En ole ikinä ollut näin peloissani....

Poikani 5,5v joka on lievästi kehitysvammainen (ei puhu eikä ymmärrä paljonkaan) karkasi tänään kotoa. Lähti ulos, haki pyöränsä ja ajoi isohkolle tiellä jossa kulkee paljon autoja ja rekkoja.



Nukutin/imetin vauvaa ja nukahdin hänen viereensä hetkeksi. Vauva on ollut kipeä ja usempi yö on mennyt valvoessa, olen todella väsynyt. Tällä välin poika oli hävinnyt. Juoksin ympäri taloa ja kun poikaa ei näkynyt otin auton ja hain häntä. Onneksi esikoinen oli kotona ja hän vahti vauvan unta sen aikaa.



Joku ihana moottoripyöräilijä oli poikani viereen pysähtynyt. Hän taisi pelastaa poikani hengen. Kamalaa jos pojalle olisi tapahtunut jotain, syyllisyys on ihan hirveetä.... :' (