Minkä ikäisenä pitäisi teidän mielestä osatat järjestää hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään osaamista. Soitto hautaustoimistoon ja siitä lähtee rullaamaan. Aika simppeli juttu ja hautajaiset muutenkin menee omalla painollaan. 

Kaikkea muuta kuin simppeli juttu. Puhelimessako sinä valitset arkun ja hautapaikan ja neuvottelet yksityiskohdista? Ja miten niin hautajaiset menee muutenkin omalla painollaan? Niinhän sinä luulet. Kirkkoon kuulumattomien hautajaisissa ei noudateta liturgiaa, vaan ohjelma rakennetaan itse. Joku on siitä vastuussa, joku muu kuin sinä joka vain ilmestyt paikalle ja syöt muistotilaisuudessa (jonka joku järjestää) mahasi täyteen voileipäkakkua.

Miksi pitäisi olla jotain ohjelmaa jos sitä ei osaa tai halua järjestää?

Siunaus- tai saattotilaisuudessa on yleensä ohjelmaa, ellet sattunut tietämään. Kirkollisissa hautajaisissa sovitaan papin kanssa virsistä ja puheen sisällöstä, uskonnottomissa hautajaisissa puhuu joku muu, ja musiikki on itse valittua.

Tietenkin voi valita myös suoran tuhkauksen, jolloin ei tule mitään siunaus-, saatto- eikä muistotilaisuutta. Sitäkö tarkoitit? 

Yleensä sattuu olemaan ohjelmaa ja se edellyttää että sitä on pakko olla?

Hautajaisiiin ei ole olemassa mitään ylestä kasvaa jonka osaamalla järjestää hautajaiset kuin hautajaiset. Järjestelyt riippuu hyvinkin monrsta asiasta. Vainajan toiveista, järjestäjän toiveista, kuinka paljon on rahaa käytössä, saako järjestelyihin joltakin apua vai ei, kuuluko vainaja johonkin seurakuntaan ja jos kuuluu mihin jne.

Kirkollinen siunaustilaisuus noudattaa perinteistä kaavaa, tunnustuksettomat hautajaiset ovat vapaamuotoiset. Koeta nyt ymmärtää.

Mutta tässähän keskusteltiinkin siitä onko hautajaisten järjestäminen niin simppeli juttu että lapsikin osaa sen. Puhelimella vain soittaa ja kaikki hoituu.

Jos rahaa on käytettävissä niin kyllä se onnistuu. Ja kyllä ne kristilliset hautajaiset onnistuu ilman perinteisiä kaavoja jos sellainen on toiveena.

Itse järjestin " hautajaiset" soittamalla hautaustoimistoon. Arkun sun muut voi valita nykyään suoraan hautaustoimiston nettisivuilta, samoin ns. hautauspaketin mihi kuuluu kuljetukset sun muut. Tämä tietenkin koska vainaja niin oli itse halunnut. Ei muistotilaisuutta eikä kirkkoa. Kaikki kun eivät halua suuria peijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään osaamista. Soitto hautaustoimistoon ja siitä lähtee rullaamaan. Aika simppeli juttu ja hautajaiset muutenkin menee omalla painollaan. 

Kaikkea muuta kuin simppeli juttu. Puhelimessako sinä valitset arkun ja hautapaikan ja neuvottelet yksityiskohdista? Ja miten niin hautajaiset menee muutenkin omalla painollaan? Niinhän sinä luulet. Kirkkoon kuulumattomien hautajaisissa ei noudateta liturgiaa, vaan ohjelma rakennetaan itse. Joku on siitä vastuussa, joku muu kuin sinä joka vain ilmestyt paikalle ja syöt muistotilaisuudessa (jonka joku järjestää) mahasi täyteen voileipäkakkua.

Puhelimessa voi ihan hyvin kertoa minkä arkun haluaa. Annoin hautaustoimistolle valitun arkun sekä uurnan tuotenimen ja numeron, tilasivat sellaiset. Samoin seurakuntaan soittaessa kerroin miltä hautausmaalta, miltä alueelta ja riviltä haluan hautapaikan.

Kivat sinulle.

Helsingissä ei hautapaikan valitseminen onnistu noin helposti.

Nimenomaan Helsingissä onnistui.

Ei muuten onnistu. Hietaniemessä on tällä hetkellä tilaa vain vain muistolehdoissa ja sirottelualueella, ellei satu olemaan sukuhautaa ennestään. Kolumbaariokin on täysi.

Moni omainen haluaa käydä katsomassa hautapaikkaa etukäteen. Eräs tuttu juoksutti henkilökuntaa esittelemään eri vaihtoehtoja kolme kertaa, eikä hänelle kelvannut mikään, kunnes hän sitten päätyi valitsemaan Malmin.

Se ettei sinulla onnistunut ei tarkoita ettei kenelläkään olisi voinut onnistua.

Helsingissä on muitakin hautausmaita kuin Hietaniemi, meidän tapauksessa Malmilta saatiin uurnapaikat noin. Ei myöskään ollut tarvetta käydä katsomassa etukäteen kun hautausmaakartalta näki milkä pwikka kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

16v

Melko karua vaatia alaikäiseltä lapselta osaamista esim. vanhempansa hautajaisten järjestämiseen. Niinkö teillä tehdään?

Kysymys oli minkä ikäisenä pitäisi osata järjestää, 16v on ihan ok vastaus.

Käytännössä tuon ikäisellä on holhooja joka auttaa asioiden hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään osaamista. Soitto hautaustoimistoon ja siitä lähtee rullaamaan. Aika simppeli juttu ja hautajaiset muutenkin menee omalla painollaan. 

Kaikkea muuta kuin simppeli juttu. Puhelimessako sinä valitset arkun ja hautapaikan ja neuvottelet yksityiskohdista? Ja miten niin hautajaiset menee muutenkin omalla painollaan? Niinhän sinä luulet. Kirkkoon kuulumattomien hautajaisissa ei noudateta liturgiaa, vaan ohjelma rakennetaan itse. Joku on siitä vastuussa, joku muu kuin sinä joka vain ilmestyt paikalle ja syöt muistotilaisuudessa (jonka joku järjestää) mahasi täyteen voileipäkakkua.

Miksi pitäisi olla jotain ohjelmaa jos sitä ei osaa tai halua järjestää?

Siunaus- tai saattotilaisuudessa on yleensä ohjelmaa, ellet sattunut tietämään. Kirkollisissa hautajaisissa sovitaan papin kanssa virsistä ja puheen sisällöstä, uskonnottomissa hautajaisissa puhuu joku muu, ja musiikki on itse valittua.

Tietenkin voi valita myös suoran tuhkauksen, jolloin ei tule mitään siunaus-, saatto- eikä muistotilaisuutta. Sitäkö tarkoitit? 

Yleensä sattuu olemaan ohjelmaa ja se edellyttää että sitä on pakko olla?

Hautajaisiiin ei ole olemassa mitään ylestä kasvaa jonka osaamalla järjestää hautajaiset kuin hautajaiset. Järjestelyt riippuu hyvinkin monrsta asiasta. Vainajan toiveista, järjestäjän toiveista, kuinka paljon on rahaa käytössä, saako järjestelyihin joltakin apua vai ei, kuuluko vainaja johonkin seurakuntaan ja jos kuuluu mihin jne.

Kirkollinen siunaustilaisuus noudattaa perinteistä kaavaa, tunnustuksettomat hautajaiset ovat vapaamuotoiset. Koeta nyt ymmärtää.

Mutta tässähän keskusteltiinkin siitä onko hautajaisten järjestäminen niin simppeli juttu että lapsikin osaa sen. Puhelimella vain soittaa ja kaikki hoituu.

Kirkollinenkin siunaustilaisuus voi olla ihan sellainen kuin on sovittu, ei siihen ole mitään yhtä tiettyä kaavaa. Esimerkiksi meidän tapauksessa kuolleet oli tuhkattu jo aiemmin, hautaisiin sisältyi siunaus puheineen, kukkienlasku, musiikkia ja sitten uurnienlasku hautausmaalle.

Ei minkään ikäisenä. Sitä varten on ammattilaiset, joihin voi ottaa yhteyttä ja kyllä ne sitten neuvoo.

Se joka väittää ettei kaikki muka onnistuisi puhelimitse tai muuten etänä on väärässä. Olen järjestänyt yhden Ruotsissa asuneen lähiomaisen hautajaiset täältä Suomesta käsin. Olin yhteydessä paikallisiin viranomaisiin selvittääkseni missä mennään, milloin siirto onnistuu, kuolemansyynselvityksen jälkeen kuollut siirrettiin läheisen sairaalan säilytystiloihin. Tilasin arkun ja uurnan sekä kukat hautajaistilaisuuteen, nämä löytyi netistä ja kerroin vain mitkä haluan. Sovin krematorion kanssa tuhkaamisesta ja tietysti varasin hautaustoimistolta kuljetukset siunaustilaisuuteen ja edelleen tuhkaukseen. Sovin seurakunnan kanssa hautajaispäivän, siunaavan papin, mitkä virret ja musiikkikappaleet soitetaan ja mitä puhutaan. Varasin paikan muistotilaisuuteen ja sinne tilattiin pitopalvelu. Hautajaisiin osallistui paikalliset sukulaiset ja tuttavat, itse ne niissä ollut. Sitten aikanaan hain uurnan Suomeen, sen sai kuljettaa lentokoneessa käsimatkatavaroissa, ja uurna haudattiin tänne.

Ikäkysymys se ei ole. Sen paljastaa jo tämä ketju jossa sitä yhtä oikeaa vastasuta siitä miten ne pitää tai kuuluu järjestää ei ole tullut. Kysymys on enemmän siitä osaatko hakea tarvittaessa apua ja haluatko ottaa sitä vastaan vaan päättä kaikkesta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Se joka väittää ettei kaikki muka onnistuisi puhelimitse tai muuten etänä on väärässä. Olen järjestänyt yhden Ruotsissa asuneen lähiomaisen hautajaiset täältä Suomesta käsin. Olin yhteydessä paikallisiin viranomaisiin selvittääkseni missä mennään, milloin siirto onnistuu, kuolemansyynselvityksen jälkeen kuollut siirrettiin läheisen sairaalan säilytystiloihin. Tilasin arkun ja uurnan sekä kukat hautajaistilaisuuteen, nämä löytyi netistä ja kerroin vain mitkä haluan. Sovin krematorion kanssa tuhkaamisesta ja tietysti varasin hautaustoimistolta kuljetukset siunaustilaisuuteen ja edelleen tuhkaukseen. Sovin seurakunnan kanssa hautajaispäivän, siunaavan papin, mitkä virret ja musiikkikappaleet soitetaan ja mitä puhutaan. Varasin paikan muistotilaisuuteen ja sinne tilattiin pitopalvelu. Hautajaisiin osallistui paikalliset sukulaiset ja tuttavat, itse ne niissä ollut. Sitten aikanaan hain uurnan Suomeen, sen sai kuljettaa lentokoneessa käsimatkatavaroissa, ja uurna haudattiin tänne.

Tämä väittäjä taisi olla näitä joiden mielestä kaikkien kuuluu toimia sillä tavalla kuin hän toimii tai haluaa toimittavan.

Vierailija kirjoitti:

Ikäkysymys se ei ole. Sen paljastaa jo tämä ketju jossa sitä yhtä oikeaa vastasuta siitä miten ne pitää tai kuuluu järjestää ei ole tullut. Kysymys on enemmän siitä osaatko hakea tarvittaessa apua ja haluatko ottaa sitä vastaan vaan päättä kaikkesta yksin.

Tästä ketjusta huomaa myös sen, että riippuu siitäkin millaisen roolin kukakin on ottanut, tai mihin rooliin päätynyt, hautajaisten järjestelemisessä. Jotkut ovat osallistuneet aktiivisemmin milloin ovat myös tietoisempia kokonaisuudesta, kun taas joidenkin kohdalla on käynyt niin että aina joku muu on järjestänyt hautajaisia. Tämäkään ei ole ikäsidonnaista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli mieleen yhdestä aiemmasta keskustelusta missä joillain wikuisilla ei ilmeisesti ollut aavistustkaan siitä mitemn hautajaiset järjestetään.

koulussa ei opeteta. olisi hyvä opettaa yhteiskunnallisia taitoja tuollakin tavoin. kuolemaa sisnällään ja juridisia seikkoja,käytännöstä myös -jne.

mistäs se lapsi- nuori voisi tietää.   eli nuo menee tiedonsiirtona jokseenkin vanhemmilta nuoremmille kokemuksella käytännön näytöillä.

suruissaan jos lähtee osaavasti googlettamaan- aika selko-ohjeet saa - vaihe vaiheelta-  hyvin nuorta lasta auttaa viranomaiset. eli se 10v tarvitse hoidella virastoja ja arkkuostoksia ja perunkirjoituksia- näinkö luulit- fiksu penska hoitaa hommat jo 10v- moni 20v on öönä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen hautajaisten järjestämisen suhteen lievästi sanottuna pihalla, se on pientä siihen verrattuna, kuinka ulkoavaruudessa olen perunkirjoituksiin liittyvissä asioissa.

Mä olen ollut mukana vain yksissä perunkirjoituksissa ja senkin hoiti juristi. Toki hän piti meidät erittäin hyvin ajantasalla kaikesta, joten siinä tuli vähän opittua perunkirjoituksista. Kun isä kuolee, niin sama juristi hoitaa myös sen homman. Toinen lapsistani on sinkku ja jos hän kuolee ennen mua, joudun sitten hänen perunkirjoituksensa varmaan hoitamaan. Todennäköisesti mä kuitenkin lähden täältä ennenkuin hän. 

Olin vasta teini kun isovanhemmat kuolivat - vanhemmat hoitivat hautaustoimiston kanssa järjestelyt.

Sittemmin on kuollut etäisiä sukulaisia, pari kaveria ja ex-anoppi. Luontaisesti en osallistunut hautajaisjärjestelyihin. 

Toivottavasti omat ikääntyvät vanhemmat on ne joiden hautajaisten kanssa "pääsen harjoittelemaan", eikä esim. omat lapset tai puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli mieleen yhdestä aiemmasta keskustelusta missä joillain wikuisilla ei ilmeisesti ollut aavistustkaan siitä mitemn hautajaiset järjestetään.

koulussa ei opeteta. olisi hyvä opettaa yhteiskunnallisia taitoja tuollakin tavoin. kuolemaa sisnällään ja juridisia seikkoja,käytännöstä myös -jne.

mistäs se lapsi- nuori voisi tietää.   eli nuo menee tiedonsiirtona jokseenkin vanhemmilta nuoremmille kokemuksella käytännön näytöillä.

suruissaan jos lähtee osaavasti googlettamaan- aika selko-ohjeet saa - vaihe vaiheelta-  hyvin nuorta lasta auttaa viranomaiset. eli se 10v tarvitse hoidella virastoja ja arkkuostoksia ja perunkirjoituksia- näinkö luulit- fiksu penska hoitaa hommat jo 10v- moni 20v on öönä.

Miten se opetetaan koulussa kun yhtä oikeaa tapaa ei ole?

Sen ikäinen joka kykenee selvittämään asioita esim. puhelimella tai netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäkysymys se ei ole. Sen paljastaa jo tämä ketju jossa sitä yhtä oikeaa vastasuta siitä miten ne pitää tai kuuluu järjestää ei ole tullut. Kysymys on enemmän siitä osaatko hakea tarvittaessa apua ja haluatko ottaa sitä vastaan vaan päättä kaikkesta yksin.

Tästä ketjusta huomaa myös sen, että riippuu siitäkin millaisen roolin kukakin on ottanut, tai mihin rooliin päätynyt, hautajaisten järjestelemisessä. Jotkut ovat osallistuneet aktiivisemmin milloin ovat myös tietoisempia kokonaisuudesta, kun taas joidenkin kohdalla on käynyt niin että aina joku muu on järjestänyt hautajaisia. Tämäkään ei ole ikäsidonnaista.

Tietenkin se riippuu siitä millaisen roolin kukakin haluaa ottaa. Miksi kaikkien pitäisi hoitaa asia samalla roolilla?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin vähän hitaana jos parikymppinen ei osaisi.

mistä olisi oppinut- sepä se- ellei lähipiirissä ole osallisena ollut järjestämässä kaikkinensa mitä kuolema pitää sisällään, juridiset seikat, käytännön vaiheet jne. koulussa pitäisi opettaa.

toki jos ilmaisuasi käyttämällä- osaava hakee tiedon netissä. on tietopaketteja vaihe vaiheelta numeroituna- mutta iso on työ ja pitää miettiä mihin vainajan varannotkin riittää. kyllähän se vaatii jotain tajua- osako 20v laatia perunkirjan verottajalle- ovat uusavuttomia- tai  muistaa laadituttaa aikajanan puitteissa toisaalla- monia valintoja edessä, ellei vainajalla tarkka ohjeistus-hautaustapa.  aina voi pyytää apua sosiaaliviranomaisilta -etenkin jos vainajalla ei varantoja ollut- hautaustukea voi hakea.

jo pelkkä kotivakuutus- vastuuosineen, vuokra-sekä työsopimukset tuottaa ongelmia nuorelle,veroilmoituskin jne.

kokemus opettaa koska koulusta ei saa riittävää opetusta.

Vierailija kirjoitti:

kunhan osaa mennä hautaustoimistoon asiat hoituu. Tai joku menee.

ja osaa katsoa hinnastoa suruissasi- nehän myy  myy myy- moni ei osaa ajatella selkeästi suruissaan eikä varmista paljonko vainajalla on varantoja hautaamiseensa ja juoksevat kuluerät lopetettu alkuunsa-irtisanomissopparit heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin vähän hitaana jos parikymppinen ei osaisi.

mistä olisi oppinut- sepä se- ellei lähipiirissä ole osallisena ollut järjestämässä kaikkinensa mitä kuolema pitää sisällään, juridiset seikat, käytännön vaiheet jne. koulussa pitäisi opettaa.

toki jos ilmaisuasi käyttämällä- osaava hakee tiedon netissä. on tietopaketteja vaihe vaiheelta numeroituna- mutta iso on työ ja pitää miettiä mihin vainajan varannotkin riittää. kyllähän se vaatii jotain tajua- osako 20v laatia perunkirjan verottajalle- ovat uusavuttomia- tai  muistaa laadituttaa aikajanan puitteissa toisaalla- monia valintoja edessä, ellei vainajalla tarkka ohjeistus-hautaustapa.  aina voi pyytää apua sosiaaliviranomaisilta -etenkin jos vainajalla ei varantoja ollut- hautaustukea voi hakea.

 

jo pelkkä kotivakuutus- vastuuosineen, vuokra-sekä työsopimukset tuottaa ongelmia nuorelle,veroilmoituskin jne.

kokemus opettaa koska koulusta ei saa riittävää opetusta.

Koulun tehtävä ei ole opettaa toimimaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Koulussa opetetaan nykyisin ottamaan asioista selvää ja oppimaan. Sekin on ihan itsestä kiinni oppiiko sitäkään vai ei.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen hautajaisten järjestämisen suhteen lievästi sanottuna pihalla, se on pientä siihen verrattuna, kuinka ulkoavaruudessa olen perunkirjoituksiin liittyvissä asioissa.

Mä olen ollut mukana vain yksissä perunkirjoituksissa ja senkin hoiti juristi. Toki hän piti meidät erittäin hyvin ajantasalla kaikesta, joten siinä tuli vähän opittua perunkirjoituksista. Kun isä kuolee, niin sama juristi hoitaa myös sen homman. Toinen lapsistani on sinkku ja jos hän kuolee ennen mua, joudun sitten hänen perunkirjoituksensa varmaan hoitamaan. Todennäköisesti mä kuitenkin lähden täältä ennenkuin hän. 

Perunkirjoitus on oikeastaan aika vapaamuotoinen tilaisuus missä vaan todetaan vainajan varat, siihen osallistuu kuolinpesän osakkaat, ketä sitten ovatkaan joko lain tai testamentin mukaan.

Perukirja taas on vaan asiapaperi, missä todetaan luetellaan vainajan varat ja mahdolliset velat. Omaisuutta mikä luetellaan perukirjassa voi olla esimerkiksi kiinteistöt, osakkeet, metsäomaisuus, luvalliset aseet, rekisteröidyt ajoneuvot, osuudet jakamattomiin kuolinpesiin sekä pankkitilien saldot. Käytännössä sellaiset asiat, mistä on olemassa joku kirjallinen tosite.

Perukirjan voi tehdä myös itse, mutta mikään pakko ei tietenkään ole. Käytännössä kuitenkin se on ihan ok homma varsinkin sellaisissa kuolinpesissä missä mitään epäselvyyksiä tai sotkuja ei ole. Olen tehnyt kaksi, vaikeinta oli se osuuksien setviminen kun kuolinpesä oli osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, mutta siitäkin selvisi.