Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko, kuinka käyttäjäystävällisiä kaikki laitteet ennen olivat? Lankapuhelimet, hellat, mikrot, VHS-nauhuri, kasettisoitin?
31.05.2026 |
Käytännössä painoit vain oikeaa nappia ja se oli siinä. Ei mitään säätöä tai toimimattomuutta.
Lankapuhelinkin oli helpoin asia ikinä: nostit luurin korvalle, näppäilit numerot ja odotit. Ei mitään rakettitiedettä. Puhelimeen vastattiin vain nostamalla luuri korvalle painamatta yhtään mistään.
Kommentit (45)
CD-soitin: painoit kannen avaus nappulaa, pistit CD:n sisään ja painoit play nappulaa. Se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri muutama päivä sitten mietin tätä, kun nykyisin on kuulemma "niin kätevää" katsoa leffa jostain suoratoistopalvelusta. Haluamani leffa oli tietenkin saatavilla vain palvelussa, mihin minulla ei ollut tilausta. Eikä myöskään äppiä telkkarissa, se piti ladata ensin. Pääsin tekemään tilauksen monivaiheisesti sekä puhelinta että telkkaria käyttäen, mutta sitten tajusin, että kyseinen leffa ei kuulukaan siihen normaaliin tilaushintaan, vaan se pitää vielä erikseen vuokrata. Sitten vielä sen vuokrauksen maksu erikseen, luonnollisesti kaiken maailman 20-vaiheisine verkkopankkivarmistuksineen.
Tuli ikävä videovuokraamosta haettua VHS-kasettia.
Totta tavallaan tuokin, mutta ei minulla ole kyllä ikävä mainostelevisiota ja elämän rytmittämistä sen ympärille. Suoratoistopalvelut ovat parhaita asioita nykyajassa.
Mä etsin itselleni kesätyöpaikan selaamalla puhelinluetteloa. Siellä oli yrityksen kohdalla työhönoton numero ja sinne oli helppo soittaa. Sain työpaikan :)
Laskujen maksu:
marssit pankkiin, otit vuoronumeron. Annoit virkailijalle nivaskan laskujasi ja hän hoiti homman. Tai pistit toistuvat laskut suoraveloitukseen, ne hoituivat tililtäsi automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mä etsin itselleni kesätyöpaikan selaamalla puhelinluetteloa. Siellä oli yrityksen kohdalla työhönoton numero ja sinne oli helppo soittaa. Sain työpaikan :)
Oi niitä aikoja. Työpaikan pystyi valitsemaan, vaikka oli nuori ja täysin ilman työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinkoppi. Avasit oven, nostit luurin korvalle, pistit kolikon aukosta sisään, näppäilit numeron ja se oli siinä.
Vierailija kirjoitti:
CD-soitin: painoit kannen avaus nappulaa, pistit CD:n sisään ja painoit play nappulaa. Se oli siinä.
Spotify:
Paina nappia tietokoneen työpöydällä. Paina play-nappia. Musiikki alkaa soimaan. Puhelimella täytyy lisäksi käyttää sormi sormenjälkitunnistimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä etsin itselleni kesätyöpaikan selaamalla puhelinluetteloa. Siellä oli yrityksen kohdalla työhönoton numero ja sinne oli helppo soittaa. Sain työpaikan :)
Oliko tämä 80-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikainen puhelin on paljon helpompi kun ei tarvitse mitään pitkiä ja kryptisiä numerorimpsuja opetella ulkoa.
Ei niitä ulkoa tarvinnut osata silloinkaan. Numerot kirjoitettiin ylös esim. puhelinmuistioon. Tai jollekin paperille.
Ei tarvinnutkaan osata, mutta käytännössä ihmiset oppivat väkisinkin useiden kymmenien eri ihmisten lankanumerot, kun näppäilivät niitä tuhansia kertoja vuosikymmenestä toiseen. Aiemmin muuten pyöritettiin, se olikin työlästä ja auta armias, jos olikin varattu. Piti veivata uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskujen maksu:
marssit pankkiin, otit vuoronumeron. Annoit virkailijalle nivaskan laskujasi ja hän hoiti homman. Tai pistit toistuvat laskut suoraveloitukseen, ne hoituivat tililtäsi automaattisesti.
Täytyy sanoa , että tämä on yksi harvoista asioista, joka on helpottunut. Helpoimmillaan laitat laskun suoramaksuun tai e-laskuna, niin ei tarvitse kuin hyväksyä. Silloin on tietenkin seurattava tiliä tarkasti, että riittää maksuihin.
Kaupassa maksaminen on helpompaa, kun ei tarvitse hakea rahaa pankista eikä edes kaivaa shekkivihkoa ja kirjoittaa maksua kynällä.
Toisaalta olemme aika paljon puhelimen orjia. Jos se katoaa, menee rikki tai ei jostakin muusta syystä toimi, moni asia menee hankalaksi. Se on kuin tuli, hyvä renki mutta huono isäntä.
Vierailija kirjoitti:
CD-soitin: painoit kannen avaus nappulaa, pistit CD:n sisään ja painoit play nappulaa. Se oli siinä.
Mutta jos halusit vaihtaa levyä, niin jouduit laittamaan entisen levyn takaisin koteloon ja sitten hyllyyn, seuraavaksi etsimään uuden levyn hyllystä, ottamaan sen kotelosta, laittamaan sen soittimeen... haluatko tosiaan että jatkan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VHS-nauhurin ajastaminen ei kai ollut käyttäjäystävällistä, kun jo lapsena sain sen tehdä äitini puolesta, hän kun ei uskaltanut sitä alkaa räpeltämään.
Ensimmäiset tietokoneet, joita myytiin kuluttajille, ei myöskään olleet käyttäjäystävällisyyden riemuvoittoja. Käytin kasettiasemallista VIC-20:tä ja kasetti piti kelata oikeaan kohtaan, näppäillä oikea käsky (ei mitään hienoa graafista käyttöliittymää) ja odottaa että peli käynnistyisi, sitten ehti käydä syömässä ja lopulta kone ilmoitti että lataus epäonnistui, uusi yritys.
Eniten kaipaan sitä kun kaiken pystyi korjaamaan itse. Kansi vaan auki ja uusi osa paikoilleen ja laite toimi taas 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VHS-nauhurin ajastaminen oli ihan hemmetin monimutkaista verrattuna nykylaitteisiin.
Osa oli hankalia ja osa todella helppoja. Valtavat erot.
Nykyään rahan siirto omilla tileillä (OP) vaatii avainlukulistan, ennen ei ollut näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä etsin itselleni kesätyöpaikan selaamalla puhelinluetteloa. Siellä oli yrityksen kohdalla työhönoton numero ja sinne oli helppo soittaa. Sain työpaikan :)
Oliko tämä 80-luvulla?
Jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CD-soitin: painoit kannen avaus nappulaa, pistit CD:n sisään ja painoit play nappulaa. Se oli siinä.
Mutta jos halusit vaihtaa levyä, niin jouduit laittamaan entisen levyn takaisin koteloon ja sitten hyllyyn, seuraavaksi etsimään uuden levyn hyllystä, ottamaan sen kotelosta, laittamaan sen soittimeen... haluatko tosiaan että jatkan?
Entä sitten? Kädet on tehty liikuttelua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset VHS videot kun tuli, niin aika harva sai ajastettua ohjelmien nauhoituksia ilman ohjekirjan lukemista. Käytettävyydessa on tehty valtavia harppauksia monissa laitteissa kymmenien vuosien aikana.
Mutta monissa asioissa on menty myös takapakkia.
TV:t eivät ole lähellekään enää paina yhtä nappia - laitteita.
TV oli todella yksinkertainen aiemmin. Painoin virtanappulaa telkkarista ja se meni päälle. Halusit kanavan numero 1, painoit telkkarista fyysistä nappulanumeroa 1 ja se oli siinä.
ei se kuule oikeasti ollut noin yksinkertaista. Taitaa aika kullata muistot.
Esim se kanavien säätö. Ensin valitsit fyysisesti kanavan 1. Sitten rullailit (käsin) helvetin pientä nuppia sen taajuusalueen läpi. Kun joku kanava alkoi näkymään pyöritit hitaammin että saat kuvan mahdollisimman tarkaksi (jos oli se oikea kanava). Sitten niitä taajuusalueita oli useita. Jos kanava ei löytynyt siltä ensin valitulta alueelta, pienestä kytkimestä vaihdoit aluetta ja taas veivasit käsin sitä pikkunuppia toiseen suuntaan.... Ja tämän TOISTIT joka helvetin kanavalle. Toisaalta Suomessa ei silloin ollut kuin 2 antennikanavaa, mutta kaapelikanavia alkoi jo olemaan. Nykyään ne kaikki kanavat virittyvät ihan muutamalla napinpainalluksella ja odottelulla.
Nykyajan ongelma on, että monia laitteita käytetään kosketusnäytön avulla, eikä laitteissa useimmiten ole mitään fyysisesti tuntuvaa kytkintä. Opettele siinä sitten käyttämään vekotinta näppituntumalta, kun et näe tai kun muuten on hankalaa käyttää sileitä pintoja.
Mutta monissa asioissa on menty myös takapakkia.
TV:t eivät ole lähellekään enää paina yhtä nappia - laitteita.
TV oli todella yksinkertainen aiemmin. Painoin virtanappulaa telkkarista ja se meni päälle. Halusit kanavan numero 1, painoit telkkarista fyysistä nappulanumeroa 1 ja se oli siinä.