*Heinämammat-06 Toukokuun kuulumisia ja turinoita*osa II

Ja terveisiä ihanan aurinkoisesta Tallinnasta :-) risteily tuli tehtyä ja oli kyllä mukava reissu ja ostoksia tuli jonkin verran tehtyä. Lapset ja ukko olivat hyvin pärjänneet kotona, ensimmäisenä kysyivät tietenkin tuliaisia :-) Oli mukavaa syödä valmiissa pöydässä ja IHAN Rauhassa ilman muuta häslinkiä, kun kotona tuntuu että oma ruoka ehtii aina jäähtyä kun jotain pitää lapsille laittaa yms...mutta siis nyt ollaan taas energisenä kotona. Hauska juttu oli se kun pienimmäinen ei ollut huomaavinakaan minua tänään, oli isin poika koko päivän.



Tosin nyt on ollut kyllä ihana ilma täälläkin ja hienoa ilmaa on luvannut huomisellekin, tänään pitää silitellä vielä vaatteita kun huomenna on pojan kerhon kevätjuhla ja esikouluun siunaamis-juttu.



C_V:lle piti sanomani että olen aivan samaa mieltä tuossa että miten kolmen lapsen kanssa arki sujuu. Arkihan sujuu aivan hyvin oli lapsia kolme tai kaksi, mutta auta armias kun joku tulee kipeäksi tai kaikki kerralla niin kyllä homma tuntuu paljon raskaammalta.



Milla-Mea: mitenkäs tyttöset on nyt sopeutuneet yhteiseen huoneeseen?? meilläkin on joskus käynyt noin että vieraita on tullut aivan yllättäen, että mies saattanut nähdä kaupalla ja pyytänyt kahville ja eikä ole muistanut sanoa siitä eteenpäin, no onneksi melkein aina jotain purtavaa on pakkasessa :-)



mutta nyt pyykit laittamaan koneeseen ja kuivumaan sisälle, kun ulkona ei voi nyt kuivattaa kun niihin tarttuu aika hyvin siitepölyt ja sen kyllä huomaa sitten neitissä...



Jatketaan taas...Tupuhupuna

tänään on ollut aivan ihana päivä, ulkona ollaan oltu melkein koko päivä ja minä raukka jo poltin selkäni, nyt hiukan kuumottaa :-( tosin tämä on joka kesäinen juttu, vaaleaihoinen kun olen ja minä palan todella helposti...



pojan kevätjuhla meni hienosti, meillä oli metsäkirkko järven rannalla, oli tosi mahtavat puitteet koko ohjelmalle. ja lapsukaiset jaksoivat istua paikallaan koko ohjelman ajan.



muistin juuri että huomenna olisi mikon 10 kk:n neuvola ja herrahan täyttää huomenna tasan 10 kk, voi että parin kuukauden päästä jo 1 vuotias :-) nyyh, äkkiä tämä vauva-aika menee...saas nähdä kuinka herra on kasvanut.



mutta nyt lapset laittamaan suihkuun ja iltapalalle sekä untenmaille...



tupuhupuna ja mikko (huomenna siis 10 kk)

tupuhupuna: mukavaa kuulla että reissu meni hyvin :) Mea on sopeutunut loistavasti nukkumaan Millan huoneessa. vähän sitä jännitin kun aiemmin neiti on ollut siellä vain leikkimässä. eilen illalla Mea heräsi jostain syystä kesken unien ja menin uudelleen nukuttamaan. Mea katseli hetken ympärilleen ja ajattelin että intoutuu ihmettelemään mutta ei, hienosti kävi uudelleen nukkumaan ja nukkuikin sitten aamuun asti hienosti :)



meillä on opittu uutta: viikonlopun aikana Mea on vihdoin hoksannut vilkuttamisen ja vilkuttaa nyt kaikille jotka johonkin liikkuu :D Mea osaa myös huutaa JEE! ja nostaa samalla kädet kohti kattoa. sitäkin pitää joka välissä tehdä. ja tänä aamuna neiti oppi kaksi kunnon sanaa :) Mea kuiskaili hiljaa jotain aamulla sängyssä kun lötköteltiin koko perhe yhdessä. kysyin sitten että mitä se Mea kuiskii niin neiti vain totesi että kukka. siinä sitten hetki oltiin ymmyrkäisinä ennen kuin ymmärettiin että sehän sanoi sanan :DD ulkona ollessa kädet osoittaa joka suuntaan ja Mea toistelee naama virneessä kukka, kukka, kukka... osaa siis oikeasti yhdistää sanan ja kukan toisiinsa. fiksu likka, selvästi äitiinsä tullut ;) markkinoille mennessä Mea taas autossa kuiski jotain ja totesi sitten tuttia minulle ojentaen TUTTI. selvähän se sitten. luulisin että sana " ÄTÄÄ" tarkoittaa äitiä ja " MILLA" tulee myös melko selkeästi. kohta siis tuokin puhua pulputtaa kuin papupata :)



Mea on syönyt viikonlopun aikana hyvin heikosti. huomasin kyllä että neidille on tullut yläkulmaan hammas ja alas poskihammas. alakulmahampaatkaan eivät ihan valmiit vielä ole, joten ne kaikki yhdessä varmasti vaikeuttavat syömistä. maitoa menee taas vastaavasti enemmän.



pihalla on oltu juu ja paljon. Millalla ja Mealla ainakin posket punottavat siihen malliin että kohta ovat ruskeita kuin mitkä :) tuuli on ollut kyllä niin kovaa ja melko kylmää ettei ihan lyhyt hihaisilla olla oltu, paitsi omalla takapihalla. siitä tulikin mieleen että voikukkien poisto savotta on ohi. kova urakka siinä oli.



nyt silmät harottaa siihen malliin että on päästävä pötkölleen



tupuhupuna: millaisia ohjeita saitte siihen allergian hoitoon? ihan vaan mielenkiinnosta kyselen ollaanko samat ohjeet saatu. tuntuu jonkun verran olevan erilaisia ohjeita liikkeellä vaikka oireet olisivat samat. eikös teilläkin ollut silmien vuotoa ja punoitusta? saatan kyllä muistaa päin peppuliakin... :)



mutta nyt siis nukkumaan :)

No niin, olipas meidän pino tippunut taas alas, taitaa kaikki olla ulkona kun säät suosii meitä nyt ihanasti...meillä piti olla tänään mikon neuvola mutta soittivat aamulla ja siirtivät sitä aikaa huomiselle kun neuvolantätillä oli tullut yllättävä meno johonkin... Ja meidän mikko on tänään siis 10 kk vanha :-)



Milla-mea: no, me saatiin lääkäristä ohjeiksi, että sitä allergialääkettä pari kertaa vuorokaudessa ja sitten mielellään joka ilta suihku + rasvaus, varsinkin silmänaluset kuivuvat kovasti. Että muistit kyllä ihan oikein, meiltä löytyy sitä silmien punoitusta, kutinaa, nenän vuotoa ym..., sitten tarvittaessa annan neitille vielä nenäsuihketta. ja nyt ollaan vältetty kyllä hiukan sellasia paikkoja missä enemmän koivua ym..ja hyvin ollaan pärjätty nyt näin. vielä odotellaan pääsyä allergiatesteihin.



Mitenkäs teillä on nyt jaksettu noiden oireiden suhteen? onko helpottanut yhtään?



jaahas, mutta nyt lähden laittamaan ruokaa, palailen taas... :-)



T.tupuhupuna

Voi että on ihana ilma pihalla!! Aurinko jaksaa vielä paistaa.



Voi jösses, että tänään on ollu hermoja raastava päivä...Mulla menee koko päivä harakoille, jos aamuherätys on kehnonlainen. No eiköhän poika aamuyöstä availe äänijänteitään ja hain sitte viereen ku ei jaksanu enää sen viidennen kerran jälkeen mennä kääntämään takaisin nukkumaan. Nukku vieressä ihan ok, mutta aamu on sitte kitinää ku unet alkaa loppumaan pojalla->puol 7 ylös ja ekana kakkavaipan vaihtoon. Tämmöstähän tämä on...onneksi sitä muistaa enempi niitä hyviä päiviä :))



Mulla on pari viime päivä mahassa möyriny menkkamaisesti, tänään oikein tuntui niiku ois supistanu...tuli synnytyskivut mieleen...Ja kun nukuttiin pojan kanssa päikkäreitä ja itki kun ei meinannu nukahtaa niin tisseistä alkoi tulla maitoa!! jota ei oo tapahtunu sitten...hmmm...pojan ollessa ehkä 3kk. Imetyksen lopetin pri viikkoo sitten.



Ehkä mulla ois huomenna vähän parempi päivä...toivotaan! =D



-mangu-

on kyllä loistavaa ilmaa pidellyt ja lupailivat moisia ilmoja vielä moneksi päiväksi. ihanaa :)



tupuhupuna: no samat ohjeet mekin saatiin ja hyvin on niillä nyt saatu oireet kuriin. iho on myös nyt terve, muutamasta paikasta oli hiukan ruvelle raavittu. pitää huomenna soittaa että saadaan resepti allergialääkkeelle. onneksi meillä jo yksi niitä on kun miehellä on tuota allergiaa myös ja minäkin niitä popsin nykyään. pitäisi käydä itsekkin testeissä.



yritin tänään mennä luovuttamaan verta mutta eipä huolineet kun on alle 12kk synnytyksestä :/ . ennen raja oli 9kk ja siksi sinne tänään säntäsin kun oli niin lähelläkin. täytyy siis mennä kesällä uudestaan yrittämään.



meille ei ole tulossa vauvaa (tällä hetkellä) vaikka menkkoja ei kuukauteen näkynytkään. tänään alkoivat ensimmäiset pillereiden lopettamisen jälkeen. ei ihme että oli pinna tiukalla koko viikonlopun... vauva saa nyt sitten meille tulla jos on tullakseen :) niin se vaan unohtuu heti kaikki valvotut yöt jne kun kaikki alkaa taas sujua. ja vauvakuume on nyt aivan mahdoton ;)



en tiedä mitä keksin Mean syömisen kanssa. välillä syö tosi hyvin, välillä ei koko päivänä juurikaan mitään. harmaita hiuksia kohta minulla koko pää täynnä. tyytyväinen tuo neito silti on että ehkä tietää äitiään paremmin milloin syö... on vaan turhauttavaa keittää esim puuroa 10min ja sitten ei kelpaakkaan. :-s



ulkoiltu on ja ulkoillaan huomennakin. mitään mullistavaa ei ole tänään tapahtunut :) välillä näinkin

oli lukea Milla-mea tuosta teidän vauva-kuumeesta :-) :-) kyllä tosiaan äkkiä unohtuu kaikki unettomat yöt ym...Minä tiedän nyt kyllä ettei meille muutamaan vuoteen tulee lapsukaisia lisää jos ei nyt satu kierukka pettämään tms...ja kierukan kun laitoin niin menkatkin hävisi jotain hyvää tästäkin. Tosin meillä miehen kanssa on kaiken kaikkiaan kuusi lasta, kolme yhteistä ja kolme miehen aiemmasta liitosta, tosin nuo kolme viimeistä on jo 13, 18 ja 20 vuotiaita :-) mies on muutaman kerran jutellut et miten ois vielä yksi vauva....mutta katsotaan sitä sitten muutaman vuoden kuluttua, onneksi tuttavat ja muutama sukulainen saa vauvan lähiaikoina jolla saa vauvakuumetta hoidettua.



Minulla on kanssa omat allergialääkkeet, samoin pojalla sekä nyt neitillä omat :-) ei tahdo oikein lääkekaappiin tavarat mahtua.



meidän pikku herra sai tänään ekan kunnon mustelman ottaansa kun yritti olla isompaa poikaa mitä onkaan, mutta ei tuo kyllä itkenyt kuin hetken kun kaatui josko tajusi että oli oma vika...ja huomasin nyt illalla että herralle oli puhjennut kaksi hammasta lisää ylös, eli nyt ylhäällä on neljä ja alhaalla kaksi.



Pitäisi kai lähteä nukkumaan kun aamulla olisi kymmenen maissa perhekerhon kevätretki...toivottavasti aurinko paistaisi vielä huomennakin.



nyt hyvät yöt...tupuhupuna

meillä on koko yön satanut vettä. ihan hyvä niin sai tuo pihakin kunnolla kastelua :)



juu vauvakuume on hirmuisena nyt päällä ja se jopa vähän hirvittää itseäni. jos nyt oli jo kriisi ja väsymys puski urakalla niskaan niin mitäs sitten kun on kaksi ihan pientä (Mea ja vauva) ja Milla siinä myös?? toisaalta olen aina halunnut vähintään sen kolme lasta (äitini veikkaus on aina ollut että minulla on joskus 6 lasta ja navetta ja siellä nippu lehmiä jne jne) ja kun ikää alkaa tulla niin olisi mukava saada se kolmas nyt tähän samaan syssyyn :) puolisen vuotta yritellään (katsotaan kuinka kauan menee yli sen puolen vuoden jos ei ala vauvaa kuulumaan ;) ) saada vauvaa alulle. tosin Mea sai alkunsa muutamassa kuukaudessa kun kierukan otatin pois :) menkkoja ei olekkaan minulla ollut sitten sen jälkeen kun Mea alkunsa sai eli nyt on hitusen " outoa" taas tämäkin homma.



tänä aamuna Mea söi aamupuuronsa kauniisti mutta sottaisesti. annoin neidille omaan lusikkaan puuroa jonka sai välillä jopa suuhunsa asti. suurin osa oli kuitenkin hiuksissa kun sillä lusikalla piti harjata tukkaa välillä... nyt onkin sitten neiti ollut paljon paremmalla tuulella kun on ollut massu kunnolla täynnä :)



Mea heräsi taas kuudelta (näyttää nyt olevan tapana) ja huuteli ja kurkki minua omasta sängystään. Mealla on siis suora näköyhteys minuun vaikka eri huoneessa onkin majailemassa. välillä kuului täysillä " ÄITÄÄ!" ja sitten taas hiljaa sormi pystyssä " kukka" tai " tutti" . Millaakin piti välillä huudella mutta eihän tuo iso neiti mitään kuullut. toisaalta hyvä niin ei neidin yölliset mönkimiset jne ainakaan herätä.



saas nähdä päästäänkö ulos tänään ollenkaan. lenkille voitaisiin ehkä mennä iltapäivällä mutta nyt aamupäivällä ollaan kyllä sisällä. saanpahan raivattua taas kämppää. tuntuu ettei sitä ehdi kunnolla päivittäin raivaamaan kun ollaan ulkona niin paljon :)



illalla oltiin lenkillä kun Milla tahtoi testata pyöräänsä muuallakin kun tuossa kentällä ja oikein mallikkaasti tyttö ajeli. käytiin sitten lähikaupassa hakemassa pillimehut tytöille onnistuneen reissun kunniaksi. Mea veteli mehuansa suu muikeana vaunuissa :D



mutta nyt siis raivaushommiin kun Meakin ensimmäisiä uniansa vetelee pihalla :)

Olikos se nyt hannato(meniköhän ninim. oikein?) ku kyseli töihin menosta? No ite olin kuukauden töissä mieheni hoitaessa pikkusälliä ja oli aivan ihanaa olla töissä vailla lapsen kitinää ja " kodin neljää seinää vahtaamista" . Tietenkin oli pikkuisen ikävä vauhti kaveria joka muuten osaa vihdoin ryömiä(reilun kk on menny) ja kävelee tukia pitkin sekä pieniä matkoja sylistä syliin. Naama on kuin naantalin aurinko kun huomaa kävelevänsä itse tai seisovansa hetken ilman tukea. Jotenkin sellanen olo että on huono äiti kun huomasin nauttivani työssä käymisestä vaikka pikkuinen on reilu 9kk vasta. Ja vauva kuume nostaa päätään kun sain nukkua ja mieheni kävi yö heräämiset hoitamassa,mutta kun taas arkeen eli kotiin jäin tuli tunne et en jaksais olla kun en keksiny tarpeeksi ajan vietettä meille molemmille jolloin seinät taas oli liian tutut ja miten sitä jaksaisi arkea pyörittää jos olisi pian toinen avuton pikkunen kun juuri ensimmäisen on saanu oppimaan kaikenlaista ja voi jo tehdä monia kivoja asioita ja huomaa hänenkin nauttivan sekä ymmärtävän niitä. Omaa aikaa ei ainakaan sitte ole hitustakaan. Toisaalta en enää ole aivan nuori joten jos meinaan haluta sen toisen söpöliinin ni siltä kantilta katottuna olis hyvä hommata suht nopeesti. Mitäs te muut ootte meinannu? Entä miten te joilla on jo muutama tai enemmän,miten ootte kokenu lastenne ikäerot? Olisitko hankkinut eri aikavälillä kuin nyt? Vai onko näin ollu hyvä?



Mukavaa päivän jatkoa kaikille ja toivottavasti teidän kullannuput paranee joilla kipeänä!



SurinaS ja p9kk3vko

SurinaS:! Kyselit ikäeroista ja jaksamisista...Meillä tuli lapsille ikäeroa 2v2kk. Minusta riippuu ihan kamalasti lapsista ja niiden luonteista ja vaativuuksista, että miten kaikki menee ja miten itse jaksaa. Meillä kun sattui kaksi malkoisen vaativaa tapausta näin peräjälkeen, voin sanoa, että hyvä kun ei koko perhe hajonnut liitoksistaan tuossa syksyn/talven aikana! vauva oli alusta asti vaativainen, huonouninen, kärttyisä ja kaiken lisäksi sai korvatulehdukierteen, joka katkesi vasta 8kk iässä kun saatiin putket korviin. esikoinen oli tullut juuri uhmaan kun vauva syntyi. hommaa siis on riittänyt! Alku meni tosin ihan kivasti kun oli kesä ja sai olla ulkona ja mummot ja papat olivat auttamassa, viemässä rannalle, mäkille jne esikoista. Mutta kun se syksy alkoi ja se pimeys ja koleus...se pukeminen ja kaikki. Voi ziisus. 2 tunnin yöunien jälkeen piti raahautua puistoon 3 tunnin aamutaistojen jälkeen...

Esikoinen haki unirytmiä monta kuukautta, ekat 4kk nukkui vartin pätkissä päiväunia. Esikoisen puolesta tuli järkyttävän huono omatunto, kun syli ei riittänyt kahdelle. Illat meni itkevää vauvaa kanniskellessa, säälitti poika, kun kaikki illat sai vaan kuunnella sitä huutoa:(

Nyt esikoinen kiusaa vauvaa koko ajan, ei sekuntiakaan, ettei olis sen kimpussa. Toisaalta tytöstä on kasvamassa sen ansiosta vahva tyyppi, joka ei pienestä hetkahda. Vaikka kaatuisi ja löisi päänsä, harvoin alkaa itkemään. On siis tottunut pikkunen kovaan käsittelyyn:)



Mä uskon ja toivon, että sisaruksista kasvaa vielä kaverukset joku päivä. Esikoispoika kun on niin kamalan energinen ja vilkas ja uhmakas ja tyttö taas sellanen äidin lahkeessaroikkuja. Edelleen sylistä ja huomiosta taistellaan ja kinataan. Samaan aikaan kun on aina sylkkyyn päästävä!



Vähän tää elo on tietty helpottanut kun tyttö nukkuu samaan aikaa pojan kanssa päikkäreitä ja syökin kohta jo samoja ruokia. Eli kai se tästä.



Miehen kanssa ollaan oltu napit vastakkain koko talven, väsymyksestä tietenkin. Eli rankkaa on ollut.



En sano, etteikö voisi olla helpompaakin- varmasti monilla on. Jos ei sairastella ja vauva on helppo tapaus, mikäs siinä. Mutta iso kriisi se esikoiselle on silti. Kun menettää sen ainokaisen asemansa ja huomio pitää jakaa. Nyt kun ne lelutkin pitäis jakaa, niin oma kriisinsä on sekin pojalle...



Jos nyt saisin päättää, päättäisin toisin. Olisin odottanut, että poika täyttää 3 vuotta ja sitten alkanut yrittää toista vauvaa. Se olis ollut kaikin puolin helpompaa. kavereita niistä silläkin ikäerolla tulisi, jos on tullakseen.



Kukin tekee ratkaisunsa ja tää oli meidän silloinen päätös. Kun ei kaikkea voi ennustaa etukäteen...Ainahan se eka vauvavuosi on se rankin ja uskonkin, että koko ajan tää tästä helpottuu. Tyttökin on alkanut hymyillä ja kitinät vähenee koko ajan. Että semmoista:)



elinana ja muksut 0706/0504 (pojalla tänään 3v synttärit!!)

nyt ollaan sitten käyty neuvolassa herran kanssa ja olihan tuo hyvin kasvanut 10 kk:n mitat pituus: 76cm ja painoa 11,5 kg, et iso herra :-) seuraavan kerran onkin neuvola sitten kesällä kun mikko täyttää vuoden.



täälläkin satoi aamulla vettä mutta nyt taas aurinko paistaa, jippii, pääsee pihalle. olen samaa mieltä milla-mea, että ulkona tulee oltua niin paljon että jää hiukan sisätyöt vähemmälle, mutta silloin pitää nauttia hyvästä ilmasta kun siihen on mahdollisuus!



SurinaS taisi kysellä lasten ikäeroista: meillä on lapset " tehty" että vanhin poika täyttää nyt elokuussa 6 vuotta ja keskimmäinen joulukuussa 4 vuotta ja mikko täyttää nyt heinäkuussa 1 vuoden. meidän mielestä on ollut ihan hyvä ikäväli.



Nyt nauttimaan kuppi kahvia ja sitten pihalle :-)



T:tupuhupuna

Meillä tytsä täyttää ensi viikolla 10kk, ja nyt tällä viikolla olen oikeen huomannut miten paljon ymmärtää puhetta, vaikkei itse vielä sanoja sanokaan. Kovasti touhuaa, taputtaa, vilkuttaa ja konttailee, ja nyt on tuo seisominen ja kävely " in" , nousee oikeen itse keskellä lattiaa seisomaan tuetta ja silmät säihkyy kun kehuu miten hienosti neiti seisoo. Ukon kanssa me ollaan saatu oikeen ensimmäinen kunnon kriisi aikaan. Tai minä sen kait oikeasti olen aikaan saanut kun olen pistänyt miehen koville kun mun väsymys vaan kasvaa enkä enää jaksa yksin venyä ja pyörittää tätä arkea. Seitsemässä vuodessa 3 muksua ja 2 taloa, nyt tuntuu että ei vaan enää jaksa. Saas nähdä miten meidän käy. Tulisi jo elokuu niin " pääsisi" taas töihin ja olisi muutakin elämää kun nämä seinät, kyllä se sitten helpottaa, jos sinne asti päästään.

Nyt taas täällä kinutaan lahkeessa kiinni, täytyy mennä heippa!

Kiitos elinana ja Tupuhupuna vastauksista! Niinhän se on että ei etukäteen voi tietää miten elämä sujuu.



Tossa kun luekelin ni tosi moni on sanonu että on vauvan ekana vuonna tai pienten lasten aikana parisuhde kovasti koetuksella. Niin meilläkin vaikka vasta esikoinen kotona ja toivottavasti joskus toinenkin ilopilleri. Vaavi 06: Kovasti tsemppiä ja voimia. Voi vaan kuvitella miltä tuntuu. Me ollaan kanssa kovasti mietitty rakentamista/omaa talon hankintaa mutta arveluttaa aloittaa raksa puuhat kun nyttenkin, joskin pikkuhiljaa alkaa helpottumaan,energiat vähissä molemmilla ja väistämättä on heijastunu parisuhteeseen ja perhe-elämään rankalla kädellä toisinaan. Toivon vaan että tämä elämän vaihe kuitenkin kasvattaa meistä sitkeämpiä ja vahvempia vanhempia ja yksilöitä sekä lujittaa suhdettamme kun nämä haasteet on voitettu yhdessä ja antaa eväitä kohtaamaan taas uusia. On se vaan niin suuri elämän muutos kun ei ollakkaan enään vain minä/me kaksi.



Tänään meillä on Dipp päivä ja siellä saadaan nähdä paljonko kaveri on kasvanu,kivaa :) meillä on seuraava neuvola vasta pojan ollessa 1v. 10kk kontrollia ei ole. Nyt laittamaan itteäni kuntoon jotta voidaan samantien lähteä kun napero herää.



Mukavaa päivää kaikille,

SurinaS ja A

p.s. olikos se nyt elinanan poika kun täytti eilen 3v(?)ONNEA!

Niin kuin elinana sanoi, on sisarusten ikäero niin lapsen luonteesta kiinni. Me halusimme lapset nopeasti. Siitä huolimatta esikoisen ja kakkosen välille tuli 1v8kk. Kakkosen ja kuopuksen väli on 3v. Meillä on alku ollut aina allergia ja huutoh...tiä. Siksi vauvojen kasvu on suuri siunaus. Meillä 1. ja 2. välit ovat olleet aina saumattomat. Heistä on ollut seuraa toisilleen jo kakkosen varhaisista vauva-ajoista lähtien. Siksi koen että lyhyt ikäero on helppo. Kolmonen on täysin ulkona ja vauva isompien touhuista.

Vieläkään poju ei nuku pitkiä pätkiä, lupsuttaa tissiä yöt läpeensä. On pitänyt vierottaa, mutta kun tässä on ollut jo kaikkea sairautta ja vaivaa, niin tisu on ollut lohduista parhain. En tiedä miten sitä turtuu näihin huonoihin uniin, mutta en koe että mua haittaisi se katkonainen yön kulku. Veljeni 6vko vauva nukkuu jo 6-7h yöunia. Meillä poju heräilee miljoona kertaa yössä. En pysy laskuissa koska kun kitisee, niin laitan puoliunessa automaattisesti nahanpalan suuhun. Aamulla on kaikesta huolimatta levännyt olo :)

Meillä ei miehen kanssa ole ongelmia. Ollaan kumpikin samassa liemessä ;) Enemmän harmaita hiuksia aiheuttaa omat vanhempani. Ovat alkaneet lutraamaan viinalla vanhoilla päivillään. Tänään piti mennä Deep Purplen keikalle. Liput ostettiin jo joulukuussa. Vanhempani lupasivat hoitaa lapsia. Keikka jää nyt väliin koska he ovat juovuksissa. Todella surullista. Olen miettinyt välien katkaisua, koska se sattuu vähemmän kuin katsella heidän onnetonta alamäkeään ja jatkuvia pettymyksiä joita he tuottavat. Ensin kertoo lapsille että huomenna mummi ja pappa tulee kylään. Lapset kaipaa ja ikävöi heitä kovasti. Sitten ilmoitat että he ei tulekkaan ( koska valitsivat mielummin viinan kuin lapset :( " äidin omaa myrkyllistä pohdintaa" ). No, onneksi asun heistä kaukana. Pilatkoon oman elämän. Minulla on oma, ihana ja tasapainoinen elämäni lapsien kanssa.

Onnea muuten pikku 3v sankarille.

ja taas vaihteeksi vettä sataa,no toivottavasti sade loppuisi iltapäiväksi niin pääsisi muksujen kanssa pihalle.

Minulla kun oli tänä aamuna energiaa niin tein olohuoneessa täyssiivouksen, samalla vaihdoin kalusteiden paikkaa, osa kalusteista meni varastoon, seuraavaksi meinasin että siivoan isompien lasten huoneen, saas nähdä mitä isäntä sanoo kun tulee töistä :-)



me juuri eilen kanssa keskusteltiin vauva-ajoista ym..kun katselimme vanhimman ja nuorimman pojan touhuja kun leikkivät lattialla, että vasta olin ison mahan kanssa ja nyt jo nuorin 10 kk :-) me ollaan kyllä varmaan oltu onnekkaita silleen että lapset eivät ole hirveästi sairastelleet ja meillä on parisuhde ollut aina talvisaikaan enempi tiukalla miehen työn takia kun itse joutunut olemaan yksin lapsien tosi paljon, mutta kaikki vastoinkäymiset on vaan vahvistanut meitä. Ja pitää kyllä nyt sen verran mainita että mies on kyllä ihana silleen kun antaa viikonloppuisin minun nukkua pitempään ja saan viettää päivän kaupungilla ja viikollakin touhuaa lapsien kanssa töiden jälkeen ulkona. olenkin miettinyt että tuo on varmaan yksi tärkeä asia siinä että olen jaksanut lapsukaisten kanssa olla päivät ja pyörittää kotia....mutta se siitä nyt.



makkarista kuuluu rupattelua, herra nukkuikin ruhtinaalliset 2 tuntia ekoja unia, varmaan ruoka maistuu. mutta palailen taas...



tupuhupuna

Luin tuon mun edellisen kirjoituksen uudelleen..hui kun kuullostikin masentavalle! Älkää nyt ihmeessä pelästykö TE, jotka suunnittelette toista/kolmatta mukulaa nopeastikin edellisen perään. Meillä tosiaan on ollut kaksi erilaisen vaativaa tapausta ja niitä sairasteluja vaikka muille jakaa, joten harvalle sattuu tälläinen tilanne kuitenkaan!



Kurjaa se isovanhempien juopottelu:( Meillä on isovanhemmat olleet niin kullanarvoisia tässä kaaoksessa, että jos niistä olisi vielä pitänyt huolta kantaa...voi kiesus. Minäkin harkitsisin välien poikkilaittamista tai ainakin uhkaisin sillä, jos ei muutosta tapahtuisi. Se on niin paljon pois sitten lapsilta. Meidän pojulle pappa on ainakin välillä äitiäkin tärkeämpi:) Vaikka vaikea kai se on aikuisen ihmisen elämään mennä puuttumaan. Kukin rakentaa elämänsä omilla eväillään...



Jaksamista kuitenkin!



Meidän nypy oli tänään 10,5kk neuvolassa. Mitoiksi saatii 8,5kg/72,5cm. Omalla käyrällää menee, mutta suosittelivat öljylisää ruokaan. Jaa-a. Miksiköhän? Kun on tyttö tuota omaa käyräänsä hienosti edennyt ja on sellainen siro ja pikkuinen luustoltaan. Kuullostisi aika hassulta alkaa ' lihottamaan' toista, kun kuitenkin neiti syö hyvin jo muutenkin. Kaikki kun ei vaan liho ja that' s it...onko muilla samanlaista?



Pojan synttärit menivät hienosti ja lahjoja tuli ihan liikaakin!



e/e 10,5kk/3v

C_V:lle tsemppiä :-) onpas tosi kurja juttu tuo sinun vanhempiesi juominen, minäkin varmaan miettisin kunnolla välien katkaisemista jos olisin tuollaisessa tilanteessa, luulisi nyt isovanhemmille lapsenlapset olevan tärkeitä...Meillä kävi niin kun 6 vuotta sitten vanhin poikani syntyi (silloin äitini joi jonkun verran alkoholia) niin lopetti kertaheitolla alkoholin nauttimiset ja eikä vielä tänä päivänäkään ole suullistakaan maistanut ja nyt vielä sairaudet on tullut kuvioihin mukaan niin sekin vaikuttaa asiaan.



nyt pihalle puutarhan kimppuun....



Tupuhupuna

heti aluksi: CV olen pahoillani kun vanhemmillesi on alkanut alkoholi maistumaan :( koita jaksaa ja katkaise välit jos se auttaa sinua jaksamaan. ja ELINANA: meidän esikoiselle sanottiin myös että voisi antaa öljyä ruuassa vaikka ei painossa ollut " vikaa" vaan pituudessa! en antanut ja hyvin on nyt tyttö saanut oman ikäisiään kiinni. minun melestäni siis ei kannata alkaa " lihottamaan" lasta jos omalla käyrällään menee hienosti. tosin välillä tuntuu että niitä käyriä seurataan liiankin tarkkaan... ainakin meidän th:lle (kohta entiselle) on käyrät kaikki kaikessa...



olen nyt siis todella vaihtamassa th:ta ja ohjeetkin olen saanut miten se tapahtuu :) äitini on sairaalassa töissä ja siellä on tietenkin puhunut (hölösuu kun on ;) ) millainen meidän th on ja siellä ovat kaikki " kauhuissaan" ja kehottaneet vaihtamaan heti th:ta. toivottavasti ei nyt sitten leimauduta " ongelmatapauksiksi" vaihdon takia...



tänään on taas yllättäen ulkoiltu paljon. mies on koko viikon tehnyt pitkää päivää eli triona ollaan pyöritty pääosin. mies sai tänään tietää että kesäkuussa joutuu tekemään töitä lähes yötä päivää kun alkaa lomat pyörimään... kurja juttu mutta pakkohan se on muiden päästä myös lomailemaan. ukko kulta pitää sitten koko elokuun lomaa :) tulee meille siis ensi kuusta pitkä ja rankka kun ei paljon ehditä näkemään. noh, ei auta itku markkinoilla



huomenna ajattekin tehdä koko loppuviikon ostokset kerralla. ainut huono puoli asiassa on että ne täytyy tehdä ilman miestä kun ei ehditä yhdessä kaupoille.



Mea on nukkunut huonosti viime yön ja tämän päivän päiväunet. luulisin sen johtuvan siitä että neiti harjoittelee nyt todenteolla kävelemään lähtöä. 4-5 askelta jo ottaa ilman tukea :) se siis vaikuttaa uniin varmasti.



nyt telkun ääreen ja napostelemaan suklaata :)

Jotenkin tuntuu että on välillä niin yksin tällaisen asian kanssa. Se satuttaa kun normaalisti lapsi saa vanhemmiltaan tukea ja apua, mutta näin ollen itse on jatkuvasti tukeva ja apua antava osapuoli. Niin taloudellisesti kuin henkisesti. Vaikka on niiden lapsi niin joutuu olemaan heille aikuinen. Vaikea selittää. Isälläni todettiin syöpä silloin kun poika syntyi, eli viime kesänä. Ennen lapsia alko oli vahvasti kuvioissa ja kun esikoinen syntyi, se oli kuin uskoon tulo. Joi kerran kahdessa kuussa illan aikaisemman kahden viikon sijaan. Viime kesän jälkeen mopo on karannut käsistä. Säälittää ja surettaa. Olen yrittänyt keskustella ja tukea, mutta tuntuu että keppini jolla yritän onkia häntä ylös on liian lyhyt. Ammattiauttajaa -40 luvun mies ei huoli. En halua mennä samaan suohon perässä, joten siksi ajattelin välien katkomista. Olin eilen niin rikki heidän elämästään että kiukkusin lapsille aivan mitättömistä asioista. Tuli tosi paha olo. Heidän ei tarvitse kärsiä siksi että minulla on paha olla. Jotta mulla olisi energiaa lapsille, en voi olla siipi maassa 60v vanhempieni vuoksi. Eläkööt omaa elämäänsä.

Pojan vesirokko alkaa taittua, hampaat ovat puhjenneet ja silmätipat alkavat purra. Mies on Dp:n keikalla, jossa minäkin olisin ilman vastuuntunnottomia vanhempiani. Onhan mulla levy fasua seurana ;)

Elämä hymyilee kaikesta huolimatta. Leivoimme lapsien kanssa pieniä suklaisia jalan muotoisia pikkuleipiä, jotka kuorrutetaan vaaleanpunaisella kuorrutuksella ja lisätään niihin ristiäispäivämäärä. Odotan innolla tätin pikkuisen kastejuhlaa.

Tulihan taas runoiltua. Palataan :)

C_V:lle tosiaan voimia vanhempiesi kanssa, läheisen alkoholiongelmat ovat varmasti ikävää seurattavaa. Välien laittaminen katkolle voi tietysti olla heille heräämisen paikka tai toisaalta se viimeinen niitti, joka sinetöi antaa-mennä-vaan -elämäntavan. Hankalia juttuja, mutta tärkeintähän tietysti on se, ettei sinun ja perheesi elämä mene pilalle. Alkoholiongelmiin puuttuminen on hankalaa, kun kenelläkäänhän ei niitä tietenkään ole, jos asiasta tulee puhe. " Enhän minä juo paljon, näkisitpä Penan, se vasta ryyppääkin." Tsemppiä C_V ja kuivaa kesää...



HANNAHTOlle myös tsemppiä, mutta muuttopuuhiin! Me muutettiin tasan vuosi sitten, kun olin vielä tukevasti raskaana ja silloin se oli vielä suht helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia jaloissa pyörivistä lapsukaisista... Tosin juuri mitään en silti saanut pönäkän keskivartaloni kanssa aikaiseksi... Muuttamisessa on se hyvä puoli, että se on useinmiten kaiken vaivan arvoista :o).



Meille ei kuulu kiihkeämpiä, perusarkea viikonloppureissuilla höystettynä :o). Toukokuussa on oltu menossa joka viikonloppu, mikä on ollut mukavaa ja tytöt ovat nauttineet kovasti uusista paikoista ja ihmisistä, mutta rytmit on kaikilla sekaisin... Viikolla tytöt ehtivät suunnilleen siirtyä yksien pitkien päiväunien rytmiin, viikonloppuina ei tunnunta nukkuvan lainkaan. Niin kauan kuin hymy säilyy huulilla sekä lapsilla että vanhemmilla, olkoon näin :o). Taisin joskus mainita, että B-tyttö heräilee kolmen-neljän aikaan aamuyöllä tuntemattomasta syystä, ja silloin otan hänet viereemme nukkumaan loppuyöksi ja tarjoan maitoa. Maanantaina päätin, etten enää ota häntä viereemme, sillä hänellä on tapana pyöriä, jutella ja läpsytellä reilun tunnin ajan ennenkuin nukahtaa uudelleen, ja oma uneni jää hyvin vajaaksi, kun A-tyttö ponkaisee virkeänä ylös kuuden aikoihin. Ensimmäisenä yönä B-tyttö rauhoittui suht nopeasti sänkyynsä, toisena yönä jaksoi kukkua pidempään ja ihmetteli selvästi, miksei kantopalvelu toimikaan. Iloista rupattelua kesti niin kauan, kun olin sängyn vierellä, kun lähdin pois, parahti tyttö tekoitkuun, mutta nukahti lopulta. Viime yönä hän ei herännyt kertaakaan. Ilmeisesti hänellä on öisin seuranpuute eikä mikään " oikea" hätä.



A-tyttö on oppinut nousemaan seisomaan muitakin huonekaluja vasten kuin olohuoneen pöytää. Nyt hän harjoittelee yhdellä kädellä " rennosti" nojailua ja on kerran tai pari jo siirtynyt huonekalusta toiseen. Askeleita ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ota, vaan kääntyy vain paikoillaan kohti lähellä olevaa tuolia. B-tyttö nousee silloin tällöin polviseisontaan, jos sitä voi sellaiseksi kutsua kun jalat ovat mutkalla milloin mihinkin suuntaan. Nuudelikintuissa eikä käsivarsissakaan ole vielä tarpeeksi voimaa seisomiseen. Ihan hyvä niin, sillä tyttö vaikuttaa huomattavasti huolettomammalta tuen suhteen kuin siskonsa... Ryömiminen sujuu B:ltäkin jo melkoista vauhtia, ja sen myötä tytöt leikkivät yhä enemmän yhdessä. B-tyttö on hirveän onnellinen siitä, että ihana " isosisko" leikkii hänen kanssaan. Aikaisemmin A ei ollut B:stä juuri lainkaan kiinnostunut, vaikka toinen varasi häikäisevimmät hymynsä ja herkullisimmat kikatuksensa vain siskoa varten... Tytöt juttelevat paljon keskenään ja näyttävät tulevan hyvin juttuun :o). Meidän aikuisten puheesta eivät välitä kovinkaan paljoa, B sentään kääntyy kohteliaasti katsomaan kun häntä kielletään, ennenkuin jatkaa kiellettyjä puuhiaan; A ei välitä tuon taivaallista vaikka hokisin hänen nimeään sata kertaa. Eivät tytöt pahuuksiaan mitenkään tahallaan tee, eivät vain ota kieltojani todesta :o)... Olen yrittänyt välttää sitä, että kieltämisestä tulisi leikki, jossa tyttö kannettaisiin aina pois kielletystä paikasta, mutta eipä tämä näinkään kovin tehokasta ole... Meillä on löyhä kolmivuotinen kasvatussuunnitelma, jonka mukaan ensimmäinen vuosi on hellyyden vuosi, toinen vuosi hellyyden ja rajojen asettamisen vuosi ja kolmas hellyyden, rajojen ja sosiaalisten taitojen vuosi. Mutta kuten joku viisaampi on sanonut " ennen minulla oli periaatteita, nyt minulla on lapsia" ;o).



Vähän ahdistaa ajatus siitä, että tytöt pitäisi ilmoittaa päiväkotiin vuoden 2008 alkuun. En millään raaskisi, mutta pakko kai se on joskus tehdä. Päiväkotipaikkoja on " onneksi" niin vähän, että voi olla, että hakemuksemme on jo myöhässä ensi vuoden aluksi ja saan muutaman kuukauden armonaikaa... Mulla ei kyllä ole työpaikkaakaan odottamassa, kun irtisanouduin edellisestä jo ennenkuin tulin raskaaksi, joten voi olla, että olen kotona vielä silloinkin kun tytöt menevät kouluun... No, näitä ehtii miettiä vielä myöhemminkin :o).



Mutta nyt ylös, ulos ja kauppaan, tänään tulee vieraita ja pitäisi ostaa jääkaappiin jotain täytettä, tällä hetkellä kahvin kanssa tarjottavaksi on vain kevytketsuppia tai tyttöjen toissapäiväisen (tai sitä edellisen?) hedelmäsosepurkin jämät...



Hyvää viikonloppua!



Oi-kukka & typykät