Lue keskustelun säännöt.
Lyhytaikaiset "rakkauspommitus" -ystävyydet?
27.05.2026 |
Onko teillä ikinä ollut uusia tuttavuuksia, jotka ovat itse olleet todella innoissaan ottamassa yhteyttä, ja sitten yhtäkkiä lopettaneet yhteydenpidon kuin seinään?
Jonkin aikaa sitten minulla oli uusi tuttava, jonka kanssa meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tosi paljon juteltavaa. Ei juurikaan juteltu mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisiin harrastuksiin ja työhön liittyvistä, ja se oli minusta hyvin virkistävää. Kumpikin sai keskusteluista ideoita jne. Tämä kaveri soitti minulle pitkiä puheluita ja oli koko ajan se innokkaampi osapuoli ottamaan yhteyttä. (En minäkään ollut passiivinen, mutta olen pidättyväisempi enkä halunnut olla häiriöksi - toisin kuin hän, joka pommitti viesteillä ja soitteli esim. yhdeltätoista illalla tai jopa puoliltaöin.)
Missään vaiheessa en kuvitellut, että tässä on nyt minun uusi bestis tai jotain. Mutta hän oli mukava tyyppi, ja meillä oli mielestäni ihan kiva, luova tuttavuus. Kunnes se yhtäkkiä loppui muutaman kuukauden päästä kuin seinään, ilman mitään konfliktia. Keskustelu oli koko ajan pysynyt tällä "ideatasolla". Yritin vielä pari kertaa myöhemmin ottaa yhteyttä, ja vastaus oli sellaista geneeristä "ai kun kiva kuulla susta, toivottavasti kuuluu hyvää" mikä lässähti siihen. Kerran hän tuli vastaan julkisella paikalla ja iloisesti tervehti "ihana nähdä sua pitkästä aikaa" ja kiirehti pois. No, se siitä sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään yli vuoteen.
Nyt sitten huomasin, että hän on sittemmin toteuttanut ehdotuksiani ja niitä ideoita, joita yhdessä palloteltiin. Mikä on hieno juttu! Mutta minulle jäi vähän outo fiilis tuosta muutaman kuukauden tuttavuudesta - ihan kuin olisin ollut pelkkä ideageneraattori, joka dumpattiin heti, kun oli saatu tarpeeksi irti.
Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut tällaisia kokemuksia. Yksi ystäväni sanoi tästä, että tuo tuttava kuulostaa narsistilta ja että tuo intensiivinen yhteydenpito oli "love bombingia", mutta en tiedä oikein. En saanut missään vaiheessa sellaista mielikuvaa, että minua olisi varsinaisesti manipuloitu.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Yksi pitkäikäinen kaverini on tällainen. Ihan hauskaakin seuraa, mutta aivan tuulella käyvä. Hänellä on paljon ystäviä (tai "ystäviä", siis kevytystäviä, ei mitään "syvällistä"). Voi olla pitkään ettei hänestä kuulu mitään ja jos otan yhteyttä, vastaus on vaisu, hänellä on kiireitä, tms.kaikenlaista (=seurani ei kiinnosta). Olen jo ymmärtänyt, että hänellä on kausia, jolloin suuntaa energiansa muihin ystäviin, riippuu mikä häntä nyt elämässä milloinkin kiinnostaa. Aiemmin tunsin itseni "kakkosluokan kaveriksi", mutta nykyään en lataa enää odotuksia häneen enkä kyllä ole juuri aktiivinenkaan. Välillä hänestä kuuluu ja saatetaan jotain yhdessä tehdäkin, ei mitään syvällistä. Ihan hauskaa seuraa parhaimmillaan. Hiukan on siis väljähtynyt tämä kaveruussuhde verrattuna vuosien takaiseen. Voi olla että jossain vaiheessa katkeaakin.
Tässä tapauksessa taitaa olla kyse siitä, että kaverin persoonallisuus on mitä on, ja se on vain joko hyväksyttävä tai ei. Varmaan jokainen tuon tyypin kaveri tuntee vuorollaan olevansa se "kakkosluokan kaveri"?
Voiko esim. paha ADHD aiheuttaa tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Niin, tästä varmaan oli kyse.
No, onneksi - kuten toinen kirjoittaja ylempänä sanoikin - minäkin sain noista keskusteluista kaikenlaista irti. En ole mitenkään katkera tai tunne oloani hyväksikäytetyksi tai kaltoinkohdelluksi. Jäi vain vähän hämmentynyt olo tuosta lyhytaikaisesta innostuksesta.
Vähän ehkä siksikin, että olisihan meistä voinut myöhemminkin olla toisillemme jotain hyötyä. Ei niitä ideoitakaan olisi tarvinnut joka toinen ilta pallotella puhelimessa, muutaman kuukauden väleinkin olisi voinut vaihtaa ajatuksia.
No hän oli nyt eri mieltä tai ainakaan ei nyt halua olla kanssasi sen läheisemmin tekemisissä, hyväksy se ja anna asian olla.
Itse olen vetäytynyt äkillisesti ihmisten elämistä esimerkikis silloin jos heistä on paljastunut jotakin sellaista, mikä ei ole itselleni ollenkaan hyväksyttävää. Tai jotakin sellaista on muistunut mieleeni. Joskus olen tekemisissä vanhojen tuttavuuksien kanssa kun he tulevat jostakin yllättäen, mutta sitten muistan, että ai niin tämä tyyppihän onkin itse asiassa väkivaltainen tai vaikkapa r aiskaaja, ja vetäydyn taas nopeasti. Kun oma luonne on avoin ja positiivinen, tulee helposti oltua lämmin ja ystävällinen kaikenlaisille ihmisille, joiden ominaisuudet sitten vetävät äkkiä kylmäksi ja saavat vetäytymään nopeasti, kun tulevat ilmi.
Lopeta kyräily ja mene eteenpäin.
Katso ihminen muuttuu vanhetessaan.25-vuotta sitten olin vielä hyvin lapsellinen.Sinä käsitti minut väärin!En ole enää samanlainen ihminen kuin menneisyydessä,asiat ovat nyt toisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Yksi pitkäikäinen kaverini on tällainen. Ihan hauskaakin seuraa, mutta aivan tuulella käyvä. Hänellä on paljon ystäviä (tai "ystäviä", siis kevytystäviä, ei mitään "syvällistä"). Voi olla pitkään ettei hänestä kuulu mitään ja jos otan yhteyttä, vastaus on vaisu, hänellä on kiireitä, tms.kaikenlaista (=seurani ei kiinnosta). Olen jo ymmärtänyt, että hänellä on kausia, jolloin suuntaa energiansa muihin ystäviin, riippuu mikä häntä nyt elämässä milloinkin kiinnostaa. Aiemmin tunsin itseni "kakkosluokan kaveriksi", mutta nykyään en lataa enää odotuksia häneen enkä kyllä ole juuri aktiivinenkaan. Välillä hänestä kuuluu ja saatetaan jotain yhdessä tehdäkin, ei mitään syvällistä. Ihan hauskaa seuraa parhaimmillaan. Hiukan on siis väljähtynyt tämä kaveruussuhde verrattuna vuosien takaiseen. Voi olla että jossain vaiheessa katkeaakin.
Tässä tapauksessa taitaa olla kyse siitä, että kaverin persoonallisuus on mitä on, ja se on vain joko hyväksyttävä tai ei. Varmaan jokainen tuon tyypin kaveri tuntee vuorollaan olevansa se "kakkosluokan kaveri"?
Voiko esim. paha ADHD aiheuttaa tuollaista?
Siinä ei ole mitään sairasta, että keskittyy omaan elämäänsä eikä keräile mitään kaverikuntaa, missä sinä olet kaverien kuningas/kuningatar. Ennemminkin tämä selän takana kyräily ja katkerointi vaikuttaa sairaalta. "Yhyy tuo ei halunnut olla mun kaveri, on varmaan narsisti, mielisairas, adhd tai vammainen" :D Haloo, se vammainen olet sinä. Mene eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Ehkä, tai sitten toisella oli joku juttu ja syy miksi ei halua olla tekemisissä kanssasi, mutta ei halua sitä sinun kanssasi käydä läpi.
Pitäisikö sinun hankkia joku harrastus tai kiinnostuksenkohde, mihin voisit keskittyä sen sijaan, että mietit mitäköhän joku tyyppi sinusta miettii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Niin, tästä varmaan oli kyse.
No, onneksi - kuten toinen kirjoittaja ylempänä sanoikin - minäkin sain noista keskusteluista kaikenlaista irti. En ole mitenkään katkera tai tunne oloani hyväksikäytetyksi tai kaltoinkohdelluksi. Jäi vain vähän hämmentynyt olo tuosta lyhytaikaisesta innostuksesta.
Vähän ehkä siksikin, että olisihan meistä voinut myöhemminkin olla toisillemme jotain hyötyä. Ei niitä ideoitakaan olisi tarvinnut joka toinen ilta pallotella puhelimessa, muutaman kuukauden väleinkin olisi voinut vaihtaa ajatuksia.
No hän oli nyt eri mieltä tai ainakaan ei nyt halua olla kanssasi sen läheisemmin tekemisissä, hyväksy se ja anna asian olla.
Itse olen vetäytynyt äkillisesti ihmisten elämistä esimerkikis silloin jos heistä on paljastunut jotakin sellaista, mikä ei ole itselleni ollenkaan hyväksyttävää. Tai jotakin sellaista on muistunut mieleeni. Joskus olen tekemisissä vanhojen tuttavuuksien kanssa kun he tulevat jostakin yllättäen, mutta sitten muistan, että ai niin tämä tyyppihän onkin itse asiassa väkivaltainen tai vaikkapa r aiskaaja, ja vetäydyn taas nopeasti. Kun oma luonne on avoin ja positiivinen, tulee helposti oltua lämmin ja ystävällinen kaikenlaisille ihmisille, joiden ominaisuudet sitten vetävät äkkiä kylmäksi ja saavat vetäytymään nopeasti, kun tulevat ilmi.
Lopeta kyräily ja mene eteenpäin.
Tsiisus, en minä kyllä mitään kyräillyt ole... koko juttu tuli mieleen, kun somessa promottiin hänen yritystään, jossa hän oli toteuttanut minunkin ehdottamiani ideoita.
Tuo r-iskaajiin vertaaminen oli kyllä vähän överiä :D Me oltiin siis kaksi keski-ikäistä naista, jotka keskustelivat esimerkiksi designista ja kuvataiteesta. Ei sen "vaarallisempaa".
Äläkä ota mennyttä niin kauhean vakavasti!Get ovet IT!Keskity avioliittoosi niinkuin minäkin omaani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Ehkä, tai sitten toisella oli joku juttu ja syy miksi ei halua olla tekemisissä kanssasi, mutta ei halua sitä sinun kanssasi käydä läpi.
Pitäisikö sinun hankkia joku harrastus tai kiinnostuksenkohde, mihin voisit keskittyä sen sijaan, että mietit mitäköhän joku tyyppi sinusta miettii?
En ole kyllä kertaakaan miettinyt, mitäköhän tyyppi minusta miettii.
Vierailija kirjoitti:
Äläkä ota mennyttä niin kauhean vakavasti!Get ovet IT!Keskity avioliittoosi niinkuin minäkin omaani!
Kuvittelenko vain vai onko tällä palstalla nykyään entistä enemmän tällaisia harhaisia kirjoittajia, jotka luulevat jokaisessa ketjussa kirjoittavansa jollekin tutulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Yksi pitkäikäinen kaverini on tällainen. Ihan hauskaakin seuraa, mutta aivan tuulella käyvä. Hänellä on paljon ystäviä (tai "ystäviä", siis kevytystäviä, ei mitään "syvällistä"). Voi olla pitkään ettei hänestä kuulu mitään ja jos otan yhteyttä, vastaus on vaisu, hänellä on kiireitä, tms.kaikenlaista (=seurani ei kiinnosta). Olen jo ymmärtänyt, että hänellä on kausia, jolloin suuntaa energiansa muihin ystäviin, riippuu mikä häntä nyt elämässä milloinkin kiinnostaa. Aiemmin tunsin itseni "kakkosluokan kaveriksi", mutta nykyään en lataa enää odotuksia häneen enkä kyllä ole juuri aktiivinenkaan. Välillä hänestä kuuluu ja saatetaan jotain yhdessä tehdäkin, ei mitään syvällistä. Ihan hauskaa seuraa parhaimmillaan. Hiukan on siis väljähtynyt tämä kaveruussuhde verrattuna vuosien takaiseen. Voi olla että jossain vaiheessa katkeaakin.
Tässä tapauksessa taitaa olla kyse siitä, että kaverin persoonallisuus on mitä on, ja se on vain joko hyväksyttävä tai ei. Varmaan jokainen tuon tyypin kaveri tuntee vuorollaan olevansa se "kakkosluokan kaveri"?
Voiko esim. paha ADHD aiheuttaa tuollaista?
Siinä ei ole mitään sairasta, että keskittyy omaan elämäänsä eikä keräile mitään kaverikuntaa, missä sinä olet kaverien kuningas/kuningatar. Ennemminkin tämä selän takana kyräily ja katkerointi vaikuttaa sairaalta. "Yhyy tuo ei halunnut olla mun kaveri, on varmaan narsisti, mielisairas, adhd tai vammainen" :D Haloo, se vammainen olet sinä. Mene eteenpäin.
No kyllä ADHD tekee nimenomaan tuollaista, että keskittyy johonkin kaveriin vähän aikaan kerrallaan, ja sitten huomio kiinnittyy toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän kemianne eivät mätsänneet. Varmaan turha kysyä, oliko hän se innokkaampi osapuoli 😄 Kutsuitko häntä kylään tai minnekään missään vaiheessa?
Itse innostun uusista ihmisistä, mutta mielenkiinto lässähtää, jos toinen ei ole oma-aloitteinen syventämään suhdetta, etenkin, jos omat ideointini eivät johda tapaamisiin ja suhteen syvenemiseen.
En ymmärrä tuota "suhteen syventämistä". Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Ja jotta en aiheuttaisi sekaannusta, niin en ole keskustelun aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläkä ota mennyttä niin kauhean vakavasti!Get ovet IT!Keskity avioliittoosi niinkuin minäkin omaani!
Kuvittelenko vain vai onko tällä palstalla nykyään entistä enemmän tällaisia harhaisia kirjoittajia, jotka luulevat jokaisessa ketjussa kirjoittavansa jollekin tutulle?
Heh, tällä palstalla vaan sattuu usein joku kirjoittamaan samoista asioista joita on sattunut muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
En menisi kyynisyydessä ihan noin pitkälle. Kaikki eivät pelaa ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äläkä ota mennyttä niin kauhean vakavasti!Get ovet IT!Keskity avioliittoosi niinkuin minäkin omaani!
Kuvittelenko vain vai onko tällä palstalla nykyään entistä enemmän tällaisia harhaisia kirjoittajia, jotka luulevat jokaisessa ketjussa kirjoittavansa jollekin tutulle?
Heh, tällä palstalla vaan sattuu usein joku kirjoittamaan samoista asioista joita on sattunut muillekin.
No älä. Sellaista se elämä on, samankaltaisia asioita tapahtuu monille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Yksi pitkäikäinen kaverini on tällainen. Ihan hauskaakin seuraa, mutta aivan tuulella käyvä. Hänellä on paljon ystäviä (tai "ystäviä", siis kevytystäviä, ei mitään "syvällistä"). Voi olla pitkään ettei hänestä kuulu mitään ja jos otan yhteyttä, vastaus on vaisu, hänellä on kiireitä, tms.kaikenlaista (=seurani ei kiinnosta). Olen jo ymmärtänyt, että hänellä on kausia, jolloin suuntaa energiansa muihin ystäviin, riippuu mikä häntä nyt elämässä milloinkin kiinnostaa. Aiemmin tunsin itseni "kakkosluokan kaveriksi", mutta nykyään en lataa enää odotuksia häneen enkä kyllä ole juuri aktiivinenkaan. Välillä hänestä kuuluu ja saatetaan jotain yhdessä tehdäkin, ei mitään syvällistä. Ihan hauskaa seuraa parhaimmillaan. Hiukan on siis väljähtynyt tämä kaveruussuhde verrattuna vuosien takaiseen. Voi olla että jossain vaiheessa katkeaakin.
Minun on vaikea käsittää tätä koko kaveri-ystävä-konseptia. Mitä te luulette näiden siis olevan? Että ihminen on jotenkin velvoitettu olemaan teidän puolellanne ja käytettävissänne läpi elämänne siitä huolimatta, mitä teette? Jonkinlainen avioliiton kaltainen lojaliteetti ilman avioliiton yhteistä sopimista, ym.?
Jotenkin sekoa. Jos annan itsestäni jotakin muille niin se toinen antaa takaisin kertaluontoisesti tai sitten jos sovitaan pidempiaikaisesta yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta niin siitä todellakin sovitaan. Sekoa ajatella, että jos on jakanut hetken jonkun kanssa olisi nyt jossain kaveri-ystävyys-velassa heille :D Kannattaisi itsekin tarkastella noita odotuksiaan hieman.
Minä taas en ajattele ystävyyttä ja kaveruutta antamisena tai ottamisena ollenkaan. Minusta ystävyys on sitä että viihdytään yhdessä ja luotetaan toiseen. Pidetään hauskaa ja voidaan tehdä yhteistyötäkin. Kaveruus taas on yhdessä viihtymistä myös mutta siinä on enemmän yhteistyötä, ja henkilökohtaisia asioita käsitellään vähemmän.
Nuorena saa mokailla,se on normaalia!Ei kaikki täällä ole niin kuolemanvakavaa!
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.