Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppani keksii lapsestani kokoajan vikoja
22.05.2026 |
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, emme asu yhdessä. Molemmilla useampi lapsi. Olen viime aikoina huomannut, että mies keksii yhdestä lapsistani kokoajan huonoja puolia. Hän jos puolustan lasta, hän jättää sanomani kokonaan huomiotta, vähättelee tai suuttuu. Viimeksi hän lopetti puhelun siihen, kun puolustin lasta.
Hän myös maalaa kokoajan piruja seinälle, että en varmasti tiedä kaikkea lapsestani, ja että joku on vialla, yms. Lapsi ei voi tehdä yhtäkään virhettä tai olla kiukkuinen tms, tai hän ottaa sen todella vakavasti ja etsii jotain salattuja syitä miksi lapsi käyttäytyy niin.
Lapsi on siis hyvä koulussa, käy koulussa melko mielellään aina, harrastaa säännöllisesti, lukee paljon. On peliaika, eikä meillä ole esim.suoratoistopalveluja käytössä. Esimurrosiän ongelmia on kuitenkin jonkin verran ilmaantunut. On kuitenkin ihan hanskassa suurimman osan ajasta, vaikka joskus riidellään.
Hänen omat lapsensa eivät harrasta mitään, ja ne mitä hän on painostanut lapsensa aloittamaan, he ovat lopettaneet/eivät ole käyneet ollenkaan. Lapset pelaavat ja tekevät mitä haluavat, ja valvovat kuinka pitkään haluavat. He ovat haluttomia tekemään mitään yhdessä. Myös hygienianhoito on osittain heikkoa.
Olen miettinyt, kumpuaako hänen käytöksensä lastani kohtaan kateudesta, kuin paha äitipuoli mutta paha isäpuoli. Hänellä tuntuu muutenkin olevan taipumus ottaa yksi lapsista suosikiksi ja tämä saa paljon kehuja ja huomiota. Yhtä taas sorsitaan erityisesti.
En ole keksinyt muuta toimintatapaa kun että puolustan lasta heti, joskus kärkkäästikin, ja etenkin jos lapsen kuullen heitetään puolivitsillä jotain, sanon heti takaisin. Tästä hän ärsyyntyy. En tiedä pitäisikö vaan lopettaa koko suhde, mutta pitäisikö vielä yrittää keskustella vai onko teillä kokemuksia, voiko käytös muuttua?
Kommentit (48)
Kuka on tämä kokoaja ja mitä hän kokoaa, millaisia vikoja hänellä on, ja miksi ne ovat myös lapsellasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti on tuo kumppani. Äitini oli samanlainen. Jatkuvasti kaikki normaalit lapsen ja teinin jutut oli merkki että olen paha ja saatanan lapsi. Se lähtee tuosta vielä pahenemaan, todennäköisesti kun sinä et ole näkemässä kumppani käy lapseen käsiksi tai sanoo jotain ihan kamalia asioita. Tuollainen kumppani on iilimato, joka yrittää imeä sinut kuiviin ja näkee lapsen kilpailijana. Mieti miltä lapsestasi tuntuu koko ajan joutua kokemaan tuota käytöstä käytännössä ihan tuntematttomalta ihmiseltä. Ole leijonanaaras ja suojele lastasi, hänellä ei ole keinoja suojella itseään tässä valta-asemassa, jossa ei pääse lähtemään omilleen vielä. Se muuten tulee olemaan kumppanisi vaatimus tulevaisuudessa, että lapsesi pitää itsenäistyä mahdollisimman nuorena ja lopettaa "sinulta kuppaaminen", niin kuin asian tulee sinulle esittämään. Että ihan hyvää hyvyyttään vaan mietti, että lapsen pitää oppia huolehtimaan itsestään, ei mitään tukiverkostoja tarvitse olla. Tällä aikuisella kumppanilla sen sijaan, hänellä pitää olla sinut, koska muuten ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai keskustelu aina kannattaa, ennen kuin mitään dramaattisia suhteen lopettamispäätöksiä tekee. Sitten sen näkee, auttaako vai ei, kun kokeilee.
Kusipäätä ei keskustelulla paranneta
No, kuka lapsesi kokosi?
Kukaan ei ole täydellinen, ei se sun uusi heilaskaan.
Käske jättää lapsen arvostelu pois! Kiusaako myös lasta itseään. Kiusaajanko otit heilakses?
Edellinen ehtikin ensin. Narsistilla on noita suosikkilapsia. Kannattaa hieman kartoittaa, millä tolalla miehen empatiakyky on. Tunnustele sitä hienovaraisesti eri tilanteissa, niin näet onko kyseessä opetellut repliikit vai aidot tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kokemusta lähipiiristä on tyypillistä ja voin kertoa että ongelma vaan pahenee vain ajan myötä. Myös kaikki lapsesi on tai tulevat olemaan sinulle katkeria kun olet tuollaisen kanssa vaikka voisit saada paremmankin kumppanin....
Eli jos haluat pitää hyvät välit lapsiisi ja vähemmän arpia etentenkin sorretun lapsellesi eroa mahdollisimman nopeasti.
Lopettaisin suhteen. Ex naisystäväni alkoi tekemään tuota lapsistani jotka olivat tuolloin vasta 6-9 -vuotiaita. Lopetti mm. tervehtimästä heitä. Asiasta ei saanut keskustella, joten lopetin suhteen. Lapset menee aina jonkun ää liön edelle.
Olen sanonut miehelleni lukemattomia kertoja, että hänen täytyy luvata ettei kuoleman tai eron sattuessa pakota yhteistä lastamme tilanteeseen missä hän joutuu omassa kodissaan elämään passiivisaggressiivisen halveksunnan alla. Äidin menettäminen olisi tarpeeksi vakava asia muutenkin ja siihen päälle pitäisi vielä sietää jotain pahaa äitipuolta kuka salaa toivoo että tytärtäni ei olisi olemassakaan ydinperheonnen tiellä. Täys painajainen.