Minua kohdellaan eri tavoin normaalipainoisena ja ylipainoisena

Liioittelua. Puoliso on nykyään hyvin ylipainoinen enkä hän itse kerro enkä minä näe hänen saavan sen vuoksi huonoa kohtelua. Omat käytöstavat ratkaisevat. 

Kun tavoitteena on päästä rakentamaan ylipainoisten ihmisten elämästä kauhukuvia niin tälläisiä aloituksia tulee lisää. Suorat läskitrollaukset menevät palstalla jo suoraan poistoon joten aihetta on lähestyttävä toisesta suunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Liioittelua. Puoliso on nykyään hyvin ylipainoinen enkä hän itse kerro enkä minä näe hänen saavan sen vuoksi huonoa kohtelua. Omat käytöstavat ratkaisevat. 

 

Kun tavoitteena on päästä rakentamaan ylipainoisten ihmisten elämästä kauhukuvia niin tälläisiä aloituksia tulee lisää. Suorat läskitrollaukset menevät palstalla jo suoraan poistoon joten aihetta on lähestyttävä toisesta suunnasta. 

Miehiä ja naisia kohtaan suhtautuminen on erilaista. Miehiltä ylipaino hyväksytään helpommin, naisilta sitä ei hyväksytä. Olemme miehen kanssa töissä alalla, joka on ennen ollut miesvaltainen ja nykyisin naisvaltainen. Miespuoliset työntekijät saavat selkääntaputtelua ihan vain siksi, että ovat miehiä ja heidän työtä arvostetaan, vaikka olisi vasurilla tehty. Naisten pitää rehkiä ihan eri tavalla, naiset tekevät todella hyvää jälkeä ja silti osa valittaa, että "pitäisi olla mies tätä tekemässä". Asiakkaat kommentoivat naisten painoa: lihava ei saa olla ja normaalipainosta/hoikkuudesta kehutaan, miehet eivät saa samanlaista kommentointia (paitsi hyväkroppaisia kuolataan).

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkitustikin ulkonäkö vaikuttaa kohteluun. Kaunis ja hoikka saa parempaa kohtelua kuin lihava. 

Oma kokemus on ollut, että odotukset ulkonäön suhteen ovat koventuneet. Katsokaa vaikka 80- ja 90-luvun tv-ohjelmien nelikymppisiä äitejä - ovat suorastaan mummomaisia verrattuna nykyäiteihin. Vaikka todellisuudessa nuo kasarin ja ysärin äidit näyttivät ihan ikäiseltään ja nykyisin kuvitellaan, että nelikymppisen pitäisi mennä kaksikymppisestä kroppansa ja kasvojensa puolesta.

Ei, vaan he ihan oikeasti olivat mummomaisia. Mieheni äiti on nuorekkaampi nyt 65vuotiaana, kuin vanhoissa kuvissaan 35vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkitustikin ulkonäkö vaikuttaa kohteluun. Kaunis ja hoikka saa parempaa kohtelua kuin lihava. 

Oma kokemus on ollut, että odotukset ulkonäön suhteen ovat koventuneet. Katsokaa vaikka 80- ja 90-luvun tv-ohjelmien nelikymppisiä äitejä - ovat suorastaan mummomaisia verrattuna nykyäiteihin. Vaikka todellisuudessa nuo kasarin ja ysärin äidit näyttivät ihan ikäiseltään ja nykyisin kuvitellaan, että nelikymppisen pitäisi mennä kaksikymppisestä kroppansa ja kasvojensa puolesta.

Ei, vaan he ihan oikeasti olivat mummomaisia. Mieheni äiti on nuorekkaampi nyt 65vuotiaana, kuin vanhoissa kuvissaan 35vuotiaana.

Ennen ei odotettu, että pienten lasten äidin pitäisi olla jotenkin pirteä, raikas ja nuorekas. Pidettiin turhamaisena, jos itseään puunasi kohtuuttomasti. Nykyisin taas oletus on, että ei saa antaa itsensä rupsahtaa, kun on lapsia.

Älytöntä, kyllä se keho vain muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkitustikin ulkonäkö vaikuttaa kohteluun. Kaunis ja hoikka saa parempaa kohtelua kuin lihava. 

Oma kokemus on ollut, että odotukset ulkonäön suhteen ovat koventuneet. Katsokaa vaikka 80- ja 90-luvun tv-ohjelmien nelikymppisiä äitejä - ovat suorastaan mummomaisia verrattuna nykyäiteihin. Vaikka todellisuudessa nuo kasarin ja ysärin äidit näyttivät ihan ikäiseltään ja nykyisin kuvitellaan, että nelikymppisen pitäisi mennä kaksikymppisestä kroppansa ja kasvojensa puolesta.

Ei, vaan he ihan oikeasti olivat mummomaisia. Mieheni äiti on nuorekkaampi nyt 65vuotiaana, kuin vanhoissa kuvissaan 35vuotiaana.

Ennen ei odotettu, että pienten lasten äidin pitäisi olla jotenkin pirteä, raikas ja nuorekas. Pidettiin turhamaisena, jos itseään puunasi kohtuuttomasti. Nykyisin taas oletus on, että ei saa antaa itsensä rupsahtaa, kun on lapsia.

Älytöntä, kyllä se keho vain muuttuu.

Itse ainakin olen vasta lapset saatuani alkanut treenaamaan yms, että olisin hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään. Ei se minusta ole älytöntä.

Eikä lasten saaminen vähentänyt meikkaamistani tai vaikuttanut pukeutumiseen muuta kuin vauvavuonna (imetysvaatteet). Minusta on ihanaa, että nimenomaan enää ei pidetä turhamaisena vaikka olisikin arjessa meikannut ja pukeutunut kivasti!

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin päinvastaista. Kun lihoin, niin muut naiset alkoivat kohdella minua ystävällisesti. Yhtäkkiä minulle juteltiinkin ja mahduin porukkaan. Hoikkana olin saanut samoilta henkilöiltä osakseni mm. silmien pyörittelyä, tuhahtelua ja ”piilo”vttuilua kun yritin ottaa osaa keskusteluihin. 

Olen aina ollut hiljainen ja ujo. Kerrankin kuulin (kun olin jo lihonut) eräältä ”ai sä ootkin ihan mukava tyyppi, mä luulin että oot ihan ku*ipää”. 

Kun olin laiha, vartaloani arvosteltiin muiden naisten toimesta säännöllisesti. Pulkannaru, kuivan kesän orava, syötkö sä mitään, oot varmaan sellanen läpipa*ko jne. jne. Oman kokemukseni mukaan naiset ovat toisille naisille ne kaikkein ilkeimmät mitä tulee ulkonäköön. Kuitenkin moni esittää samanaikaisesti jotain kehoraihanturvaajaa. 

Minulla on sama kokemus. Miehet kyllä ovat yliystävällisiä, kun olen hoikempi. Naiset taas eivät pidä siitä yhtään. Kun lihoin lääkityksen myötä, miesten mielenkiinto lakkasi ja naiset muuttuivat ystävällisiksi. Kohteluni oli todella tylyä, kun olin hoikka ja yhtäkkiä minulle oltiinkin ystävällisiä.

Joskus naisten suhteen tuntuu, että parhaiten naisten keskuudessa pärjää olemalla lihava ja keskiverto. Menestyminen ja normaalipaino/hoikkuus tuntuu olevan pahin asia.

Se on juuri näin! Naiset hyväksyvät sinut vain jos olet tavanomainen, et mitenkään erityinen, samanlainen kuin kaikki muutkin ja hukut massaan. Jos olet vähänkään liian sievä, hyväkroppainen ja hoikka, ei auta vaikka esiintyisit meikittömänä ja lököttävissä vaatteissa. Olemassaolosi on punainen vaate rasvatantointeille, joka savustetaan ulos paikasta kuin paikasta. Vähintäänkin suljetaan ulkopuolelle kuvioista, tuhahdellaan ja pyöritellään silmiä, ei tervehditä eikä vastata tervehdyksiin, keskustelu loppuu kun tulet paikalle. Kaikin "hienovaraisin" keinoin osoitetaan ja alleviivataan, että sinusta ei pidetä. Ei-hienovaraisiin keinoihin uuluu rähiseminen, kaikesta valittaminen ja vikojen etsiminen kaikesta tekemisestäsi, valitetaanpa siitä hoikkuudestasikin.

Vierailija kirjoitti:

Todella moni ihminen kuvittelee olevansa tasapuolinen kaikkia kohtaan. Todellisuudessa moni kohtelee ihmisiä hyvin eriarvoisesti. Sellaisille ihmisille ollaan ystävällisiä ja kivoja, joille halutaan olla. Aika monella aikuisella on vielä kirjekaveriajoista muistuttava mentaliteetti "rillipäät älkööt vaivautuko".

Todella uskon, että aloittaja saa erilaista kohtelua lihavana ja hoikkana. Näin on ollut itselläkin.

"Ei läskeille eikä rillipäille!" :D

Vierailija kirjoitti:

Naisena tuntuu, että kannattaisi olla lihava ja muutenkin mahdollisimman keskiverto, niin muut naiset suhtautuisivat ystävällisemmin ja olisi paljon ystäviä. Oma kokemus on ollut, että elämässä menestyneimpinä aikoinani olen saanut olla aika yksin. Harva haluaa iloita toisen puolesta hyvästä työurasta, kivasta puolisosta tai laihtumisesta normaalipainoiseksi. Se taas kummasti houkuttaa muita, kun kamppailee painonsa kanssa, työt ottaa päähän ja perhe-elämästäkin voi valittaa.

Se on JUST NÄIN! Järkyttävää, miten monien ystävyys perustuu yhteiselle omista läskeistä, ulkonäöstä, läheisistä ja ylipäätään kaikesta valittamiselle!

Se ulkonäkö nyt vaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset kohtelevat sinua. Ajatellaan vaikka siisteyttä: toinen ihminen tulee työhaastatteluun siisteissä vaatteissa, hiukset pestynä ja ulkomuoto siistityn luonnollisena. Toinen saapuu haastatteluun likaisissa vaatteissa, hiukset ovat likaiset ja epäsiistit eikä ulkomuodolle ole tehty mitään. Kumman kuvittelisit olevan säntillinen, siisti ja tarkka asiakaspalvelija?

Tutkimusten mukaan ylipainoiset saavat erilaista kohtelua kuin kauniimmat ja hoikemmat. Ei yllätä yhtään tuo kokemus.

Itse huomasin, että lihottuani vähänkin (bmi 26) muutuin kuin ilmaksi miehille.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ylipainoiset saavat erilaista kohtelua kuin kauniimmat ja hoikemmat. Ei yllätä yhtään tuo kokemus.

Itse huomasin, että lihottuani vähänkin (bmi 26) muutuin kuin ilmaksi miehille.

Laihdutitko sitten?

En tiedä miten ulkonäköön liittyvät ihanteet tuli vasta nyt huomattua AP? Kauniit tai komeat ihmiset saavat parempaa kohtelua kuin rumat. Lihavuus tekee ihmisestä rumemman.

AP käyttäytyy ihan samalla tavalla toisia ihmisiä kohtaan alitajuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ylipainoiset saavat erilaista kohtelua kuin kauniimmat ja hoikemmat. Ei yllätä yhtään tuo kokemus.

Itse huomasin, että lihottuani vähänkin (bmi 26) muutuin kuin ilmaksi miehille.

Mitä sinä edes miesten huomiolla teet?

Kaunis ja hoikka EI ole synonyymejä. Jostain syystä joku täällä puhuu niinkuin olisi.. vaatii vähän muutakin olla kaunis kun hoikkuus. Ja kaunis voi olla pyöreä tai hoikka. :) 

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ja hoikka EI ole synonyymejä. Jostain syystä joku täällä puhuu niinkuin olisi.. vaatii vähän muutakin olla kaunis kun hoikkuus. Ja kaunis voi olla pyöreä tai hoikka. :) 

Sori nyt vaan, mutta suurin osa ihmisistä on hoikkana kauniimpia kuin reippaasti ylipainoisina. Kasvojen luusto erottuu paremmin, piirteet korostuvat jne. Ylipainoisena monella silmät ja suu näyttävät pienemmiltä, kun naamassa on massaa. Ja harvalla ylimääräiset kilot kertyvät juuri oikeisiin kohtiin kropassa. Päinvastoin, ne kilot voi olla todella epäimartelevissa kohdissa. Toki jotkut ovat kauniita ylipainoisinakin, mutta suurin osa näyttää parhaimmalta ja terveimmältä normaalissa painossa.