Pienituloiset!
hupeneeko teillä rahat aivan käsiin?
Minusta tuntuu ettei tahdo rahat riittää millään, alkukuusta tulee " tuhlattua" ja loppukuusta olen ihan pulassa! Tähän kaikkeen liittyy joku masenuus, kun ei ole ikinä rahaa, niin kuin haluaisi vaan aina pitäisi säästää ja säästää! Sitä ei pää tahdo kestää!
Kommentit (29)
Ap, sun vaihtoehto, eräs niistä, on jättää miehesi. En tätä suosittele, mutta muistutan vaan, että elämä on ihan sitä mitä siitä itse tekee. Suomessa ei ketään pakoteta kituuttamaan pienillä rahoilla.
Olen hoitovapaalla, ja rahan käyttöä täytyy harkita tosi tarkkaan. tiedän tarkalleen perheemme menot ja tulot, koskaan ei mikään lasku tule yllätyksenä postiluukusta. pääosin ollaan järkeviä rahankäyttäjiä, mutta ei tosiaankaan mitään supersäästäväisiä; välillä haetaan noutoruokaa tai ostetaan jotain " turhaa" .
Vierailija:
Ap, sun vaihtoehto, eräs niistä, on jättää miehesi. En tätä suosittele, mutta muistutan vaan, että elämä on ihan sitä mitä siitä itse tekee. Suomessa ei ketään pakoteta kituuttamaan pienillä rahoilla.
Ja en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka sellaista edes ehdottavat!
ap
Nyt tuntuu kyllä ihan pahalta puolestasi :(
laskuihin menee 1400e/kk (sisältää siis ihan kaikki laskut: asuntolainan lyhennys, autolaina, sähkö, vesi, roskat, öljyt, vakuutukset, netti, puhelimet, henkkamaukan ja stokan tilit, lehdet..) Säästöön menee eri tileille yhteensä 300e. Loput 900e menee ruokaan ja bensaan koska harvemmin mitään ylimääräsitä jää..
elin yh:na lapsen ekat kolme vuotta Kelan tuilla. Rahaa ei yksinkertaisesti vaan ollut, kyllä pänni.
Nyt käyn töissä ja ostan ruuat puolivalmiina, palkka on ihan hyvä, mutta ei riitä ihan kaikkeen mistä unelmoin ja lista sen kun kasvaa kasvamistaan, ja nytkin pännii! Vaikka on matkoja ja hyvää ruokaa ja vaatteita, mutta mitään ei tunnu olevan tarpeeksi.
Mä pelkään, että vika on mun ahneessa asenteessa!
Lottovoitto voisi riittää?!
Toisaalta tämä on minun vaihtoehto sillä en halua laittaa allergista vauvaa (5kk) hoitoon niin, että itse pääsisin töihin.
Kyllähän tämä koville ottaa, mutta niin kuin tuossa aikaisemmin kirjotin niin , kun ei ole vaihtoehtoja niin on pakko kestää.
Prisuhde tässä kai kovimmille joutuu. Vaikka ymmärränkin miestäni niin samalla ainakin jollain asteella syytän häntä rahatilanteestamme ja parisuhteen vaikeuksista.
Mutta meillekään ero ei ole todellakaan ensimmäinen vaihtoehto. Vaikka sekin on käynyt mielessä useita kertoja.
Täytyy vain luottaa, että tästä on tie vain ylöspäin :)
Hienoa kun jaksat tukea miestäsi, hän kuitenkaan tarvitsee sinua ja tukeasi! Ja jotenkin asenteesi vetää minut aivan nöyräksi, joku liikahtaa sisimmässäni!
ap
Tuosta maksetaan vuokra (saadaan toki asumistukea eli maksettavaa jää n 250e), laskut ja autolaina. Elämiseen jää n. 100e kuussa.
Soskusta ei saada rahaa, kun mies on yrittäjä (tekee nykyään lähes miinuksella, mutta ei suostu lopettamaan yrittämistä) Autolaina on otettu sillon, kun rahatilanne oli parempi.
Niin, ja lapsia meillä on kolme, joista on kaksi vaippaikäistä :/
Täällä sitä vain elellään ja kituutetaan. On pärjättävä, kun ei ole muuta mahdollisuutta. Ottaa vain päähän nuo " meillä jää elämiseen vain 1000e kuussa" -tyypit, kun tuollahan elelisi ihan herroiksi!