Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytyy myöntää, olen hieman kateellinen.
14.05.2007 |
Luen täällä ketjuja, missä ollaan iloisia jo vanhemmista lapsista. Saa jo paljon omaa aikaa miehen kanssa ja koko perhe harrastaa asioita, mistä myös aikuinenkin osaa nauttia.
Minulla on 5 vuotias kehitysvammainen lapsi, joka tulee olemaan aina helmoissani. Rakastan häntä paljon ja olen toki iloinen hänen seurastaan. Välillä vain on niin rankkaa ja se jatkuu varmasti läpi elämäni.
Kommentit (4)
kanssa touhuiluun, niin tiedän, että jossain vaiheessa helpottaa. Näin ei todella ole kehitysvammaisten kanssa. Toivottavasti sinulla on hyvä apuverkko, joka auttaa sinua edes irtautumaan arjesta...voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysele rohkeasti nuista hoitopaikoista tai tukivanhemmista tai mitä niitä nyt onkaan. Tsemppiä, jaksamista ja hyvää kesää :)
Tiedän kyllä näistä hoito- ja lomakodesita. Ja tiedän myös perheistä, jotka toimivat sellaina kaveriperheinä vammaisille lapsille.
Jotenkin vain tuntuu, etten pysty niitä ajattelemaan, kun lapsi ei halua, eikä osaa olla yötä missään muualla kuin kotona. Itsellä olisi aina silloin huoli lapsesta.
Minäkin olen päättänyt olla katkeroitumatta ja usein se onkin helppoa. Osaan nauttia elämästä ihanan tyttöni kanssa, mutta joskus ajatukset harhailevat näissä asioissa ja toivovat tervettä lasta.
Meillä ei muuten ole erityistä tukiverkkoa. Lapsen vamma ei ole pahimmasta päästä ja toivonkin hänen löytävän paikkansa tässä elämässä. Meidän molempien vanhempien huoli tulevaisuudesta vain kalvaa ja vähän myös siitä omasta ajasta. Ap
Alue: Aihe vapaa
on olemassa mm. lomapaikkoja. Etsithän kaiken avun mitä saat. Ystävälläni on sama tilanne, ja kyllä se hurjalta tuntuu. Hän on kuitenkin päättänyt olla katkeroitumatta. Vaikka vaikeaa se joskus onkin.
voimia!