Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppani keksii lapsestani kokoajan vikoja
22.05.2026 |
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, emme asu yhdessä. Molemmilla useampi lapsi. Olen viime aikoina huomannut, että mies keksii yhdestä lapsistani kokoajan huonoja puolia. Hän jos puolustan lasta, hän jättää sanomani kokonaan huomiotta, vähättelee tai suuttuu. Viimeksi hän lopetti puhelun siihen, kun puolustin lasta.
Hän myös maalaa kokoajan piruja seinälle, että en varmasti tiedä kaikkea lapsestani, ja että joku on vialla, yms. Lapsi ei voi tehdä yhtäkään virhettä tai olla kiukkuinen tms, tai hän ottaa sen todella vakavasti ja etsii jotain salattuja syitä miksi lapsi käyttäytyy niin.
Lapsi on siis hyvä koulussa, käy koulussa melko mielellään aina, harrastaa säännöllisesti, lukee paljon. On peliaika, eikä meillä ole esim.suoratoistopalveluja käytössä. Esimurrosiän ongelmia on kuitenkin jonkin verran ilmaantunut. On kuitenkin ihan hanskassa suurimman osan ajasta, vaikka joskus riidellään.
Hänen omat lapsensa eivät harrasta mitään, ja ne mitä hän on painostanut lapsensa aloittamaan, he ovat lopettaneet/eivät ole käyneet ollenkaan. Lapset pelaavat ja tekevät mitä haluavat, ja valvovat kuinka pitkään haluavat. He ovat haluttomia tekemään mitään yhdessä. Myös hygienianhoito on osittain heikkoa.
Olen miettinyt, kumpuaako hänen käytöksensä lastani kohtaan kateudesta, kuin paha äitipuoli mutta paha isäpuoli. Hänellä tuntuu muutenkin olevan taipumus ottaa yksi lapsista suosikiksi ja tämä saa paljon kehuja ja huomiota. Yhtä taas sorsitaan erityisesti.
En ole keksinyt muuta toimintatapaa kun että puolustan lasta heti, joskus kärkkäästikin, ja etenkin jos lapsen kuullen heitetään puolivitsillä jotain, sanon heti takaisin. Tästä hän ärsyyntyy. En tiedä pitäisikö vaan lopettaa koko suhde, mutta pitäisikö vielä yrittää keskustella vai onko teillä kokemuksia, voiko käytös muuttua?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti hetki, kumpi on sinulle tärkeämpi: lapsesi vai nykyinen kumppanisi ja luovu vähemmän tärkeästä.
Tottakai luovun uudesta kumppanista jos ei muu auta, kysyinkin että onko jollakin kokemuksia,voiko keskustelu auttaa vai onko tuo pysyvä ominaisuus aikuisessa ihmisessä?
Ap
Miksi tuhlaat aikaasi tuollaiseen ihmiseen? Mitä väliä, vaikka se teoriassa voisi muuttua, jos on moukka nyt?
Älä koskaan, koskaan lähde.suhteeseen ihmisen kanssa, tai jatka suhdetta, sillä ajatuksella että toivot toisen muuttuvan. Pitää ottaa sellainen kumppani, jota rakastaa sellaisena kuin on. Se muutoksen odottaminen on väärin sitä toistakin kohtaan ja lisäksi idioottimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehdottomasti yrittää keskustella ja yrittää vielä, pysyypä mies poissa sinkkumarkkinoilta meidän muiden onneksi :D:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti hetki, kumpi on sinulle tärkeämpi: lapsesi vai nykyinen kumppanisi ja luovu vähemmän tärkeästä.
Tottakai luovun uudesta kumppanista jos ei muu auta, kysyinkin että onko jollakin kokemuksia,voiko keskustelu auttaa vai onko tuo pysyvä ominaisuus aikuisessa ihmisessä?
Ap
Enpä usko että keskustelu auttaa.
Ap (mikäli tarina on edes tosi) riskeeraat nyt suhteet omiin lapsiin.
Jos nyt petät lapsesi jonkun idariäijän takia, ei kannata ihmetellä, jos hänellä ei ole kiinnostusta sinuun sitten aikuisena, kun hän ei enää tarvitse sinun huolenpitoasi, mutta sinä iän myötä alat pikkuhiljaa sitä kaivata.
Sitten voit tehdä aloituksen siitä, että miksiköhän lapsi ei tule katsomaan, eikä anna tutustua lapsenlapsiin, vaikka mummi täällä itkien ikävöi...
Tuhoon tuomittu suhde, kun molemmat arvostelevat toistensa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai keskustelu aina kannattaa, ennen kuin mitään dramaattisia suhteen lopettamispäätöksiä tekee. Sitten sen näkee, auttaako vai ei, kun kokeilee.
Ei kannata. Ihan oikeasti, miksi haaskata aikaansa keskustelemalla epäkelvon ihmisen kanssa kun senkin ajan voisi käyttää johonkin kivaan?
Ihmiset ei muutu keskustelemalla. Ne muuttuvat jos itse alkavat kokea muutoksen tarpeelliseksi, mikään mitä toinen sanoo ei asiaan vaikuta.
Nuo kun eivät edes asu yhdessä, aivan turha haaskata energiaa mieheen sen enempää. Meressä on kalaa ja yksinolokin on parempi asia kuin huono kumppani.
Diskuteeraaminen on täysin yliarvostettua.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti hetki, kumpi on sinulle tärkeämpi: lapsesi vai nykyinen kumppanisi ja luovu vähemmän tärkeästä.
Tottakai luovun uudesta kumppanista jos ei muu auta, kysyinkin että onko jollakin kokemuksia,voiko keskustelu auttaa vai onko tuo pysyvä ominaisuus aikuisessa ihmisessä?
Ap
Miten ihmeessä ajattelet että keskustelu parantaisi mulkkuuden?
Kuinka monta kertaa elämässäsi joku asia on kohentunut keskustelemalla?
Sinä haluat keskustella, koska olet heikko ja pelkäät toimia. Tiedät itsekin mitä sinun kuuluisi tehdä.
Mikä vika sinussa on, kun sallit lastasi huonosti kohtelevan miehen koskea itseesi?
Itse en katselisi hetkeäkään miestä, joka kohtelee yhtään ketään huonosti, latistavasti ba epäkunnioittavasti. Älkää koskaan, koskaan huoliko miestä joka ei kohtele kaikkia ihmisiä hyvin. Ja sama tietysti miehille, älkää huoliko naisia jotka eivät kohtele lähimmäisiään hyvin. Koska se kertoo siitä, millainen se ihminen on moraaliltaan -ja millaista kohtelua itse tulet saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen miettinyt, kumpuaako hänen käytöksensä lastani kohtaan kateudesta, kuin paha äitipuoli mutta paha isäpuoli. Hänellä tuntuu muutenkin olevan taipumus ottaa yksi lapsista suosikiksi ja tämä saa paljon kehuja ja huomiota. Yhtä taas sorsitaan erityisesti.
En ole keksinyt muuta toimintatapaa kun että puolustan lasta heti, joskus kärkkäästikin, ja etenkin jos lapsen kuullen heitetään puolivitsillä jotain, sanon heti takaisin. Tästä hän ärsyyntyy. En tiedä pitäisikö vaan lopettaa koko suhde, mutta pitäisikö vielä yrittää keskustella vai onko teillä kokemuksia, voiko käytös muuttua?"
Luepa, ap, lehtijuttuja niistä pahoista isäpuolista - löytyy ihan Suomestakin. Eivät kaikki pahapuolet nirhaa kumppaninsa lapsia, mutta onhan tuollainen lapselle kidutusta - aitoa kotikiusaamista.
Ellet pysty tarjoamaan lapsellesi turvallista kotia, jossa hänen on hyvä olla, anna hänet kasvatettavaksi isälleen, isovanhemmilleen tai muulle läheiselle, joka oikeasti välittää hänen hyvinvoinnistaan.
Sinun välittämisesi näyttäytyy nyt kovin ohuena, mikäli altistat lapsen häntä inhoavan aikuisen toistuvalle nälvimiselle.
Niin no jenkeissä on tutkittu että uusi puoliso lisää lapsen riskiä tulla pahoinpidellyksi n. satakertaisesti. Ei siis kaksinkertaisesti eli 100% vaan SATAKERTAISESTI.
Luonnossa aikuiset tappavat toisten koiraiden ja naaraiden poikasia. Mieti sitä kun seuraavan kerran seuraat värkkiäsi uuteen panosuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, lopetin lukemisen tähän.
Anna nyt hyvä ihminen joku esimerkki mistä hän huomauttaa. Edes sinun lapsesi ei ole ”virheetön” ja vanhemmat ovat yleensä sokeita lastensa käytökselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt hyvä ihminen joku esimerkki mistä hän huomauttaa. Edes sinun lapsesi ei ole ”virheetön” ja vanhemmat ovat yleensä sokeita lastensa käytökselle.
Kaukaa näkee paremmin lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti hetki, kumpi on sinulle tärkeämpi: lapsesi vai nykyinen kumppanisi ja luovu vähemmän tärkeästä.
Tottakai luovun uudesta kumppanista jos ei muu auta, kysyinkin että onko jollakin kokemuksia,voiko keskustelu auttaa vai onko tuo pysyvä ominaisuus aikuisessa ihmisessä?
Ap
Aikuiset ihmiset eivät juuri muutu, ja vaikka hän muuttuisikin se tapahtuisi todennäköisesti hitaasti, joten hän ehtisi loukata lastasi (ja sinua) vielä monen monta kertaa. Ehkä hän sitten hieman muuttuisi, jos joka kerrasta olisi hänelle jotain seurauksia, mutta itse en todellakaan antaisi lastani tuollaiseen aikuisen miehen koulutukseen harjoituskappaleeksi.
Toisekseen tuo, että hän suuttuu kun hänelle sanotaan asiasta, ei oikein viittaa siihen, että hänellä olisi mitään mahdollisuuksia muuttua, vai?
Millaisia kokoajan viat ovat? Ei osaa koota oikein, ei osaa seurata ohjeita, vai mitä?
On surullista kun oman rakkauden kaipuun tai yksinäisyyden takia yritetään sietää huonoja kumppanivalintoja. Sitten yritetään tekohengittämällä siirtää väistämätöntä tai pahimmillaan pilataan omaa ja lasten elämää vuosikaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, lopetin lukemisen tähän.
Jos olet ap, niin ei se asioiden kieltäminen muuta sinun tilannettasi paremmaksi. Nyt vähän aikuisuutta kehiin.
Mamma haluaa mielummin karvaista katkarapua limalompakkoonsa kuin lapsensa parasta.
Kannattaisi tehdä jo se eropäätös ennenkuin lapsesi saa mitään pahempia traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt hyvä ihminen joku esimerkki mistä hän huomauttaa. Edes sinun lapsesi ei ole ”virheetön” ja vanhemmat ovat yleensä sokeita lastensa käytökselle.
Kaukaa näkee paremmin lähelle.
Tarkoittanet ap:n parisuhdetta.
Kumppanisi käyttäytyy todella epäkunnioittavasti sinua kohtaan, ja lisäksi hän kohdistaa käytöksensä siihen kaikkein herkimpään asiaan eli sinun lapseesi.
Jos ihminen pystyy tuollaiseen käytökseen, se ei ole näkemysero tai väärinkäsitys, se on luonnekysymys. Uskotko oikeasti itse, että hänestä kuoriutuu keskustelemalla rakastava ja tukeva puoliso, joka yrittää parhaansa myös sinun lastesi suhteen?