Lue keskustelun säännöt.
Lyhytaikaiset "rakkauspommitus" -ystävyydet?
27.05.2026 |
Onko teillä ikinä ollut uusia tuttavuuksia, jotka ovat itse olleet todella innoissaan ottamassa yhteyttä, ja sitten yhtäkkiä lopettaneet yhteydenpidon kuin seinään?
Jonkin aikaa sitten minulla oli uusi tuttava, jonka kanssa meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tosi paljon juteltavaa. Ei juurikaan juteltu mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisiin harrastuksiin ja työhön liittyvistä, ja se oli minusta hyvin virkistävää. Kumpikin sai keskusteluista ideoita jne. Tämä kaveri soitti minulle pitkiä puheluita ja oli koko ajan se innokkaampi osapuoli ottamaan yhteyttä. (En minäkään ollut passiivinen, mutta olen pidättyväisempi enkä halunnut olla häiriöksi - toisin kuin hän, joka pommitti viesteillä ja soitteli esim. yhdeltätoista illalla tai jopa puoliltaöin.)
Missään vaiheessa en kuvitellut, että tässä on nyt minun uusi bestis tai jotain. Mutta hän oli mukava tyyppi, ja meillä oli mielestäni ihan kiva, luova tuttavuus. Kunnes se yhtäkkiä loppui muutaman kuukauden päästä kuin seinään, ilman mitään konfliktia. Keskustelu oli koko ajan pysynyt tällä "ideatasolla". Yritin vielä pari kertaa myöhemmin ottaa yhteyttä, ja vastaus oli sellaista geneeristä "ai kun kiva kuulla susta, toivottavasti kuuluu hyvää" mikä lässähti siihen. Kerran hän tuli vastaan julkisella paikalla ja iloisesti tervehti "ihana nähdä sua pitkästä aikaa" ja kiirehti pois. No, se siitä sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään yli vuoteen.
Nyt sitten huomasin, että hän on sittemmin toteuttanut ehdotuksiani ja niitä ideoita, joita yhdessä palloteltiin. Mikä on hieno juttu! Mutta minulle jäi vähän outo fiilis tuosta muutaman kuukauden tuttavuudesta - ihan kuin olisin ollut pelkkä ideageneraattori, joka dumpattiin heti, kun oli saatu tarpeeksi irti.
Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut tällaisia kokemuksia. Yksi ystäväni sanoi tästä, että tuo tuttava kuulostaa narsistilta ja että tuo intensiivinen yhteydenpito oli "love bombingia", mutta en tiedä oikein. En saanut missään vaiheessa sellaista mielikuvaa, että minua olisi varsinaisesti manipuloitu.
Kommentit (78)
Sinkuilta tuo kuulostaa oudolle, mutta perheelliselle perhe tulee aina edelle. Silloin jopa kolmesti vuodessa olevat tapaamiset on suuri juttu, koska ystäviä voi olla jopa parikin. Se tarkoittaa vuodelle alle kymmenen tapaamista. Se on suuri määrä tuhlattua energiaa työelämän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tulee mieleen joku innostuksenpuuska, mania tai sitten vain tajusi ettet ole hänestä kovin innoissasi tms. Tai sitten kemiat ei vaan jollakin tavalla natsanneet ja vetäytyi.
No siis olinhan minä "hänestä innoissani", kun kerran niin paljon juteltiin ja palloteltiin ajatuksia :D Selkeästi annoin hänelle hyviä ideoitakin, kun hän ne myöhemmin toteutti bisneksessään.
En minä kyllä soittelisi iltamyöhään pitkiä puheluita jollekin, jonka kanssa ei "kemiat natsaa", mutta kukin tyylillään tietysti.
Jotkut ihmiset voivat olla aika intensiivisiä, varsinkin jos heillä on menossa joku projekti ja siihen ideoita. Ei siinä ole välttämättä kyse mistään love bombingista tai siitä, että hän haluaisi jotenkin hurmata sinut. Erilainen energia vain.
Vierailija kirjoitti:
Sinkuilta tuo kuulostaa oudolle, mutta perheelliselle perhe tulee aina edelle. Silloin jopa kolmesti vuodessa olevat tapaamiset on suuri juttu, koska ystäviä voi olla jopa parikin. Se tarkoittaa vuodelle alle kymmenen tapaamista. Se on suuri määrä tuhlattua energiaa työelämän päälle.
Onko se sitten ystävyyttä, jos kokee tuhlaavansa energiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
No, mikä estää? Soita tai viestitä hänelle seuraava ideasi. Katso mitä vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkuilta tuo kuulostaa oudolle, mutta perheelliselle perhe tulee aina edelle. Silloin jopa kolmesti vuodessa olevat tapaamiset on suuri juttu, koska ystäviä voi olla jopa parikin. Se tarkoittaa vuodelle alle kymmenen tapaamista. Se on suuri määrä tuhlattua energiaa työelämän päälle.
Onko se sitten ystävyyttä, jos kokee tuhlaavansa energiaa?
Kyllähän parisuhdekin vaatii energiaa ja kaikki mihin ryhdytään vaatii energiaa. Sen voi mitata tieteellisesti ihmisestä että kaikki mihin hän ryhtyy vie energiaa. Energiaa saa ravinnosta ja levosta että sitä voisi taas kuluttaa haluamiinsa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkuilta tuo kuulostaa oudolle, mutta perheelliselle perhe tulee aina edelle. Silloin jopa kolmesti vuodessa olevat tapaamiset on suuri juttu, koska ystäviä voi olla jopa parikin. Se tarkoittaa vuodelle alle kymmenen tapaamista. Se on suuri määrä tuhlattua energiaa työelämän päälle.
Onko se sitten ystävyyttä, jos kokee tuhlaavansa energiaa?
Varmasti suurinta ystävyyttä on juuri se miten paljon energiaa tuhlaa toiseen. Kun olin raskaana, niin mieheni tuhlasi energiaa jätkäporukkaan ja kävi baarissa heidän kanssaan. Mitään muuta ei sitten jaksanutkaan.
Kun lapsi syntyi, niin asiat muuttui onneksi. Mies hylkäsi energian käytön jätkäporukkaan ja ohjasi hanat suoraan lapseemme. Hän monesti puhelimessa pahoitteli ettei nyt jaksa enää lähteä radalle. Kymmenet naisetkin soitteli että missä oot ja miksi et enää halua olla meidän kanssa. Yhdellä ihmisellä ei valitettavasti resursseja riitä ihan kaikkeen ja mieheni priorisoi aikansa ja voimansa realistisesti. Myös ikääntyminen tuo sitä ettei aika ja energia riitä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
kyllä huomaa että vietät tosi paljon aikaa pohtien hyvin vainoharhaisia teorioita höpöttäjästä, joka tuskin muistaa edes käytyjä keskusteluja.
Monesti se elämä ei ole noin jännittävää ja monimutkaista, mutta tylsyys voi tehdä siitä hyvinkin värikästä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana olla ystävällinen ja harjoitella sosiaalisuutta keskustelemalla jos virkettä pidemmälle pääsee. Se kuitenkin vie ihan kauheasti energiaa ja saatan latautua pimeässä huoneeessa viileässä kaksikin päivää sanomatta tai ajattelematta mitään. Prosessoin tapahtumia ja käytyjä keskusteluita. Se on kuin krapula.
Mitään ystäväviä en ole koskaan hankkinut tai lähtenyt siihen, koska energiat ei riitä sellaiseen, mutta maailmassa ilmeisesti on pakko ja pitää olla sosiaalinen, niin jos ihminen löytyy ja hän toistuvasti provosoituu vastaamalla takaisin, niin käyn läpi sen hiljaisuuteen saakka.
Valitettavasti jos ystävällisyyteni ymmärretään väärin, niin saatan saada naisilta lähentelyä tai kiukunpuuskia että olen flirttaillut, mutta olin vain ystävällinen ja kiltti ihmisenä. Miesten kanssa sama.
Aika kovia heittoja tulee, kun en halua lähteä oluelle tai polttamaan maria tai vetämään viivoja mihinkään golf-radalle tai keilaamaan. En vain ole sellainen. Olen energiavampyyri.
Saan energiaa muista ja millään mitä sanon ei ole merkitystä. Vain tekstin pituudella ja aiheutetulla metelillä on väliä. Sitten voimme levätä pari päivää pimeässä kellarissa, jossa vain ruosteisen putken tippuva hana peittää hiljaisuuden. Kun te maanpäälliset nautitte kuumista kesäpäivistä ja huonekärpänen herättää teidät romanttisesti nuolaisemalla hikeä kaulalta tai otsalta, niin minulle hämähäkki tekee saman, mutta hän kävelee vain ylitseni, enkä välitä. Lataudun uusiin keskusteluihin ystäväiseni.
Nyt voisi olla hoitokontakti paikallaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
kyllä huomaa että vietät tosi paljon aikaa pohtien hyvin vainoharhaisia teorioita höpöttäjästä, joka tuskin muistaa edes käytyjä keskusteluja.
Monesti se elämä ei ole noin jännittävää ja monimutkaista, mutta tylsyys voi tehdä siitä hyvinkin värikästä.
Muuten hyvä, mutta olen vain yksi monista, joille hän tekee tätä, koskaa asuu siellä skutsissa.
Olin tuollainen innokas uuden tuttavuuden kanssa ja ehdottelin tapaamisia, mutta hän sitten aina estyi joten en enää tehnyt aloitteita. Poistin hänet myös facebookista, koska hän sai minulta huomiota eli yläotteen ja mulle tuli olo että minä olen se joka tekee kaikki aloitteet joten en oikeastaan enää kuin tervehdin vain kohteliaasti. En ala olemaan ainoa joka tekee ystävyyden eteen jotakin jos toinen aina estyy kun itse kuitenkin menin aina hänen luo kutsuttaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
kyllä huomaa että vietät tosi paljon aikaa pohtien hyvin vainoharhaisia teorioita höpöttäjästä, joka tuskin muistaa edes käytyjä keskusteluja.
Monesti se elämä ei ole noin jännittävää ja monimutkaista, mutta tylsyys voi tehdä siitä hyvinkin värikästä.
Muuten hyvä, mutta olen vain yksi monista, joille hän tekee tätä, koskaa asuu siellä skutsissa.
Yksi monista. Miten hänen pitäisi niinkuin käyttäytyä tai keskustella että olisitte tyydytettyjä?
Luotin nuorempana ihmisiin liikaa ja minulle ehti kertyä kolme tällaista rakkauspommittaja ystävää jotka sitten katosivat kuin tuhka tuulee. Pisin ystävyyssuhde kesti yli 10 vuotta ja olin harmissani kalliista oppivuosista mutta nykyään tiedän paremmin ja tunnistan tuon käytöksen heti.
Katseita ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin tuollainen innokas uuden tuttavuuden kanssa ja ehdottelin tapaamisia, mutta hän sitten aina estyi joten en enää tehnyt aloitteita. Poistin hänet myös facebookista, koska hän sai minulta huomiota eli yläotteen ja mulle tuli olo että minä olen se joka tekee kaikki aloitteet joten en oikeastaan enää kuin tervehdin vain kohteliaasti. En ala olemaan ainoa joka tekee ystävyyden eteen jotakin jos toinen aina estyy kun itse kuitenkin menin aina hänen luo kutsuttaessa.
En ole koskaan elämäni aikana tehnyt aktiivista alotetta mennä kenenkään luo tai tervehtiä tätä. Hienoa että teikäläisiäkin on, muutoin ei kyllä tapahtuisi mitään koskaan. Toisaalta teikäläiset on kyllä aika ahdistavia jos tulette ovikelloa rimputtamaan tai soittelette puhelimeen tai laitatte viestejä ja odotatte niihin jotain vastauksia.
En diagnosoi ketään, mutta tiedän pari ihmistä, jolla on aivan oikeasti diagnosoitu mielen sairaus ja/tai persoonallisuushäiriö. Toisella epävakaa persoonallisuushäiriö ja toisella kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Anyway, he toimivat juuri näin. Ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ovat valtavan intensiivisiä, sinä aikana ollaan kuin paita ja peppu, melkein kuin lapsuuden bestikset, ehditään yhdessä perustaa firma, matkustaa lomille ja lopulta jo suunnitellaan yhteisen talon rakentamista, ja sitten se kaikki lopahtaa muutamassa kuukaudessa tai vuoden, parin sisällä. Sen jälkeen ei olla enää juurikaan yhteydessä tai yhteydenpito on tuollaista "kiva kuulla susta, nähdään joskus" -tyyppistä. Molemmilla heistä on useita tällaisia ystävyyssuhteita taustallaan, minä olen ollut se "jätetty" ystävä. Molempia yhdistää myös se, että heillä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä, vaan tällaisia erikoisia hetken kestäviä intensiivisiä pyrähdyksiä, jotka sitten vain hiipuvat yhtä nopeasti kuin alkoivat.
AP:n kuvaus kuulosti niin tutulta, että mietin, ollaanko me oltu saman kaksisuuntaista sairastavan kanssa tekemisissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana olla ystävällinen ja harjoitella sosiaalisuutta keskustelemalla jos virkettä pidemmälle pääsee. Se kuitenkin vie ihan kauheasti energiaa ja saatan latautua pimeässä huoneeessa viileässä kaksikin päivää sanomatta tai ajattelematta mitään. Prosessoin tapahtumia ja käytyjä keskusteluita. Se on kuin krapula.
Mitään ystäväviä en ole koskaan hankkinut tai lähtenyt siihen, koska energiat ei riitä sellaiseen, mutta maailmassa ilmeisesti on pakko ja pitää olla sosiaalinen, niin jos ihminen löytyy ja hän toistuvasti provosoituu vastaamalla takaisin, niin käyn läpi sen hiljaisuuteen saakka.
Valitettavasti jos ystävällisyyteni ymmärretään väärin, niin saatan saada naisilta lähentelyä tai kiukunpuuskia että olen flirttaillut, mutta olin vain ystävällinen ja kiltti ihmisenä. Miesten kanssa sama.
Aika kovia heittoja tulee, kun en halua lähteä oluelle tai polttamaan maria tai vetämään viivoja mihinkään golf-radalle tai keilaamaan. En vain ole sellainen. Olen energiavampyyri.
Saan energiaa muista ja millään mitä sanon ei ole merkitystä. Vain tekstin pituudella ja aiheutetulla metelillä on väliä. Sitten voimme levätä pari päivää pimeässä kellarissa, jossa vain ruosteisen putken tippuva hana peittää hiljaisuuden. Kun te maanpäälliset nautitte kuumista kesäpäivistä ja huonekärpänen herättää teidät romanttisesti nuolaisemalla hikeä kaulalta tai otsalta, niin minulle hämähäkki tekee saman, mutta hän kävelee vain ylitseni, enkä välitä. Lataudun uusiin keskusteluihin ystäväiseni.
Nyt voisi olla hoitokontakti paikallaan :D
'ihmisiä on erilaisia, miksi ihmisten pitäisi käyttäytyä tietyllä tapaa ja mukailla teidän tarpeitanne?
t. low energybar
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana olla ystävällinen ja harjoitella sosiaalisuutta keskustelemalla jos virkettä pidemmälle pääsee. Se kuitenkin vie ihan kauheasti energiaa ja saatan latautua pimeässä huoneeessa viileässä kaksikin päivää sanomatta tai ajattelematta mitään. Prosessoin tapahtumia ja käytyjä keskusteluita. Se on kuin krapula.
Mitään ystäväviä en ole koskaan hankkinut tai lähtenyt siihen, koska energiat ei riitä sellaiseen, mutta maailmassa ilmeisesti on pakko ja pitää olla sosiaalinen, niin jos ihminen löytyy ja hän toistuvasti provosoituu vastaamalla takaisin, niin käyn läpi sen hiljaisuuteen saakka.
Valitettavasti jos ystävällisyyteni ymmärretään väärin, niin saatan saada naisilta lähentelyä tai kiukunpuuskia että olen flirttaillut, mutta olin vain ystävällinen ja kiltti ihmisenä. Miesten kanssa sama.
Aika kovia heittoja tulee, kun en halua lähteä oluelle tai polttamaan maria tai vetämään viivoja mihinkään golf-radalle tai keilaamaan. En vain ole sellainen. Olen energiavampyyri.
Saan energiaa muista ja millään mitä sanon ei ole merkitystä. Vain tekstin pituudella ja aiheutetulla metelillä on väliä. Sitten voimme levätä pari päivää pimeässä kellarissa, jossa vain ruosteisen putken tippuva hana peittää hiljaisuuden. Kun te maanpäälliset nautitte kuumista kesäpäivistä ja huonekärpänen herättää teidät romanttisesti nuolaisemalla hikeä kaulalta tai otsalta, niin minulle hämähäkki tekee saman, mutta hän kävelee vain ylitseni, enkä välitä. Lataudun uusiin keskusteluihin ystäväiseni.
Sinusta tulisi hyvä kirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
kyllä huomaa että vietät tosi paljon aikaa pohtien hyvin vainoharhaisia teorioita höpöttäjästä, joka tuskin muistaa edes käytyjä keskusteluja.
Monesti se elämä ei ole noin jännittävää ja monimutkaista, mutta tylsyys voi tehdä siitä hyvinkin värikästä.
Muuten hyvä, mutta olen vain yksi monista, joille hän tekee tätä, koskaa asuu siellä skutsissa.
Yksi monista. Miten hänen pitäisi niinkuin käyttäytyä tai keskustella että olisitte tyydytettyjä?
Pitäizi <nd<< enemmän j< enemmän, mutt< entä jos <nnett<v<< ei enää tirise?
Mulla on tapana olla ystävällinen ja harjoitella sosiaalisuutta keskustelemalla jos virkettä pidemmälle pääsee. Se kuitenkin vie ihan kauheasti energiaa ja saatan latautua pimeässä huoneeessa viileässä kaksikin päivää sanomatta tai ajattelematta mitään. Prosessoin tapahtumia ja käytyjä keskusteluita. Se on kuin krapula.
Mitään ystäväviä en ole koskaan hankkinut tai lähtenyt siihen, koska energiat ei riitä sellaiseen, mutta maailmassa ilmeisesti on pakko ja pitää olla sosiaalinen, niin jos ihminen löytyy ja hän toistuvasti provosoituu vastaamalla takaisin, niin käyn läpi sen hiljaisuuteen saakka.
Valitettavasti jos ystävällisyyteni ymmärretään väärin, niin saatan saada naisilta lähentelyä tai kiukunpuuskia että olen flirttaillut, mutta olin vain ystävällinen ja kiltti ihmisenä. Miesten kanssa sama.
Aika kovia heittoja tulee, kun en halua lähteä oluelle tai polttamaan maria tai vetämään viivoja mihinkään golf-radalle tai keilaamaan. En vain ole sellainen. Olen energiavampyyri.
Saan energiaa muista ja millään mitä sanon ei ole merkitystä. Vain tekstin pituudella ja aiheutetulla metelillä on väliä. Sitten voimme levätä pari päivää pimeässä kellarissa, jossa vain ruosteisen putken tippuva hana peittää hiljaisuuden. Kun te maanpäälliset nautitte kuumista kesäpäivistä ja huonekärpänen herättää teidät romanttisesti nuolaisemalla hikeä kaulalta tai otsalta, niin minulle hämähäkki tekee saman, mutta hän kävelee vain ylitseni, enkä välitä. Lataudun uusiin keskusteluihin ystäväiseni.