Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lyhytaikaiset "rakkauspommitus" -ystävyydet?

Vierailija
27.05.2026 |

Onko teillä ikinä ollut uusia tuttavuuksia, jotka ovat itse olleet todella innoissaan ottamassa yhteyttä, ja sitten yhtäkkiä lopettaneet yhteydenpidon kuin seinään?

Jonkin aikaa sitten minulla oli uusi tuttava, jonka kanssa meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tosi paljon juteltavaa. Ei juurikaan juteltu mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisiin harrastuksiin ja työhön liittyvistä, ja se oli minusta hyvin virkistävää. Kumpikin sai keskusteluista ideoita jne. Tämä kaveri soitti minulle pitkiä puheluita ja oli koko ajan se innokkaampi osapuoli ottamaan yhteyttä. (En minäkään ollut passiivinen, mutta olen pidättyväisempi enkä halunnut olla häiriöksi - toisin kuin hän, joka pommitti viesteillä ja soitteli esim. yhdeltätoista illalla tai jopa puoliltaöin.)

Missään vaiheessa en kuvitellut, että tässä on nyt minun uusi bestis tai jotain. Mutta hän oli mukava tyyppi, ja meillä oli mielestäni ihan kiva, luova tuttavuus. Kunnes se yhtäkkiä loppui muutaman kuukauden päästä kuin seinään, ilman mitään konfliktia. Keskustelu oli koko ajan pysynyt tällä "ideatasolla". Yritin vielä pari kertaa myöhemmin ottaa yhteyttä, ja vastaus oli sellaista geneeristä "ai kun kiva kuulla susta, toivottavasti kuuluu hyvää" mikä lässähti siihen. Kerran hän tuli vastaan julkisella paikalla ja iloisesti tervehti "ihana nähdä sua pitkästä aikaa" ja kiirehti pois. No, se siitä sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään yli vuoteen.

Nyt sitten huomasin, että hän on sittemmin toteuttanut ehdotuksiani ja niitä ideoita, joita yhdessä palloteltiin. Mikä on hieno juttu! Mutta minulle jäi vähän outo fiilis tuosta muutaman kuukauden tuttavuudesta - ihan kuin olisin ollut pelkkä ideageneraattori, joka dumpattiin heti, kun oli saatu tarpeeksi irti.

Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut tällaisia kokemuksia. Yksi ystäväni sanoi tästä, että tuo tuttava kuulostaa narsistilta ja että tuo intensiivinen yhteydenpito oli "love bombingia", mutta en tiedä oikein. En saanut missään vaiheessa sellaista mielikuvaa, että minua olisi varsinaisesti manipuloitu.

Kommentit (102)

Vierailija
101/102 |
29.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap;n tuttavuus kuulostaa ihan perisuomalaiselta isältä tai mieheltä. 

Ei, kyllä se oli luova keski-ikäinen nainen, joka puhui kuin papupata ja jonka (ihan mielenkiintoiset) ajatukset sinkoilivat sinne tänne. Eli aika lailla jäyhän stereotyyppisen suomalaismiehen vastakohta.

Ei voi sanoa noin. Keski-ikäiset suomalaiset miehethän puhuu enemmän kuin naiset ja on todella supliikkeja. Sinun näkemys suomalaisista miehistä on kuin jostain Aleksis Kiven romantsoidusta mieshahmosta. Meitä on paljon vihervasemistolaisia miehiä, jotka huiskuttelee käsillä menemään suut ammollaan kuin täti-ihmiset Suomisen Olli elokuvissa. Nykyään naiset on niitä jotka on kokoajan hiljaa ja vakavia, kun me miehet höpsötellään menemään. 

Toisinaan saa niinkuin kokea syrjintää.

Vierailija
102/102 |
29.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Parhaat panot ovat aina olleet pikapanoja ja lyhytaikaisia suhteita. Pari intohimoista työntöä sisään ja tupakka huulelle palamaan. Ei maratonpanoja tai urheilusuoritukseen verrattavia, suuria odotuksia ja pitkiä valmisteluja vaativia suorituksia. Yleensä sellaiset ovat hyviä vain ajatuksen tasolla, mutta huonoja toteutettuina.

Sama pätee ystävyyssuhteisiin. Isäni (joka oli veteraani) sanoi aina, että hänen paras ystävyytensä oli korsuystävyys, joka kesti vain noin kuusi tuntia. Hän tapasi sielunveljensä, ja sen lyhyen ajan se oli juuri sitä: paras ystävä ja paras ystävyys. Isäni muisteli tätä ystävää aina lempeästi arjessaan. Hän oli onnellinen siitä, että oli joutunut sotaan juuri niille sijoille, joissa hänen ystävänsä sai samana päivänä surmansa kranaatinsirpaleesta.

Aloittajan ei pitäisi marista lyhytaikaisuudesta, vaan nauttia ja arvostaa sitä, mitä sai.

Tämä oli tarinan opetus.

Sota-aikana on varmasti ollut monilla miehillä lyhyitä korsuromansseja aikoinaan. Romanttista muistella niitä vanhuuden päivillä. 

Hienoja muistoja, joita ei sellaisenaan omille lapsille ja lapsenlapsillekaan voinut kertoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän yhdeksän