Koululaisen keskittymisvaikeudet

Nukkuuko poikanne riittävän pitkät ja säännölliset yöunet joka päivä, myös viikonloppuisin ilman ylimääräistä iltavalvomista? Saako hän unta niin paljon, että herää aamulla ilman herättämistä? Koulumaailmassa työskennellyt mieheni kertoo, että suurin osa lasten levottomuusongelmista johtuu siitä, että lapset eivät liian vähäisten (alle 10 - 11 h) yöunien vuoksi kertakaikkiaan jaksa keskittyä.

Lisäksi keskittymistä kannattaisi mieheni mukaan harjoitella kotona. Esimerkiksi pelata säännöllisesti pitkäkestoisia lautapelejä, kuunnella kuunnelmia, askarrella tms, jossa ei ole mitään sähköisiä häiriöitä.

Useille lapsille levottomuutta aiheuttavat myös television katselu ja tietokonepelit. Kokeiluluonteisesti voisi katkaista tv:n ja tietokoneen virrat kuukauden ajaksi ja katsoa, tuoko se toivottua muutosta keskittymiskykyyn.

Miten poikanne on menestynyt kouluaineissa? Joskus voi olla niinkin, että koulutehtävät ovat ns. liian helppoja, joten lapsi ei jaksa kiinnostua niistä. Tällöin voisi pyytää opettajalta haasteellisempia tehtäviä.

Toivottavasti tästä on jotain apua. Ja ainahan voi ottaa yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai oman kunnan terveyskeskukseen ja keskustella asiasta.

kyllähän niitä testejä on, joten koulun kautta sellaisiin kannattaa hakeutua. Erityisopettaja testaa heti lukivaikeuksiin liittyvät asiat (voi aiheuttaa levottumuutta) ja osaa opastaa eteen päin, myös mikäli epäilee vaikkapa adh-tai muuta juttua tällä saralla.



Jos koulusta et tunne saavasi apua, ota yhteyttä vaikka terveyskeskuslääkäriin ja pyydä tutkimuksia ko.asiasta. Ei kannata jäädä odottelemaan sitä, rauhoittuuko lapsi vai ei.

Kirjoitin jo äsken pitkän vastauksen, mutta se mystisesti katosi jonnekin. Sama hieman lyhemmin...

Ensimmäiseksi kannattaa miettiä onko levottomuus uusi asia vai onko lapsellasi ollut kyseisiä asioita havaittavissa jo aiemmin? Onko samankaltaisia ongelmia myös kotona? Oliko jo viime vuonna samoja ongelmia koulussa?



Diagnosoitavia häiriöitä on aikamoinen kirjo, mutta yhteistä niille useimmiten on se, että ne ovat synnynnäisiä. Ne eivät siis putkahda yhtäkkiä esiin. Ja oireita on esiinnyttävä useammassa kuin yhdessä ympäristössä. Toki niitä voi olla vaikea havaita etenkin ns. maallikon tai jos kyseessä on leikki-ikäinen lapsi. Kouluikäisestä on jo kuitenkin huomattavasti helpompi havaita.



On vaikea sanoa taustoja tarkemmin tietämättä, onko kyseessä kypsymistä vaativa asia vai onko kyse jostakin muusta. Liian haastavat tehtävätkin voivat aiheuttaa keskittymisvaikeuksia.

Keskustele nykyisen opettajan ja jos mahdollista niin myös entisen opettajan kanssa. Opettajalla pitää olla mutu-tuntuma siihen, tarvitseeko lapsesi erityistukea. Hänen pitäisi myös osata ohjata sinua oikeaan suuntaan kysymään neuvoa jos hänen omat resurssinsa eivät riitä. Voit itsekin ottaa esim. erityisopettajaan yhteyttä ja kertoa huolesi. Ennenkuin voit tukea lastasi, on selvitettävä syyt oirehdintaan.



Kysymykseesi vuosien mittaan rauhoittumisesta on vaikea vastata, sillä lapset ovat yksilöitä. Toiset rauhoittuvat ja toiset eivät. Joskus ADHD-lapsistakin tulee vuosien myötä rauhallisempia, kun taas joskus ns. normaalit lapset vanhetessaan saavat lisää kierroksia...

Meillä pojalla jo ekalla luokalla opettaja havaitsi juuri samanmoista käytöstä kuin mitä kuvailit. Lisäksi oli ns. juuttumista ja aloittamisen vaikeutta. Nyt hän on kolmannella ja diagnoosina ADD eli keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta. ADD:ta ei aina huomata koska lapsi ei ole millään lailla ylivilkas, melkeinpä päinvastoin ( saattaa tunnilla vaipua omiin ajatuksiinsa kun pitäisi opiskella. ). Eli on mahdollista että toinen opettaja ei ole huomannut sitä ekalla luokalla. Kerrotaan että esim. monet tytöt saattavat rämpiä koko koulun ADD-ongelmin ilman että niitä on koskaan huomattu sen kummemmin miksikään apua tarvitseviksi ongelmiksi. ADD huomaataan myös monesti vasta koulussa.



Meillä koulupsykologi teki testit ja hän ensimmäisenä puhui meille tästä ADD:sta. Eli koulupsykologi on koulussa se jonka kanssa kannattaa jutella.

Voit myös googlettaa ADHD ja ADD. Keskustelupalstoja on mm. perheklubi.net ( en ole ihan varma tuosta net-liitteestä). Kirjastosta olen myös saanut tietoa tosi paljon, samoin ADHD-liiton ja ADHD-centerin sivuilta (ladattavia esitteitä mm. ).



Mutta totta myös että tuo nukkumisasia ja paljo pelailu saattavat vaikuttaa myös. Meillä poika kuitenkin on aina ollut huono nukkumaan ja onkin aika tyypillistä tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille ( poika ei kuitenkaan ole erityisen väsynyt eikä neurologinen erityispiirre häviä nukkumalla).

Meillä kokeillaan myös kalaöljyä ( eye q). Kehutaan että aine tutkitusti auttaisi keskittymään.



Yleensä tarkkaavaisuushäriöön liittyy myös muita juttuja. Meillä on mm. lukivaikeutta ja aspergerin oireyhtymän piirteitä.

Pitää myös muistaa ettei se että on keskittymishäiriö tarkoita ettei pysty mihinkään keskittymään vaan siihen mikä kiinnostaa ja josta pitää, pystyykin suht hyvin keskittymään. Kaikki mikä on tylsää, tai liian vaikeata, ovat pahimpia. Motivaatio lopahtaa helposti, on myös luovutusherkkä.



On myös hyvä muistaa että oirekirjosta meillä lähes kaikilla on jotain oireita. Se että samalla henkilöllä on niitä tarpeeksi paljon, antaa aiheen epäillä tarkkaavaisuushäiriötä. Vaikka meilläkin tämä diagnoosi on, ei poikamme häiriö näy kovinkaan paljon kotona.

Halusin vielä sen verran kommentoida, että edellinen kirjoittaja kirjoitti paljon asiaa. Koulupsykologia ei kuitenkaan löydy jokaisesta koulusta, vaan hänen työpisteensä on usein jossain ihan muualla. Täällä meillä päin psykologille on ainakin kolmen kuukauden jonot. Ja kaikkein parhaiten hänen luokseen pääsee kun koulu tai esim. päiväkoti on katsonut psykologin luona vierailun tarpeelliseksi ja suositellut sitä vanhemmille. Ja tässä asiassa riittää ammattitaitoisen opettajan tulkinta asian tarpeellisuudesta. Psykologi sitten tarpeenvaatiessa testaa lapsen ja ohjaa perheen eteenpäin, eli neurologille.



Haluaisin myös muistuttaa, että "maallikon" on turha lähteä arvuuttelemaan diagnoosia. Diagnosointiin tarvitaan lapsen tutkimus, perhetilanteen ja muiden ympäristötekijöiden kartoitus, sekä riittävästi tietoa toimintakyvystä eri tilanteissa. Diagnoosi perustuu käyttäytymispiirteisiin ja tärkein väline diagnosoinnissa on haastattelu. Tautiluokituksen mukaan diagnoosiin vaaditaan tietty lukumäärä oireita. Ei siis riitä, että on joitakin samankaltaisia oireita kun esim. jollakin tutulla ADHD-lapsella.



Diagnoosi tavallaan helpottaa arkea, koska lapsen käyttäytymiselle saadaan syy. Se voi myös auttaa vanhempia suhtautumaan lapsen käytökseen paremmin. Vertaistukea ja keinoja lapsen auttamiseen on myös helpompi löytää. Mutta, aina ei sitä diagnoosia tule. Silti siellä luokassa on saatava hommat toimimaan. Ja vaikka kuinka saataisiin verkostot toimimaan, niin avainasemassa on lapsesi oma opettaja. Häneltä pitää löytyä keinoja tai halua etsiä keinoja sinne luokan toimintaan. Eli hän on ihminen kenen kanssa sinun tulee ensisijaisesti asiasta jutella.