Saako sinun mielestä lapselle sanoa, että ”nyt suu kiinni!”?

Tietysti saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti saa sanoa.

Eihän saa. Etkö ole lukenut ketjua? Ei saa sanoa noin vaan pitää ennakoida, rauhoitella ja keskustella. Ja pyytää psykologeilta ja psykiatreilta neuvoa. Lues ketju. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä siis saa, jos ei lapsi lopeta huutamisjankkaamista muuten. Lapseni mielestä ei saa. Ap

Lapsi ei määrää aikuista. Lapsi määrää sitten kun asuu omillaan ja maksaa elämisensä itse. Tästä on turha vääntää sen lapsen kanssa. Heitä se ulos, jos ei mene perille, sittenhän se saa sanoa mitä haluaa. :D

Kysymys on pielessä. Saako? Toki, eihän se ole kuin kaksi sanaa. Kannattaako? Ei. Hyödyttääkö? No ei. 

Saako vanhemmat käyttäytyä samoin, kuin jatkuvasti koko perhettä tyrannisoiva lapsi. Joidenkin mielestä se on näköjään sallittava. Mielestäni epäoikeudenmukaista muita. 

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhemmat käyttäytyä samoin, kuin jatkuvasti koko perhettä tyrannisoiva lapsi. Joidenkin mielestä se on näköjään sallittava. Mielestäni epäoikeudenmukaista muita. 

Lapsi ei tyrannisoi yhtään mitään vaan kasvaa ja kehittyy perheessään. Aikuinen tekee valintoja ja päätöksiä omasta käytöksestään, lapsi ei. Joten, jos tyrannista haluat puhua, on se aina aikuinen. 

Pyrin itse sanomaan rauhallisella äänellä, että nyt olet hiljaa. Koitan välttää huutamista (ei onnistu aina, jos pinnaa on venytetty tarpeeksi). Lapsen pitää oppia, että on tilanteita, joissa lapset on hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi ap on siinä, että otat lastenkasvatusneuvoja lapselta. Eli asetut lapsen tasolle, eikä millään hyvällä tavalla. 

 

Lapset ovat epäkypsiä, tunnesäätelyltään kehittymättömiä ja huonoja valintoja tekeviä, älyllisesti aikuisia jäljessä. Lapset eivät ole täysivaltaisia ja se on ihan syystä. Ja sellaisen ihmisen sanat saavat sinut kyseenalaistamaan vanhemmuutesi. Lapsi voi määrätä, että näin ei saa sanoa ja seuraavana päivänä että hänelle pitää ostaa poni. 

 

Oikeasti aikuisen ei tarvitse kysellä lapselta. Sinä voit olla vanhempi. Kantaa vastuun, päättää, jopa suuttua. Sun ei tarvitse perustella ja selittää itseäsi lapselle.

 

Tuntuu, että on sukupolvi, joka on jyräävien tyrannivanhempien traumatisoimaa. Ja nämä traumatisoituneet vässykät eivät kykene laittamaan rajoja vanhempinakaan. He etsivät uuden isännän omien vanhempiensa jälkeen lapsistaan, joita hoivaamalla yrittävät hoivata itseään. 

 

Mutta se, että vanhempi suuttuu, se että vanhempi sanoo "suu kiinni" ei poissulje keskustelua, välittämistä ja ennakointia. Jokainen tilanne ei ole keskustelua varten. Lapsen on hyvä oppia, että maailma ei pyöri hänen ympärillään ja muillakin ihmisillä on rajansa ja tunteensa ja aikataulut. Kaikki ei aina mukaudu hänen tahtoonsa ja tahtiinsa. Ei sitä aikuisenakaan saa aina perusteluja tai neuvotteluja joka tilanteessa. Poliisi voi heittää putkaan vaikka kuinka känniääliö vaatisi keskustelua.

Ongelma ei ole siinä sinun reaktiosi, vaan että lapsi ottaa saman toimintamallin käyttöön koulussa kavereiden kesken, kun haluttaa vaikka kiusata jotain.

Kaikkea voi käyttää kiusaamiseen. Avainsana on kohtuus. Jos sanot häiriköivälle lapselle "suu kiinni" kun hän kielloista piittaamatta hölisee päälle kun vaikka yrität puhua jonkun toisen kanssa on reaktio ja toimintamalli kohtuullinen. Ja toivon, että myös lapsi ottaa esimerkkiä ja osaa puolustaa rajojaan ja vaatia muilta kunnioitusta, oman vuoron odottamista jne.  Aika vaikeaksi menee kasvatus, jos voit toimia vain kuten lapset voi toimia. Uhkaatko sinä lapsiasi sillä, että kerrot ikävästä käytöksestä opettajalle?

Jos lapsi tulee innoissaan koulun jälkeen kertomaan päivästään ja karjaiset että suu kiinni, on se kohtuutonta. Ja se on lapsen kiusaamista.

Kun lapselle opettaa kunnioittamaan muiden rajoja, vaikka joskus karjaisemalla että suu kiinni, hän todennäköisemmin ei kiusaa muita vaan oppii ymmärtämään, että maailma ei pyöri oman navan ympärillä ja muillakin on rajansa, joita on syytä kunnioittaa. Hän oppii, että jos muiden rajoja rikkoo ja on itsekäs, seuraa vihastuminen ja epäsopu. Niinpä hän välttää itsekeskeistä käytöstä. Lapsi joka oppii, että muiden rajoja rikkomalla saa tukea, ymmärrystä, keskusteluja ja huomiota jatkaa käytöstä. Ja rasittaa lähipiiriään. Ja lähipiiri väsyy hänestä, mutta pyrkii peittelemään, he yrittävät tiedostamattaan viettää hänen kanssaan mahdollisimman vähän aikaa ja lapsi vaistoaa sen. Negatiivinen kehä on valmis.

Kyllä meillä monesti huudetaan turpa kiinni.

Jossain kohtaa saa sanoa ja jos vanhemmalla läikkyy yli niin myös lapsi saa sanoa. Ensin kuitenkin yritetään jotain muuta. Siinä kohtaa kun jompi kumpi käy niin kierroksilla että lähes juoksee päin seinää niin ehdottomasti saa sanoa. Välillä on joutunut itsellekin sanomaan että nyt istut alas ja turpa tukkoon :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhemmat käyttäytyä samoin, kuin jatkuvasti koko perhettä tyrannisoiva lapsi. Joidenkin mielestä se on näköjään sallittava. Mielestäni epäoikeudenmukaista muita. 

Lapsi ei tyrannisoi yhtään mitään vaan kasvaa ja kehittyy perheessään. Aikuinen tekee valintoja ja päätöksiä omasta käytöksestään, lapsi ei. Joten, jos tyrannista haluat puhua, on se aina aikuinen. 

On aika pimeää väittää, ettei lapsi tee päätöksiä omasta käytöksestään. Missä iässä tarkalleen ajattelet, että ihminen alkaa tehdä päätöksiä käytöksestään?

Lapsen valinnat eivät aina ole hyviä ja aikuisten tehtävä on tässä auttaa ja kasvattaa ja sietää lapsen ylilyöntejä ja myös auttaa alireagoinnin kanssa. Näin lapsi oppii.

Saa. Pitäisi myös voida läpsäistä. Hakata ei saa tai iskeä niin kovaa, että tulee pysyvää vahinkoa.

Oletus on, että aikuinen osaa käyttytyä jo niin hyvin, että aikuiselle ei tarvitse sanoa noin.

Vai kuinka moni vanhempi täällä näkee realistisena tilanteen, että lapsi on juttelemassa opettajan kanssa läksyistä ja sitten huudatte päälle "mennään jo, mennään jo, mennäääään!!! Tuu jo, äääää!!!" Ja sitten lapsenne sanoo teille "odota äiti, että saadaan nämä läksyt merkattua ylös, sitten lähdetään" ja te jatkatte huutamista ja metelöintiä ja sitten lapsenne hermostuu teihin ja huutaa, että "nyt se suu kiinni!"

Eli joo, periaatteessa minusta lapsikin saa sanoa noin vanhemmalle, mutta olisin ERITTÄIN huolissani vanhemman henkisestä kehityksestä, jos se ikinä olisi tarpeen. 

Toisinpäin näen tilanteen hyvinkin normaalina. 

Kyllähän moni sanoo lapselleen noinkin, mutta ei nykyvanhemmilla ole kykyä hiljentää lastaan jos lapsi päättää olla tottelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat eivät opeta, yhteiskunta opettaa

Kyllä. 

Rajat ovat rakkautta ja normaali kuri kuuluu normaaliin kasvatukseen. 

Lapsen kanssa ei depateerata muuta kuin mitä haluaisit syödä viikonloppuna tyyppisistä asioista. Vanhemman tehtävä on olla ohjaksissa, luoda rajat ja noudattaa/valvoa niitä. Nämä asiat luovat lapselle sitä turvallisuuden tunnetta, joku välittää. 

Se onko nepsy vai ei, ei vaikuta tähän. Nepsyillä tulee olla vahvemmat rutiinit, vahmemmat rajat. Nyt haloo ihmiset.

Tässähän kiteytyy hyvin lapsen kasvatus. Rajat on rakkautta ja välittämistä. Rutiinit tuovat kaikessa tylsyydessään turvaa. Mikäli jokin nepsy/adhd, niistä pitää varsinkin pitää kiinni.

Lapsen tehtävä on potkia aisaa, koetella ja vanhemman tehtävä on pitää se aisa pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat eivät opeta, yhteiskunta opettaa

Kyllä. 

Rajat ovat rakkautta ja normaali kuri kuuluu normaaliin kasvatukseen. 

Lapsen kanssa ei depateerata muuta kuin mitä haluaisit syödä viikonloppuna tyyppisistä asioista. Vanhemman tehtävä on olla ohjaksissa, luoda rajat ja noudattaa/valvoa niitä. Nämä asiat luovat lapselle sitä turvallisuuden tunnetta, joku välittää. 

Se onko nepsy vai ei, ei vaikuta tähän. Nepsyillä tulee olla vahvemmat rutiinit, vahmemmat rajat. Nyt haloo ihmiset.

Tässähän kiteytyy hyvin lapsen kasvatus. Rajat on rakkautta ja välittämistä. Rutiinit tuovat kaikessa tylsyydessään turvaa. Mikäli jokin nepsy/adhd, niistä pitää varsinkin pitää kiinni.

Lapsen tehtävä on potkia aisaa, koetella ja vanhemman tehtävä on pitää se aisa pystyssä.

Lapsella on oikeus muovata elämä omanlaisekseen.