Lue keskustelun säännöt.
Lyhytaikaiset "rakkauspommitus" -ystävyydet?
27.05.2026 |
Onko teillä ikinä ollut uusia tuttavuuksia, jotka ovat itse olleet todella innoissaan ottamassa yhteyttä, ja sitten yhtäkkiä lopettaneet yhteydenpidon kuin seinään?
Jonkin aikaa sitten minulla oli uusi tuttava, jonka kanssa meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tosi paljon juteltavaa. Ei juurikaan juteltu mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisiin harrastuksiin ja työhön liittyvistä, ja se oli minusta hyvin virkistävää. Kumpikin sai keskusteluista ideoita jne. Tämä kaveri soitti minulle pitkiä puheluita ja oli koko ajan se innokkaampi osapuoli ottamaan yhteyttä. (En minäkään ollut passiivinen, mutta olen pidättyväisempi enkä halunnut olla häiriöksi - toisin kuin hän, joka pommitti viesteillä ja soitteli esim. yhdeltätoista illalla tai jopa puoliltaöin.)
Missään vaiheessa en kuvitellut, että tässä on nyt minun uusi bestis tai jotain. Mutta hän oli mukava tyyppi, ja meillä oli mielestäni ihan kiva, luova tuttavuus. Kunnes se yhtäkkiä loppui muutaman kuukauden päästä kuin seinään, ilman mitään konfliktia. Keskustelu oli koko ajan pysynyt tällä "ideatasolla". Yritin vielä pari kertaa myöhemmin ottaa yhteyttä, ja vastaus oli sellaista geneeristä "ai kun kiva kuulla susta, toivottavasti kuuluu hyvää" mikä lässähti siihen. Kerran hän tuli vastaan julkisella paikalla ja iloisesti tervehti "ihana nähdä sua pitkästä aikaa" ja kiirehti pois. No, se siitä sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään yli vuoteen.
Nyt sitten huomasin, että hän on sittemmin toteuttanut ehdotuksiani ja niitä ideoita, joita yhdessä palloteltiin. Mikä on hieno juttu! Mutta minulle jäi vähän outo fiilis tuosta muutaman kuukauden tuttavuudesta - ihan kuin olisin ollut pelkkä ideageneraattori, joka dumpattiin heti, kun oli saatu tarpeeksi irti.
Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut tällaisia kokemuksia. Yksi ystäväni sanoi tästä, että tuo tuttava kuulostaa narsistilta ja että tuo intensiivinen yhteydenpito oli "love bombingia", mutta en tiedä oikein. En saanut missään vaiheessa sellaista mielikuvaa, että minua olisi varsinaisesti manipuloitu.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Sikäli on että uusi tuttavuus alkaa heti pommittamaan tyhjänpäiväisillä viesteillä jos on vaikka jossain koirankusetusasiassa vaihdettu hyvänpäiväntuttuna numeroita. Yleensä nämä eivät vaan tajua pitää matalaa profiilia / häipyä vaan suuttuvat jostain. Huippuesimerkkinä ripustautuva naapuri joka halusi käydä yhdessä ruokakaupassa (mitä v...ttua) ja jolle jouduin asiallisesti sanomaan että nyt on kiire työasioissa. Tämän jälkeen ei tervehtinyt.
"Tämän jälkeen ei tervehtinyt."
😂 Hauskinta on, että tällaiset ihmisethän luulevat tuollaisella passiivisaggressiivisuudella rankaisevansa sitä jolle suuttuvat. Todellisuudessa ihmiset ovat vain helpottuneita että pääsivät takertujasta kokonaan eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Nämä on siitä erikoisia että kun alottavat vuosien tai kuukausien hiljaiselon jälkeen, niin tilanne on kuin "save game" tilanne. He ovat ladanneet "load game" kohdasta ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Siis ihan hämmentävää ja tätä tapahtuu erityisesti oikeistolaisilla ja kokoomuslaisilla.
Ihan epäihmisiä siis. Ikään kuin tilanteen tai ystävyyden voi pistää pauselle ja lähteä paskalle ja käydä Intiassa vähän reppureissaamassa, perustaa Kasinon Jenkkeihin ja tulla takas paskalta kuin mitään ei olsi tapahtunut ja mihin jäimmekään? Ainiin unohdin pestä kädet tästä!
Hassua, minulle sopisi ihan hyvin tuollainen "save game" -tuttavuus, kunhan homman nimi olisi alusta alkaen selvä. Tietysti kenenkään pelkäksi ilmaiskonsultiksi en halua ruveta, joten itsekin pitäisi saada näistä keskusteluista jotain irti. Mutta olen kyllä auttanut monia tuttavia, jotka ottavat vain silloin tällöin yhteyttä. Ehkä olen helposti hyväksikäytettävä?
(En kylläkään ole oikeistolainen, varsinkaan kokoomuslainen. Ja suurin osa näistä tuttavista on luovilla aloilla, eli kovin todennäköisesti eivät ole oikeistolaisia hekään.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän kemianne eivät mätsänneet. Varmaan turha kysyä, oliko hän se innokkaampi osapuoli 😄 Kutsuitko häntä kylään tai minnekään missään vaiheessa?
Itse innostun uusista ihmisistä, mutta mielenkiinto lässähtää, jos toinen ei ole oma-aloitteinen syventämään suhdetta, etenkin, jos omat ideointini eivät johda tapaamisiin ja suhteen syvenemiseen.
Ei hänkään kutsunut minua kylään kotiinsa, vaan tavattiin muualla. Eikä kumpikaan selkeästi etsinyt mitään läheistä sydänystävää (hänellä oli myös paljon isompi ystäväpiiri kuin minulla jo valmiiksi). Eikö tällaisia tuttavuuksia tosiaan yleensä ole, joissa vaihdetaan vain ajatuksia? Meillä oli monta yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja ammatillisesti "mätsättiin", eli ei ollut sama työ kyseessä mutta sillä tavalla liittyi toisiinsa, että kumpikin sai toiselta uutta näkökulmaa.
Ei hänkään koskaan kertonut mitään henkilökohtaisia asioita eikä kysellyt niitä minulta.
Miten tutustuitte, siis mistä saitte tietää toistenne olemassaolosta? Livetapahtumassa vai netissä, etänä? Kumpi aloitti yhteydenpidon?
Kysun, koska tästä voisi päätellä, mitä toinen oli hakemassa
Livenä, työasioissa! Huomattiin että meillä oli paljon muitakin yhteisiä kiinnostuksenkohteita kuin (jo sinänsä luovat) työt.
Minusta tuntui koko ajan siltä, että kumpikin oli hakemassa ajatusten pallottelua ja inspiraatiota, eikä mitään syvempää ystävyyttä. Hänen puoleltaan ei tullut kertaakaan sellaista merkkiä, että hän olisi hakenut minusta mitään läheistä ystävää ja loukkaantunut siitä, etten ollut tarpeeksi vastaanottavainen. Itse asiassa kerran kävi niinkin, että nähtiin ohimennen yhdessä tapahtumassa, johon hän oli tullut kaveriporukkansa kanssa. Hän ei esim. kutsunut minua istumaan seurueensa mukana eikä jäänyt juttelemaan. En todellakaan saanut mitään sellaista kuvaa, että hän olisi halunnut "syventää ystävyyttä".
Tuntui vain hassulta, miten se ajatusten pallottelu oli etenkin hänen puoleltaan megaintensiivistä muutaman kuukauden (kuten sanoin, hän otti yhteyttä jopa puoliltaöin), ja sitten loppui seinään. Minun mielestäni tuollainen positiivinen luova tuttavuus toimisi ihan hyvin siten, että silloin tällöin vaihdetaan uusia ajatuksia ja saadaan uusia ideoita ja energiaa. Mutta ilmeisesti hänellä oli sitten sellainen tyyli, että tuttavuus käydään intensiivisesti ja nopeasti läpi, ja vaihdetaan uuteen.
Tässä ketjussa on kyllä ollut mielenkiintoista nähdä, että monien kirjoittajien mielestä kaveruus on verrattavissa seurusteluun, joka joko johtaa "suhteen syventämiseen" tai muuten kannattaa siirtyä parempaan. Eli ystävä, jonka kanssa ei ole jotain syvempää sielujen sympatiaa, on turha. Itse en ole ollenkaan tätä mieltä. Minulla on elämäni aikana ollut useampia kavereita, joiden kanssa natsaa "älyllisesti", mutta joiden privaattiasioista en edes tiedä juuri mitään.
Ihmisiä on erilaisia. Omassa elämässäni minulla on tilaa vain muutamalle ystävälle, joiden kanssa elämän perusarvot kohtaavat. Muut ovat tuttavia. Jotkut saavat energiaa muista, toisille taas useimmat ihmiset ovat kuormittavia. Jos arvomaailma on kovin erilainen, niin en tahdo sellaista energiaa lähelleni. Joskus olen törmännyt valeystäviin, jotka esittävät varsin mukavaa ja ystävällistä, mutta todellinen tarkoitusperä on hyöty. Haluavat hyötyä jotenkin toisesta. Tietyissä piireissä nuo hyötysuhteet ovat yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
En diagnosoi ketään, mutta tiedän pari ihmistä, jolla on aivan oikeasti diagnosoitu mielen sairaus ja/tai persoonallisuushäiriö. Toisella epävakaa persoonallisuushäiriö ja toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Anyway, he toimivat juuri näin. Ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ovat valtavan intensiivisiä, sinä aikana ollaan kuin paita ja peppu, melkein kuin lapsuuden bestikset, ehditään yhdessä perustaa firma, matkustaa lomille ja lopulta jo suunnitellaan yhteisen talon rakentamista, ja sitten se kaikki lopahtaa muutamassa kuukaudessa tai vuoden, parin sisällä. Sen jälkeen ei olla enää juurikaan yhteydessä tai yhteydenpito on tuollaista "kiva kuulla susta, nähdään joskus" -tyyppistä. Molemmilla heistä on useita tällaisia ystävyyssuhteita taustallaan, minä olen ollut se "jätetty" ystävä. Molempia yhdistää myös se, että heillä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä, vaan tällaisia erikoisia hetken kestäviä intensiivisiä pyrähdyksiä, jotka sitten vain hiipuvat yhtä nopeasti kuin alkoivat.
AP:n kuvaus kuulosti niin tutulta, että mietin, ollaanko me oltu saman kaksisuuntaista sairastavan kanssa tekemisissä...
Mielenkiintoista! En minäkään toki halua diagnosoida ketään, mutta toisaalta kukaan täällä ei tiedä, kenestä puhutaan, joten ihan sama... Veikkaisin, että ainakin jonkin sortin ADHD tällä ihmisellä oli, sillä hän oli hyvin hajamielinen ja hukkasi tavaroitaan jatkuvasti. Aina kun tavattiin, hänellä oli jotain hukassa.
Mutta voiko hypomania olla jatkuvaa? :D Siis vaikuttaa siltä, että hänellä on enemmänkin yksisuuntaisesti mennyt lujaa (muttei kuitenkaan huolestuttavan lujaa) jo pari vuotta. Unettomuutta ja korkeaa verenpainetta kyllä valitteli ohimennen, mutta muuten hänellä oli todella tarttuva iloinen ja nauravainen energia.
Lähisukulaisellani oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hänellä se olotila - ja olemus - aaltoili aika jyrkästi. Mutta ehkä näitä on paljon erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän kemianne eivät mätsänneet. Varmaan turha kysyä, oliko hän se innokkaampi osapuoli 😄 Kutsuitko häntä kylään tai minnekään missään vaiheessa?
Itse innostun uusista ihmisistä, mutta mielenkiinto lässähtää, jos toinen ei ole oma-aloitteinen syventämään suhdetta, etenkin, jos omat ideointini eivät johda tapaamisiin ja suhteen syvenemiseen.
Ei hänkään kutsunut minua kylään kotiinsa, vaan tavattiin muualla. Eikä kumpikaan selkeästi etsinyt mitään läheistä sydänystävää (hänellä oli myös paljon isompi ystäväpiiri kuin minulla jo valmiiksi). Eikö tällaisia tuttavuuksia tosiaan yleensä ole, joissa vaihdetaan vain ajatuksia? Meillä oli monta yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja ammatillisesti "mätsättiin", eli ei ollut sama työ kyseessä mutta sillä tavalla liittyi toisiinsa, että kumpikin sai toiselta uutta näkökulmaa.
Ei hänkään koskaan kertonut mitään henkilökohtaisia asioita eikä kysellyt niitä minulta.
Miten tutustuitte, siis mistä saitte tietää toistenne olemassaolosta? Livetapahtumassa vai netissä, etänä? Kumpi aloitti yhteydenpidon?
Kysun, koska tästä voisi päätellä, mitä toinen oli hakemassa
Livenä, työasioissa! Huomattiin että meillä oli paljon muitakin yhteisiä kiinnostuksenkohteita kuin (jo sinänsä luovat) työt.
Minusta tuntui koko ajan siltä, että kumpikin oli hakemassa ajatusten pallottelua ja inspiraatiota, eikä mitään syvempää ystävyyttä. Hänen puoleltaan ei tullut kertaakaan sellaista merkkiä, että hän olisi hakenut minusta mitään läheistä ystävää ja loukkaantunut siitä, etten ollut tarpeeksi vastaanottavainen. Itse asiassa kerran kävi niinkin, että nähtiin ohimennen yhdessä tapahtumassa, johon hän oli tullut kaveriporukkansa kanssa. Hän ei esim. kutsunut minua istumaan seurueensa mukana eikä jäänyt juttelemaan. En todellakaan saanut mitään sellaista kuvaa, että hän olisi halunnut "syventää ystävyyttä".
Tuntui vain hassulta, miten se ajatusten pallottelu oli etenkin hänen puoleltaan megaintensiivistä muutaman kuukauden (kuten sanoin, hän otti yhteyttä jopa puoliltaöin), ja sitten loppui seinään. Minun mielestäni tuollainen positiivinen luova tuttavuus toimisi ihan hyvin siten, että silloin tällöin vaihdetaan uusia ajatuksia ja saadaan uusia ideoita ja energiaa. Mutta ilmeisesti hänellä oli sitten sellainen tyyli, että tuttavuus käydään intensiivisesti ja nopeasti läpi, ja vaihdetaan uuteen.
Tässä ketjussa on kyllä ollut mielenkiintoista nähdä, että monien kirjoittajien mielestä kaveruus on verrattavissa seurusteluun, joka joko johtaa "suhteen syventämiseen" tai muuten kannattaa siirtyä parempaan. Eli ystävä, jonka kanssa ei ole jotain syvempää sielujen sympatiaa, on turha. Itse en ole ollenkaan tätä mieltä. Minulla on elämäni aikana ollut useampia kavereita, joiden kanssa natsaa "älyllisesti", mutta joiden privaattiasioista en edes tiedä juuri mitään.
Ihmisiä on erilaisia. Omassa elämässäni minulla on tilaa vain muutamalle ystävälle, joiden kanssa elämän perusarvot kohtaavat. Muut ovat tuttavia. Jotkut saavat energiaa muista, toisille taas useimmat ihmiset ovat kuormittavia. Jos arvomaailma on kovin erilainen, niin en tahdo sellaista energiaa lähelleni. Joskus olen törmännyt valeystäviin, jotka esittävät varsin mukavaa ja ystävällistä, mutta todellinen tarkoitusperä on hyöty. Haluavat hyötyä jotenkin toisesta. Tietyissä piireissä nuo hyötysuhteet ovat yleisiä.
Ihan ymmärrettävää kyllä. Itse olen myös aika ääri-introvertti, kuormitun helposti muista ihmisistä, mutta nautin mielenkiintoisten ihmisten seurasta "annoksina". Hassua kyllä, minulle sellaiset "paita ja peppu" -ystävyydet ovat erityisen kuormittavia. Vanhojen parhaiden ystävien kanssa se taas menee niin, että voidaan olla pitkäänkin ottamatta yhteyttä, ja jotenkin se ystävyys sitten taas jatkuu siitä mihin oli jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Nämä on siitä erikoisia että kun alottavat vuosien tai kuukausien hiljaiselon jälkeen, niin tilanne on kuin "save game" tilanne. He ovat ladanneet "load game" kohdasta ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Siis ihan hämmentävää ja tätä tapahtuu erityisesti oikeistolaisilla ja kokoomuslaisilla.
Ihan epäihmisiä siis. Ikään kuin tilanteen tai ystävyyden voi pistää pauselle ja lähteä paskalle ja käydä Intiassa vähän reppureissaamassa, perustaa Kasinon Jenkkeihin ja tulla takas paskalta kuin mitään ei olsi tapahtunut ja mihin jäimmekään? Ainiin unohdin pestä kädet tästä!
Hassua, minulle sopisi ihan hyvin tuollainen "save game" -tuttavuus, kunhan homman nimi olisi alusta alkaen selvä. Tietysti kenenkään pelkäksi ilmaiskonsultiksi en halua ruveta, joten itsekin pitäisi saada näistä keskusteluista jotain irti. Mutta olen kyllä auttanut monia tuttavia, jotka ottavat vain silloin tällöin yhteyttä. Ehkä olen helposti hyväksikäytettävä?
(En kylläkään ole oikeistolainen, varsinkaan kokoomuslainen. Ja suurin osa näistä tuttavista on luovilla aloilla, eli kovin todennäköisesti eivät ole oikeistolaisia hekään.)
Sinulla ei ole muuta ongelmaa kuin tuo uhriutumis- ja passiivisaggressiivisuus-ajattelu. Että ihminen joka ei toimi kuten sinä haluat on narsisti ja sinä olet "hyväksikäytetty" toimiessasi prososiaalisesti toisia ihmisiä auttaen.
Kukaan ei pakota sinua auttamaan tuntemattomia. Voit tosiaan laskuttaa kaikista ammatillisista palveluksistasi. Itsekin olen sitä tehnyt, jos joku (yleensä nämä ovat miehiä) tulevat kuppaamaan jotakin rahanarvoista osaamistani, kysyn että miten laskutan. Jos heille ei anna mitään vastikkeetta, pysyvät poissa, koska ovat loisia.
Mutta se että autat ja sitten uliset ja märiset selän takana sekä mustamaalaat henkilöä, jota autoit, ei ole ok eikä tule palvelemaan sinua millään tasolla. Vedä itsellesi selkeät rajat ja kunnioita niitä itse siinä hetkessä kun sitä apua pyydetään. Se että annat ja sitten jälkeenpäin uhriudut ei ole hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En diagnosoi ketään, mutta tiedän pari ihmistä, jolla on aivan oikeasti diagnosoitu mielen sairaus ja/tai persoonallisuushäiriö. Toisella epävakaa persoonallisuushäiriö ja toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Anyway, he toimivat juuri näin. Ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ovat valtavan intensiivisiä, sinä aikana ollaan kuin paita ja peppu, melkein kuin lapsuuden bestikset, ehditään yhdessä perustaa firma, matkustaa lomille ja lopulta jo suunnitellaan yhteisen talon rakentamista, ja sitten se kaikki lopahtaa muutamassa kuukaudessa tai vuoden, parin sisällä. Sen jälkeen ei olla enää juurikaan yhteydessä tai yhteydenpito on tuollaista "kiva kuulla susta, nähdään joskus" -tyyppistä. Molemmilla heistä on useita tällaisia ystävyyssuhteita taustallaan, minä olen ollut se "jätetty" ystävä. Molempia yhdistää myös se, että heillä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä, vaan tällaisia erikoisia hetken kestäviä intensiivisiä pyrähdyksiä, jotka sitten vain hiipuvat yhtä nopeasti kuin alkoivat.
AP:n kuvaus kuulosti niin tutulta, että mietin, ollaanko me oltu saman kaksisuuntaista sairastavan kanssa tekemisissä...
Mielenkiintoista! En minäkään toki halua diagnosoida ketään, mutta toisaalta kukaan täällä ei tiedä, kenestä puhutaan, joten ihan sama... Veikkaisin, että ainakin jonkin sortin ADHD tällä ihmisellä oli, sillä hän oli hyvin hajamielinen ja hukkasi tavaroitaan jatkuvasti. Aina kun tavattiin, hänellä oli jotain hukassa.
Mutta voiko hypomania olla jatkuvaa? :D Siis vaikuttaa siltä, että hänellä on enemmänkin yksisuuntaisesti mennyt lujaa (muttei kuitenkaan huolestuttavan lujaa) jo pari vuotta. Unettomuutta ja korkeaa verenpainetta kyllä valitteli ohimennen, mutta muuten hänellä oli todella tarttuva iloinen ja nauravainen energia.
Lähisukulaisellani oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hänellä se olotila - ja olemus - aaltoili aika jyrkästi. Mutta ehkä näitä on paljon erilaisia.
Jos ihmisellä on adhd tai jotain kaksisuuntaiseen viittaavaa, niin hänen aivonsa toimivat nopeasti. Intensiivisyys voi johtua siitä. Toisaalta he voivat kyllästyä yhtä nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En diagnosoi ketään, mutta tiedän pari ihmistä, jolla on aivan oikeasti diagnosoitu mielen sairaus ja/tai persoonallisuushäiriö. Toisella epävakaa persoonallisuushäiriö ja toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Anyway, he toimivat juuri näin. Ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ovat valtavan intensiivisiä, sinä aikana ollaan kuin paita ja peppu, melkein kuin lapsuuden bestikset, ehditään yhdessä perustaa firma, matkustaa lomille ja lopulta jo suunnitellaan yhteisen talon rakentamista, ja sitten se kaikki lopahtaa muutamassa kuukaudessa tai vuoden, parin sisällä. Sen jälkeen ei olla enää juurikaan yhteydessä tai yhteydenpito on tuollaista "kiva kuulla susta, nähdään joskus" -tyyppistä. Molemmilla heistä on useita tällaisia ystävyyssuhteita taustallaan, minä olen ollut se "jätetty" ystävä. Molempia yhdistää myös se, että heillä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä, vaan tällaisia erikoisia hetken kestäviä intensiivisiä pyrähdyksiä, jotka sitten vain hiipuvat yhtä nopeasti kuin alkoivat.
AP:n kuvaus kuulosti niin tutulta, että mietin, ollaanko me oltu saman kaksisuuntaista sairastavan kanssa tekemisissä...
Mielenkiintoista! En minäkään toki halua diagnosoida ketään, mutta toisaalta kukaan täällä ei tiedä, kenestä puhutaan, joten ihan sama... Veikkaisin, että ainakin jonkin sortin ADHD tällä ihmisellä oli, sillä hän oli hyvin hajamielinen ja hukkasi tavaroitaan jatkuvasti. Aina kun tavattiin, hänellä oli jotain hukassa.
Mutta voiko hypomania olla jatkuvaa? :D Siis vaikuttaa siltä, että hänellä on enemmänkin yksisuuntaisesti mennyt lujaa (muttei kuitenkaan huolestuttavan lujaa) jo pari vuotta. Unettomuutta ja korkeaa verenpainetta kyllä valitteli ohimennen, mutta muuten hänellä oli todella tarttuva iloinen ja nauravainen energia.
Lähisukulaisellani oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hänellä se olotila - ja olemus - aaltoili aika jyrkästi. Mutta ehkä näitä on paljon erilaisia.
Sinuna miettisin ennemminkin mikä diagnoosi sopii sellaiselle, jolla on pakonomainen tarve anaalisoida ja diagnosoida ihmisiä sairaiksi. Se kuulostaa nimittäin paljon sairaammalta kuin se, että on hajamielinen tai jopa kaoottinen.
En tiedä psyk.diagnostiikkaa pahantahtoisuudelle ja selän takana juoruilulle, mutta olisiko vaikka joku rotta-käärme-synkrooma? :) Tai savolaisuus?
Keskity omaan elämääsi ja lopeta toisten selkiin puukkojen heittely. Se mitä voit miettiä on, että "miten seuraavalla kerralla en rakastu ihmiseen joka ei välitä minusta niin kovasti", jotta pystyt välttämään tämän selän takana kyräilyn, vihaamisen ja diagnosoinnin vaiheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En diagnosoi ketään, mutta tiedän pari ihmistä, jolla on aivan oikeasti diagnosoitu mielen sairaus ja/tai persoonallisuushäiriö. Toisella epävakaa persoonallisuushäiriö ja toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Anyway, he toimivat juuri näin. Ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ovat valtavan intensiivisiä, sinä aikana ollaan kuin paita ja peppu, melkein kuin lapsuuden bestikset, ehditään yhdessä perustaa firma, matkustaa lomille ja lopulta jo suunnitellaan yhteisen talon rakentamista, ja sitten se kaikki lopahtaa muutamassa kuukaudessa tai vuoden, parin sisällä. Sen jälkeen ei olla enää juurikaan yhteydessä tai yhteydenpito on tuollaista "kiva kuulla susta, nähdään joskus" -tyyppistä. Molemmilla heistä on useita tällaisia ystävyyssuhteita taustallaan, minä olen ollut se "jätetty" ystävä. Molempia yhdistää myös se, että heillä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä, vaan tällaisia erikoisia hetken kestäviä intensiivisiä pyrähdyksiä, jotka sitten vain hiipuvat yhtä nopeasti kuin alkoivat.
AP:n kuvaus kuulosti niin tutulta, että mietin, ollaanko me oltu saman kaksisuuntaista sairastavan kanssa tekemisissä...
Mielenkiintoista! En minäkään toki halua diagnosoida ketään, mutta toisaalta kukaan täällä ei tiedä, kenestä puhutaan, joten ihan sama... Veikkaisin, että ainakin jonkin sortin ADHD tällä ihmisellä oli, sillä hän oli hyvin hajamielinen ja hukkasi tavaroitaan jatkuvasti. Aina kun tavattiin, hänellä oli jotain hukassa.
Mutta voiko hypomania olla jatkuvaa? :D Siis vaikuttaa siltä, että hänellä on enemmänkin yksisuuntaisesti mennyt lujaa (muttei kuitenkaan huolestuttavan lujaa) jo pari vuotta. Unettomuutta ja korkeaa verenpainetta kyllä valitteli ohimennen, mutta muuten hänellä oli todella tarttuva iloinen ja nauravainen energia.
Lähisukulaisellani oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hänellä se olotila - ja olemus - aaltoili aika jyrkästi. Mutta ehkä näitä on paljon erilaisia.
Jos ihmisellä on adhd tai jotain kaksisuuntaiseen viittaavaa, niin hänen aivonsa toimivat nopeasti. Intensiivisyys voi johtua siitä. Toisaalta he voivat kyllästyä yhtä nopeasti.
Nopeus on valttia hämeessäkin. Jotkut ovat nopeatempoisempia ja voimakkaampia, toiset hitaita. Tällainen homeinen kyräily sen sijaan on ihan oikea sairaus ja jopa vainoa. Raamatussakin sanotaan, että se että valehtelee toisista selän takana ei eroa siitä, että löisi heitä kasvoihin. Korjatkaa siis itsenne ensin ennen kuin alatte etsimään ongelmia toisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Nämä on siitä erikoisia että kun alottavat vuosien tai kuukausien hiljaiselon jälkeen, niin tilanne on kuin "save game" tilanne. He ovat ladanneet "load game" kohdasta ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Siis ihan hämmentävää ja tätä tapahtuu erityisesti oikeistolaisilla ja kokoomuslaisilla.
Ihan epäihmisiä siis. Ikään kuin tilanteen tai ystävyyden voi pistää pauselle ja lähteä paskalle ja käydä Intiassa vähän reppureissaamassa, perustaa Kasinon Jenkkeihin ja tulla takas paskalta kuin mitään ei olsi tapahtunut ja mihin jäimmekään? Ainiin unohdin pestä kädet tästä!
Hassua, minulle sopisi ihan hyvin tuollainen "save game" -tuttavuus, kunhan homman nimi olisi alusta alkaen selvä. Tietysti kenenkään pelkäksi ilmaiskonsultiksi en halua ruveta, joten itsekin pitäisi saada näistä keskusteluista jotain irti. Mutta olen kyllä auttanut monia tuttavia, jotka ottavat vain silloin tällöin yhteyttä. Ehkä olen helposti hyväksikäytettävä?
(En kylläkään ole oikeistolainen, varsinkaan kokoomuslainen. Ja suurin osa näistä tuttavista on luovilla aloilla, eli kovin todennäköisesti eivät ole oikeistolaisia hekään.)
Sinulla ei ole muuta ongelmaa kuin tuo uhriutumis- ja passiivisaggressiivisuus-ajattelu. Että ihminen joka ei toimi kuten sinä haluat on narsisti ja sinä olet "hyväksikäytetty" toimiessasi prososiaalisesti toisia ihmisiä auttaen.
Kukaan ei pakota sinua auttamaan tuntemattomia. Voit tosiaan laskuttaa kaikista ammatillisista palveluksistasi. Itsekin olen sitä tehnyt, jos joku (yleensä nämä ovat miehiä) tulevat kuppaamaan jotakin rahanarvoista osaamistani, kysyn että miten laskutan. Jos heille ei anna mitään vastikkeetta, pysyvät poissa, koska ovat loisia.
Mutta se että autat ja sitten uliset ja märiset selän takana sekä mustamaalaat henkilöä, jota autoit, ei ole ok eikä tule palvelemaan sinua millään tasolla. Vedä itsellesi selkeät rajat ja kunnioita niitä itse siinä hetkessä kun sitä apua pyydetään. Se että annat ja sitten jälkeenpäin uhriudut ei ole hyväksyttävää.
Minua vähän ihmetyttää tällainen ketjujen lukeminen "vastakarvaan", mikä on tällä palstalla tosi yleistä. Ensinnäkin en mustamaalaa ketään, eikä kukaan täällä edes tiedä, kenestä on puhe. Toisekseen ei minulle tullut edes mieleen, että uhriutuisin. En koe menettäneeni yhtään mitään, eikä aivoriihen tyyppiset keskustelut muiden kanssa todellakaan tunnu siltä, että minulta varastettaisiin mitään. Nautin niistä itsekin. Tein aloituksen puhtaasti uteliaisuudesta, koska tuo tuttavuus oli vähän erikoinen kokemus minulle.
Tuo hyväksikäyttö-kommentti oli vain vastauksena noihin lainattuihin viesteihin, joissa puhuttiin hyötyajattelusta ihmissuhteissa.
En myöskään ole ketään sanonut narsistiksi, en tiedä mistä tuo nyt tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En diagnosoi ketään, mutta tiedän pari ihmistä, jolla on aivan oikeasti diagnosoitu mielen sairaus ja/tai persoonallisuushäiriö. Toisella epävakaa persoonallisuushäiriö ja toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Anyway, he toimivat juuri näin. Ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ovat valtavan intensiivisiä, sinä aikana ollaan kuin paita ja peppu, melkein kuin lapsuuden bestikset, ehditään yhdessä perustaa firma, matkustaa lomille ja lopulta jo suunnitellaan yhteisen talon rakentamista, ja sitten se kaikki lopahtaa muutamassa kuukaudessa tai vuoden, parin sisällä. Sen jälkeen ei olla enää juurikaan yhteydessä tai yhteydenpito on tuollaista "kiva kuulla susta, nähdään joskus" -tyyppistä. Molemmilla heistä on useita tällaisia ystävyyssuhteita taustallaan, minä olen ollut se "jätetty" ystävä. Molempia yhdistää myös se, että heillä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä, vaan tällaisia erikoisia hetken kestäviä intensiivisiä pyrähdyksiä, jotka sitten vain hiipuvat yhtä nopeasti kuin alkoivat.
AP:n kuvaus kuulosti niin tutulta, että mietin, ollaanko me oltu saman kaksisuuntaista sairastavan kanssa tekemisissä...
Mielenkiintoista! En minäkään toki halua diagnosoida ketään, mutta toisaalta kukaan täällä ei tiedä, kenestä puhutaan, joten ihan sama... Veikkaisin, että ainakin jonkin sortin ADHD tällä ihmisellä oli, sillä hän oli hyvin hajamielinen ja hukkasi tavaroitaan jatkuvasti. Aina kun tavattiin, hänellä oli jotain hukassa.
Mutta voiko hypomania olla jatkuvaa? :D Siis vaikuttaa siltä, että hänellä on enemmänkin yksisuuntaisesti mennyt lujaa (muttei kuitenkaan huolestuttavan lujaa) jo pari vuotta. Unettomuutta ja korkeaa verenpainetta kyllä valitteli ohimennen, mutta muuten hänellä oli todella tarttuva iloinen ja nauravainen energia.
Lähisukulaisellani oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hänellä se olotila - ja olemus - aaltoili aika jyrkästi. Mutta ehkä näitä on paljon erilaisia.
Sinuna miettisin ennemminkin mikä diagnoosi sopii sellaiselle, jolla on pakonomainen tarve anaalisoida ja diagnosoida ihmisiä sairaiksi. Se kuulostaa nimittäin paljon sairaammalta kuin se, että on hajamielinen tai jopa kaoottinen.
En tiedä psyk.diagnostiikkaa pahantahtoisuudelle ja selän takana juoruilulle, mutta olisiko vaikka joku rotta-käärme-synkrooma? :) Tai savolaisuus?
Keskity omaan elämääsi ja lopeta toisten selkiin puukkojen heittely. Se mitä voit miettiä on, että "miten seuraavalla kerralla en rakastu ihmiseen joka ei välitä minusta niin kovasti", jotta pystyt välttämään tämän selän takana kyräilyn, vihaamisen ja diagnosoinnin vaiheen.
Tämä ketju ei koske rakastumista ollenkaan. Olen vain kiinnostunut siitä, miten ihmismieli toimii. Sen analysointi ja spekulointi on jopa osa työtäni, joten sori siitä :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Nämä on siitä erikoisia että kun alottavat vuosien tai kuukausien hiljaiselon jälkeen, niin tilanne on kuin "save game" tilanne. He ovat ladanneet "load game" kohdasta ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Siis ihan hämmentävää ja tätä tapahtuu erityisesti oikeistolaisilla ja kokoomuslaisilla.
Ihan epäihmisiä siis. Ikään kuin tilanteen tai ystävyyden voi pistää pauselle ja lähteä paskalle ja käydä Intiassa vähän reppureissaamassa, perustaa Kasinon Jenkkeihin ja tulla takas paskalta kuin mitään ei olsi tapahtunut ja mihin jäimmekään? Ainiin unohdin pestä kädet tästä!
Hassua, minulle sopisi ihan hyvin tuollainen "save game" -tuttavuus, kunhan homman nimi olisi alusta alkaen selvä. Tietysti kenenkään pelkäksi ilmaiskonsultiksi en halua ruveta, joten itsekin pitäisi saada näistä keskusteluista jotain irti. Mutta olen kyllä auttanut monia tuttavia, jotka ottavat vain silloin tällöin yhteyttä. Ehkä olen helposti hyväksikäytettävä?
(En kylläkään ole oikeistolainen, varsinkaan kokoomuslainen. Ja suurin osa näistä tuttavista on luovilla aloilla, eli kovin todennäköisesti eivät ole oikeistolaisia hekään.)
Sinulla ei ole muuta ongelmaa kuin tuo uhriutumis- ja passiivisaggressiivisuus-ajattelu. Että ihminen joka ei toimi kuten sinä haluat on narsisti ja sinä olet "hyväksikäytetty" toimiessasi prososiaalisesti toisia ihmisiä auttaen.
Kukaan ei pakota sinua auttamaan tuntemattomia. Voit tosiaan laskuttaa kaikista ammatillisista palveluksistasi. Itsekin olen sitä tehnyt, jos joku (yleensä nämä ovat miehiä) tulevat kuppaamaan jotakin rahanarvoista osaamistani, kysyn että miten laskutan. Jos heille ei anna mitään vastikkeetta, pysyvät poissa, koska ovat loisia.
Mutta se että autat ja sitten uliset ja märiset selän takana sekä mustamaalaat henkilöä, jota autoit, ei ole ok eikä tule palvelemaan sinua millään tasolla. Vedä itsellesi selkeät rajat ja kunnioita niitä itse siinä hetkessä kun sitä apua pyydetään. Se että annat ja sitten jälkeenpäin uhriudut ei ole hyväksyttävää.
Minua vähän ihmetyttää tällainen ketjujen lukeminen "vastakarvaan", mikä on tällä palstalla tosi yleistä. Ensinnäkin en mustamaalaa ketään, eikä kukaan täällä edes tiedä, kenestä on puhe. Toisekseen ei minulle tullut edes mieleen, että uhriutuisin. En koe menettäneeni yhtään mitään, eikä aivoriihen tyyppiset keskustelut muiden kanssa todellakaan tunnu siltä, että minulta varastettaisiin mitään. Nautin niistä itsekin. Tein aloituksen puhtaasti uteliaisuudesta, koska tuo tuttavuus oli vähän erikoinen kokemus minulle.
Tuo hyväksikäyttö-kommentti oli vain vastauksena noihin lainattuihin viesteihin, joissa puhuttiin hyötyajattelusta ihmissuhteissa.
En myöskään ole ketään sanonut narsistiksi, en tiedä mistä tuo nyt tuli.
Näitä röllipeikkoja riittää joka ketjuun. Ei niistä kannata välittää. Yrittävät pilata jokaisen asiallisen keskustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Nämä on siitä erikoisia että kun alottavat vuosien tai kuukausien hiljaiselon jälkeen, niin tilanne on kuin "save game" tilanne. He ovat ladanneet "load game" kohdasta ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Siis ihan hämmentävää ja tätä tapahtuu erityisesti oikeistolaisilla ja kokoomuslaisilla.
Ihan epäihmisiä siis. Ikään kuin tilanteen tai ystävyyden voi pistää pauselle ja lähteä paskalle ja käydä Intiassa vähän reppureissaamassa, perustaa Kasinon Jenkkeihin ja tulla takas paskalta kuin mitään ei olsi tapahtunut ja mihin jäimmekään? Ainiin unohdin pestä kädet tästä!
Hassua, minulle sopisi ihan hyvin tuollainen "save game" -tuttavuus, kunhan homman nimi olisi alusta alkaen selvä. Tietysti kenenkään pelkäksi ilmaiskonsultiksi en halua ruveta, joten itsekin pitäisi saada näistä keskusteluista jotain irti. Mutta olen kyllä auttanut monia tuttavia, jotka ottavat vain silloin tällöin yhteyttä. Ehkä olen helposti hyväksikäytettävä?
(En kylläkään ole oikeistolainen, varsinkaan kokoomuslainen. Ja suurin osa näistä tuttavista on luovilla aloilla, eli kovin todennäköisesti eivät ole oikeistolaisia hekään.)
Sinulla ei ole muuta ongelmaa kuin tuo uhriutumis- ja passiivisaggressiivisuus-ajattelu. Että ihminen joka ei toimi kuten sinä haluat on narsisti ja sinä olet "hyväksikäytetty" toimiessasi prososiaalisesti toisia ihmisiä auttaen.
Kukaan ei pakota sinua auttamaan tuntemattomia. Voit tosiaan laskuttaa kaikista ammatillisista palveluksistasi. Itsekin olen sitä tehnyt, jos joku (yleensä nämä ovat miehiä) tulevat kuppaamaan jotakin rahanarvoista osaamistani, kysyn että miten laskutan. Jos heille ei anna mitään vastikkeetta, pysyvät poissa, koska ovat loisia.
Mutta se että autat ja sitten uliset ja märiset selän takana sekä mustamaalaat henkilöä, jota autoit, ei ole ok eikä tule palvelemaan sinua millään tasolla. Vedä itsellesi selkeät rajat ja kunnioita niitä itse siinä hetkessä kun sitä apua pyydetään. Se että annat ja sitten jälkeenpäin uhriudut ei ole hyväksyttävää.
Minua vähän ihmetyttää tällainen ketjujen lukeminen "vastakarvaan", mikä on tällä palstalla tosi yleistä. Ensinnäkin en mustamaalaa ketään, eikä kukaan täällä edes tiedä, kenestä on puhe. Toisekseen ei minulle tullut edes mieleen, että uhriutuisin. En koe menettäneeni yhtään mitään, eikä aivoriihen tyyppiset keskustelut muiden kanssa todellakaan tunnu siltä, että minulta varastettaisiin mitään. Nautin niistä itsekin. Tein aloituksen puhtaasti uteliaisuudesta, koska tuo tuttavuus oli vähän erikoinen kokemus minulle.
Tuo hyväksikäyttö-kommentti oli vain vastauksena noihin lainattuihin viesteihin, joissa puhuttiin hyötyajattelusta ihmissuhteissa.
En myöskään ole ketään sanonut narsistiksi, en tiedä mistä tuo nyt tuli.
Olet saanut jo vastauksia ja olet jo viidennellä sivulla ruotimassa tätä "ongelmaa" sen sijaan että eläisit elämääsi ja hyväksyisit sen, että nyt kävi näin. Aloituskin oli jo juoruilua, nyt ollaan jo ihan liian pitkällä ja tällainen keskustelu houkuttelee vaan noita sairaita yksilöitä, joilla on tapana kirota ja p uukottaa toisia selkään. Mene eteenpäin ja anna olla.
Se että jeesailee toisia on lähtökohtaisesti hyvä asia, se että elämässä törmää uusiin malleihin on neutraali asia, tässä ei ole mitään nähtävää enää. Hajaantukaa.
Raamattu tuomitsee juoruilun ja panettelun jyrkästi. Sitä pidetään vakavana syntinä, joka aiheuttaa eripuraa, rikkoo ihmissuhteita ja johtaa helposti väärän tiedon levittämiseen. [1, 2]
Suora keskustelu: Jeesus opettaa (Matt. 18:15), että jos veljesi tekee väärin, mene ja nuhtele häntä kahden kesken.
Rakentava puhe: Efesolaiskirjeessä (Ef. 4:29) kehotetaan välttämään kaikkea sopimatonta puhetta ja puhumaan vain sellaista, mikä rakentaa ja on hyödyksi kuulijoille.
Selän takana toisten diagnoosittelu ei ole vain juoruilua vaan aktiivinen kirous.
Raamatussa kirous on siunauksen vastakohta. Se tarkoittaa eroa Jumalan yhteydestä ja altistumista pahoille seurauksille. Raamattu jakaa kirouksen kahteen pääluokkaan: Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon sekä ihmisten väliseen pahaan toivotukseen. [1]
Mene eteenpäin. Mene vaikka kävelylle ja jätä tämä asia taaksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panettelu, juoruilu ja kiroaminen ei ole asiallista vaan erittäin vahingollista sekä tekijälleen että uhrille.
Hajaantukaa.
Vierailija kirjoitti:
Panettelu, juoruilu ja kiroaminen ei ole asiallista vaan erittäin vahingollista sekä tekijälleen että uhrille.
Hajaantukaa.
Sori mutta tämä on aika sairas tapa suhtautua johonkin anonyymiin keskusteluun anonyymipalstalla. Täällä usein keskustellaan ihmisten anopeista, existä ja työkavereista vaikka 30 sivun verran, ja niissä on paljon tunnistettavia yksityiskohtia. Mikä ihme sinä olet päättämään, että tällaisesta hyvin epämääräisestä aiheesta ei saisi keskustella yleisellä tasolla ollenkaan? Luuletko kenties harhoissasi, että ketju koskee sinua?
Vierailija kirjoitti:
Panettelu, juoruilu ja kiroaminen ei ole asiallista vaan erittäin vahingollista sekä tekijälleen että uhrille.
Hajaantukaa.
Karman laki on itämaisista uskonnoista (kuten hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta) peräisin oleva universaali syyn ja seurauksen laki. Se tarkoittaa, että jokaisella tietoisella teolla, sanalla ja ajatuksella on seurauksensa. Hyvät teot tuottavat hyvää karmaa, ja pahat teot johtavat huonoihin seurauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla lyhyet pätkätyösuhteet on tehneet tuollaisen uuden tavan lyhytystävyyksiin. Työsuhteen lopuksi tunsin oloni tosi surulliseksi, koska kiinnyin työyhteisöön, kun pätkä päättyi. Annoin itsestäni kaiken. Nykyään kuukauden, parin, puolenvuoden, vuoden jälkeen jos töitä on enää, yleensä ei ole, niin alan jo vierottamaan itseäni ystävyydestä ja teen sen saman palveluksen toiselle osapuolelle. Miksi edes enää vaivaannun tervehtimään ketään? Ei ole mitään järkeä jatkaa, koska työt katkeaa ja välimatkat venyy, niin uusia samalaisia pikaystävyyksiä on muissa työpaikoissa.
Monet heistä muistuttaa toisiaan. Anne on kuin Sari. Sari oli ensimmäinen sellainen kuin Anne ja Marleenakin oli. Heillä on samoja tapoja ja sävy sanoa asioita tietyssää iässä. Nuorena hän oli kova bailaaja. Nyt hän virkkaa sukkia ja tekee sudokuja. Käymme aina läpi saman tutun keskustelun. Joskus löydämme vähän uutta ja muistelemme meille tärkeitä yhteisiä aikoja tai tapahtumia maailmalla.
Miksi pitäisin yhteyttä sinuun nyt, kun minulla on muistoissa alkuperäinen Sari ja maailmassa on muitakin samalaisia Saria muistuttavia Annia? Voi olla että on myös Sariannia. Olisi ollut hyvä nimi tyttärelleni. Sarinanne. Maaimassa on monia teitä, jotka muistutatte toisianne ja minäkin olen sinulle sielä jossain samalainen. Ensimmäisen pätkätyöpaikkani Sari. Alkuperäiset kasvot on kadonneet ja henkilö on ehkä muuttunut ulkoisesti ja sisäisesti erilaiseksi kuin minä hänet sydämeeni taltioin kerran ensimmäisen työpaikkani lyhytystävyydessä. Hänellä on oma arkkunsa sisälläni. Yhdistän kaikki samalaiset häntä muistuttavat henkilöt Sarin arkkuun.
Arkkuja on kymmenittäin ja niissä on jokaiselle oma nimi kuin kansioille. Ei pelkästään tyåkavereita, osa heistä muistuttaa vanhempiani, heihinkään en enää pidä yhteyttä. Toinen on kuollut todennetusti. Työpaikoilla on aina joku jossain joka muistuttaa isääni. Nyt kun olen isäni ikäinen, kun isä oli sellainen, niin se on oudolla tavalla turvallista. Isä vaikuttaa hauraammalta kuin pienenä hänet ymmärsin. Isä ei ole enää kuningas. Hänen katseensa naisia kohtaan ja hänen tyhmyytensä eläinkunnan ylimpanä otuksena näyttäytyy uudella tavalla työympäristössä. Isä ei ollutkaan fiksu, mutta hän on aina jonkun isä ja turva. Miksi hän salaa erilaiset puolensa perheeltään. Kuulostaa ronskilta miesporukoissa ja puhuu asiattomasti meille tyttärilleen? Miksi hän ei halua olla kunnollinen kuten isän pitäisi ollakin?
Alan uskoa ettei meitä ihmisiä ole sellaisena kuin ajatelemme olevan. Elämme muissa ihmisissä persoonina. Välähtelemme muissa ja siirrymme jonnekin toisaalle odotelemaan uutta syntymäämme nimessä jota kannat.
Sinä olet Sari, Anne, Anni, Marko, Pekka, Leevi, Henni, Meri, Atte, Kalervo, Mirkku, Pietari, Kustaa, Samiira.
Olet minulle aina joku muistuttava, koska tallennustila on jo täynnä. Lopussa olemme yhtä.
Toi oli hyvä kirjoitus. Aina kun aloitan uudella työpaikalla, niin sielä on samat hahmot töissä eri nimillä. Kuin kesäteatterin porukka olisi vetänyt naamarit naamalle ja esittäisi samoja hahmoja. Osittain hahmot vaihtuu joidenkin henkilöiden kohdalla hetkittäin.
En enää opettele työpaikan ihmisten nimiäkään. Minulle juuri Sari on sari ja Teemu on se teemu. Kasvot on menneet vuosien aikana blurriksi sielu on sama. Vivahteita saa kun itse muuttuu eri ikäiseksi ja pääsee sukeltamaan näiden henkilöiden sekaan eri ikäisenä. Samassa pitää muistaa että joku on parikymppisenä se minä kun aloitin työelämässä aikoiaan ja hänen matkansa on alussa. Hyvä kysymys on juuri se että miksi tervehtiä ketään aamulla tässä samassa vanhassa näytelmässä, jota ihmiset tekee satoja tuhansia vuosia ja kukaan ei ole kukaan. Pelkkää teatteria.
Esitän roolini niin hyvin että ehtä ap, kuvittelee olevansa aidosti oma roolihahmonsa elämässään. Sua ap on esittänyt tuhannet ihmiset ennen sua ja sun näkökulmat asioihin ei ole uusia ja olet romanttinen höpsö. Se mitä kuvailet ikuiseksi ystävyydeksi toteutuu mun korkeammasa filosofiassa käytännön tasolla meidän kuolemankin jälkeen.
Show must go on änä oon änä oon. Lainaan lopuksi Elvistä tähän: " Tsudi frudi aall rudi, tsudi frudi aal rudi. Rippada pipappa rim pam pum"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla lyhyet pätkätyösuhteet on tehneet tuollaisen uuden tavan lyhytystävyyksiin. Työsuhteen lopuksi tunsin oloni tosi surulliseksi, koska kiinnyin työyhteisöön, kun pätkä päättyi. Annoin itsestäni kaiken. Nykyään kuukauden, parin, puolenvuoden, vuoden jälkeen jos töitä on enää, yleensä ei ole, niin alan jo vierottamaan itseäni ystävyydestä ja teen sen saman palveluksen toiselle osapuolelle. Miksi edes enää vaivaannun tervehtimään ketään? Ei ole mitään järkeä jatkaa, koska työt katkeaa ja välimatkat venyy, niin uusia samalaisia pikaystävyyksiä on muissa työpaikoissa.
Monet heistä muistuttaa toisiaan. Anne on kuin Sari. Sari oli ensimmäinen sellainen kuin Anne ja Marleenakin oli. Heillä on samoja tapoja ja sävy sanoa asioita tietyssää iässä. Nuorena hän oli kova bailaaja. Nyt hän virkkaa sukkia ja tekee sudokuja. Käymme aina läpi saman tutun keskustelun. Joskus löydämme vähän uutta ja muistelemme meille tärkeitä yhteisiä aikoja tai tapahtumia maailmalla.
Miksi pitäisin yhteyttä sinuun nyt, kun minulla on muistoissa alkuperäinen Sari ja maailmassa on muitakin samalaisia Saria muistuttavia Annia? Voi olla että on myös Sariannia. Olisi ollut hyvä nimi tyttärelleni. Sarinanne. Maaimassa on monia teitä, jotka muistutatte toisianne ja minäkin olen sinulle sielä jossain samalainen. Ensimmäisen pätkätyöpaikkani Sari. Alkuperäiset kasvot on kadonneet ja henkilö on ehkä muuttunut ulkoisesti ja sisäisesti erilaiseksi kuin minä hänet sydämeeni taltioin kerran ensimmäisen työpaikkani lyhytystävyydessä. Hänellä on oma arkkunsa sisälläni. Yhdistän kaikki samalaiset häntä muistuttavat henkilöt Sarin arkkuun.
Arkkuja on kymmenittäin ja niissä on jokaiselle oma nimi kuin kansioille. Ei pelkästään tyåkavereita, osa heistä muistuttaa vanhempiani, heihinkään en enää pidä yhteyttä. Toinen on kuollut todennetusti. Työpaikoilla on aina joku jossain joka muistuttaa isääni. Nyt kun olen isäni ikäinen, kun isä oli sellainen, niin se on oudolla tavalla turvallista. Isä vaikuttaa hauraammalta kuin pienenä hänet ymmärsin. Isä ei ole enää kuningas. Hänen katseensa naisia kohtaan ja hänen tyhmyytensä eläinkunnan ylimpanä otuksena näyttäytyy uudella tavalla työympäristössä. Isä ei ollutkaan fiksu, mutta hän on aina jonkun isä ja turva. Miksi hän salaa erilaiset puolensa perheeltään. Kuulostaa ronskilta miesporukoissa ja puhuu asiattomasti meille tyttärilleen? Miksi hän ei halua olla kunnollinen kuten isän pitäisi ollakin?
Alan uskoa ettei meitä ihmisiä ole sellaisena kuin ajatelemme olevan. Elämme muissa ihmisissä persoonina. Välähtelemme muissa ja siirrymme jonnekin toisaalle odotelemaan uutta syntymäämme nimessä jota kannat.
Sinä olet Sari, Anne, Anni, Marko, Pekka, Leevi, Henni, Meri, Atte, Kalervo, Mirkku, Pietari, Kustaa, Samiira.
Olet minulle aina joku muistuttava, koska tallennustila on jo täynnä. Lopussa olemme yhtä.
Toi oli hyvä kirjoitus. Aina kun aloitan uudella työpaikalla, niin sielä on samat hahmot töissä eri nimillä. Kuin kesäteatterin porukka olisi vetänyt naamarit naamalle ja esittäisi samoja hahmoja. Osittain hahmot vaihtuu joidenkin henkilöiden kohdalla hetkittäin.
En enää opettele työpaikan ihmisten nimiäkään. Minulle juuri Sari on sari ja Teemu on se teemu. Kasvot on menneet vuosien aikana blurriksi sielu on sama. Vivahteita saa kun itse muuttuu eri ikäiseksi ja pääsee sukeltamaan näiden henkilöiden sekaan eri ikäisenä. Samassa pitää muistaa että joku on parikymppisenä se minä kun aloitin työelämässä aikoiaan ja hänen matkansa on alussa. Hyvä kysymys on juuri se että miksi tervehtiä ketään aamulla tässä samassa vanhassa näytelmässä, jota ihmiset tekee satoja tuhansia vuosia ja kukaan ei ole kukaan. Pelkkää teatteria.
Esitän roolini niin hyvin että ehtä ap, kuvittelee olevansa aidosti oma roolihahmonsa elämässään. Sua ap on esittänyt tuhannet ihmiset ennen sua ja sun näkökulmat asioihin ei ole uusia ja olet romanttinen höpsö. Se mitä kuvailet ikuiseksi ystävyydeksi toteutuu mun korkeammasa filosofiassa käytännön tasolla meidän kuolemankin jälkeen.
Show must go on änä oon änä oon. Lainaan lopuksi Elvistä tähän: " Tsudi frudi aall rudi, tsudi frudi aal rudi. Rippada pipappa rim pam pum"
Elvis oli ihmisenä aito ja monelle aito ystävä ilman että Elvis edes tiesi tämän ystävyydestä mitään ja oli jo kuollut, kun ystävyys solmittiin.
Silti häntäkin moni esittää jopa niin aidosti ettei hän itsekään osanut olla paremmin hän kuin hänen esitäjänsä on hän.
98, taisit kuitenkin lainata Little Richardia eikä Elvistä
Ei, kyllä se oli luova keski-ikäinen nainen, joka puhui kuin papupata ja jonka (ihan mielenkiintoiset) ajatukset sinkoilivat sinne tänne. Eli aika lailla jäyhän stereotyyppisen suomalaismiehen vastakohta.