Muistatteko, kuinka käyttäjäystävällisiä kaikki laitteet ennen olivat? Lankapuhelimet, hellat, mikrot, VHS-nauhuri, kasettisoitin?
Käytännössä painoit vain oikeaa nappia ja se oli siinä. Ei mitään säätöä tai toimimattomuutta.
Lankapuhelinkin oli helpoin asia ikinä: nostit luurin korvalle, näppäilit numerot ja odotit. Ei mitään rakettitiedettä. Puhelimeen vastattiin vain nostamalla luuri korvalle painamatta yhtään mistään.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CD-soitin: painoit kannen avaus nappulaa, pistit CD:n sisään ja painoit play nappulaa. Se oli siinä.
Mutta jos halusit vaihtaa levyä, niin jouduit laittamaan entisen levyn takaisin koteloon ja sitten hyllyyn, seuraavaksi etsimään uuden levyn hyllystä, ottamaan sen kotelosta, laittamaan sen soittimeen... haluatko tosiaan että jatkan?
Jos ostit levyn tai leffan niin vaikka aristi joutuisi epäsuosioon tai joku huomaisi että leffassa kiroillaan niin sait silti rauhassa jatkaa katsomista ja kuuntelemista. Ei kuukausimaksuja ja saatoit antaa sen kaverille lainaksi.
Meillä on kotona edelleen napukkamallinen uuni ja hella, ei mitään ärsyttäviä hipaisukytkimiä. Pesukoneessa sama, ohjelma valitaan sellaisesta pyöritettävästä pallukasta. Mitään älyvempaimia ei edes haluta. Musiikkia soitetaan edelleen cd-soittimella.
Puhelimella soittaminen ja siihen vastaaminen on aika yksinkertaista ihan nykyisilläkin puhelimilla. Lankapuhelimessa riitti, että nosti luurin, kun vastasi, nyt täytyy sipaista yhden kerran - vaikeaa?
Lankapuhelimen huono puoli oli, että sillä vääntöveivillä tuli helposti väärä numero, jos yritti soittaa nopeasti. Ja vastatessa ei etukäteen tiennyt, kuka siellä oli. Se oli ärsyttävintä ikinä, kun piti vastata myös kaiken maailman puhelinmyyjille yms., vaikka odotti vaikkapa kaverin soittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vhs-nauhuri oli kaukana käyttäjäystävällisyydestä.
Niin, tai c-kasetit. Mutta kummasti sitä vain oppi kelaamaan suurinpiirtein oikeaan kohtaan, kun tiesi kutakuinkin, mitä vauhtia nauha kelaantui. Pitkien vhs-kasettien kelaaminen oli kieltämättä hidasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset VHS videot kun tuli, niin aika harva sai ajastettua ohjelmien nauhoituksia ilman ohjekirjan lukemista. Käytettävyydessa on tehty valtavia harppauksia monissa laitteissa kymmenien vuosien aikana.
Mutta monissa asioissa on menty myös takapakkia.
TV:t eivät ole lähellekään enää paina yhtä nappia - laitteita.
TV oli todella yksinkertainen aiemmin. Painoin virtanappulaa telkkarista ja se meni päälle. Halusit kanavan numero 1, painoit telkkarista fyysistä nappulanumeroa 1 ja se oli siinä.
ei se kuule oikeasti ollut noin yksinkertaista. Taitaa aika kullata muistot.
Esim se kanavien säätö. Ensin valitsit fyysisesti kanavan 1. Sitten rullailit (käsin) helvetin pientä nuppia sen taajuusalueen läpi. Kun joku kanava alkoi näkymään pyöritit hitaammin että saat kuvan mahdollisimman tarkaksi (jos oli se oikea kanava). Sitten niitä taajuusalueita oli useita. Jos kanava ei löytynyt siltä ensin valitulta alueelta, pienestä kytkimestä vaihdoit aluetta ja taas veivasit käsin sitä pikkunuppia toiseen suuntaan.... Ja tämän TOISTIT joka helvetin kanavalle. Toisaalta Suomessa ei silloin ollut kuin 2 antennikanavaa, mutta kaapelikanavia alkoi jo olemaan. Nykyään ne kaikki kanavat virittyvät ihan muutamalla napinpainalluksella ja odottelulla.
Tuo oli helppoa ja selkeää.
Pyörittää joka kanavapaikalle kanava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VHS-nauhurin ajastaminen oli ihan hemmetin monimutkaista verrattuna nykylaitteisiin.
Mutta joka laitteen mukana tuli suomenkielinen opas miten sitä käytetään. Nyt joudut netistä etsimään ohjeita ja aluksi pitää selvittää mikä helvetin malli tämä on, isolla lukee HP, mutta HP mikä, X1 vai X2-v3, löytyykö ohjeita suomeksi, koska swahilinkielisistä ohjeista ei ole apua, selailet siellä sonyn sivuilla onko tämä tulostin vai printteri vai monitoimitulostin, lataa tämä ohjelma mikä on vanhentunut, muodosta langaton yhteys, tietokone ei löydä laiteta. Lopulta löydät jonkun intialaisen tekemän youtube-videon missä neuvotaan miten se hoituu ja nyt on muuten muste loppu kun printteri tai tulostin päätti tulostaa 50 sivua ohjeita ja tietoja.
;D
Vierailija kirjoitti:
Vhs-nauhuri oli kaukana käyttäjäystävällisyydestä.
Meillä oli markkinoiden ihan ekoja VHS-nauhureita, jostain 70-luvun lopusta tai 80-luvun alusta. Osasin lapsena ihan helposti käyttää sitä.
90 luvun Akai videonauhuri oli aivan kamala Kellon aikaan laittamisessa piti olla todella nopea ja jos vähänkin jäit miettimään käyttöohjeen vaiheita niin laite hylkäsi koko homman saati sitten nauhoituksen ajastus Vasta tunnin päästä voitin taistelun laitetta vastaan eli ei kovinkaan käyttäjäystävällinen
Videonauhuri kaikilla herkuilla 1988 ja oli kyllä hyvin vaikea sitten oppia käyttämään kun mitään logiikkaa ollut oikein missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikainen puhelin on paljon helpompi kun ei tarvitse mitään pitkiä ja kryptisiä numerorimpsuja opetella ulkoa.
Ei niitä opeteltu ulkoa vaan katsottiin puhelinluettelosta, jossa kaikkien ihmisten numerot olivat.
Tai kirjoitettiin nimet, osoitteet ja numerot omaan osoite- ja puhelinluettelokirjaseen. Aakkosjärjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VHS-nauhurin ajastaminen oli ihan hemmetin monimutkaista verrattuna nykylaitteisiin.
Käyttäisit SHOWVIEW koodia. Näppäilet vaikkapa 1008567 laitteeseen, niin se nauhoittaa haluamasi ohjelman sen enempiä kyselemättä. SHOWVIEW-koodi päivän hesarin tai Aamulehden takakannesta, halutun ohjelman kohdalta.
Ei 80-luvulla ollut mitään showview koodeja vielä!
Ainakin autot oli käyttäjäystävällisiä. Jos hanskalokerossa oli rautalankaa, 2 ruuvaria ja papukaijapihdit, niillä melkein purki ja kasasi silmät kiinni koko auton kuin RK 62:sen.
Vhs-nauhuri oli kaukana käyttäjäystävällisyydestä.