Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä pitäisi teidän mielestä osatat järjestää hautajaiset?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kunhan osaa mennä hautaustoimistoon asiat hoituu. Tai joku menee.
ja osaa katsoa hinnastoa suruissasi- nehän myy myy myy- moni ei osaa ajatella selkeästi suruissaan eikä varmista paljonko vainajalla on varantoja hautaamiseensa ja juoksevat kuluerät lopetettu alkuunsa-irtisanomissopparit heti.
Jos vainajan varoista ei ole tietoa, niistä otetaan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.
Ei ole mikään pakko järjestää muistotilaisuutta tai kutsua ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
En ainakaan minä ole päässyt seuraamaan sitä sivusta, vaikka olen ollut vieraana hautajaisissa.
Asia tuli opeteltavaksi viisikymppisenä, kun lähiomainen kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.
Ei ole mikään pakko järjestää muistotilaisuutta tai kutsua ketään.
No, jos nyt kuitenkin oletetaan, että ne 40-60 sukulaista ansaitsee päästä sellaiseen ja itsekin haluan, että sellainen pidetään. Jos siitä selviäisi sillä, että käytän tuplamäärän rahaa, niin valitsisin koska vaan sen, järjestämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.
Sama juttu oli minulla. Ensinnäkin piti löytää kutsuttavien yhteystiedot jäämistöstä ja sitten olla yhteydessä heihin. Suunnitella muistotilaisuus, päättää, mitä tarjotaan ja paljonko syötävää varata. Jälkeenpäin vielä pohti, menikö kaikki tarpeeksi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
on eri olla vieraana- harva lapsi 6-16v esim käsikädessä käy virastot läpi, edes tulee mukaan hautaustoimistoon, verottajalle perunkirjoitukset, perinnönjaot, jne jne, vainajan pankkitiedot- mihin varaa mihin ei- monia asioita. harva nuorikikaan siinä seuraa vaihe vaiheelta- heidät jätetään pois koko prosessista tarkoituksellisest- ku me vanhemmat hoidetaan nää.
ehkä jo 25v kun toinen oma vanhempi kuolee, on sitten siinä kaverina toiselle vanhemmalleen joka kertoo mitä pitäis nyt tehdä.
joku 16-18v kyll se niin on, että ei heitä opeteta, sukulaiset tai sosiaalit hoitaa.
koulussa pitää opettaa yhteiskunnallisia taitoja- tätäkin- ihan juridiikasta lähtien.'
mutta vaavipalstan pennut on jo 7v arkunkantajina ja laati hammaspesun jälkeen perukirjat ---pyh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.
Ei ole mikään pakko järjestää muistotilaisuutta tai kutsua ketään.
No, jos nyt kuitenkin oletetaan, että ne 40-60 sukulaista ansaitsee päästä sellaiseen ja itsekin haluan, että sellainen pidetään. Jos siitä selviäisi sillä, että käytän tuplamäärän rahaa, niin valitsisin koska vaan sen, järjestämisen sijaan.
Eli että voisin astua sisään yhtenä vieraista eikä sellaisena ihmisenä, joka on päättänyt kaiken sen mitä siellä on tarjolla, mitä lauletaan, mimmonen koristelu, missä istutaan, ketä kutsutaan, ketä ei kutsuta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.
Ei ole mikään pakko järjestää muistotilaisuutta tai kutsua ketään.
No, jos nyt kuitenkin oletetaan, että ne 40-60 sukulaista ansaitsee päästä sellaiseen ja itsekin haluan, että sellainen pidetään. Jos siitä selviäisi sillä, että käytän tuplamäärän rahaa, niin valitsisin koska vaan sen, järjestämisen sijaan.
Ei kannata olettaa yhtään mitään. Jos haluat tulla kutsutuksi hautajaisiin niin pidä itse yhteyttä ja kerro asiasta myös niille läheisille jotka hautajaiset mahdollisesti järjestää. Ja jos vainaja haluaa että tietyt ihmiset tulee kutsutuksi kannattaa tehdä se hautaustestamentti kutsuttavien yhteystietoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
on eri olla vieraana- harva lapsi 6-16v esim käsikädessä käy virastot läpi, edes tulee mukaan hautaustoimistoon, verottajalle perunkirjoitukset, perinnönjaot, jne jne, vainajan pankkitiedot- mihin varaa mihin ei- monia asioita. harva nuorikikaan siinä seuraa vaihe vaiheelta- heidät jätetään pois koko prosessista tarkoituksellisest- ku me vanhemmat hoidetaan nää.
ehkä jo 25v kun toinen oma vanhempi kuolee, on sitten siinä kaverina toiselle vanhemmalleen joka kertoo mitä pitäis nyt tehdä.
joku 16-18v kyll se niin on, että ei heitä opeteta, sukulaiset tai sosiaalit hoitaa.
koulussa pitää opettaa yhteiskunnallisia taitoja- tätäkin- ihan juridiikasta lähtien.'
mutta vaavipalstan pennut on jo 7v arkunkantajina ja laati hammaspesun jälkeen perukirjat ---pyh
Esimerkiksi yksinhuoltajien lapset saattaa olla mukana, minäkin olin lapsena. Sitten myöhemmin kun mummo kuoli olin 17v ja mukana valitsemassa arkkua ja hautapaikkaa sekä ehdottelin mitä kappaleita siunaustilaisuudessa soitetaan. Veli oli 14v ja oli mukana kantamassa arkkua enojen kanssa.
Ja miten verottaja tähän hautajaisten järjestämiseen liittyy? Ei verottajaan tarvitse olla yhteydessä hautajaisiin liittyen. Perukirjan, missä on lueteltu vainajan varat, tekemisen jälkeen se lähetetään tiedoksi myös verottajalle. Sen voi tehdä netissä. Verottaja määrittää sen perusteella perintöverot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16v
Meillä 18 v on se ikäraja, jolloin voi tehdä itsenäisesti oikeustoimia, mutta jos on edunvalvonassa niin ei silloin ole ikäriippuvainen.
Ei kukaan kysele ikää kun tilaa arkkua tai ottaa yhteyttä seurakuntaan.
10v tilaa arkkua ja hoitaa asiaa- kyllä toimisto saaaattaaaaaaaaaaa pirauttaa lastensuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16v
Meillä 18 v on se ikäraja, jolloin voi tehdä itsenäisesti oikeustoimia, mutta jos on edunvalvonassa niin ei silloin ole ikäriippuvainen.
Ei kukaan kysele ikää kun tilaa arkkua tai ottaa yhteyttä seurakuntaan.
10v tilaa arkkua ja hoitaa asiaa- kyllä toimisto saaaattaaaaaaaaaaa pirauttaa lastensuojeluun.
Ja entä sitten, estikö se soittamasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.
Ei ole mikään pakko järjestää muistotilaisuutta tai kutsua ketään.
No, jos nyt kuitenkin oletetaan, että ne 40-60 sukulaista ansaitsee päästä sellaiseen ja itsekin haluan, että sellainen pidetään. Jos siitä selviäisi sillä, että käytän tuplamäärän rahaa, niin valitsisin koska vaan sen, järjestämisen sijaan.
Eli että voisin astua sisään yhtenä vieraista eikä sellaisena ihmisenä, joka on päättänyt kaiken sen mitä siellä on tarjolla, mitä lauletaan, mimmonen koristelu, missä istutaan, ketä kutsutaan, ketä ei kutsuta jne.
Aika yllättävää. Varmaan suurin osa täällä voisi helposti järjestää muistotilaisuuden, kun sehän vastaa lähinnä häitä tai syntymäpäiviä. Mutta kaikki ennen muistotilaisuutta on vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkysymys se ei ole. Sen paljastaa jo tämä ketju jossa sitä yhtä oikeaa vastasuta siitä miten ne pitää tai kuuluu järjestää ei ole tullut. Kysymys on enemmän siitä osaatko hakea tarvittaessa apua ja haluatko ottaa sitä vastaan vaan päättä kaikkesta yksin.
Tästä ketjusta huomaa myös sen, että riippuu siitäkin millaisen roolin kukakin on ottanut, tai mihin rooliin päätynyt, hautajaisten järjestelemisessä. Jotkut ovat osallistuneet aktiivisemmin milloin ovat myös tietoisempia kokonaisuudesta, kun taas joidenkin kohdalla on käynyt niin että aina joku muu on järjestänyt hautajaisia. Tämäkään ei ole ikäsidonnaista.
Totta. Kun mun äiti 2 vuotta sitten kuoli, mun siskoni kysyi suunnilleen joka ainoasta asiasta hautajaisten suhteen mun mielipidettäni. Ei mulla ollut mitään mielipidettä. En kuulu kirkkoon, en ole kristitty, en tiennyt, mitä äidin omat toiveet olivat jne. Millainen arkku, missä kirkossa, mitä virsiä, missä muistotilaisuus, mitä tarjottavia, millaiset kukkalaitteet jne...ihan turhia kysymyksiä mulle. Mun mielestä hautajaisissa pitää kunnioittaa vainajan tahtoa ja jos ei tiedä, mikä se tahto on ollut, niin parempi jättää homma niille, jotka tietävät. Mulla on "hautaustestamentti" jo tehtynä ja lapseni myös tietävät, mikä mun tahtoni on. Onneksi ovat muutenkin kanssani samoilla linjoilla. Jotkut serkuistani saattavat kiskaista aikanaan herneen nenäänsä, kun eivät tule kutsutuksi mun "monttubileisiin". Mutta eipä he noin muutenkaan kahta lukuunottamatta ole pitänyt muhun edes mitään yhteyksiä vuosikausiin. Mulla on oma uurnani odottamassa jo kirjahyllyn päällä. Olisin ostanut jo halvimman puulaatikonkin, missä saisi tuhkata, mutta ei ole tilaa säilyttää sellaista. Lasteni pitää vaan hankkia halvin mahdollinen laatikko, millä saa mut kuskattua ruumishuoneelta krematorioon. Ei mitään kirkollisia juttuja. Tuhkien levittäminen yhdessä mun lemmikkien tuhkien kanssa metsään. Maanomistajan sekä jo maanomistajan lasten kanssa sovittu jo tästä. Jos elän vielä 8 vuotta, saan sovittua asian vielä maanomistajan lastenlastenkin kanssa. Olen ehdottanut paria mulle tärkeää biisiä soitettavaksi (ihan vaan siellä metsässä kännykällä Youtubesta), jos lapseni haluavat. Ei ole pakko. Mitään erityistä muistotilaisuutta ei tarvitse järjestää. Mutta jos sellaisen haluavat kuitenkin, niin tohon lähiökuppilaan ja kuolinpesän rahoista tonnin piikki auki kaikille sillä hetkellä baarissa oleville.
Kun äiti kuoli, isä ja siskoni halusivat järjestää äidille perinteiset kristilliset hautajaiset. Mikä toki oli ihan ok, koska ilmeisesti se oli äidin toivekin. Mulle oli lähinnä ärsyttävää, että sukulaiset, jotka eivät olleet pitäneet vuosikausiin yhtään mitään yhteyttä äitiin (eikä muhunkaan), tulivat itkeä vollottaen halaamaan mua ja esittämään mukamas osanottonsa. Mitä tekopyhyyttä!!! Olisivat olleet äidin elämässä silloin, kun äiti vielä eli. Papin lisäksi taisin olla äidin hautajaisissa ainoa, joka ei itkenyt. Seurasin vaan sitä sirkusta ihmetellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset on kaikkineen aika monimutkainen juttu. Mieheni siskon tytär oli vain 20-vuotias, kun hänen yksinhuoltajaäitinsä menehtyi. Vaikka fiksu nuori nainen jo tuolloin olikin, niin kyllä hän apua monessa käytännön asiassa tarvitsi ja me lähimmäiset sitä apua myös tarjosimme. Tärkentä tuossa tilanteessa varmaan onkin, ettei ketään jätetä asian kanssa yksin, olipa sitten minkä ikäinen ihminen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16v
Meillä 18 v on se ikäraja, jolloin voi tehdä itsenäisesti oikeustoimia, mutta jos on edunvalvonassa niin ei silloin ole ikäriippuvainen.
Ei kukaan kysele ikää kun tilaa arkkua tai ottaa yhteyttä seurakuntaan.
10v tilaa arkkua ja hoitaa asiaa- kyllä toimisto saaaattaaaaaaaaaaa pirauttaa lastensuojeluun.
Eiköhän 10v lapsella ole huoltaja tai sitten on lastensuojelun huostassa.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset on kaikkineen aika monimutkainen juttu. Mieheni siskon tytär oli vain 20-vuotias, kun hänen yksinhuoltajaäitinsä menehtyi. Vaikka fiksu nuori nainen jo tuolloin olikin, niin kyllä hän apua monessa käytännön asiassa tarvitsi ja me lähimmäiset sitä apua myös tarjosimme. Tärkentä tuossa tilanteessa varmaan onkin, ettei ketään jätetä asian kanssa yksin, olipa sitten minkä ikäinen ihminen tahansa.
Missä tarvitsi apua?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäkysymys se ei ole. Sen paljastaa jo tämä ketju jossa sitä yhtä oikeaa vastasuta siitä miten ne pitää tai kuuluu järjestää ei ole tullut. Kysymys on enemmän siitä osaatko hakea tarvittaessa apua ja haluatko ottaa sitä vastaan vaan päättä kaikkesta yksin.
Tästä ketjusta huomaa myös sen, että riippuu siitäkin millaisen roolin kukakin on ottanut, tai mihin rooliin päätynyt, hautajaisten järjestelemisessä. Jotkut ovat osallistuneet aktiivisemmin milloin ovat myös tietoisempia kokonaisuudesta, kun taas joidenkin kohdalla on käynyt niin että aina joku muu on järjestänyt hautajaisia. Tämäkään ei ole ikäsidonnaista.
Totta. Kun mun äiti 2 vuotta sitten kuoli, mun siskoni kysyi suunnilleen joka ainoasta asiasta hautajaisten suhteen mun mielipidettäni. Ei mulla ollut mitään mielipidettä. En kuulu kirkkoon, en ole kristitty, en tiennyt, mitä äidin omat toiveet olivat jne. Millainen arkku, missä kirkossa, mitä virsiä, missä muistotilaisuus, mitä tarjottavia, millaiset kukkalaitteet jne...ihan turhia kysymyksiä mulle. Mun mielestä hautajaisissa pitää kunnioittaa vainajan tahtoa ja jos ei tiedä, mikä se tahto on ollut, niin parempi jättää homma niille, jotka tietävät. Mulla on "hautaustestamentti" jo tehtynä ja lapseni myös tietävät, mikä mun tahtoni on. Onneksi ovat muutenkin kanssani samoilla linjoilla. Jotkut serkuistani saattavat kiskaista aikanaan herneen nenäänsä, kun eivät tule kutsutuksi mun "monttubileisiin". Mutta eipä he noin muutenkaan kahta lukuunottamatta ole pitänyt muhun edes mitään yhteyksiä vuosikausiin. Mulla on oma uurnani odottamassa jo kirjahyllyn päällä. Olisin ostanut jo halvimman puulaatikonkin, missä saisi tuhkata, mutta ei ole tilaa säilyttää sellaista. Lasteni pitää vaan hankkia halvin mahdollinen laatikko, millä saa mut kuskattua ruumishuoneelta krematorioon. Ei mitään kirkollisia juttuja. Tuhkien levittäminen yhdessä mun lemmikkien tuhkien kanssa metsään. Maanomistajan sekä jo maanomistajan lasten kanssa sovittu jo tästä. Jos elän vielä 8 vuotta, saan sovittua asian vielä maanomistajan lastenlastenkin kanssa. Olen ehdottanut paria mulle tärkeää biisiä soitettavaksi (ihan vaan siellä metsässä kännykällä Youtubesta), jos lapseni haluavat. Ei ole pakko. Mitään erityistä muistotilaisuutta ei tarvitse järjestää. Mutta jos sellaisen haluavat kuitenkin, niin tohon lähiökuppilaan ja kuolinpesän rahoista tonnin piikki auki kaikille sillä hetkellä baarissa oleville.
Kun äiti kuoli, isä ja siskoni halusivat järjestää äidille perinteiset kristilliset hautajaiset. Mikä toki oli ihan ok, koska ilmeisesti se oli äidin toivekin. Mulle oli lähinnä ärsyttävää, että sukulaiset, jotka eivät olleet pitäneet vuosikausiin yhtään mitään yhteyttä äitiin (eikä muhunkaan), tulivat itkeä vollottaen halaamaan mua ja esittämään mukamas osanottonsa. Mitä tekopyhyyttä!!! Olisivat olleet äidin elämässä silloin, kun äiti vielä eli. Papin lisäksi taisin olla äidin hautajaisissa ainoa, joka ei itkenyt. Seurasin vaan sitä sirkusta ihmetellen.
Tietty on hyvä noudattaa näitä silloin kun kuolleen oma tahto on läheisten tiedossa. Esimerkiksi mummo lopulta toivoi siunausta ja kirkkohautajaisia sekä hautaamista seurakunnan hautausmaalle vaikka ei kuulunutkaan kirkkoon.
Toisaalta sitten joskus ne kuolleen omat toiveet ei ole kenenkään elossaolevan tiedossa, varsinkin jos on kuollut nuorena ja yllättäen. Sitten pitää vaan mennä vähän arvailemalla.
Itselleni ongelmat alkaa vasta muistotilaisuuden suhteen ja sukulaisten kutsumisen jne. Sosiaalisesti kankea jännittäjä on tällainen. Kyllä kaikki se mikä hautaustoimistoon liittyy, hoituu varmaankin ihan hyvin - ja siellähän on ammattilaiset opastamassa. Mutta sitten se osuus, kun oma kädenjälki pitäisi alkaa näkymään, niin ei kiitos.