Lue keskustelun säännöt.
Persut esitti suvivirren eduskunnan rappusilla, moni tarvitsi sanoja
29.05.2026 |
Mikä se sellainen tärkeä perinne ja virsi on, jos ei osata sanoja?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Kova tarve heillä siirtää keskustelua lillukanvarsiin ja öyhöttää.
Ilmeisesti kansan maksamalla työajalla vielä?
Öhisijät eivät osaa kuin öhistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persujen trollit spämmää tännekin.
Uskomatonta, miten tällänen keskustelun aihe aiheuttaa perusÄijjillle menkkoja. Lumihiutaleet.
Aivan saat anan noloa peruilua jälleen kerran. Kun ei kyvyt riitä parantamaan valtion taloutta, niin sitten keskitytään vain muille vit tuiluun.
Huh huh, nyt on kyllä pistävä ja väkevä persupissan tuoksu ketjussa!
Niillä ei ollut suvi suloinen sydämessä.
Vaan pelkkää vihaa, kuten persuilla aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotan uusi elämä
Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Kalle, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Kalle sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Kalle oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.
Eräänä aamuna Kalle päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."
Kalle ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Kallella ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.
Mutta Kalle ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Kalle mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.
Seuraavana aamuna Kalle asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Kallen tilanteen. "Kuule Kalle, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.
Kalle aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Kalle tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.
Kalle huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Kallelle itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.
Vähitellen Kalle alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Kalle oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.
Ja niin Kalle eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.
Kun persutrolli ei saanut novellia myydyksi, hän tyytyi spämmäämään roskaansa täällä vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ranskalainen t einipoika J oel imi k yrpääni kunnes laukesin
Öhhöhööh
Öhöhöhööööö
Öhö
'
.
Öhssös
Öö
Öhöh
Hö
Hä
.
Hööh
.
.
Öhöm
Höpö
Pöpö
.
.
Höö
.
.
.
Öööhhh
.
H
Ö
Ö
.
.
T e inilutka J oel imee viimeisetkin s p ermatipat ja p a skaista m unaa.
HöH
Sebastianko se siellä lähettää terveisiä Brysselistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanssiko Purra sitä toritanssiaan virren tahtiin. Saadaanko me mennä esim.muslimi maahan menä riehumaan heidän uskonnollisista lauluista ??? 😝😝😝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskalainen t einipoika J oel imi k yrpääni kunnes laukesin
Öhhöhööh
Öhöhöhööööö
Öhö
'
.
Öhssös
Öö
Öhöh
Hö
Hä
.
Hööh
.
.
Öhöm
Höpö
Pöpö
.
.
Höö
.
.
.
Öööhhh
.
H
Ö
Ö
.
.
T e inilutka J oel imee viimeisetkin s p ermatipat ja p a skaista m unaa.
HöH
Sebastianko se siellä lähettää terveisiä Brysselistä!
Joko Sbu on raskaana ????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotan uusi elämä
Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Kalle, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Kalle sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Kalle oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.
Eräänä aamuna Kalle päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."
Kalle ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Kallella ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.
Mutta Kalle ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Kalle mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.
Seuraavana aamuna Kalle asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Kallen tilanteen. "Kuule Kalle, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.
Kalle aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Kalle tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.
Kalle huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Kallelle itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.
Vähitellen Kalle alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Kalle oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.
Ja niin Kalle eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.
Kun persutrolli ei saanut novellia myydyksi, hän tyytyi spämmäämään roskaansa täällä vuodesta toiseen.
Tuosta tulee vielä bestseller. K0mmari ulisijat ei tietenkään ole valmiita ottamaan mallia hyvästä esimerkistä.
En tiennytkään, että tuosta kappaleesta on saatavissa kuvallinen pölkkykirjaimilla kirjoitettu tavuviivaversio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perussuomalaiset eivät osanneet suvivirren sanoja. Häpeällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perussuomalaiset eivät osanneet suvivirren sanoja. Häpeällistä.
Ja vassari sen moneen kertaan tarkasti kuunteli :DD
Sen verran hyvä kappale ja esittäjät oli, että oli vassarillekin mieleen. Harmi, että joku esiintyjistä jossain kohtaa ilmeisesti sekosi sanoissa, mutta annettakoon anteeksi, koska he eivät varsinaisesti ole artisteja, vaikka vassari niin luulikin kuultuaan persujen esityksen
Vierailija kirjoitti:
:D Lunttilappu. Jaaha.
Onkohan niistä lunttilapuista mitään hyötyä, kun läheskään kaikki perussuomalaiset eivät osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Oudompaa olis jos persut olis käyttänyt ton ajan oikeiden töiden tekemiseen.
Miksi sinä et käytä tätä aikaa minkä tällä palstalla vetelehdit jonkun oikeiden töiden tekemisen?
Nämä virsien veisuut ahdisti kouluaikaan.
Taisi olla laki joka kieltää uskon tuputtamisen työpaikoilla. Koulu ei ole sitten työpaikka.
Virret voidaan jättää pois koulujen päättäjäisjuhlista, kun juhlaan osallistujat laulavat tilaisuuden päätteeksi Maamme-laulun.
Vierailija kirjoitti:
Demareilla on kustaa päässä ja paska tekee sinne patojaan, se pieni herne siellä mitä ne itse aivoiksi kutsuu on aikoja sitten jo hukkunut sinne paskaliejuun.
No nyt on aikuista puhetta. Ei mikään ihme, että pärjäsit koulussa hyvin ja olet työelämässä valtavan arvostetussa tehtävässä.
Kerro terveiset vaimollesi.
Reijosen herrasväki vauhdissa. Viikonloppu on lähtenyt käyntiin perinteisin menoin.