Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä pitäisi teidän mielestä osatat järjestää hautajaiset?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
kunhan osaa mennä hautaustoimistoon asiat hoituu. Tai joku menee.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysi-ikäisenä pitäisi pystyä, vaikka olisi nuorikin. Aina on apua, jos on itse aiemmin osallistunut hautajaisiin, jotta on jotain hajua tilaisuuden kulusta. Hautaustoimistoista kyllä kokematonkin saa tarpeeksi apua. Toivottavasti kukaan ei joudu ihan yksin ensikertalaisena tällaisen haasteen eteen.
Miksi tilaisuuden kulusta pitäisi olla joku käsitys etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
Täytän syksyllä 65 ja olen toki elämäni aikana ollut monissa hautajaisissa, mutta en kertaakaan järjestämässä sellaisia tai edes seuraamassa, kun joku toinen järjestää. Vähän tuli asiasta tietoa 2 vuotta sitten, kun äitini kuoli 96-vuotiaana ja isä ja siskoni järjesti äidin hautajaiset. Mutta hautaustoimistoon hekin menivät ja sieltä sitten saivat neuvojakin. Ja aika paljonhan hautajaiset järjestäminen riippuu vainajastakin. Siis mitä vainaja itse oli toivonut. Arkkuhautaus vai tuhkaus, siunaustilaisuus vai ei jne jne. Hautajaiset kun voi olla vaikka miten pramea tilaisuus tai sitten vaikka vaan ruumishuoneelta suoraan krematorioon ja tuhkat ripotellaan vaikka mereen. Ei mitään hautapaikkoja, muistolaattoja, kirkkoja, muistotilaisuuksia tai muutakaan.
Ei miehet näitä asioita yleensä edes mieti. Aina joku muu hoitaa. Mutta hei naiset, mitä jos jätetään nämä hoitamatta ja katsotaan, miten käy. Suosittelen jättämään kaiken muiden hyväksi ilmaiseksi tekemänne työn. Naiset säästää yhteiskunnalle vuositasolla yli miljardin tekemällä hoivatyötä, josta eivät saa minkäänlaista korvausta.
Tämänkin voi laskea sellaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
Miten ne järjestetään?
Ainakin itse seurasin lapsena vierestä kun äiti oli yhteydessä viranomaisiin liittyen kuolemansyyntutkintaan, sen jälkeen sai hautausluvan. Tietty sairaalassa kuolleilla ollaan sen sijaan yhteydessä suoraan sinne sairaalaan. Aluksi piti tilata sukuselvitykset, sen jälkeen wlettiin järjestämään varsinaisia hautajaisia. Tilattiin arkku, tilaisuuteen kukat ja sovittiin kuljetuksista sitten kun päivämäärät oli selvillä. Seurakunnan kanssa sovittiin siunauspäivä, sovittiin hautapaikka ja samoin varattiin paikka muistotilaisuuteen. Muistotilaisuuteen varattiin myös pitopalvelu paikalliselta yrittäjältä. Nämä kaikki kulut sitten maksettiin kuolinpesän tililtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lasten vastuulla tämä.
Eilen törmäsin tilanteeseen, jossa vähävarainen ihminen järkkäili äitinsä hautajaisia ja oli taloudellisissa ongelmissa sen takia.
Teki mieli halata sitä miestä ja sanoa, että hei, jätä sossun hoitoon homma. Mutta toki hän oli rakastanut äitiään eikä voinut tehdä niin.
Mielestäni on karmeaa, ettei verottaja ja KELA jousta yhtään näissä tilanteissa. Eihän esim. ainut perijä voi laillisesti käyttää kuolinpesän varoja omiin menoihinsa ennen perunkirjoitusta, joten niitä ei pidä laskea hänen käyttövaroikseen toimeentulotukea laskettaessa. Ihmisen pitäisi KELAn mielestä siis kavaltaa kuolinpesä ja syyllistyä mahdollisesti myös veropetokseen!
Millaista aivotona persupaskaa sinnekin on käsittelijöiksi palkattu?
Saa kuolinpesän varoja käyttää jo ennen perunkirjoitusta sikäli kuin on käytettävissä, mutta on sitten vastuussa siitä. Kohtuutonta että kaikki olisi jäädytetty maagiseen perunkirjoitukseen, vaan siinä sitten katsotaan tilanne perittävän kuolemasta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
Miten ne järjestetään?
Ainakin itse seurasin lapsena vierestä kun äiti oli yhteydessä viranomaisiin liittyen kuolemansyyntutkintaan, sen jälkeen sai hautausluvan. Tietty sairaalassa kuolleilla ollaan sen sijaan yhteydessä suoraan sinne sairaalaan. Aluksi piti tilata sukuselvitykset, sen jälkeen wlettiin järjestämään varsinaisia hautajaisia. Tilattiin arkku, tilaisuuteen kukat ja sovittiin kuljetuksista sitten kun päivämäärät oli selvillä. Seurakunnan kanssa sovittiin siunauspäivä, sovittiin hautapaikka ja samoin varattiin paikka muistotilaisuuteen. Muistotilaisuuteen varattiin myös pitopalvelu paikalliselta yrittäjältä. Nämä kaikki kulut sitten maksettiin kuolinpesän tililtä.
Kuolinsyyntutkinta ei liity mitenkään hautausjärjestelyihin.
Eikä myöskään sukuselvitystä tarvita hautajaisia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään tiettyä ikää. Se on siinä iässä kun se kenellekin kohdalle sattuu.
Itselleni tämä tuli eteen vasta 50 vuotiaana, kun isäni kuoli, mutta olen käynyt lukemattomissa hautajaisissa elämäni aikana, joten tiesin hyvin minkälaiset perinteiset hautajaiset on. Kirkkoherranvirastoon kun on yhteydessä niin siellä neuvotaan kaikki "pakolliset" toimenpiteet hautajaisten järjestämiseksi. Ne pakolliset koskee lähinnä virkatodistusta ja hautaamiseen/tuhkaamiseen liittyviä asioita. Sieltä saa myös neuvoja mahdollisten siunaustilausten ja muistotilaisuuden järjestämiseen.
Kirkkoherranviraston jälkeen kannattaa mennä hautaustoimistoon. Siellä järjestyy sitten loput käytännön asiat.
Ihan ensiksi tietysti kannattaa vähän miettiä, että minkälaiset hautajaiset haluaisi järjestää, minkä kokoiselle väkimäärälle ja minne vainaja haudataan.
Ammattilaiset kyllä auttavat ja neuvovat kaikissa käytännön järjestelyissä.
Ja jos on ystäviä, tuttavia, sukulaisia, joilla on kokemusta hautajaisten järjestämisestä, niin heiltä saa varmastikin neuvoja, ja toivottavasti apuakin, järjestelyihin.
On olemassa "perinteiset" hautajaiset, joissa saattaa olla pieniä eroja eri puolilla Suomea, mutta hautajaiset voi järjestää monella eri tavalla. Erityisesti muistotilaisuudet voivat olla hyvinkin erilaiset riippuen siitä pidetäänkö ne esim seurakuntakodilla vai vaikka mökillä.
Neuvoja siis kyllä saa, kun vaan kyselee eri tahoilta...
Järjestin siskoni hautajaiset samana vuonna kun kirjoitin ylioppilaaksi, kun vanhempani huitelivat ties missä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme perheenjäsentäni kuoli tsunamissa kun olin 14v ja tietysti tuli aika selväksi miten hautajaisten järjestäminen tapahtuu. Tosin erona oli se että kukaan ei ollut aluksi virallisesti kuollut, mutta siitä eteenpäin kun kaikki talven ja kevään aikana tunnistettiin oli oikeastaan ihan sama kuin missä tahansa tapauksessa, yhteiset hautajaiset pidettiin keväällä. Mietittiin yhdessä mihin tai kenelle ilmoitetaan, ja ketä kutsutaan hautajaisiin. Samoin olin mukana valitsemassa kukkia ja uurnia, arkkuja ei enää tarvinut, ja hautapaikkaa sekä kaikkea hautajaisiin liittyää, mitä piti sopia esimerkiksi seurakunnan kanssa, aikaa ja paikkaa, millainen tilauus on ja mitä puhutaan tai millaista musiikkia on.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lasten vastuulla tämä.
Eilen törmäsin tilanteeseen, jossa vähävarainen ihminen järkkäili äitinsä hautajaisia ja oli taloudellisissa ongelmissa sen takia.
Teki mieli halata sitä miestä ja sanoa, että hei, jätä sossun hoitoon homma. Mutta toki hän oli rakastanut äitiään eikä voinut tehdä niin.
Mielestäni on karmeaa, ettei verottaja ja KELA jousta yhtään näissä tilanteissa. Eihän esim. ainut perijä voi laillisesti käyttää kuolinpesän varoja omiin menoihinsa ennen perunkirjoitusta, joten niitä ei pidä laskea hänen käyttövaroikseen toimeentulotukea laskettaessa. Ihmisen pitäisi KELAn mielestä siis kavaltaa kuolinpesä ja syyllistyä mahdollisesti myös veropetokseen!
Millaista aivotona persupaskaa sinnekin on käsittelijöiksi palkattu?
Tämän takia tapaturmavakuutuksessa on korvaus kuoleman varalta, voi tehdä myös vähävarainen.
Myös perunkirjoitus huolehdittava, oltu tilanteessa, kun vielä kymmenien vuosien päästä kysyttiin perunkirjoitusta, kun oli joku muu perikunnan asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman osuessa kohdalle ne hautajaisjärjestelyt on melkeinpä se helpoin osuus. Enemmän tulee tuskaa perunkirjoituksesta ja perinnönjaosta byrokratioineen, lähtien sukuselvityksistä ja pankin ja muiden instanssien vaatimista valtakirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään asiaa voisi osata, ellei ole joutunut aiheeseen perehtymään aiemmin? Kuka on se taho, joka opettaai ihmisille hautajaisten järjestämistä? Eiköhän vaan se mene niin, että kun asia tulee ensimmäisen kerran eteen, niin sitten joutuu opettelemaan?
Varmaan kaikki on olleet hautajaisissa jo lapsena tai teininä ja monelta on kuollut joku läheinen omainen että on päässyt seuraamaan sivusta kun joku läheinen järjestelee hautajaisia. Siinä samalla oppii yleensä itse.
Miten ne järjestetään?
Ainakin itse seurasin lapsena vierestä kun äiti oli yhteydessä viranomaisiin liittyen kuolemansyyntutkintaan, sen jälkeen sai hautausluvan. Tietty sairaalassa kuolleilla ollaan sen sijaan yhteydessä suoraan sinne sairaalaan. Aluksi piti tilata sukuselvitykset, sen jälkeen wlettiin järjestämään varsinaisia hautajaisia. Tilattiin arkku, tilaisuuteen kukat ja sovittiin kuljetuksista sitten kun päivämäärät oli selvillä. Seurakunnan kanssa sovittiin siunauspäivä, sovittiin hautapaikka ja samoin varattiin paikka muistotilaisuuteen. Muistotilaisuuteen varattiin myös pitopalvelu paikalliselta yrittäjältä. Nämä kaikki kulut sitten maksettiin kuolinpesän tililtä.
Kuolinsyyntutkinta ei liity mitenkään hautausjärjestelyihin.
Liittyy siten, että kun kuolensyyntutkinta tarvitaan vasta ruumiinavauksen suorittamisen jälkeen saa hautausluvan. Aika tästä vaihtelee, joskus voi mennä pidempään, joten tietysti hautajaiset järjestetään vasta sitten kun ne voidaan järjestää. Ei hautajaisia voi vaan sopia seuraavalle lauantaille jos ei ole varmaa saadaanko edes hautauslupaa siihen mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä myöskään sukuselvitystä tarvita hautajaisia varten.
Jep. Se tarvitaan perunkirjoitusta varten. Ja aika usein hautajaiset järjestetään ensin ja perunkirjoitus vasta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kolme perheenjäsentäni kuoli tsunamissa kun olin 14v ja tietysti tuli aika selväksi miten hautajaisten järjestäminen tapahtuu. Tosin erona oli se että kukaan ei ollut aluksi virallisesti kuollut, mutta siitä eteenpäin kun kaikki talven ja kevään aikana tunnistettiin oli oikeastaan ihan sama kuin missä tahansa tapauksessa, yhteiset hautajaiset pidettiin keväällä. Mietittiin yhdessä mihin tai kenelle ilmoitetaan, ja ketä kutsutaan hautajaisiin. Samoin olin mukana valitsemassa kukkia ja uurnia, arkkuja ei enää tarvinut, ja hautapaikkaa sekä kaikkea hautajaisiin liittyää, mitä piti sopia esimerkiksi seurakunnan kanssa, aikaa ja paikkaa, millainen tilauus on ja mitä puhutaan tai millaista musiikkia on.
Eikä siis nyt ollut tarkoituksena sanoa, että kaikkien teinien pitäisi osata järjestää hautajaiset. Mutta varmasti moni osaisi järjestää nuorenakin, varsinkin kun olisi joutunut tekemisiin hautajaisten järjestämisen kanssa. Se taas, että joutuuko tekemisiin, vaihtelee varmaan aikalailla. Joku päätyy nuorena, joku taas ehkä vasta keski-ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli mieleen yhdestä aiemmasta keskustelusta missä joillain wikuisilla ei ilmeisesti ollut aavistustkaan siitä mitemn hautajaiset järjestetään.
Eiköhän se ole asia joka hoituu kyllä tarvittaessa ilman sen kummempaa osaamista. Ei ole yksikään vainaja vielä pinnalle jäänyt sen takia että ei olisi osattu haudata. Läheiset, viimeisenä seurakunta ja kirkko auttavat aivan varmasti. M41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lasten vastuulla tämä.
Eilen törmäsin tilanteeseen, jossa vähävarainen ihminen järkkäili äitinsä hautajaisia ja oli taloudellisissa ongelmissa sen takia.
Teki mieli halata sitä miestä ja sanoa, että hei, jätä sossun hoitoon homma. Mutta toki hän oli rakastanut äitiään eikä voinut tehdä niin.
Mielestäni on karmeaa, ettei verottaja ja KELA jousta yhtään näissä tilanteissa. Eihän esim. ainut perijä voi laillisesti käyttää kuolinpesän varoja omiin menoihinsa ennen perunkirjoitusta, joten niitä ei pidä laskea hänen käyttövaroikseen toimeentulotukea laskettaessa. Ihmisen pitäisi KELAn mielestä siis kavaltaa kuolinpesä ja syyllistyä mahdollisesti myös veropetokseen!
Millaista aivotona persupaskaa sinnekin on käsittelijöiksi palkattu?
Saa kuolinpesän varoja käyttää jo ennen perunkirjoitusta sikäli kuin on käytettävissä, mutta on sitten vastuussa siitä. Kohtuutonta että kaikki olisi jäädytetty maagiseen perunkirjoitukseen, vaan siinä sitten katsotaan tilanne perittävän kuolemasta alkaen.
Siis tottakai kuolinpesän varoja saa kuolemaan liittyvien kulujen maksamiseen käyttää ennen perunkirjoitusta, yleensä on vähän pakkokin. Saattaa olla hautaustoimiston laskua, arkku, uurna, kukat, kuljetukset, sitten seurakunnan lasku, vaikka pitopalvelun lasku ja eriksen vielä lasku tuhkauksesta. Nämä saa maksaa kuolinpesän varoista.
Perukirja tai perunkirjoitus ei liity tähän oikeastaan mitenkään, ne hoidetaan yleensä kaiken tämän jälkeen.
Ei ole lasten vastuulla tämä.
Eilen törmäsin tilanteeseen, jossa vähävarainen ihminen järkkäili äitinsä hautajaisia ja oli taloudellisissa ongelmissa sen takia.
Teki mieli halata sitä miestä ja sanoa, että hei, jätä sossun hoitoon homma. Mutta toki hän oli rakastanut äitiään eikä voinut tehdä niin.
Mielestäni on karmeaa, ettei verottaja ja KELA jousta yhtään näissä tilanteissa. Eihän esim. ainut perijä voi laillisesti käyttää kuolinpesän varoja omiin menoihinsa ennen perunkirjoitusta, joten niitä ei pidä laskea hänen käyttövaroikseen toimeentulotukea laskettaessa. Ihmisen pitäisi KELAn mielestä siis kavaltaa kuolinpesä ja syyllistyä mahdollisesti myös veropetokseen!
Millaista aivotona persupaskaa sinnekin on käsittelijöiksi palkattu?