Saako sinun mielestä lapselle sanoa, että ”nyt suu kiinni!”?

Osa tänne kirjoittavista ei tunnu ymmärtävän mitä nepsylapsen vanhemmuus on. Meillä on tarkat ja selkeät rutiinit, joita noudatan johdonmukaisesti. Asioista keskustellaan lapsen kanssa, niitä perustellaan tarkasti, varmistetaan monta kertaa että lapsi ymmärtää ohjeet ja perustelut jne. Pyritään ennakoimaan aivan kaikessa ja aivan kaikki. Mutta mikään tällainen ei poista sitä, että lapsi huutaa ja kiukkuamalla jankuttaa loputtomiin. Ei kukaan ammattilainen ole osannut neuvoa miten sen saisi loppumaan, vaan he sanoo että sellaista se on nepsyn kanssa. Ja että nepsyäkin on pakko tietyissä tilanteissa rajata. Ja keskustelemalla se ei onnistu, koska joutuessaan jankkaamistilaan lapsi ei kykene ottamaan vastaan keskustelua. Tietenkään he ei käske huutamaan lapselle takaisin enkä huudakaan, mutta kyllä he neuvoo tiukasti vain hoitamaan lapsen esim kouluun tai hampaiden pesun. Ap

Vanhempien huonot tavat tarttuvat lapsiin kuin täi liimapaperiin.

Kyllä saa, pitäähän lasta komentaa kin tarvittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ammattilaisetkaan minulle osanneet antaa parempia neuvoja kuten miten nyt toimin. Joten sinä joka minua kritisoit niin olet ilmeisesti taitavampi nepsylasten kasvattamisessa kuin lapseni psykologi, joten tervetuloa vain meille näyttämään miten se tehdään että nepsylapsi ei huutojankkaa. Ap

Luuletko että uskon? Yksikään ammattilainen ei nosta käsiä pystyyn ja sano että korota ääntäsi vaan kun tilanne on jumissa. 

 Tulen mielelläni, jos maksat. Tuolle psykologille toivittavasti et ole maksanut, jos noin ammattitaidoton on. 

En väittänyt että ammattilaiset käskee korottamaan ääntä lapselle. Johan jo kirjoitin monta kertaa, että en huuda enkä korota ääntä. Vaan ensin keskustelen, perustelen ja rauhallisesti sanon ohjeita ja tarvittaessa pyydän lopettamaan epätoivotun toiminnan. Kun nämä ei tehoa niin rajaan tiukasti sanomalla. Ja näin on kyllä ammattilaiset sanoneet että pitää tehdä. Ap

Joa ammattilainen on sanonut että keskustele ja perustele ja souda ja huopaa lapsen kanssa silloin kun lapsi jankkaa ja vänkää, eikä kertonut sitä mitä täällä, eli ennakointia ja tuon asian tekemistä ennenkuin tilanne on päällä, olet ymmärtänyt väärin tai psykologi ei tiedä mistä puhuu. 

Ja olet moneen kertaan sanonut korottavasi ääntä ja aloituksessa jopa kysynyt voiko käskeä olla hiljaa. 

Taidat trollata ja isosti. 

En ole yhdessäkään kommentissani sanonut huutavani tai korottavani ääntä. 

Ja aloituksessa kysyin mitä mieltä muut on voiko lasta käskeä pitämään suun kiinni. Kyselin mielipiteitä. Ja kerroin oman mielipiteeni, joka on että tietyissä tilanteissa voi. En kysynyt muiden lupaa tehdä niin. Kunhan kiinnosti mitä mieltä ihmiset on aiheesta. 
Ap

Niin niin ja liibalaaba. Kyllä se sun jämäkästi käskeminen kun lapsi huutaa, on äänen korottamista hermostuneena. Sori vaan, kukaan usko että sä rauhallisesti perusäänellä pyydät kauniisti pitämään suun kiinni. 

Ja siksihän sä avlla kysyt mielipiteitä, koska sulla on huono omatunto ja ärsytys päällä. 

Tietenkin olen ärsyyntynyt välillä kun huutojankkaus ei millään lopu, ja tietenkin sanon nyt suu kiinni ärsyyntyneenä, mutta en minä sitä huuda enkä korota ääntä. Huono omatunto ei ole kylläkään, vaan tiedän toimineeni ainoalla siinä kohdin mahdollisella tavalla, olen asiasta jutellut lapsen psykologin kanssa. Tein aloituksen siksi, että lapsi on niin vahvasti sitä mieltä, että lapselle ei koskaan saisi sanoa suu kiinni ellei lapsi saa sanoa samaa koska vain aikuiselle, että kiinnosti muiden ihmisten mielipiteet tästä. 
Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa, pitäähän lasta komentaa kin tarvittaessa. 

Sanavalinnoista se on kiinni. Suu kiinni on epäkohteliasta. Mieluummin vaikka rauhoitutaanpas nyt.

Entä jos ei rauhotu jos sanoo että rauhotutaanpas nyt?

Eihän siinä oikein muuta voi, jos lapsi ei lopeta jankkausta millään pyytämällä ja vanhemmalla ei ole aikaa loputtomiin sitä kuunnella. 

Saa sanoa, tosin onhan toi nyt vähän epäkohteliaasti sanottu.

Lapsi jossain tilanteessa sanoa samaa (vaikka pelissä). Mutta lapset ei voi aina sanoa samoja asioita kuin aikuiset, koska aikuiset on kuitenkin vastuussa ja määrää. Aikuinen voi todeta lapselle, että nyt on nukkumaanmenoaika, lapsi ei voi todeta samaa aikuiselle. Toki voi ehdottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei rauhotu jos sanoo että rauhotutaanpas nyt?

Ei se rauhoitu huutamalla suu kiinnikään sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei rauhotu jos sanoo että rauhotutaanpas nyt?

Ei se rauhoitu huutamalla suu kiinnikään sitten.

Ei ehkä rauhoitu mutta sulkee sentään suun.

Kuvitellaan tilanne, missä lapsi kovaan ääneen huutamalla jankkaa loputtomiin sanaa Lego. Ei lopeta vaikka pyydetään ja käsketään ja keskustellaan kuinka nyt pitää lopettaa. Ei lopeta vaikka vanhempi sanoo nyt riittää. Ei lopeta vaikka uhkaisi ottaa Legot pois tms. Koko kämppä vaan soi kun lapsi huutaa Legoa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei rauhotu jos sanoo että rauhotutaanpas nyt?

Ei se rauhoitu huutamalla suu kiinnikään sitten.

Ei ehkä rauhoitu mutta sulkee sentään suun.

Ei välttämättä tee sitäkään, vaan pitää ottaa vielä rajummat otteet. Auktoriteetin puute ja heikko kasvatus vaatii koko ajan kovenevia otteita, kun lapsi kokeilee rajoja.

Mä sanoin teinille viime viikonloppuna "nyt se turpa tukkoon" kun ei 25:lla toistolla uskonut, että asia ei jankuttamalla parane. Jos siitä hajoaa niin ehkä oli aikakin käydä tämä kriisi läpi sillä pientä aikuisuuteen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan tilanne, missä lapsi kovaan ääneen huutamalla jankkaa loputtomiin sanaa Lego. Ei lopeta vaikka pyydetään ja käsketään ja keskustellaan kuinka nyt pitää lopettaa. Ei lopeta vaikka vanhempi sanoo nyt riittää. Ei lopeta vaikka uhkaisi ottaa Legot pois tms. Koko kämppä vaan soi kun lapsi huutaa Legoa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? 

Ja jos tämä on vaikka kun lapsen pitäisi lähteä kouluun tai vanhemman töihin tai mennä nukkumaan tai muun perheen päästä syömään. 
Olen itsekin nepsy-lapsen äiti enkä tiedä mikä keino tällaisessa tilanteessa on oikea. Ymmärrän hyvin aapeeta. Ei tuossa oikein ole hyvää tapaa toimia. 

Tyhminkin lapsi ymmärtää vähitellen, jos ei saa riehumalla mitään reaktiota, että homma on hyödytöntä. Pitää vain kestää ne muutamat kerrat, että paksupäisempikin lapsi hoksaa asian. 

Ongelmasi ap on siinä, että otat lastenkasvatusneuvoja lapselta. Eli asetut lapsen tasolle, eikä millään hyvällä tavalla. 

Lapset ovat epäkypsiä, tunnesäätelyltään kehittymättömiä ja huonoja valintoja tekeviä, älyllisesti aikuisia jäljessä. Lapset eivät ole täysivaltaisia ja se on ihan syystä. Ja sellaisen ihmisen sanat saavat sinut kyseenalaistamaan vanhemmuutesi. Lapsi voi määrätä, että näin ei saa sanoa ja seuraavana päivänä että hänelle pitää ostaa poni. 

Oikeasti aikuisen ei tarvitse kysellä lapselta. Sinä voit olla vanhempi. Kantaa vastuun, päättää, jopa suuttua. Sun ei tarvitse perustella ja selittää itseäsi lapselle.

Tuntuu, että on sukupolvi, joka on jyräävien tyrannivanhempien traumatisoimaa. Ja nämä traumatisoituneet vässykät eivät kykene laittamaan rajoja vanhempinakaan. He etsivät uuden isännän omien vanhempiensa jälkeen lapsistaan, joita hoivaamalla yrittävät hoivata itseään. 

Mutta se, että vanhempi suuttuu, se että vanhempi sanoo "suu kiinni" ei poissulje keskustelua, välittämistä ja ennakointia. Jokainen tilanne ei ole keskustelua varten. Lapsen on hyvä oppia, että maailma ei pyöri hänen ympärillään ja muillakin ihmisillä on rajansa ja tunteensa ja aikataulut. Kaikki ei aina mukaudu hänen tahtoonsa ja tahtiinsa. Ei sitä aikuisenakaan saa aina perusteluja tai neuvotteluja joka tilanteessa. Poliisi voi heittää putkaan vaikka kuinka känniääliö vaatisi keskustelua.

Yksi neuvo: kasvattakaa lapsenne niin, että niiden seurassa on kivaa viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi ap on siinä, että otat lastenkasvatusneuvoja lapselta. Eli asetut lapsen tasolle, eikä millään hyvällä tavalla. 

 

Lapset ovat epäkypsiä, tunnesäätelyltään kehittymättömiä ja huonoja valintoja tekeviä, älyllisesti aikuisia jäljessä. Lapset eivät ole täysivaltaisia ja se on ihan syystä. Ja sellaisen ihmisen sanat saavat sinut kyseenalaistamaan vanhemmuutesi. Lapsi voi määrätä, että näin ei saa sanoa ja seuraavana päivänä että hänelle pitää ostaa poni. 

 

Oikeasti aikuisen ei tarvitse kysellä lapselta. Sinä voit olla vanhempi. Kantaa vastuun, päättää, jopa suuttua. Sun ei tarvitse perustella ja selittää itseäsi lapselle.

 

Tuntuu, että on sukupolvi, joka on jyräävien tyrannivanhempien traumatisoimaa. Ja nämä traumatisoituneet vässykät eivät kykene laittamaan rajoja vanhempinakaan. He etsivät uuden isännän omien vanhempiensa jälkeen lapsistaan, joita hoivaamalla yrittävät hoivata itseään. 

 

Mutta se, että vanhempi suuttuu, se että vanhempi sanoo "suu kiinni" ei poissulje keskustelua, välittämistä ja ennakointia. Jokainen tilanne ei ole keskustelua varten. Lapsen on hyvä oppia, että maailma ei pyöri hänen ympärillään ja muillakin ihmisillä on rajansa ja tunteensa ja aikataulut. Kaikki ei aina mukaudu hänen tahtoonsa ja tahtiinsa. Ei sitä aikuisenakaan saa aina perusteluja tai neuvotteluja joka tilanteessa. Poliisi voi heittää putkaan vaikka kuinka känniääliö vaatisi keskustelua.

Ongelma ei ole siinä sinun reaktiosi, vaan että lapsi ottaa saman toimintamallin käyttöön koulussa kavereiden kesken, kun haluttaa vaikka kiusata jotain.