Miten terapia on auttanut sua?

Antoi varmistuksen siitä, että maailma on pska paikka eikä täällä apua saa vaikka miten huutaa ja anelee ja päädyin yrittämään its aria. 

Auttanut alkuun persoonani eri osien integroimisessa. En mene lapsitilaan enää yhtä usein kuin aiemmin.

Teen vaativaa asiantuntijatyötä, jossa olen paljon esillä. Pidän integroitumista tärkeänä, sillä persoonallisuuden  osien sattumanvaraisen vaihtelu on varsin kuormittavaa (tai sen peittäminen).

Terapiaa takana nyt reilu puoli vuotta, josta puolet omakustanteisesti ja jatko Kelan osittain kustantamana.

Ei mitenkään. Tekoälykin on parempi juttukaveri.

Olen terapiassa oppinut ymmärtämään paremmin omaa psykiatrista sairauttani ja tekijöitä, jotka vaikuttavat oireiden pahemiseen. En tule tästä koskaan parantumaan, mutta terapia auttaa tulemaan toimeen sen kanssa.

Psykiatrinen sairaanhoitaja tai lääkäri vaan kuuntelevat, ja kirjaavat ylös mitä sanon.

Kukaan ei reagoi mitenkään, tai sano mitään.

Ei mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Tekoälykin on parempi juttukaveri.

No tätä samaa just oon miettinyt... oon maksanu tuhottomasti ja saman tuloksen saisin tekoälylle avautumalla. Ajattelin aina, että terapia on mun viimeinen toivo ymmärtää itseäni ja oppia olemaan, mutta eipä sittenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Auttanut alkuun persoonani eri osien integroimisessa. En mene lapsitilaan enää yhtä usein kuin aiemmin.

Teen vaativaa asiantuntijatyötä, jossa olen paljon esillä. Pidän integroitumista tärkeänä, sillä persoonallisuuden  osien sattumanvaraisen vaihtelu on varsin kuormittavaa (tai sen peittäminen).

Terapiaa takana nyt reilu puoli vuotta, josta puolet omakustanteisesti ja jatko Kelan osittain kustantamana.

Tämä kuulostaa jotenkin samaistuttavalta, vaikka en ole asiaa aiemmin osannut sanoittaa. Kertoisitko miten tuo integroituminen tapahtuu...? Kiva kuulla, että sulla on ollut hyvä kokemus.

AP

Minulla on auttanut siten, että olen saanut terapeutilta paljon tietoa siitä mikä minua vaivaa (minulle on selvästi sopiva jokseenkin analyyttinen lähestyminen) ja sitten ihan konkreettisia toimintaohjeita vaikeisiin tilanteisiin. Lisäksi olen oppinut jonkin verran olemaan myötätuntoinen itseäni kohtaan. Nykyään pystyn aina silloin tällöin ajattelemaan, että kaikki vaikeuteni eivät ole johtuneet siitä, että olen niin huono ihminen vaan siitä, että minulla on mielenterveysongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttanut alkuun persoonani eri osien integroimisessa. En mene lapsitilaan enää yhtä usein kuin aiemmin.

Teen vaativaa asiantuntijatyötä, jossa olen paljon esillä. Pidän integroitumista tärkeänä, sillä persoonallisuuden  osien sattumanvaraisen vaihtelu on varsin kuormittavaa (tai sen peittäminen).

Terapiaa takana nyt reilu puoli vuotta, josta puolet omakustanteisesti ja jatko Kelan osittain kustantamana.

Tämä kuulostaa jotenkin samaistuttavalta, vaikka en ole asiaa aiemmin osannut sanoittaa. Kertoisitko miten tuo integroituminen tapahtuu...? Kiva kuulla, että sulla on ollut hyvä kokemus.

AP

Eri, mutta mulla oli tätä samaa ongelmaa. Eli että välillä vallan kaappasi "lapsi", jolloin koin yhtäkkiä itseni avuttomaksi, yksinäiseksi, surulliseksi, kyvyttömäksi työhöni. Sitten välillä taas vallan vei juhlimishaluinen "party animal", sellainen pelkkää nopeaa nautintoa hakeva puoli jota tulevaisuus ei kiinnosta. Sen vallassa sitten ylensyöntiä ja juontia ja perusasioiden laiminlyömistä. Oman sävynsä soppaan toi erittäin ankara sisäinen kriitikko, joka säksätti pääni sisällä taustalla, jatkuva jäkätys ja häpeällä "kasvattaminen". 

Mä kävin IFS eli Internal Family System terapiassa, jossa ideana on juuri noiden osien kanssa työskentely. Ensin ne tunnistettiin, sitten niiden välillä alettiin rakentaa dialogia. Ja löydettiin sieltä taustalta se todellinen minä, joka pystyy havainnoimaan osia ja toimimaan ikään kuin puheenjohtajana osien neuvostolle. Sanomaan esim. lapselle, jos se hätääntyy, että ei hätää, minä olen aikuinen ja olen täällä paikalla, sun ei tarvi hoitaa tätä asiaa. Tai party animalille, että kyllä, sä saat hauskuutta ja juhlaa myöhemmin, mutta nyt on hoidettava ensin nämä aikuisten asiat kuten työ. Mulla oli ennen tosiaan se Self eli syvempi itse kokonaan hukassa, elin vaan niin että vuorotellen eri puolet itseä piti valtaa, ja elämä meni sitten ääripäästä toiseen. Terapia auttoi löytämään tuon Self tason ja saamaan osat hallintaan.