Miten sinun ja anoppisi suhde muuttui sen myötä, kun sait lapsia?

Jännitteitä tuli suhteeseen jotenkin enemmän. Aloin myös asettamaan rajoja.

Kilpahenkisempää tuntuu olevan, harmi.. 

Vierailija kirjoitti:

Jännitteitä tuli suhteeseen jotenkin enemmän. Aloin myös asettamaan rajoja.

muuttuiko anoppi rajattomammaksi?

Yrittää miehen kautta määräillä ja tulee kutsumatta kylään. Antakaa neuvoja!!

Huonommaksi. Onko tavallista?

Ei mitenkään. En ollu aiemminkaan sen kanssa tekemisissä enkä oo jatkossakaan. Pälättäköö vaimon kanssa turhuuksista.

M50

anopin hössötys alkoi jo raskausaikana ärsyttämään

Vierailija kirjoitti:

Jännitteitä tuli suhteeseen jotenkin enemmän. Aloin myös asettamaan rajoja.

Mistä asioista?

Aloin välttelemään koko ihmistä.

Ei oikeastaan mitenkään. Anoppi kuoli muutamia vuosia ennen kuin meille syntyi lapsia.

Yrittää tulla liian lähelle elämääni, en pidä siitä

Vierailija kirjoitti:

Yrittää tulla liian lähelle elämääni, en pidä siitä

Tämä taitaa olla valitettavan yleistä...

Ensin alko "auttaa" mua paineista käsin kun avokki ei halunnu tehä mitää pikkuvauva aikana. Tämä sitten aika nopsaa muuttu suikkareiksi ja panemiseksikin. Nykyään rietastellaan vähintää kerran viikossa. 

Lapsi on jo kohta teini eikä avokki vieläkää ymmärrä antaa. 

M38

Vierailija kirjoitti:

Ensin alko "auttaa" mua paineista käsin kun avokki ei halunnu tehä mitää pikkuvauva aikana. Tämä sitten aika nopsaa muuttu suikkareiksi ja panemiseksikin. Nykyään rietastellaan vähintää kerran viikossa. 

Lapsi on jo kohta teini eikä avokki vieläkää ymmärrä antaa. 

M38

Ymmärrän hyvin. Meillä vähän sama tilanne tyttären miehen kanssa mutten ole vielä päässyt auttelemaan.

Up

Kun olin mieheni kanssa kaksistaan, anoppia ei kiinnostanut olla missään tekemisissä. Kun mies kertoi äidilleen vauvauutiset, niin yhtäkkiä anoppi nosti itsensä mun vauvan elämän tärkeimmäksi ihmiseksi. Ilmoitti esim, mikä lapselle tulee nimeksi ja kertoi tulevansa synnytykseen, kun miehistä ei ole kuin haittaa synnärillä.

Ihan jatkuvaa määräilyä mun ruokavaliosta kodin sisustukseen. Kaikki olisi pitänyt tehdä hänen suvun perinteiden mukaan, koska hän tekee kaiken kuten pitää, mun tulee vain totella ja toteuttaa anopin visioita. 

Ei päättänyt anoppi lapsen nimeä eikä tullut synnytykseen. Eikä mikään muukaan anopin parannusehdotus mennyt läpi. Kauhea uhriutuminen ja monta huutoitkukohtausta esitti, kun häntä loukataan ja mummo-oukeudet ei toteudu.

Oli kyllä henkisesti raskasta, kun en ikinä ollut moista tiejyrää tavannut. Osa vaatimuksista oli ihan päättömiä, esim viikon ikäinen olisi pitänyt viedä mummolle yökylään. Selän takana kerrottiin totuutena, että mä oon päästäni sekaisin ja lapselle vaarallinen, kun en tee kuinka anoppi käskee. Esim dippaa tuttia hunajaan. 

Eihän tässä auttanut kuin pistää rajat ja pitää niistä kiinni. Tämähän ei anopille sopinut ja katkoi välit, kun vanhempaa ihmistä ei kunnioiteta.

Myöhemmin on kyllä yrittänyt paikkailla välejä, mutta mä en ole ollenkaan valmis luopumaan välirikosta seuranneesta mielenrauhasta. Välirikko on kestänyt jo vuosia, edelleen vierittelee syytä mun niskaan ja selän takana puhuu pskaa, esim kuinka mä elän mieheni siivellä. Haukkuu kyllä poikaansakin, kun ei ole ymmärtänyt erota minusta. 

Parani muuten parisuhdekin, kun anoppia häivytettiin elämästä yhteistuumin taka-alalle.

Tsemppiä kaikille, jotka joutuvat käymään läpi vastaavaa. Toivottavasti teidän ei tarvitse käyttää ihan yhtä radikaaleja toimenpiteitä kuin itse aikanaan. Jos mikään muu keino ei auta, niin etäisyyden ottaminen on ihan sallittua. Ihan mitä tahansa ei tarvitsesietää edes puolison äidiltä.

Menetti ilmeisesti salaisen toiveensa, että katoaisin. ;D

Ei mitenkään. Lapsi oli ennen anoppia.

Ei mitenkään. Hän on psykologi, niin osaa käyttäytyä. Vähän vahvat mielipiteet, mutta ne ovat olleet aina.

Joutuu näkemään useammin, muuten ei mitään muutoksia