Saako sinun mielestä lapselle sanoa, että ”nyt suu kiinni!”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan tilanne, missä lapsi kovaan ääneen huutamalla jankkaa loputtomiin sanaa Lego. Ei lopeta vaikka pyydetään ja käsketään ja keskustellaan kuinka nyt pitää lopettaa. Ei lopeta vaikka vanhempi sanoo nyt riittää. Ei lopeta vaikka uhkaisi ottaa Legot pois tms. Koko kämppä vaan soi kun lapsi huutaa Legoa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? 

Ne keinot rauhoittumaan ja pääsemään irti luupista on pitänyt opetella kauan ennenkyin tilanne on tuo. Ensin vanhempi ohjaa, myöhemmin lpsi osaa sen itse. Jos sä alat tossa kohtaa miettimään että mites saan tän loppumaan, peli on menetetty siltä erää. Ei lapsi diagnoosinsa vuoksi tai syyttä suotta tuota tee vaan se on reaktio. 

Tosielämässä vaan asiat ei mene noin että ennalta opetellaan ja sitten ei tule luuppeja. Meilläkin on kotona ja toimintaterapiassa opeteltu ennalta rauhoittumista ja jankkaamistilanteiden ennakoimista ja ajoissa estämistä vuosia, mutta silti luupit ja jankkaamiset jatkuu. En minä ainakaan tiedä miten niitä voisi ennalta estää jos kolmen vuoden toimintaterapiakaan ei ole niitä saanut ennakoinneilla pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan tilanne, missä lapsi kovaan ääneen huutamalla jankkaa loputtomiin sanaa Lego. Ei lopeta vaikka pyydetään ja käsketään ja keskustellaan kuinka nyt pitää lopettaa. Ei lopeta vaikka vanhempi sanoo nyt riittää. Ei lopeta vaikka uhkaisi ottaa Legot pois tms. Koko kämppä vaan soi kun lapsi huutaa Legoa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? 

Ne keinot rauhoittumaan ja pääsemään irti luupista on pitänyt opetella kauan ennenkyin tilanne on tuo. Ensin vanhempi ohjaa, myöhemmin lpsi osaa sen itse. Jos sä alat tossa kohtaa miettimään että mites saan tän loppumaan, peli on menetetty siltä erää. Ei lapsi diagnoosinsa vuoksi tai syyttä suotta tuota tee vaan se on reaktio. 

Tosielämässä vaan asiat ei mene noin että ennalta opetellaan ja sitten ei tule luuppeja. Meilläkin on kotona ja toimintaterapiassa opeteltu ennalta rauhoittumista ja jankkaamistilanteiden ennakoimista ja ajoissa estämistä vuosia, mutta silti luupit ja jankkaamiset jatkuu. En minä ainakaan tiedä miten niitä voisi ennalta estää jos kolmen vuoden toimintaterapiakaan ei ole niitä saanut ennakoinneilla pois.

Tottakai ne usein jatkuvat, eihän kukaan ole sanonutkaan että nepsyydestä paranee tai reaktioista pääsee eroon. Vai onko? 
 

On sanottu, että tilanteet arjessa eivät mene kuvatunlaiseen solmuun silloin kun on ennakoitu ja perusteltu ja opeteltu keinoja jne. 

Autismia ei voi parantaa. Autistit jankkaa vaikka mitä tekisit. Jos autisti jankkaa vaikka siksi että ei nappaa mennä kouluun niin se jankkaa vaikka kuinka rauhoittelisit sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Autismia ei voi parantaa. Autistit jankkaa vaikka mitä tekisit. Jos autisti jankkaa vaikka siksi että ei nappaa mennä kouluun niin se jankkaa vaikka kuinka rauhoittelisit sitä. 

No ei pidä paikkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan tilanne, missä lapsi kovaan ääneen huutamalla jankkaa loputtomiin sanaa Lego. Ei lopeta vaikka pyydetään ja käsketään ja keskustellaan kuinka nyt pitää lopettaa. Ei lopeta vaikka vanhempi sanoo nyt riittää. Ei lopeta vaikka uhkaisi ottaa Legot pois tms. Koko kämppä vaan soi kun lapsi huutaa Legoa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? 

Ne keinot rauhoittumaan ja pääsemään irti luupista on pitänyt opetella kauan ennenkyin tilanne on tuo. Ensin vanhempi ohjaa, myöhemmin lpsi osaa sen itse. Jos sä alat tossa kohtaa miettimään että mites saan tän loppumaan, peli on menetetty siltä erää. Ei lapsi diagnoosinsa vuoksi tai syyttä suotta tuota tee vaan se on reaktio. 

Tosielämässä vaan asiat ei mene noin että ennalta opetellaan ja sitten ei tule luuppeja. Meilläkin on kotona ja toimintaterapiassa opeteltu ennalta rauhoittumista ja jankkaamistilanteiden ennakoimista ja ajoissa estämistä vuosia, mutta silti luupit ja jankkaamiset jatkuu. En minä ainakaan tiedä miten niitä voisi ennalta estää jos kolmen vuoden toimintaterapiakaan ei ole niitä saanut ennakoinneilla pois.

Tottakai ne usein jatkuvat, eihän kukaan ole sanonutkaan että nepsyydestä paranee tai reaktioista pääsee eroon. Vai onko? 
 

On sanottu, että tilanteet arjessa eivät mene kuvatunlaiseen solmuun silloin kun on ennakoitu ja perusteltu ja opeteltu keinoja jne. 

Menee ne solmuun. Olen erityisopettajana koulussa, ekaluokkalaisten kanssa työskentelen ja tullut uralla monta autismikirjon oppilasta nähtyä. Tällä kokemuksella sanon, että arjessa tilanteet menee näiden kanssa solmuun myös todella taitavilla vanhemmilla. Turhaan syyllistät vanhempia ja väität että arjen solmut voisi tietynlaisella vanhemmuudella näiden kanssa estää. Solmuja tulee ja tulee aika raskaita solmuja, parhaimmillakin vanhemmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Näin olen sanonut: "Nyt vi##u se leipä-läpi umpeen!"

Mihin sinä sitä alapäätäsi tarvitset kun komennat lastasi? Hyi!

Saa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat eivät opeta, yhteiskunta opettaa

Tai jengit myöhemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan tilanne, missä lapsi kovaan ääneen huutamalla jankkaa loputtomiin sanaa Lego. Ei lopeta vaikka pyydetään ja käsketään ja keskustellaan kuinka nyt pitää lopettaa. Ei lopeta vaikka vanhempi sanoo nyt riittää. Ei lopeta vaikka uhkaisi ottaa Legot pois tms. Koko kämppä vaan soi kun lapsi huutaa Legoa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? 

Ne keinot rauhoittumaan ja pääsemään irti luupista on pitänyt opetella kauan ennenkyin tilanne on tuo. Ensin vanhempi ohjaa, myöhemmin lpsi osaa sen itse. Jos sä alat tossa kohtaa miettimään että mites saan tän loppumaan, peli on menetetty siltä erää. Ei lapsi diagnoosinsa vuoksi tai syyttä suotta tuota tee vaan se on reaktio. 

Tosielämässä vaan asiat ei mene noin että ennalta opetellaan ja sitten ei tule luuppeja. Meilläkin on kotona ja toimintaterapiassa opeteltu ennalta rauhoittumista ja jankkaamistilanteiden ennakoimista ja ajoissa estämistä vuosia, mutta silti luupit ja jankkaamiset jatkuu. En minä ainakaan tiedä miten niitä voisi ennalta estää jos kolmen vuoden toimintaterapiakaan ei ole niitä saanut ennakoinneilla pois.

Tottakai ne usein jatkuvat, eihän kukaan ole sanonutkaan että nepsyydestä paranee tai reaktioista pääsee eroon. Vai onko? 
 

On sanottu, että tilanteet arjessa eivät mene kuvatunlaiseen solmuun silloin kun on ennakoitu ja perusteltu ja opeteltu keinoja jne. 

Menee ne solmuun. Olen erityisopettajana koulussa, ekaluokkalaisten kanssa työskentelen ja tullut uralla monta autismikirjon oppilasta nähtyä. Tällä kokemuksella sanon, että arjessa tilanteet menee näiden kanssa solmuun myös todella taitavilla vanhemmilla. Turhaan syyllistät vanhempia ja väität että arjen solmut voisi tietynlaisella vanhemmuudella näiden kanssa estää. Solmuja tulee ja tulee aika raskaita solmuja, parhaimmillakin vanhemmilla. 

Kuka syyllisti vanhempia? Tottakai ihan ilman nepsy-diagnoosiakin asioita menee solmuun ja arjessa ei tietenkään aina ja joka kerta suju. Eihän kukaan ole muuta väittänytkään. Tilanteet eivät mene niin pitkälle, että lasta pitää komentaa olemaan hiljaa päivittäin ja joka kerta tilanteessa x. Sitähän ap kuvasi. Ja tuo Legon jauhamis esimerkki taas on juuri sellainen, jonka todellakin saa ihan loppumaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ammattilaisetkaan minulle osanneet antaa parempia neuvoja kuten miten nyt toimin. Joten sinä joka minua kritisoit niin olet ilmeisesti taitavampi nepsylasten kasvattamisessa kuin lapseni psykologi, joten tervetuloa vain meille näyttämään miten se tehdään että nepsylapsi ei huutojankkaa. Ap

Luuletko että uskon? Yksikään ammattilainen ei nosta käsiä pystyyn ja sano että korota ääntäsi vaan kun tilanne on jumissa. 

 Tulen mielelläni, jos maksat. Tuolle psykologille toivittavasti et ole maksanut, jos noin ammattitaidoton on. 

En väittänyt että ammattilaiset käskee korottamaan ääntä lapselle. Johan jo kirjoitin monta kertaa, että en huuda enkä korota ääntä. Vaan ensin keskustelen, perustelen ja rauhallisesti sanon ohjeita ja tarvittaessa pyydän lopettamaan epätoivotun toiminnan. Kun nämä ei tehoa niin rajaan tiukasti sanomalla. Ja näin on kyllä ammattilaiset sanoneet että pitää tehdä. Ap

Joa ammattilainen on sanonut että keskustele ja perustele ja souda ja huopaa lapsen kanssa silloin kun lapsi jankkaa ja vänkää, eikä kertonut sitä mitä täällä, eli ennakointia ja tuon asian tekemistä ennenkuin tilanne on päällä, olet ymmärtänyt väärin tai psykologi ei tiedä mistä puhuu. 

Ja olet moneen kertaan sanonut korottavasi ääntä ja aloituksessa jopa kysynyt voiko käskeä olla hiljaa. 

Taidat trollata ja isosti. 

En ole yhdessäkään kommentissani sanonut huutavani tai korottavani ääntä. 

Ja aloituksessa kysyin mitä mieltä muut on voiko lasta käskeä pitämään suun kiinni. Kyselin mielipiteitä. Ja kerroin oman mielipiteeni, joka on että tietyissä tilanteissa voi. En kysynyt muiden lupaa tehdä niin. Kunhan kiinnosti mitä mieltä ihmiset on aiheesta. 
Ap

Niin niin ja liibalaaba. Kyllä se sun jämäkästi käskeminen kun lapsi huutaa, on äänen korottamista hermostuneena. Sori vaan, kukaan usko että sä rauhallisesti perusäänellä pyydät kauniisti pitämään suun kiinni. 

Ja siksihän sä avlla kysyt mielipiteitä, koska sulla on huono omatunto ja ärsytys päällä. 

Tietenkin olen ärsyyntynyt välillä kun huutojankkaus ei millään lopu, ja tietenkin sanon nyt suu kiinni ärsyyntyneenä, mutta en minä sitä huuda enkä korota ääntä. Huono omatunto ei ole kylläkään, vaan tiedän toimineeni ainoalla siinä kohdin mahdollisella tavalla, olen asiasta jutellut lapsen psykologin kanssa. Tein aloituksen siksi, että lapsi on niin vahvasti sitä mieltä, että lapselle ei koskaan saisi sanoa suu kiinni ellei lapsi saa sanoa samaa koska vain aikuiselle, että kiinnosti muiden ihmisten mielipiteet tästä. 
Ap

C

Huh, VARO sitä tilannetta, että lapsi ottaa johdon perheessänne. Se voi tapahtua yllättäen jos olet noin epävarma roolistasi olla vastuullinen äiti!
Kokemusta minulla siis on olla äitinä ja auktoriteettina heille ja kyllä heistä tuli suht tasapainoisia, koulutettuja ja toimeentulevia. Hauskaakin meillä on aina kun usein olemme tekemisissä. 
 

Ensin pitää sanoa nätisti, että voisitko olla hiljempaa. Jos ei ole niin tiukemmin, että nyt täytyy oikeasti olla jo hiljempaa. Jos ei edelleenkään usko, niin voi tiuskaista, että nyt suu suppuun. Rumaa olisi heti käskeä suu kiinni, mutta jos ei nätisti pyytäessä mitään usko, niin onhan se sanottava sitten varsin suoraan ja tiukkaan, koska toteltava on.

Miten sen Legon jauhamisen siinä esimerkissä saa loppumaan, jos lapsi vain jatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Näin olen sanonut: "Nyt vi##u se leipä-läpi umpeen!"

Oppiihan noita lastenohjelmistakin, muumeissa eläintarhan mies sanoi poliisimestarille että lewipäluukku kiinni ja häivy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ammattilaisetkaan minulle osanneet antaa parempia neuvoja kuten miten nyt toimin. Joten sinä joka minua kritisoit niin olet ilmeisesti taitavampi nepsylasten kasvattamisessa kuin lapseni psykologi, joten tervetuloa vain meille näyttämään miten se tehdään että nepsylapsi ei huutojankkaa. Ap

Luuletko että uskon? Yksikään ammattilainen ei nosta käsiä pystyyn ja sano että korota ääntäsi vaan kun tilanne on jumissa. 

 Tulen mielelläni, jos maksat. Tuolle psykologille toivittavasti et ole maksanut, jos noin ammattitaidoton on. 

En väittänyt että ammattilaiset käskee korottamaan ääntä lapselle. Johan jo kirjoitin monta kertaa, että en huuda enkä korota ääntä. Vaan ensin keskustelen, perustelen ja rauhallisesti sanon ohjeita ja tarvittaessa pyydän lopettamaan epätoivotun toiminnan. Kun nämä ei tehoa niin rajaan tiukasti sanomalla. Ja näin on kyllä ammattilaiset sanoneet että pitää tehdä. Ap

Joa ammattilainen on sanonut että keskustele ja perustele ja souda ja huopaa lapsen kanssa silloin kun lapsi jankkaa ja vänkää, eikä kertonut sitä mitä täällä, eli ennakointia ja tuon asian tekemistä ennenkuin tilanne on päällä, olet ymmärtänyt väärin tai psykologi ei tiedä mistä puhuu. 

Ja olet moneen kertaan sanonut korottavasi ääntä ja aloituksessa jopa kysynyt voiko käskeä olla hiljaa. 

Taidat trollata ja isosti. 

En ole yhdessäkään kommentissani sanonut huutavani tai korottavani ääntä. 

Ja aloituksessa kysyin mitä mieltä muut on voiko lasta käskeä pitämään suun kiinni. Kyselin mielipiteitä. Ja kerroin oman mielipiteeni, joka on että tietyissä tilanteissa voi. En kysynyt muiden lupaa tehdä niin. Kunhan kiinnosti mitä mieltä ihmiset on aiheesta. 
Ap

Niin niin ja liibalaaba. Kyllä se sun jämäkästi käskeminen kun lapsi huutaa, on äänen korottamista hermostuneena. Sori vaan, kukaan usko että sä rauhallisesti perusäänellä pyydät kauniisti pitämään suun kiinni. 

Ja siksihän sä avlla kysyt mielipiteitä, koska sulla on huono omatunto ja ärsytys päällä. 

Tietenkin olen ärsyyntynyt välillä kun huutojankkaus ei millään lopu, ja tietenkin sanon nyt suu kiinni ärsyyntyneenä, mutta en minä sitä huuda enkä korota ääntä. Huono omatunto ei ole kylläkään, vaan tiedän toimineeni ainoalla siinä kohdin mahdollisella tavalla, olen asiasta jutellut lapsen psykologin kanssa. Tein aloituksen siksi, että lapsi on niin vahvasti sitä mieltä, että lapselle ei koskaan saisi sanoa suu kiinni ellei lapsi saa sanoa samaa koska vain aikuiselle, että kiinnosti muiden ihmisten mielipiteet tästä. 
Ap

C

Huh, VARO sitä tilannetta, että lapsi ottaa johdon perheessänne. Se voi tapahtua yllättäen jos olet noin epävarma roolistasi olla vastuullinen äiti!
Kokemusta minulla siis on olla äitinä ja auktoriteettina heille ja kyllä heistä tuli suht tasapainoisia, koulutettuja ja toimeentulevia. Hauskaakin meillä on aina kun usein olemme tekemisissä. 
 

Ei minusta aapee ole mikään epävarma äiti vaan vaikuttaa ihan uskaltavan olla auktoriteetti, jopa enemmän kuin moni täällä.

Mitä ihmettä! Meillä ei ole tullut tuollaista tilannetta koskaan vastaan. Meidän lapsemme ovat normaaleja eivätkä ole koskaan käyttäytyneet noin. Koskaan ei ole tarvinnut kieltää tai ääntä korottaa heille. Taitaa olla adhd tai nepsyä tuommoinen.

Kyllä se vain niin on, että aikuinen päättää milloin suu pitää sulkea, lapsi ei voi päättää jankkaavansa loputtomiin. Ja onhan se lapselle kommunikoitava selvästi, että nyt täytyy sulkea suu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä! Meillä ei ole tullut tuollaista tilannetta koskaan vastaan. Meidän lapsemme ovat normaaleja eivätkä ole koskaan käyttäytyneet noin. Koskaan ei ole tarvinnut kieltää tai ääntä korottaa heille. Taitaa olla adhd tai nepsyä tuommoinen.

No mitä ihmettä. Minun lapsi on vauhdikas poika, josta lähtee ääntä koko ajan eikä jutuista tule loppua, puolet niistä tulee huutamalla. Muutakin vauhtia piisaa, energinen kun on. Ja ihan normaali hyvin käyttäytyvä poika on, ei mikään nepsy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyväksyttävää hiljentää lapsia. Se on pienelle ahdistavaa kun ärähdellään ja aiheuttaa käytöshäiriöitä. 

Haluatte varmasti että lapsenne uskaltaa sanoa kaikki mielessään olevat asiat, eikä joudu pelkäämään vanhempiaan.

No ei siinä sentään pelätä tarvi, jos äiti vain tiukasti sanoo käskyn olla hiljaa. 
Sinustako minun pitäisi vain loputtomiin kuunnella lapsen huutamista ja komennusta ja sitä että hän kiukuttelee vastaan jostain säännöstä? Se ei kyllä käy. 
Ap

Juuri noin, ajatelkaapa kun tämmöinen menee kouluun, työelämään, perustaa perheen, niin miten ihmeessä hän saa ystäviä, tai onnistuu pitämään työpaikkansa, ymym!
 

Ikävä kyllä joillain vanhemmilla ei taida olla ns otetta lastensa kasvattamiseen, sitten valitetaan kun ikäviä asioita tapahtuu jatkuvasti. Ja juuri uutisissa tuli esille lasten huono käytös kouluissa, eli missä se vanhempien vastuu nyt on?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Ja lapsi ei määrittele mitä aikuinen tekee. 

Lapsen kanssa tulee keskustella, päästä yhteisymmärrykseen. Vaikka on vanhempi, eli aikuinen ei voi vain jyrätä ja käskeä.

ja tämän takia opettajat ovat helisemässä, kun kotona on opittu "keskustelemaan". höpölöpö. terroristien kanssa ei neuvotella. lapsella on sananvaltaa heti, kun itsensä elättää. siihen asti toimitaan niin kuin vanhemmat sanoo. ei lasta jyrätä, vaan ohjeistetaan toimimaan loogisesti ja suu supussa. nämä mölyäjä lapset saavat aikuisina aina kadulla turpiinsa, kun jatkavat sitä mekastusta, jota on tehty lapsesta saakka. tätäkö tässä sitten halutaan? että joku normaali leipoo opetusmielessä lättyyn kun ei omat vanhemmat saaneet kiljukaulaa kuriin.

Missään nimessä ei enää tällaista minä olen aikuinen ja kuuntelet minua tyyliä saa käyttää. Lapsen itsetunto sekä mielenterveys kärsivät ihan vanhempien virheiden vuoksi.

Keskustelu ja kompromissit ovat tärkeitä oppia jo pienenä. Opettajat valittavat nykyään, kun eivät saa vain ladella määräyksiä ilman kyseenalaistamista. Kyllähän mekin kyseenalaistamme suuren osan kerrotuista asioista. En itsekään tee mitään, ellei siihen ole syy tai asiaa kunnolla perustella.

Apua, sä olet takuuvarmasti rasittava työkaveri  :D 

Ihan samaa mietin

Tietääkseni olen hyvinkin pidetty kollega. 

No et kai sinä nyt hyvänen aika kehtaa myöntää että kaikki karttelevat sua. Helppo se on anonyymina täällä kertoilla itsestään mitä sattuu höpöjä  :)

Armeijassakin vääpeli karjaisee, että HILJAA. Voi karjaista sen verran kovaa, että melkein hattu lähtee päästä, eikä millään kauniilla kukkaisäänellä. Kyllä siinä pojilla rivissä puntti tutisee ja alahuuli väpäjää, jos ei ole ennen joutunut kuulemaan että nyt suu kiinni, vaikka äidiltä.