*Heinämammat-06 Toukokuun kuulumisia ja turinoita*osa II

Eilen sälli siis mitattiin ja punnittiin tuloksilla 9440g ja 76,5cm. painokäyrän suunta laskee vaan ja pituus noussu huimaan ylämäkeen. Mulla on ollu onnea ettei th:t vaahtoo käyristä. Selväähän se on et painoo ei oo tullu paljoakaan ku pojan pituuteen sapuskat kuluu. Tosin eipä ilman houkuttelua ja pelleilyä ruokaa menis kahjta lusikkaa enempää. Eilen ostoskeskuksessa pyöriessämme käytiin syömässä ja tuli pikkusen typerä olo kun hänen syöminen ei sujunu enkä kehdannu siinä ruveta hölmöilemään. Kai hän sitte syö enemmän kun siltä tuntuu. Aina toi syöminen ollu vaikeaa. Siitä huolimatta hyvin kasvanu ja eipä kotona oikeastaan ole mitään syytä syödä kauhealla vauhdilla vaan istutaan tovi jos toinenkin ruokapöydän ääressä. Oisko muuten jollakulla joku kikka vitonen tohon juttuun miten ei syömisestä tarvis tehä numeroa aina?



SurinaS

surinas: ei ole mitään kikkaa mutta meillä myös syöminen erittäin vaihtelevaa puuhaa. välillä on muutaman päivä lähes syömättä (siis kunnon ruokaa, leipää jne menee kyllä) ja sitten syö viikon verran kuin olisi nälkään kuolemassa. tai sitten toisinpäin :)



tuosta alkoholi asiasta vielä: minun appiukkonihan kuoli viime kesänä noin kuukausi ennen Mean syntymää. taustalla oli diabetes, verenpainetauti jne jne ja silti käytti alkoholia päivittäin. minä en siitä tykännyt yhtään, enkä tykkää vieläkään että lasten mukana ollessa juodaan ( muutama siideri tms ei mielestäni ole juomista) alkoholia. en antanut Millaakaan hoitoon ennen kuin neiti oli noin 1,5 vuotias ja silloinkin hyvin vastahakoisesti. Milla kyllä tykkäsi olla vaarin luona ja edelleen ikävöi vaariaan lähes joka päivä... kaikki sanoivat aina apelle että lopettaisi juomisensa ja mieheni isoveli lähes katkaisi välit isäänsä. no nyt sitten kun appi kuoli on paha mieli kaikilla jotka alkoholin käytöstä olivat " natkuttaneet" ja minun mielestäni aivan turhaan heillä on pahamieli. olisivat vaan olleet tiukempina asiassa. anoppikin hyväksyi juomisen kun " ei sille kuulemma mitään voi" ja nyt on anopillekkin alkanut alkoholi maistua useammin... enpä tiedä mitä tehdä kun en haluaisi puuttua asiaan. välit ovat ihan hyvät anoppiin muuta voisivat ne lämpimämmätkin olla... itseasiassa koko miehen puolen sukuun. vaikeata on. ja miehelle en edes uskalla vihjata että kylläpä anopille alkoholi maistuu nykyään, siitä tulisi vain riita. kokemusta on siitäkin asiasta. silloin joskus kun alettiin seurustelemaan ilmoitin heti että meillä ei sitten joka päivä kaljoitella tms. meni ukolla nenä vähän solmuun mutta hyvin on homma toiminut :) ei siis tarvitse pelätä että tulisi isänsä kaltainen poika.



tulipahan höpistyä. ja jos joku vielä jonkun idean tuosta jutusta löytää niin hyvä... :) ja nyt takaisin hommiin

Ja milla-mea kyllä minä ainakin löysin idean tuosta sinun viimeisimmästä kirjoituksesta :-) tuttu tunne, minulla sellainen anoppi ettei kehtaa itse mennä alkoon vaan pyytää tuttavia/sukulaisia käymään ostamassa mm.konjakkia vieraiden varalle, mutta kaikki melkein tietää että hän itse nauttii sitä...mutta se siitä.



tänään sää suosi meitä perhekerhon retkellä, käytiin ihanassa maatalossa jossa paljon eläimiä, lapset olivat innoisssaan, tosin Mikko vain katseli innoissaan traktoreita ym..vehkeitä :-) ja pärinä oli mahoton, oikein tuli itsellekin hyvä olo tuolla reissulla.



Huomenna olisi tarkoitus mennä pienimmäisen kanssa kahestaan kaupungille kun isommat hoidossa, kun ei jaksa aina kotona olla ja tehdä hommia, joten meillä on sitten ns.vapaapäivä huomenna. Lauantaina olisi itselläni yrttikylpy ja jalkahoito, en olekaan ennen ollut yrttikylvyssä, saas nähdä millainen kokemus se on...



mutta nyt saunaan, sitten iltapalat ja teho-osaston pariin jos ehtisi :-)



T:tupuhupuna

Ja heti CV:lle sympatiaa! Oma äitini on alkoholistiperhestä, siis minun mummoni ja pappani (molemmat jo edesmenneitä) olivat vanhemmiten viinaanmeneviä, joten voin kuvitella jo miltä tuntuu. Äidilleni tuo oli perheen nuorimmaisena kova juttu, ja hänellä karituikin äitinsä kanssa välit lähestulkoon kokonaan. Ja me lapsenlapset menetettiin toinen mummoista.



Meillä ei vieläkään(!) ryömitä! Muutetaan nyt viikonloppuna, ja aion samantien maanantaina soittaa uuden paikkakunnan neuvolaan, ja kysellä heidän kantaa tähän liikkumattomuuten. Tai liikutaanhan meillä, muttei eteenpäin (ainakaan suoraan ;). Aivan normaalilta, terveeltä ja muuten touhukkaalta neiti tuntuu, mutta alkaa jo vähän hirvittää tuo elokuinen päiväkotiin meno.. Jossei tyttö silloin konttaa, koen melkein pakoksi jäädä vielä kotiin. Tai oppisi nyt edes ryömimään..



Mutta oikein aurinkoista loppuviikkoa kaikille, meillä riittää kiireitä olantakaa, mutta ihana palkinto odottaa uuden kodin muodossa :-).

hannahto: Mäkin olin tosi huolissani tuosta liikkumisesta, kunnes ihan ykskaks kun oltiin kylässä, niin poika veti itseään muutaman vedon sellasta lelutiikeriä kohden! Siitä se sitten lähti (päivittäin laitettiin houkutuksia) ja nyt on parisen vkoa ryömitty paikasta toiseen. Vko sitten alkoi nousemaan tukea vasten ja nyt jo onnistuukin aina välillä. Konttaa edelleen taaksepäin ja liikkuu myös siten siis, että menee istumaan ja konttausasentoon vuoronperään. Tosi pienessä ajassa nuo edistysaskeleet tulivat.



Mä syytän jo vähän tästä itseänikin, olis varmaan tarvinnut houkutella enempi lelujen luokse, eikä heti pienestä kitinästä nostaa toiseen paikkaan... Lisäksi meillä on siivottu olohuone kaikesta vaarallisesta, joten mitä ihmettä vasten sitä sitten kiipeää, kun ei sellaista paikkaa ole?! Tai ehkä sitten nyt oli herra siihen sitten valmis :)



Neuvolassa mitat olivat 9,7kg ja 79cm, en mä yhtään odottanut, että olisi noin paljon tullut mittaa. Mutta tosiaan housujen puntit on ehkä vähän jääneet lyhyemmiksi, bodyt menevät kyllä hyvin vielä kiinni. Vaippa tosin on ylempänä, kun on nyt sopivamman kokoinen. Meillä vähän yökkäillään aamupuuroa, leipää söisi vaikka miten paljon. No äiti on oikein leivän suurkuluttaja...

Aivan ihana reissu takana päin ja kaikki sujui mukavasti!!! Kylläpä piristi hieman vaihtaa maisemaa pitkästä aikaa. Jopa automatkatkin sujuivat paljon mukavammin, mitä ikinä olisin odottanut. Kiitos vinkeistä, Tupuhupunalle! ;) Varasimme mukaan jos jonkinlaista viihdykettä ja ostin pikkuiselle uuden turvaistuimen, joka vaikuttaa paljon miellyttävämmältä istua entiseen verrattuna, on turvallisempikin jos jotain sattuisi. Onneksi kaikki meni hyvin.



Menomatkalla oli rutkasti jännitystä ilmassa, ehdimmekö edes laivaan ja hieman ylinopeutta jouduttiin ajamaan, perillä oltiin lopulta 15minuuttia ennen kuin piti. ;) Meidän täytyi olla paikalla vielä aikaisemmin, kun otimme auton mukaan Ruotsiin.



Kesä oli jo pidemmällä siellä Helsingin seutuvilla ja Tukholmassakin verrattuna tänne periferiaan ;) Olimme pari yötä hotellissa Tukholmassa ja suurimman osan ajan vietimme " fafan" kanssa tietenkin ja tämä mammakin joutui treenailemaan taas onnetonta kouluruotsiaan ;) Hän oli niin iloinen, kun näki tytötkin pitkästä aikaa. Muuten olisimme voineet lähteä vaikka kahdestaankin, mummo olisi toki ottanut lapset hellään huomaansa, mutta Ruotsin ukista oli mukava nähdä tyttöjä myös.



Kyllä ne ruotsalaiset osaavat, upeita ne ruotsalaiset puistot, suorastaan ällöttävän kaunista, sanoisinko. Kun ne huolehtivat joka paikan niin nätiksi ja aina kaikki on niin hoidettua. Kivoja isoja leikkipuistoja oli myös pari ukin kodin lähettyvillä. Ja tytöt saivat sosiaalisilta ihmisiltä huomiota osakseen tietenkin.



Laivamatkalla meinasi mennä välillä touhu ahtaassa hytissä riehumisen partaalle, mutta selvittiinhän siitäkin sitten kunnialla loppujen lopuksi. Leikkihuoneessa leikittiin osa matkasta ja isompi neiti pääsi pallomereen touhuilemaan. Matka siis tietenkin meni ihan lasten ehdoilla, mutta niinhän sen pitää mennäkin lasten kanssa matkustettaessa. Pääsin laivan ravintolaan syömään ihan yksikseni ja se oli ihanaa ;)



Kävimme myös Skansenilla, joka on todella kiva paikka. Siellä on muutama ruokaravintola, kivoja ulkoilualueita, hieman historiallisia rakennuksia ja eläintarha. Sen eläintarhan reitin kiersimme läpi ja tytöt olivat ihmeissään. Viime vuonna kävimme samassa paikkaa ja satuimme yllättäen paikalle, kun hirviemo synnytti! ;) Nyt oli jo vieroitettu viimevuotinen vasa ja kaksi uutta tilalla. :D Karhut olivat hupaisia myös : Niitä tytöt tiirailivat paksun pleksilasin lävitse ja Monakin nousi seisomaan lasia vasten ja siinä seista törötti, kun yhtäkkiä eräs nalleista käveli ihan lasin vierestä ja NUOLAISI lasia, arvaatte varmaan että säikähtikö pikkuruinen! ;D ;D Ja vaistomaisesti äiti myös, vaikka välissä paksu lasi olikin ja Mona sanoi " HUI-JUI-HUI" ;) Hurja seikkailu pienelle siis. Ihan kunnioitettavan kokoisia ja näköisiä karhut kyllä ovat ja täällä korvessa niitä vaan elelee ihan oikeastikin, vaikka tällä kertaa Ruotsiin saakka piti katsomaan mennäkin. Ei ole onneksi marjametsässä vielä vastaan tullut ;)



Starttasimme takaisin Tikkurilasta illalla klo n. 20 jälkeen iltapalan syötyämme ja tytöt nukkuivat automatkan vain yhden kerran heräten. Kotona olimme n.2 aikaan ja yksi tauko oli välissä. Ihana reissu, samanlaiselle täytyy lähteä toistekin koko perheen kera!



Monasta on tullut mahdottoman nopea: silmäräpäyksessä neiti viilettää ja konttaa vaikka minne, en meinaa edes perässä pysyä. Tukea vasten ottaa jo todella hyvin askeleita, varmaan melko pian käveleekin kuka ties. Sanoja on myös alkanut tulla hyvin: äiti, isi, kukka, pupu, Hui, nam nam sanoo myös, vaikka ne eivät varsinaisia sanoja olekaan ;) Isosisko oppi myös aikaisin puhumaan, kohta melkoinen pälinäperhe meillä siis. Olen tässä ajatellut vähitellen lopettaa imetyksen myös, kun Monalla alkaa jo ihan mukavasti ikääkin olla.



Parisuhderintamalla rauhoittumaan & kuohuneet tunteet viilenemään päin, rauhallista siis jos ei romantiikka vielä kukoista. Jospa tämä tästä siis, kummatkin läksynsä oppineena ja elämä jatkuisi taas miellyttävämmin meille kaikille!

Mukavaa päivää kaikille ja nyt äkkiä petiin... :D

t.Saraida ja tytöt

Mulla on taas vierähtänyt tovi, kun viimeksi tänne kirjoittelin...muka aina niin kiire...?!



Meillä tyttö on keksinyt kaikkea kivaa miten saa äidin ja isin hulluuden partaalle. Välillä mietinkin, että olenko itse vaan niin tajuttoman tylsä tyyppi, että jopa vajaa 11k keksii kaikkea kivaa enemmän kuin minä.?! =)

Milloin saa television kaukosäädintä ettiä ja tutit on aina jemmassa ja kaapit aukaistaan ja tavarat otetaan pois ja pesuhuoneeseen kiiruhdetaan heti jos ovi on raollaan ja siellä sitten touhutaan aina mitä sattuu...ja paaaaaljon muuta. Menee päivät kivasti urheillessa ja siivotessa, kun tyttöjen perässä juoksee. =)



Tyttö tosiaan on jo reilun kk kävellyt puuta vasten ja yrittää jo kiivetä joka paikkaan. Pikku kolauksia on pari sattunut muttei onneksi mitään isompaa. Hampaita on pikku suu täynnä ja lisää tulee kokoajan. Äitiä ja isiä huutaa jo aivain kuin vanha tekijä. Osaa nämä tyypilliset muskarin lallatukset jo melkein kaikki.

Aika pätevä tyttö, kun on ottanut isosiskosta mallia kaikessa.

Toivotaan, että oppii pois vaipostakin kohta niin sitten olen jo tyytyväin. =)



Mehän ollaan annettu neidille reilu kuukausi hapanmaito tuotteita ja ei tullut mitään reaktioita niin siirryttiin oikeaan maitoon viikko siiten. Kauhulla ootin että alkaako kitiseen mahaa tai alkaako kakka lentämään, mutta onneksi ei tullut mitään. Vielä ollaan tässä se toinen viikko varuillaan ja katellaan miten toi maito sopii pikku vatsalle.



Olen ollut jo kuukauden töissä ja aivan ihanaa on ollut. Aluksi pelkäsin, että kuinka tytöt sen ottaa, että en olekkaan päiviä kotona, mutta kaikki on mennyt tosi hyvin ja ehkä paremmin kuin osasin odottaakkaan. Piristi kummasti meno töihin. Olin jo niin tylsistynyt siihen kotona olemiseen, että tuli hyvään aikaan paluu takaisin työelämään. Eipä kyllä oisi talouskaan antanut periksi jäädä kotia pidemmäksi aikaa.

Tänään mulla on lomapäivä (vanhoja lomia)ja ajattelin siivota koko huushollin kunnolla. Petivaatteet kiikutin ulos ja pyykikone on laulanut koko aamun ja pyyhin pölyjä tuossa ja samalla kiikutin maton ulos...vielä oisi lattioiden imurointi ja pesu edessä....jospa pitäisin pikku paussin?! =)



Ei kait se auta kun jatkaa touhua! Hauskaa kesän alkua kaikille!!!

mutsi+muksut

ja vaihteeksi sataa taas vettä, no, onneksi ehdittiin aamupäivällä olemaan ulkona, nyt kaikki lapset päikkäreillä :-)



Milla-mea: se yrttikylpy oli sellainen että sellaisessa poreammeeseen oli laitettu lämmin vesi ja sitten sinne laitettu muutamasta pullosta eri yrteistä tehtyä ainetta (näin se hoitaja asian selitti minulle) näiden yrttien mitä minun kylvyssä oli niin tarkoitus oli ensin rentouttaa ja virkistää, kyllä siitä tuli hyvä olo itselle. ja hoitaja lisäsi vielä kylvyn tehoa laittamalla hierovan poreen altaaseen päälle :-) ja ei jalkahoitokaan huono juttu ollut kyllä nyt kehtaa tepastella vaikka paljain jaloin.



nyt taidan kuitenkin mennä kahvin keittoon ja jospa lukisi päivän lehden rauhassa...



tupuhupuna

Koska pojat olivat mökillä ja me tytöt kotosalla:) Miten iisiä se elo oliskaan vaan tommosen aurinkoisen pikkusen tyttelin kanssa, joka ei vaadi oikeestaan mitään viihdykettä. Kelpaa, että äiti istuu lattialla vaikka lehteä lukien tai häärää kotihommia näköetäisyydellä. Kuhan joskus pääsee sylkkyyn tai pihalle keinuun istuskelemaan:) Siinä kaikki! Toista se on, kun on tämä 11kk tytteli JA isoveli 3v...;)

Kumma, kun ei osannut tota ajatella noin, kun oli van se yksi lapsi. Nyt välillä oikein kaiholla ajattelee, miten leppoisaa se elämä oikeestaan olikaan...;)



Meillä ei kummempia tapahtumia ole ollut. Kaverit kävi illalla grillaamassa ja siinäpä kaikki. Mutta ihan kivaa, kun aurinko paistaa ja on lämmin ja tuli postissa ilmoitus, että lapset pääsevät samaan hoitopaikkaan ihan tohon lähelle!



Pitäisi jossain välissä käydä passi uusimassa, mutta en viitsis noiden muksujen kanssa mennä tuonne poliisilaitokselle jonottamaan. Viime viikolla siellä oli ollut kuulemma 1,5h jonot!! Eihän siitä tulis mitään lasten kanssa....ja kun matkaan on enää 3 viikkoa...jaiks!



Mukavaa viikonalkua kaikille!

Piti käydä sanomassa että meidän Mikko syntyi 18.07.06. Teillä muutaman päivän nuorempi.... Kirjoittelin kesäkertuissa vaikka sitten tuliki heinäkerttu. Meidän poika on sellanen tohotin että ei perässä pysy! Kaikkea hyvää muillekkin heinäkuisille kohta tulee jo 1v päivät.

Me olemme jälleen yhden niistä monista kerroista sairaana ;) Olen taas kerran itsekin, on se kumma juttu, että mistä kaikkialta näitä tauteja meille oikein pesiytyykään ;D Luulen, että kun olimme siellä reissussa ja paluumatkalla kävimme eräiden ystävien luona, joiden lapset(ikävä kyllä!!!) olivat tosi räkäisiä...Ajattelivat tietysti kait, että kun niin harvoin nähdään, mutta minua kyl hieman keljutti. Vaikka mistä näistä pöpöistä aina tietää mistä ne tulevat, pääasia että joskus ohitse menevät ;)



Täällä on satanut vettä tänään, joten olisi kuitenkin pitänyt olla sisätiloissa koko päivä. Isosisko on jo onneksi paranemaan päin, mutta Mona sen kun räkii paksua keltaista(anteeksi, yksityiskohtainen kuvaukseni ;D)töhnää ja kuolaa niin paljon, että kumma jos ei pian ole ylähampaita läpi puskemassa. Hirmuisesti yrittää vaan touhuta, vaikka kuumetta oli 38,4. Kumpa tämä nyt pian menisi ohitse, kun just on muuten tuntumassa, että elämä alkaisi tuntuma helpommalta. Ihanaa, kun on kesäkin, eikä ole sitä kamalaa ainaista pukemisrumbaa samassa mittakaavassa ainakaan.



Toivotaan aurinkoisia päiviä,

t.Saraida

meillä on menossa suvantovaihe uusien asioiden suhteen. Antti menee edelleen puita pitkin, mutta ei oikein edes yritä seisoa ilman tukea tai kävellä. Tavuja on kyllä suusta alkanut tulla; äiti ja isi tulevat satunnaisesti. Mitat oli viime viikolla 78.5 cm ja 11 070 g. Iso poika on ja nyt vähän pulskistunutkin, kun on ollut iskän kanssa kotona. Kun pientä katselee tulee toisaalta haikea ja toisaalta helpottunut olo. Viimeinen vauva on kasvamassa taaperoksi ja toisaalta minun ei tarvitse tätä aloittaa enää uudestaan. Meillä ikäerot on 1v 10 kk ja 3 v. Meille tämä on kyllä sopinut, vaikkakin varsinkin kolmosen mukaan tulo on ollut rankkaa. Eivät meidän lapsetkaan siitä helppohoitoisimmasta päästä ole olleet, mutta toisistaan he ovat pitäneet vauvasta asti.



Mä katkaisisin välini vanhempiini, jos he joisivat koko ajan ja siten aiheuttaisivat pettymyksiä minun lapsilleni. Aikansa kun joustaa niin se piste tulee vastaan, että toistenkin on tehtävä jotain suhteiden säilymisen eteen. Humalaiselle en lapsiani antaisi hoitoon koskaan.



Parisuhdeongelmia pukkaa pintaan valitettavasti meilläkin. Nyt kun mies on ollut kotona oon kyllästynyt siihen, että hän ei olekaan hoksannut kotonaolemisesta niitä asioita mitä oletin. Tyhmää multa olettaa mitään, vielä tyhmempää antaa sen ottaa kupoliin. Sitä jotenkin odottaa, että toinen sitten vastavuoroisesti antaisi joustoa, kun itse on aiemmin joustanut toisen työn vuoksi. Vieläkin tuntuu, että mies tekee itsenäisesti päätöksiä omasta elämästään huomioimatta muuta perhettä siinä samassa. Onhan hänellä mahdollisuus siihen, mutta siinä samassa hän pakottaa minut joustamaan jälleen, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Toisaalta on ehkä hyvä, että hän järjesti itsensä töihin, niin ei meidän tarvitse nähdä kuin ehkä viikonloppuna. Saadaan rauhassa miettiä, mitä halutaan. En tiedä kuinka pitkälle kestän sitä, että työ on miehelle tärkeämpi kuin omat lapset.



Tulipahan sepustusta pitkästä aikaa. Jaksamista ja auringonsäteitä!

Porukat " kuivumassa" , eli sen puolesta kaikki hyvin, taas jonkin aika...

Meidän pojalla oli heinäkuun 13 LA mutta syntyikin 16.6, sen kk etukäteen. Eli ei ole kuin vajaa 3vko 1v päiville. Meidän heiniksestä siis tuli kesis ;D

Joskus kirjoittelin töiden teosta, että keikkailen iltoja ja viikonloppuja. Nyt olisi kesäkuulle 14pvä, ja 8pvä heinäkuulle. Lisää tippuu jatkuvasti. Mies saa siis viettää työpäivänsä jälkeen laatuaikaa lapsien kanssa. Rankkaa on mutta köyhän on pakko yrittää ;) Mies kysyi vienosti että olisikos aika vierottaa tissistä, kun alkaa tuo vuosikin lähenemään. On kuulemma hankala hoitaa kun ikävöi tissin perään. Tottahan tuo on, mutta koville ottaa. Poika on tämän päivän juonut lasista, enkä ole sitten klo 8 sille nisää antanut. Ottaa tosi koville luopua imetyksestä. Jotenkin tosi haikea olo. Järki ja tunteet. Hormonit kai heittää häränpyllyä. Iso hampaakas kävelevä ja puhuva poika, mutta silti niin suloinen, hellyyttävä, lämmin ja tuhiseva pikku kääryle. Vaikeaa tämä siirtymä vauva-ajasta taaperoikään, siis äidille. Haluaisi pitää toisen pienenä piiiitkääään. Palataan, silmät eivät enää eroita näppiksiä, nyt aa!

viime yö taas valvottu. Mea oli eilen saanut mummilta jäätelöä (mikä siinä on niin vaikeeta ymmärtää että EI MAITOA MEALLE) ja sehän sitten itketti ja pyöritytti koko yön... pari tuntia on saatu nukuttua pienissä pätkissä. ja miehellä tietysti menee tänään ilta myöhään töissä... Milla parka taas kärsii kun äiti ei jaksa. :(



mietittiin tuossa just miehen kanssa pari päivää sitten tyttöjen vauva-aikoja. mies muistaa hyvin molempien tekemisiä jne mutta minulla on Mean ensimmäinen puoli vuotta hukassa :( onneksi olen näköjään laittanut vauvakirjaan paljon juttuja niin voin sitten sieltä luntata mitä on milloinkin tapahtunut. nyt sitä vaan ihmettelee kuinka sitä on jaksanut ja pysynyt suunnilleen järjissään väsymyksestä huolimatta. ei siis ihme että tuli kriisi miehen ja minun välille. tosin siitäkään enää paljon mitään muista...



ulkona on ihanan raikas ilma. eilen kun takapihalle meni tuntui kuin lehmä olisi hönkäissyt suoraan naamaan. sen verran kostean kuuma oli tuossa pihalla. sama tulee kyllä varmasti myös tänään kunhan tuo aurinko alkaa tirittää takapihalle. onneksi ei vielä paista niin sain Mean nukkumaan sinne. toivottavasti vetää kunnon unet nyt.



paranemisia sairaille ja jaksamista tissittelystä luopuville :) ja muutenkin mukavaa päivää kaikille

Oli pakko kommentoida tuota mummu antoi jäätelöä- asiaa. Meillä oli niin sama juttu. Olimme isovanhempien luona, nukuimme itse kerrankin vähän pidempään. Kun saavuimme alakertaan, oli aamupalan tähteet pöydällä: suklaata, irtokarkkia, LEIPÄÄ, jne. Kun ihmettelin moista, oli selitys että en minä paljoa antanut. Ihan pikkuisen vaan. Kerroin ymmärtäväni että mummi haluaa helliä ruualla ja osoittaa pikkuisille välittämistään myös herkuilla. Tällainen välittämisen muoto on vain sama kuin antaisi tukkapöllyä tai piiskaa: lapsille tulee kamalat kivut mahaan, ripuli, genitaalit on vereslihalla, jne. Yritin selittää että allergia ei kyttää elimistöön saapuvia ruokamääriä kirjevaalla, että jo rintamaidon sisältämiin hiukkasiin reagoidaan. Siitä meni herneet nenään ja leikittiin puoli päivää huonoa martyyri-isoäitiä, mutta ei ole sen jälkeen antanut. Tein listan sallituista aineista, vein leipomis- ja ruoanlaitto-ohjeita avuksi. Meillä oli niin paljon kiellettyjä, että oli helpompi kirjoittaa sallitut :)

Vie seuraavalla kerralla jotain mehujäätelöitä tai muita pikku (sallittuja) herkkuja joilla isovanhemmat pääsee tyydyttämään tätä primitiivistä sokerihumalan tarjoamis riittiä ;D (olisikohan tuo ollut yhdyssana? Huono näissä...)

Illaksi töihin. Poika muuten nukkui tosi hyvin, ja kakka oli aamulla kiinteää. Tavallisesti pahalle haisevaa limaripulia. Taitaa toi tissikkä lakko tehdä masulle hyvää.

CV: näin täytyy tehdä. nyt vaan pääsi käymään vahinko. mummi vei lapset kävelylle (me siivottiin omaa autoa) ja siinä samalla kävivät kioskilla ja sai pimut jäätelöä... Milla oli kyllä sanonut ettei saa antaa ja illalla itku kurkussa kertoi Mean jäätelöä saaneen... erehdyksiä tulee ja sattuu. aamuisessa viestissä olin ehkä turhan vimmoissani tapahtuneesta kun yö oli niin huonosti mennyt. loistavaa jos alkaa teidän naperon vatsa parantumaan! :)

Ja kiva kuulla pikkumyymamma että muitakin heinäkuisia Mikko-poikia, kohta tosiaan 1-vuotispäivät lähestyy :-) ja olen jo pikkuisen ruvennut miettimään synttärilahjatoiveita kun kuitenkin sukulaiset sitä kyselevät.



Tuo on kyllä välillä aika harmillista että isovanhemmat antaa sellaista mitä ei saisi tms. minun vanhempani kyllä ovat kunnioittaneet meidän sääntöjä ruokailussa yms. mutta anoppi on taas sellainen että on työntämässä joka välissä suklaata ym. muita herkkuja muksuille, vaikka sanottu että ei anneta...



Nyt voikin olla loppupäivän rauhallisesti kun tein jo tälle ja huomispäivälle ruuat ja kaikki muutkin kotihommat on tehty :-) heräsin tänä aamuna sen verran aikaisemmin, meillä oli yöllä ukkonen ja sateli ihan mukavasti kyllä tänä aamuna oli ulkona ihanan raikas ilma.



mutta nyt lapsien kanssa ruokailemaan :)



Mukavaa tiistaita! T:tupuhupuna

mukavalta vaikutti tuo SARAIDAn matkakertomus. meillä on elokuun alussa matka Tampereelle viikoksi. toivottavasti menee yhtä mukavasti siellä meillä. :)



tänään ei olla tehty juurikaan mitään. ulos ei olla päästy kun välillä vähän tihkuttaa vettä. sisällä ollaan siis pyöritty ja leikitty ja pelailtu. juuri nyt on Mea isänsä kanssa päiväunilla jo toista tuntia :) kovasti Mea opettelee kävelemistä. itsekseen kävelee pieniä matkoja jos on jotain pehmeää jota kohti voi kävellä. siten ei kaatuessa satu :) fiksu likka siis.



tämän viikon " äidin vapaailta" meni myttyyn mutta ensi perjantaiksi sain kutsun " pikkusiskon" synttäreille eli sinänsä on homma pelastettu. isäntä saattaa huomenna lähteä poikien kanssa vähän rilluttelemaan. saa vähän rentoutua samalla pitkän ja rankan työviikon päätteeksi.



sunnuntaina on läheisillä talleilla joku tapahtuma ja sinne ajateltiin tyttöjen kanssa mennä käymään. saa nähdä tuleeko tytöille allergiaoireita hevosten läheisyydessä...



sitten ongelma johon pyytäisin ottamaan kantaa: eli meidän naapurissa asuu pariskunta (alkoholi maistuu, kovia tappeluita, ja en todellakaan halua tutustua heihin millään tasolla!) jonka naispuoliskolla on noin 4v tytär. tämä tyttö ei asu äitinsä luona vaan isovanhemmillaan (näin ainakin olen asian käsittänyt) nyt kuitenkin tyttö on viikonloppuisin (ainakin muutamat viikonloput on ollut) äitinsä luona. Milla ja tämä tyttö ovat jutelleet meidän pihojen välissä olevan aidan välistä ja jutut ovat olleet mukavia ja tytöillä on ollut hauskaa. olisi mukavaa jos tytöistä voisi tulla ystäviä mutta miten sen annan tapahtua kun en halua Millan olevan missään tekemisissä tytön äidin kanssa (saatikka sen ukon kanssa joka naapurissa asuu). neuvoja siis kaivataan millä tavoin tukisin tyttöjen ystävyyttä ilman että annan naapureiden mitenkään " osallistua meidän elämään" ???

Ja mukava kuulla Saraida että reissu meni hyvin :-) ja että vinkeistä oli jotain apua. Meillä on heinäkuussa kahden viikon mittainen reissuloma ympäri suomea + tukholmassa käynti, samoilla neuvoilla ajattelin tuonkin rupeaman selvitä lapsien ja ukon kanssa :-)



Kylläpäs Milla-Mea kysyit vaikeata....minä jos olisin tuossa tilanteessa niin ehkä pyytäisin sen tytön omaan kotiini leikkimään lapsieni kanssa tai pihalle ja olisin itse siinä paikalla koko ajan. Tietysti saattaisin kysyä vaikka isovanhemmalta lupaa asiaan jos ei satu oikeita vanhempia asia kiinnostamaan.



Meillä meni Mikon kanssa kaupunkipäivä kivasti vaikka vettä satelikin melkein koko päivän mutta eipä se meitä haitannut. Huomenna olisi vuorossa yrttikylpy ja jalkahoito :-) sen jälkeen meinasin vielä käydä kaupungilla rauhassa syömässä, mies " antoi" vapaapäivän.



Mutta nyt taidan mennä hetkeksi katselemaan telkkaria ja sitten nukkumaan rakkaiden kanssa :-)



Tupuhupuna

nimittäin isäntä vei lapsoset ulos ja jättivät minut ihanaan hiljaisuuteen :) aika kierroksilla tytöt ovatkin kyllä käyneet kun on sadellut vähän väliä eikä ulos olla aiemmin päästy tänä päivänä.



olikos täällä soijamaidon käyttäjiä? siis kaupasta ostettavien maitojen. kun mietin että milloinkohan niitä voisi alkaa antaa tuolle meidän neidille.



selvitettiin niiden huonojen öidenkin syy. Mea oli niinä päivinä (ihan tarkoituksella) syönyt valmis puuroja joissa on maitoa ja se pisti ipanan taas öisin pyörimään. viime yön nukkui kuin tukki kun ei ollut maidollista saanut koko päivänä. tosin masukipua ei enää itke kun maitoa saa eli ehkä tuosta ongelmasta sitten joskus päästään kokonaan eroon :)



nyt lehden lukuun :)