Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei vaan löydy resilienssiä jaksaa tätä elämää. Ahdistaa niin helvetin paljon kaikki vastoinkäymiset.
20.11.2023 |
Olen herkkä ja helvetin tyhmä. En jaksa tätä elämää. Kärsin alituiseen henkisesti taukoamatta. En pysty selvittämään asioita, en parantamaan tai hoitamaan mitään. Mitään kestokykyä ja sietoa ei nykyään löydy.
Raha-asiat ovat huonosti, en pysty tekemään enää töitä. Olen yksinäinen, syön lääkkeitä, jotta jotenkin kestäisi tätä elämää. On tässä kaikkea, läheisten vakavaa sairastumista, oma sairastuminen. Kaikki on ihan sekaisin ja koko ajan pelottaa mitä kohta tapahtuu. Rukoilen usein että tässä itse menehtyisi. En haluaisi olla tässä elämässä ollenkaan, kaikki tuntuu niin pelottavalta ja vaikealta sietää.
Nyt on se tilanne että tukahdun kaiken alle. Olen ihan jossain muualla, muisti ei pelaa, oksentelen silkasta pahasta olosta ja öisin kestää tunteja että saan nukahdetuksi. Jalat vispaavat ja koko ajan on levoton olo. Musta tuntuu että psyyke on ihan paskana enkä selviä täällä.
Kommentit (16)
Haet apua terveydenhuollosta, varmaan on matalan kynnyksen mielenterveystoimistoja tai vastaavia paikkakunnallasi, niihin yhteys tai sitten vaan luovutat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta räpiköinti ja murehtiminen kaikesta, vain olet ja hoidat pakolliset asiat ja katsot mihin elämä vie. Ei se maailma sun murehtimisella muutu mihinkään, ajat itsesi vain pahempaan jamaan.
Mulla ei ole neuvoja, mutta vertaistukea kyllä. Ihan samanlainen olo itsellä, tosin käyn töissä. Mut en jaksa yhtään mitään. Meinaan nukahtaa rattiin liikenteessä joka päivä, mutta yöllä ei tuu uni sitten millään. Joudun jäämään saikulle jatkuvasti kun en vaan kykene.
Jos ongelmavyyhti on iso kimppu, ottaa aiheen kerrallaan esim old school tekniikalla kynä ja paperi käteen ja ranskalaisin viivoin aiheet. Voit sitten kategorioida skaalan harmitus-suunnaton vitutus. Tai tutkia joka aihetta, mille voi tehdä jotain. Olet oman elämäsi laboratorio ja tutki sitä osio kerrallan. Tee tarvittavat muutokset.
Mitä jos tämä ei olekaan todellista elämää vaan olen joutunut helvettiin. Mitä jos minun osani on aidosti vain tuntea tämä elämä kivuliaana. Jos olenkin joutunut jonnekin rinnakkaiseen epäaitoon todellisuuteen. Tämä tuntuu täysin painajaiselta itselleni. Tuntuu että kaikki halveksuu ja vihaa minua. Mulla on tunne että pakko päästä pois tai eristäytyä kokonaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt masentunut, mutta siitä voi kyllä parantua - kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Anna itsesi olla heikko, surra ja itkeä. Sinun ei tarvitse olla tietynlainen, sopia terveen, vahvan ihmisen muottiin. Sinulla on ihan sama oikeus olemassaoloon kuin kenellä tahansa muullakin. Hengitä keuhkosi täyteen ilmaa ja mieti, kuinka saat jo siitä elinvoimaa. Nuku niin paljon kuin mahdollista.
Unissaan onkin parasta olla. Edes painajaiset ei haittaa kunhan saan olla ihan jossain muualla kun tässä todellisuudessa sen hetken aikaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tämä ei olekaan todellista elämää vaan olen joutunut helvettiin. Mitä jos minun osani on aidosti vain tuntea tämä elämä kivuliaana. Jos olenkin joutunut jonnekin rinnakkaiseen epäaitoon todellisuuteen. Tämä tuntuu täysin painajaiselta itselleni. Tuntuu että kaikki halveksuu ja vihaa minua. Mulla on tunne että pakko päästä pois tai eristäytyä kokonaan. -ap
Toivottavasti et ole koska sitten minäkin olen koska mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia, fyysisiä ja psyykkisiä. Todellisuus on hapeton ja painajaismainen.
Toki realistisempaa on se että dissosiaatio/depersonalisaatio/derealisaatio iskevät kun ihminen on avuton ja voimakkaan stressin alla. Mutta ei sen tiedostaminen ainakaan minulla sitä muuksi muuta. Puukko on rinnassa vaikka sen toteaisi siinä olevan ja tekisi hengitysharjoituksia.
Ehkä me ja monet muut todella olemme helvetissä. Mistä sitä tietää? Onhan se loogista, jos elämä menee niin että kärsimys ja pelko on aina maksimaalista ja tyytyväisyys, rauha ja helpotus käsien ulottumattomissa.
Toivon sinulle paljon voimia, olen pahoillani että joudut kärsimään. Olisi tärkeää että et olisi yksin, löytäisitkö jotain seuraa joka maadoittaa? Toivottavasti sinulla on hoitokontakti jossa purkaa ajatuksiasi tai jos ei ole, hanki sellainen. Lääkitystä kannattaa miettiä, tai sen vaihtoa. Itse päädyin lopputulokseen että sama se on tainnuttaa itseään vahvoilla tropeilla että ainakin saa nukutuksi, kun ei "puhtaus" ja ihanan järkevät itsensä kannattelut ja mentaaliakrobatiat mihinkään riitä kun vastus on liian kova. Unettomuus pahentaa epätodellisuutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan kirjan Läsnäolon voima (Eckhart Tolle). Ja toivon parempia aikoja sinulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mielenterveystalo.fi/fi
Eikä ole tarkoitus kettuilla. Käytän itsekin kyseisten sivujen palveluita ja ohjeita.
Minusta tuntuu samalta kuin sinä kirjoitit. En silti tiedä tunnenko oloani yhtä kurjaksi, koska juuri tällä hetkellä kaikki on itseasiassa melko hyvin.
Ei minulla ole oikeita rohkaisevia sanoja sinulle. Silti toivon että pystyt tuntemaan olosi paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VOIMIA. En ala omaa tarinaani kertomaan mutta voin kertoa että tiedän mitä on epätoivo ja sinä kuullostat todella todella epätoivoiselta ja ihan äärimmäisen ahdistuneelta. Mitä voisin sulle sanoa että saisit edes pienen hetken mielenrauhaa tuohon kaikkeen, vaikeaa näin ruudun kautta. Toivon sydämeni pohjasta ettet luopuisi toivosta.
Musta tuntuu usein, että oon liian herkkä elämään tässä maailmassa. Oon sairastanut masennuksen ja ahdistuneisuushäiriö on vieläkin. Rasitun helposti koska eläydyn niin vahvasti muiden elämäntilanteisiin ja vastoinkäymisiin ja tuntuu että kannan harteillani paljon, enemmän kuin tarvitsisi. Nyt on vielä haastavaa aikaa pienen vauvan kanssa, kun nukkuminen on vähäistä ja ne ajat kun saisi nukkua minua vaivaa usein levottomat jalat. Nuori ja hyvä työkaverikin kuoli hiljattain ja suru tuntuu ylitsepääsemättömältä. En voi olla miettimättä olisiko jtn ollut tehtävissä. Koen välillä tarvetta pelastaa kaikki vaikka tiedän sen olevan mahdotonta. Kumpa en olisi näin herkkä, olisi paljon helpompaa. Anteeksi avautumiseni, vauva on nukkumassa, puoliso töissä ja yksin ollessani vellon näissä ajatuksissani. Varsinkin illat pahoja. Voimahaleja ap:lle <3
Alue: Aihe vapaa
Jätä kaikki päihteet pois, alkoholin lisäksi myös kahvi ja tupakka ja mahddolliset huumeet, jos käytät.