä on tiivistetty litteään kämmenlaitteeseen, jolla hoidetaan ihan kaikki asiat ja sitä, miten kaikesta on tullut itsepalvelua. Ihmettelisin miten niin moni katukuvassa on tullut etelän maista. Hieman ihmettelisin myös moderneja autoja, litteitä tietokoneita ja korkeita lasisia kerrostaloja. Ja sitä, miten hirveän kehittynyt netti on verrattuna sen aikaiseen tekeleeseen. Some ja selfiet pöyristyttäisi varmasti, että mikä ihme oma kulttuurinsa se on. 

Lisään, että ihmettelisin ylipainoisten ihmisten määrää ja valikoimaa erilaisia prosessoituja ruokia ja energiajuomia jättikokoisissa marketeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lapsena kasarilla haaveilin siitä, että joltain koneelta voisi kysyä ihan mitä tahansa. Tekoälyn kehitys on ollut suorastaan hämmentävää.

Hei sama juttu! Haaveilin 80-luvulla siitä, että mulla olisi oma robotti,  jonka kanssa voisin keskustella milloin vaan mistä vaan. Enpä arvannut, että aikuisena se on ihan oikeasti todellista 😳 

AP 

Ja että se onkin ihan tosi tylsää kuitenkin... :)

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuossa pari päivää sitten kun kadulla tuli toisiaan vastaan ruokarobotti ja ihminen sähköisellä yksipyöräisellä. Kävi mielessä että taidan elää tulevaisuudessa, se vain tapahtui vaivihkaa.

Tunnistan tämän! Juuri tämän tunteen innoittamana aloitin ketjun.

AP 

Ihmiset on idiotteja ja 30-50 vuotiaat punkerot kuvittelevat olevansa nuorisoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lapsena kasarilla haaveilin siitä, että joltain koneelta voisi kysyä ihan mitä tahansa. Tekoälyn kehitys on ollut suorastaan hämmentävää.

Hei sama juttu! Haaveilin 80-luvulla siitä, että mulla olisi oma robotti,  jonka kanssa voisin keskustella milloin vaan mistä vaan. Enpä arvannut, että aikuisena se on ihan oikeasti todellista 😳 

AP 

Ja että se onkin ihan tosi tylsää kuitenkin... :)

No sepä! Nyt sitä ottaa esim tekoälyn jo vähän kyllästyneellä asenteella tai ainakin itsestäänselvyytenä, vaikka vuoden 1988 8-vuotias minä varmaan itkisi ilosta, jos pääsisi juttelemaan ChatGPTn kanssa. 

AP

Minä olin 30 ja esikoiseni oli yksivuotias. No, eipä mielestäni mitään järisyttävän isoa ole ainakaan minun elämäni arjessa tapahtunut. Toinen lapsi syntyi  - myöhemmin menin töihin -  lapset kasvoivat ja kävivät koulunsa ja opiskelivat ja muuttivat muualle -  vielä myöhemmin siirryin eläkkeelle. Muutokset tapahtuivat  samalla kun elämä vain oli siinä ja sitä elettiin. Keksinnöt otettiin vastaan niinkuin aina on tehty. Tuli aika iso ja raskas kannettava puhelin ja sitten pienemmät ja kätevämmät.  Telkkarit muuttuvat isommiksi ja litteiksi. Siivoaminen, pyykkääminen ja kokkaus on lähes samanlaista kuin ennen. Edelleenkin pienet ihmiset (nyt lapsenlapset) käyvät tarhassa tai koulussa, aikuiset töissä. Edelleen ostetaan vaatteita ja kenkiä, luetaan kirjoja, pelataan pelejä ja matkustetaan lomilla. 

Miten hitossa näin moni on tajunnut ihan selkeän kysymyksen väärin ja alkavat loukkaantuneena selittämään että ei minulla ole ollut vaikeuksia sopeutua😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 52 v, eli olen elänyt vuonna 1985. Täytin sinä vuonna 11. 

Kyllä mä silti muutakin teen kuin kuljen ympäriinsä ihmeissäni monttu auki. 

Aloituksessa tietysti hypätään suoraan vuodesta -85 tähän päivään.

Se on loppujen lopuksi kovin lyhyt ajanjakso. Mutta jospa 1940-luvun alkupuoliskolla eläneet sotaa käyvien maiden ihmiset yhtäkkiä hyppäisivät tähän päivään, he saattaisivat olla hämmästyneitä, ja toisaalta jotkut sen ajan tutkijat voisivat sanoa, että mitäs minä sanoin. Suunnilleen kaikki, paitsi ihminen itse, on muuttunut noista ajoista.

Toisaalta joukossamme elää 1940-luvulla syntyneitä ihmisiä, jotka ovat kulkeneet kehityksessä mukana – kuka heikommin, kuka paremmin. Jotkut yli 80-vuotiaat voivat käyttää nettiä ja muita tämän päivän vimpaimia sujuvasti. Vaikka ne tuottavat monille vaikeuksia, toiset (ikäihmiset) pärjäävät niiden kanssa oikein mainiosti.

40 vuotta on kohtuu lyhyt hyppy, suuri osa asioista jotka silloin olivat alkutekijöissään ovat nyt vain kehittyneemmässä muodossa mutta konseptit oli silloin jo suurimmalle osalle väestöä tuttuja (tietokoneet, tietoverkot etc.). Sanotaan jos joku siirtyisi vuodesta 1926 nykypäivään, eli 100 vuoden hyppy, niin siinä olisi jo kunnolla ihmeteltävää kun oikein mitään referenssiä ei olisi asioista tai edes niiden konsepteista.