"Normaalit elämisen äänet"

Meillä on yhteiskunta muuttunut paljon vaikka sitten 1970-luvun. Muistan lapsuudesta miten kerrostalssa mentiin rappukäytävään noin vain ja sitten ulos, tervehdittiin naapureita iloisesti ja vaihdettiin muutama sana. Nykyisin suurin osa ihmisistä taitaa ensin tarkistaa ovisilmästä ettei vahingossakaan satu naapurin kanssa samaan aikaan rappukäytävään ja koitetaan kulkea varjoissa ja seinänvieustoja pitkin ettei vaan kukaan näe tai tule puhumaan. Onko siis ihmekään ettei siedetä naapurista minkäänlaisia ääniä, kun ei naapuria tunneta ja tuntematon tietenkin pelottaa ja siksi se käy myös ärsyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan järkevä valita tuollaisesta. Aika heikko resilienssi jos ei kestä seinän takaisia ääniä. Tulee mieleen äitini joka joka kevät itkee lintujen konserttia ja autojen meteliä. Kuka käski ostaa omakotitalon moottoriten varrelta?? DAA? 

 

Siis kerrostalossa on normaalia äänet. Miksi yritätte toivoa mahdottomia tässä todellisuudessa

Siis kolme tuntia putkeen kuuluu kopkopkop... Kop kop... Kopkopkopkop aivan kuin hakkaisi mun seinää, vaikka on kahta kerrosta alempana. Eli kuuluu vielä kovempaa mun alapuolella asuville naapureille. Mitä normaalia tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Teini siellä paukuttaa sähkörumpuja.

Nikkaroinnista on kyse.

Kesto  ja  tahallisuus ja  äänitaso tekee  epänormaalin.   Tai epänormaalin  ohuet  seinät.  Sitten  on  tyyppejä joilla  ei  olekaan  käsitystä normaalista. 

Varmaan jokaisessa vuokrakerrostalossa on vähintään yksi s******n nikkaroija. Asuin Lumon talossa ja yhdestä asunnosta kuului poraamisen ääntä lähes joka päivä 2-3h kerrallaan. En tiedä tekikö linnunpönttöjä vai mitä mutta oli pirun raskasta kuunneltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiskunta muuttunut paljon vaikka sitten 1970-luvun. Muistan lapsuudesta miten kerrostalssa mentiin rappukäytävään noin vain ja sitten ulos, tervehdittiin naapureita iloisesti ja vaihdettiin muutama sana. Nykyisin suurin osa ihmisistä taitaa ensin tarkistaa ovisilmästä ettei vahingossakaan satu naapurin kanssa samaan aikaan rappukäytävään ja koitetaan kulkea varjoissa ja seinänvieustoja pitkin ettei vaan kukaan näe tai tule puhumaan. Onko siis ihmekään ettei siedetä naapurista minkäänlaisia ääniä, kun ei naapuria tunneta ja tuntematon tietenkin pelottaa ja siksi se käy myös ärsyttämään. 

Olen käynyt itseasiassa pyytämässä häneltä ystävällisesti kasvokkain, että hommaisi äänieristystä meluisiin harrastuksiinsa, ja tiesitkö, että se sun tunnin kestänyt huutaminen suihkussa kuuluu kolmea kerrosta ylemmäs. Ei ollut yhtään nolostunut, sanoi vaan et "joo siellä on hyvä akustiikka". Kun pyysin, ettei soittaisi pianoa iltakasin jälkeen, niin repi pelihousunsa ja alkoi uhkailla, että tekee sitä kohta joka päivä yhdeksästä eteenpäin. Veetuili, että minä voin ostaa hänelle äänieristeet. Parkkeeraa myös pelastustielle. Että sellainen "normaali" tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ei ole jokapäiväistä, niin ei ole mitään syytä ilmoitella mihinkään. Mene vaikka lenkille, käymään kirjastossa tai mitä vain mitä voi kodin ulkopuolella tehdä. Tuollainen kuuluu normaaliin elämän ääniin. Kerrostaloasukkaan on ymmärrettävä, että naapurit voi harrastaa vaikka musiikkia, tai voivat joskus remontoida tai askarrella jotain, josta kuuluu ääniä. 

Se on jännä miten naapuri määrää metelöinnillään miten minun tulisi elää. Jos haluan elää omassa rauhassa ja pääasiassa hiljaisuudessa, niin se ei välttämättä onnistu koska naapuri haluaa päinvastaista ja se on ok ja siedettävä. Kuka tässä kuviossa on itsekäs? Miksi minä en voi määrätä, että pitäisi olla hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako yöllä vinguttaa vaimoa niin äänekkäästi, että naapurit herää? Ei saa.

Saa. Mutta se loppuu sillä, että hyvin leveästi hymyillen tervehdit rouvaa seuraavana päivänä ja sanot jotain tarpeeksi epämääräistä, että taisi tulla hyvät unet eilen!

Parempi keino äänittää se voihkiminen ja soittaa sitä aamulla parvekkeen kauttimista kun naapuri on herännyt.

Onneksi rakkien räksytys ei ole normaalia ääntä, siihen voi puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiskunta muuttunut paljon vaikka sitten 1970-luvun. Muistan lapsuudesta miten kerrostalssa mentiin rappukäytävään noin vain ja sitten ulos, tervehdittiin naapureita iloisesti ja vaihdettiin muutama sana. Nykyisin suurin osa ihmisistä taitaa ensin tarkistaa ovisilmästä ettei vahingossakaan satu naapurin kanssa samaan aikaan rappukäytävään ja koitetaan kulkea varjoissa ja seinänvieustoja pitkin ettei vaan kukaan näe tai tule puhumaan. Onko siis ihmekään ettei siedetä naapurista minkäänlaisia ääniä, kun ei naapuria tunneta ja tuntematon tietenkin pelottaa ja siksi se käy myös ärsyttämään. 

Ensimmäisestä lauseestasi olen samaa mieltä. Joillain aloilla työt olivat jo silloin vuorotyötä, mutta nykyisin yhä useammalla alalla. Kun oli aikoinaan valinnut sellaisen alan, niin oli ihan selvää, että yövuorosta kotiin tullessa laittoi korvatulpat korviin ja meni nukkumaan. Ei oletettukaan, että naapurissa olisi hiljaista, koska MINÄ haluan nyt nukkua. Kun tuli iltavuorosta kotiin, kävi pikaisesti suihkussa, mutta ei tullut mieleenkään laittaa pesukonetta pyörimään tai ruveta imuroimaan. Vaikka siis ne äänet onkin "normaaliin elämään" kuuluvia ääniä, niin ei niitä öisin pidetty päällä. Nykyisin jo jotkut sähkösopimuksetkin kannustaa kansalaisia tekemään monia asioita öisin, koska silloin on sähkö halpaa.  Elämä, jossa noin klo 7 silmät auki ja sängystä ylös ja noin klo 23 sänkyyn ja silmät kiinni, on mennyttä maailmaa. 

Mun mielestä "normaalit elämisen äänet" ovat niitä ääniä, mitä kodeista kuuluu, kun ihmiset ovat hereillä. Ja kyllä, siihen voi kuulua myös poraamista, vasaralla naputtelua jne. Itsekin joudun jossain vaiheessa häiritsemään naapureitani siirtämällä taulujen (ja niitä on monta) paikkaa eli naputtelemalla uusiin kohtiin taulukoukut. Mutta en tee sitä iltaisin, öisin enkä edes sunnuntaisin. Sitten on sellainen "harmaa alue", että kuuluuko normaaleihin elämisen ääniin meteliä pitävä harrastus tai vaikkapa työ. Tässä rivitaloyhtiössä asuu yksi konserttipianisti, joka päivisin harjoitteli. Ei pimputellut pianoa iltaisin eikä öisin, mutta päivisin kylläkin. Asia ei ollut hänen seinänaapurilleen ongelma ennenkuin vasta sitten, kun seinänaapuri jäi eläkkeelle. Eihän naapuri töissä ollessaan tiennyt, pimputteliko pianisti vai ei. Asia riitautui ja seinänaapuri vei asian käräjille. Ja hävisi jutun. Möi sitten asuntonsa ja muutti pois. Uudet asukkaat ovat asuneet tuossa nyt jo kymmenkunta vuotta ja koska ovat työelämässä, ei heitä ole häirinnyt se, mitä asunnossa kuuluu silloin, kun eivät itse ole kotona. Mutta...jos joku olisi vaikka puuseppä ja tehnyt kotinsa yhdestä huoneesta verstaan, se saattaisi jo olla asia, joka ei välttämättä olisi enää "normaalia elämisen ääntä". Vaikka siis tapahtuisikin vain virka-aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

saa pestä pyykkiä keskellä yötä ja imuroia ja yskiä keuhkonsa ja varsinkin limaansa pellolle seinän takana jossa yritetään nukkua.

Tai kun juuri SINÄ haluaisit nukkua

Vierailija kirjoitti:

Mikä muuten merkitys on hiljaisuusajalla,  jos silloinkin saa kuulua "normaalit elämän äänet"?

Pyykkikonetta saa pyörittää, imuroida,  kolistella miten huvittaa?

Mikä sitten on kiellettyä? 

Pilkunnussija luulee että, se on apsoluiutinen hiljaisuus. Ei ole turha puuttua yhteen termiin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauti

Vihaan sua. 

Se on sun sairaus ja ongelma.

Musaa ja televisiota kohtuuvolyymilla klo 7-22. Tv tämän jälkeen pienellä volalla vaikka aamuun saakka. Yskimistä, peräpaukkuja, keskustelua, imurointia...

Klo 22 jälkeen ei enää älytöntä kanta-astumista, ovien kolinaa, koiran ulinaa ja pyykinpesua.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokaisessa vuokrakerrostalossa on vähintään yksi s******n nikkaroija. Asuin Lumon talossa ja yhdestä asunnosta kuului poraamisen ääntä lähes joka päivä 2-3h kerrallaan. En tiedä tekikö linnunpönttöjä vai mitä mutta oli pirun raskasta kuunneltavaa.

Omassa taloyhtiössä näitä tuntuu olevan kaksi. Onneksi pääsen muuttamaan huitsin nevadaan täältä tämän vuoden aikana.

Jos haluan karsoa elokuvan loppuun ja se kestää hiljaisuusajan jälkeen, niin ei pitäisi haitata.

Vierailija kirjoitti:

Nikkaroida ei saa missään nimessä mutta imurin suulaketta saa paukutella lattialistoihin niin paljon kuin sielu sietää. Subbarilla ei saa jytkyttää mutta norsujaloilla kyllä saa jytkytellä vaikka millä mitalla. Kuka näitä sääntöjä keksii kun metakka on ihan samanlaista kuitenkin.

Minulla taas on tapana hakata puukalikalla lämpöpatteria. Joskus haen jotain riffiä siihen, mutta useimmiten ihan vaan paukutan.

Normaalia elämisen ääntä.

Meillä on niin heikko äänieristys että naapurin neidin vibraattorin kimeä surina kuuluu läpi. Ei ole sähköhammasharja, sillä ei hampaita pestessä voihkita samalla.

Sen verran normaaliksi tulkitaan nykyään kaikki äänet, että en välitä kolinoista minäkään enää, jos se jotakuta illalla tai aamuyöstä häiritsee.

Meillä normaalin elämisen ääniin kuuluu tonttinaapurin räyskyhullu piski, joka aloittaa jokaisesta oven narahduksesta/fillarin kolahduksesta/roboleikkurin hurinasta muutaman minuutin aarian. Kulmakunnalla on muitakin koiria, jotka haukahtaa silloin tällöin mutta miksi juuri meidän naapurissa on se räyskyttäjä?