Pienituloiset!

Mulla on vuokran jälkeen rahaa käytössä 500-600 euroa kaikkiin muihin menoihin, 2 lastakin löytyy. Silti tulemme hyvin toimeen, käymme ulkomaillakin.

silloin pienituloinen. Jos raha ei riitä, se ei aina tarkoita sitä, että on pienituloinen. Vaan sitä, että ei osaa käyttää rahojaan oikein!



Me oltiin ennen tosi pienituloisia. Vuokran, sähkön ja veden jälkeen jäi kahden ihmisen taloudessa käteen (eli koko kuuksi rahaa, jolla piti ostaa KAIKKI) 500 euroa. Silti meillä ei koskaan loppunut raha ennen seuraavaa rahan tuloa. Kun ostaa vain halvinta ja pakollisen niin se raha riitti, saatiin monesti 20-30 euroa säätötilille vielä siirrettyä. Ja kun sairastui ja tarvitsi lääkkeitä niin lääkeraha otettiin sieltä säätötililtä. Tosin jos olis tullut iso sairaalalasku niin oltais oltu pulassa.



Tästä viisastuneena opiskelimme ja olemme töissä ja rahahuolet on historiaa.

Ja rahaa on 1900 euroa kuussa ja sillä rahalla ei voisi tuhlata yhtään.

Kolmoselle vastaisin, että joskus koen pienet elämän nautinnot tuhlaukset, niinkuin tötteröiden osto lapsille, tilataan joskus pizzaa jne. Olen ihan varma, että " tuhlailuni" ei todellisuudessa ole tuhlailua. Ei ihminen jaksa aina vain ostaa matitoa, leipää ja perunoita kaupasta, pitää olla muutakin. Mutta kaikesta pienestäkin tulee pirun huono omatunto.



ap

kyllä sitä noilla rahoilla voi vähän tuhlatakin, mutta mitä jos ensi kerralla käyttäisitte sen 20 ¿ pizzatarvikkeiden ostoon kotiin, siihen summaan saa vielä jäätelöannostarpeetkin.



Elämästä voi nauttia pienelläkin rahalla, ja jos tuo 1900¿ on teillä netto, ei se ole paha ollenkaan. Kannattaa kirjata yhden kuukauden kaikki ostokset ja sitten miettiä, että jos vaikka päivittäin ostaa iltiksen, että mitä niilläkin rahoilla olisi voinut tehdä sen sijaan...

Älä osta mitään luotolla tai osamaksulla, vaan elä nyt ensin kuukausi-pari tosi säästäväisesti, niin että rahaa jää tilille vielä sittenkin kun uusi tili tulee. Ne, mitä jää yli, voit sitten tuhlata hyvällä omallatunnolla.

jos rahat on jatkuvasti lopussa. Siisvouskeikkaa saa aika helposti tai lehdenjakoa.

ja mitä lisätöihin tulee, en enää jaksa tehdä lisää, teen jo nyt 8h/päivä ja kotityöt!!

Täytyy vaan varmaan yrittää sopeutua niukempaan elämään, mutta aina välillä iskee masennus ja sitten sitä tuhlaa eikä välitä rahanmenosta! Onko muilla samanlaista vai pysyttekö te AINA budjetissa?

500e menee heti velkojen maksuun 840e vuokraan ja 200e laskuihin jos ei satu olemaan vakuutusmaksuja juuri siinä kuussa. Rahat tuntuu loppuvan ensimmäisen viikon aikana. Tosin tässä kuussa ei ole tuloja mulla lainkaan. Että perheen tilille ropasahtaa vain 850e.

ap

säästämistä ja tiukasti budjetissa pysymistä (kuten meillä).



Mä kanssa tympäännyin tuohon ikuiseen säästämiseen, mutta sitten muutin asennetta. Otin tuon säästämisen elämäntapana ja harrastuksena=)



Nykyään suuni menee hymyyn, kun huomaan saavani vaikka pyykkipulveripaketin hiukan halvemmalla, kun ostan Euroshopperia enkä Bioluvilia.

Mun mielestä on hienoa huomata miten vähälläkin tulee toimeen ja rahaa jää säästöön. En voisi kuvitella eläväni siten, että minulla ei olisi yhtään rahaa jemmassa " pahan päivän" varalle!



Säästämisestä pitää tehdä hauska harrastus. Toki pitää voida hieman hemmotellakin perhettä ja " tuhlatakin" joskus, esim. viikonloppuisin. Jaa käytettävissä oleva raha tasaisesti koko kuukaudelle niin tiedät miten paljon sinulla on varaa käyttää päivässä/viikossa.

Onneksi sentään olen parantunut masennuksesta. Mulle huippujuttu ja ilonaihe on saada lääkkeeni johon sossu antaa lääkekortin. Ei muuten olisi varaa ostaa masennuslääkkeitä, steroidivoiteita ja solunsalpaajiani. Opiskelen avoimessa yliopistossa. Sekin piristää ja sitten vaan haaveilen, että joskus mulla olisi terve iho ja työpaikka. Haaveet antaa voimaa ja mä haaveilen paljon : )

9

Vierailija:

ap

ja tulot tällä hetkellä noin 2100 euroa kuussa (brutto). En edes ole jaksanut laskea paljonko tulee käteen. Pelastuksemme on pienet asumiskulut, eli asuntomme on vain hiukan yli 50 neliötä (neljälle hengelle - siihenkin mahtuu kun on pakko). Emme juuri osta vaatteita tai tavaroita uutena, vaan kaikki käytettynä. Automme on tosi halpa ja sitä käytetään vähän. Lapsemme ovat toisaalta kumpikin alle 4-vuotiaita, joten heidän menonsa ovat vielä pienet.

Mua pännii ihan loputtomasti kun kaikki rahat menee eikä riitä. Mä haluan syödä terveellisesti, enkä varmasti ole mikään super-martta, joten ostan paljon puolivalmiina.



Maailmassa on kahdenlaisia äitejä, super säästäväisiä, jotka syöttää iloisesti lapsilleen Lidlin paneroituja kanamössönuggetteja, kun ne on niin halpoja. Ja sitten meitä törsäilijöitä, jotka haluaa laatua. Kun jakaa kaikki tutut äidit ryhmään, osasta euroshopper ja kananugetit on ihan ok.



Mä en saa mitään kicksejä itse pizzan leipomisesta, enkä euroshopperin euron aleista.



Ei ole päivää, että mä en miettisi sitä kuinka mä haluan, haluan, haluan uudet rillit, uuden imurin, vaatteita, astioita yms.



En jaksa yhtään enää köyhäillä. 80-luvulla minulla kultalusikka pepussa niin tiukasti, että sitä on vaikea saada sieltä pois. Oli veneet ja etelän matkat ja tajuton viikkoraha. Lentelimme ympäri maailmaa...

" Tehdä säästämisestä elämäntapa" , ei lainkaan hassumpi ajatus!

Vaatii kuitenkin ajatusremonttia, mutta yritetään!

Meillä on lapset koululaisia ja niille ei tahdo löytää kirppikseltä vaatteita ja joskus on mukava ostaa uuttakin, se on kuitenkin heille tärkeää, mutta ainahan voi alennusmyyntejä hyödyntää.

yksi ehdotti alan vaihtoa ja maasta muuttoa. No ainakaan me ei maasta muuteta, se on ihan varma, en usko ikinä että siellä kielitaidottomalla perheellä olisi paremmat oltavat. Ja alanvaihtokaan ei innosta, olen jo sen ikäinen että se ei enää kannata! Ja sitä paitsi viihdyn nykyisessä työssäni.

Lisää kokemuksia?



ap

Lapsuudenkotini oli tosi varakas. Meillä oli iso omakotitalo, kesämökki, purjevene ja kotiapulainen. Köyhäilyyn totutteleminen on vienyt aikansa. Mutta toisaalta minäkin olen tottunut melkein nauttimaan siitä, että ei ole kiinni maallisessa mammonassa samalla tavalla kuin monet tuttumme. Asiaa auttaa se, että olen muutenkin innokas luonnonsuojelija ja saan motivaatiota köyhäilyyn, kun ajattelen, että säästän samalla luonnonvaroja lapsillemme.



15

Mä maksan mielelläni vapaa-ajasta lapsen kanssa (puolivalmiista perunapakasteista), en perunoiden kuorimisesta.



Mutta siellä on hyviä neuvoja muuten.

Eli omaa jaksamistani helpottaa, että tämä on itse valittu tilanne. Olen halunnut hoitaa lapsemme kotona ja jos menisin töihin, tulomme olisivat heti pari tonnia enemmän. Eli siis tämä elämäntilanne on vapaavalintainen ja väliaikainen. Olen ajatellut, että kun saamme lapset tehtyä ja isommiksi, alan tehdä uraa täysillä ja sitten meillä on se haaveiden omakotitalo yms. Olisi varmasti ihan eri juttu, jos tietäisi, ettei ole mitään mahdollisuuttakaan leveämpään elämään. Joten symppaan kyllä kaikkia, jotka ovat samassa tilanteessa ilman omaa haluaan.



15

Sitä paitsi, terveellisempää leipoa itse sämpylöitä tai vaikka pizzaa, kuin ostaa kaupasta.

Vierailija:

Eli omaa jaksamistani helpottaa, että tämä on itse valittu tilanne. Olen halunnut hoitaa lapsemme kotona ja jos menisin töihin, tulomme olisivat heti pari tonnia enemmän. Eli siis tämä elämäntilanne on vapaavalintainen ja väliaikainen. Olen ajatellut, että kun saamme lapset tehtyä ja isommiksi, alan tehdä uraa täysillä ja sitten meillä on se haaveiden omakotitalo yms. Olisi varmasti ihan eri juttu, jos tietäisi, ettei ole mitään mahdollisuuttakaan leveämpään elämään. Joten symppaan kyllä kaikkia, jotka ovat samassa tilanteessa ilman omaa haluaan.

15

Ja se siinä varmaankin onkin se juttu! Mies on eläkkeellä ja ei saa oikeastaan paljon mitään. Minun on pakko olla töissä halusin tai en, muuten me pärjättäis senkään vertaa mitä nyt. Ja jotenkin se sotii ajatusmaailmaani vastaan, kun nainen elättääkin perheen, eikä mies.

ap