Haluaisin tietää ja kysyä: millaisiin asioihin teillä on ystävyys kaatunut/loppunut?

Ehkä alla oli asioita jotka kaihersi mieltä puolin ja toisin.

Olin hyvä ystävä sitten tuli paha riita jostain syystä.

Huomasin että en ole niin hyvä ystävä mitä on annettu ymmärtää.

Kelpasin kun ei ollut muuta tekemistä. Lähinnä.

Muiden kanssa aikaa riitti rientää joka paikkaan.

Minun piti olla valmiina kun itse ehdotin jotain muuta tekemistä tuli muuta selitystä.

Välillä olin kuin ilmaa kun toiset ystävät paikalla.

Se tuntui kurjalta.

Sitten jo alettiin mennä syvälle kun arvosteltiin minun elämää ja persoonaa ihmisenä. Vikoja on varmaan minussa en sitä kiellä. En vaan ymmärrä että koko ajan minusta on etsitty vikoja, sitten niitä käytetään vastaan. Toisille ihmisille puhutaan ja kerrotaan oma näkökulma asioista.

Ei ystävät puhu ja hauku toisia kun joku on poissa joukosta.

Ihmiset ovat taitavia manipuloimaan toisia ihmisiä.

Omaksi edukseen tietenkin.

Tuntuu pahalta kun näkee että ollaan ystäviä ja sitten selän takana juorutaan ja mustamaalataan toisia.

Kerrotaan juttuja jotka eivät muille kuulu.

En ole koskaan kertonut salaisuuksia mitkä on uskottu minulle.

En lähtenyt arvosteleen selän takana.

Kaikki ei kuitenkaan ole siltä miltä näyttää sen olen oppinut.

Suu on parasta pitää supussa. Joskus kaikkea voidaan käyttää sinua vastaan.

Yksi muuttaa jutut ihan toisiksi ja muut saavat kuulla ainoastaan sen yhden suusta.

On hyviä ystäviä muutama joihin luotan aika paljon. Pitkällä kokemuksella.

En halua olla liian takertuva ystävä. Enkä kerro kaikkea kuitenkaan, jokaisella on omat asiat joista ei kerrota kaikille.

Ystävät myös opettaa paljon hyvässä ja pahassa. Joskus se on kuin sisarsuhde.

Riitoja tulee mutta ne sovitaan kuitenkin. Ei kaikki ole aina hyvin.

Kiitos niille jotka ovat pysyneet vieressä myös huonot hetket.

Antavat voimaa. Virheetöntä ystävää ei voi olla.

Enkä jaksa vain keskinäistä kehumista.

Pitää voida puhua kaikesta, ei jättää mieleen painaan asioita jotka kaihertaa ystävyyttä.

Ne voi joku päivä puhjeta isona riitana.

Kaikki ihmissuhteet vaatii hoitamista siinä kuin parisuhde myös.

Jotkut pysyy vierellä toiset jää matkan varrelle.

Ei siirappiystävyyttä, vaan rehellistä puhetta. Hyvää kesää ja uusia ystäviä niitä kaipaaville.

Muutama vain jätti yhteydenpidon, itse yritin soittaa, ei sitten yhtäkkiä enää vastattu.

Yksi ystävyys kaatui samalla kun kaadoin muutaman puun omalta pihalta. Hän olikin ne siihen istuttanut.

Yksi haukkui maanrakoon asiasta, johon minulla ei ollut osaa.

Ystävät/ kaverit jättävät niin mitättömistä asioista, etten enään viitsi ees tutustua keneenkään. Hyvä jos edes moikkaan naapureitani, en vain tahdo sen pidemmälle enään. Jos tulevat pihalle juttelemaan puolison kanssa, yleensä kurkin ikkunasta kunnes lähtevät, tai jos olen pihalla, yritän keksiä verukkeita jotta voin poistua.

Yksi ystävä jäädytti välit kun menin naimisiin. Syytä en tiedä. 

Toinen pisti välit poikki, kun kuuli sairastumisestani. Asia oli ilmeisesti joku viimeinen pisara hänelle. Olin kuulemma ollut ilkeä häntä kohtaan jo pitkään vaikka samaan aikaan olin ollut hänelle olkapäänä vaikeassa elämäntilanteessa. Ilmeisesti sitten tein jotain väärin vaikka kovasti hän halusi aina minulle purkaa pahaa oloaan. 

Kolmas halusi minulta vain asioita ja rahaa lainaan. Mitenkään muuten ihmisestä ei ikinä kuullut. Lopetin ystävyyden itse siihen. 

Neljäs sai ihmeellisiä sekokohtauksia ja huusi ja haukku minut aina pystyyn  ties mistä. En kestänyt enää mätäsäkkinä olemista ja jatkuvaa varpailla oloa, joten sekin ystävyys jäi siihen. 

Välillä mietin, että minussa saattoi olla paljon vikaa ja joskus en. Välillä surettaa ja välillä ei. Kaikkia suhteita ei ole luotu kestämään.

Iän karttuessa arvomaailmamme erilaistui. Ystävälle ulkonäkö kaikki kaikessa, minulla prioriteettina ihan muut asiat. Yksi ystävyys vain väljähtyi, huomasin ettei meillä sittenkään ollut mitään yhteistä. 

Ystäviä tulee ja menee, minusta se nyt vain kuuluu elämään.

Haukkui minua selkäni takana. Ei kuulemma jaksanut kuunnella juttuja harrastuksistani (meillä oli ihan erilaiset harrastukset enkä todellakaan puhunut omistani jatkuvasti ja olin aidosti kiinnostunut hänen harrastuksistaan), olin sitä ja tätä - paska ja muuta kivaa, pilkkasi kun jouduin tekemään kotona paljon töitä... Hänen harminsa, että meni toitottamaan noita asioita myös henkilölle, joka sattui olemaan tuttavani. Tämä siis tapahtui yläasteella ja olimme olleet hyviä ystäviä ensimmäiseltä luokalta saakka.

Kun sitten kysyin häneltä asiasta niin hän myönsi kaiken. Yritin antaa anteeksi, mutta täytyy sanoa, että luottamus mureni aika totaalisesti siinä kohdassa. Kun peruskoulu sitten päättyi loppui meidän ystävyyskin.

Kaatui siihen että ystävä on häpeissään lapsellisesta ja itsekkäästä käytöksestään, mutta myös niin ylpeä että ilmeisesti koki ystävyyden lopettamisen ainoaksi keinoksi säästää kasvonsa.

Eräällä kaverilla oli päähänpinttymä, että en pidä hänen uudesta miesystävästään. Tämä sitten johti siihen, että hän katkaisi välit. En tiedä, mistä hän oli saanut sen käsityksen, sillä tapasin miehen ainoastaan kerran, jolloin keskustelimme aivan asiallisesti, enkä koskaan sanonut miehestä mitään pahaa kaverilleni. 

Epäkunnioitus